No nyt sitä on sitten käyty katsomassa omakotitaloa. Hakuvahti kiikutti viime viikolla taas sähköpostiin listaa myyntiin tulleista taloista. Yksi paikka kiinnitti heti huomioni osoitteensa perusteella. Mielenkiinnolla avasin linkin ja mitä nyt äkkiä kerkesin katsoa ilmoituksen läpi, niin vaikutti ihan mielenkiintoiselta. Hinta oli vähän yläkanttiin mutta talo oli rakennettu 2000-luvulla. Talossa vaikutti olevan ihan järkevä pohjaratkaisu, vaikkakin ei se mikään ihan täydellinen unelma ollut ja valokuvat tiirasin tarkasti läpi moneen kertaan.
Seuraavana päivänä katselin ilmoitusta ja kuvia uudelleen sekä tutkin aluetta hieman tarkemmin. Into hieman laimeni, sillä naapuri oli ihan liian lähellä ja talolle johtava tie oli pieni, mutkainen ja pitkä. Kohde kuitenkin kiinnosti sen verran, että kun esittely oli tulevana sunnuntaina, niin päätin lähteä katsomaan sitä. Saisipahan käydä edes jossain taloesittelyssä pällistelemässä paikan päällä ihan kokemuksenkin kannalta.
Sunnuntaina auton keulan kääntyessä talolle johtavalle tielle ja sitä vähän matkaa ajaessa eteenpäin tuli jo heti mieleen, että ei ei ei. Kuten olin kartalta aiemmin katsellut, niin tie oli niin kapea, että kahden auton kohdatessa saisi toinen pysähtyä kunnolla tien reunaan, jotta toinen pääsisi ohi. Tie oli myös mutkainen ja kulki aivan kahden talon pihan vierestä, jossa näytti olevan kakaroita, olipa tiellä myös näistä varoittava liikennemerkkikin. Kesällä tuollaista tietä nyt vielä jotenkin saattaisi ajella mutta talvista kapeaa ja liukasta pikkutietä ei oikein innosta ajaa päivittäin töihin ja takaisin.
Talon pihaan kääntyessä toinen asia, joka lätkäisi heti korville, oli pihan pienuus. Kun pihassa oli kiinteistönvälittäjän auto, niin omaa koslaa sai veivata kieli keskellä suuta edestakaisin jonkin aikaa, että sai käännettyä keulan kohti tulosuuntaa ja parkkeerattua pois muiden tieltä. Ensimmäiseksi tutustuin erilliseen autotalliin ja varastotilaan eivätkä nekään mitään suurempia riemunkiljahduksia aiheuttaneet. Autotalli oli niin pieni, että jos sinne auton laittaisi, niin eipä sinne juuri muuta mahtuisi. Tilan kalustuksesta ja tavaramäärästä päätellen omistajan autokin luultavasti vietti aikaansa ulkona katoksen alla. Varastotilassa ensimmäisenä epäilytti se, että lattia näytti olevan maan tasalla, ei oikein hyvä asia kosteusvaurioiden mahdollisuutta ajatellen. Toisekseen varasto oli ammuttu täyteen tavaraa ja tilan seinille oli kiinnitetty aika tökerön näköisesti tehtyjä hyllyjä. Noh, ei nyt ehkä mikään maailman vakavin seikka talon ostossa mutta kiinnitti huomioni.
Sitten olikin vuoro siirtyä pällistelemään ja ihmettelemään itse taloa. Ensimmäisenä tietenkin piti vilkaista talon tekniseen tilaan, kun se sattui sopivasti olemaan siinä eteisessä. Melko pieni koppi oli sekin ja edelleen sama linja jatkui kuin varastossakin eli tilassa oli paljon tavaraa. Laitteiden huoltotoimenpiteitä varten tilaa oli melko niukasti.
Keittiö oli ihan järkevän oloinen. Kodinkoneet oli sijoiteltu sopivasti ja tilassa oli myös leivinuuni ja puuhella. Tuo puuhellakaan ei ole nykyään mikään itsestäänselvyys mutta se on varsin hyödyllinen kapistus maaseudulla sijaitsevassa talossa sähkökatkojen aikaan. Saunassa ja pesuhuoneessa ei ollut mitään ihmeellistä ja kodinhoitohuoneessa oli paljon kaappeja (tietenkin täynnä tavaraa).
Makuuhuoneista pienempi oli ehkä vähän liiankin pieni. Vaikka pohjapiirustuksen mukaan huoneen ala oli 9 m², niin silti vaikutti pieneltä. Ehkä sopisi jonkin pikkulapsen huoneeksi mutta vähänkään isommalle ihmiselle saattaisi käydä äkkiä pieneksi. Huonessa oli sellainen irtokomeropari, jonka päällä oli vielä lisää tavaroita. Päämakuuhuone oli myös mielestäni pieni. Tilassa oli parisänky, pari yöpöytää ja lipasto/senkki/mikähelvettisenytonkaan mutta muille huonekaluille ei tilaa pahemmin ollut.
 |
| pöllitty HS:n sivuilta |
Tämän huoneen yhteydessä oli myös erillinen vaatehuone, josta saa aina plussaa. Ehkä enää ei tule yllätyksenä mutta myös tämäkin koppi oli lattiasta kattoon täynnä rättejä ja muuta vaatetta. Oleskelutiloina oli erillinen huone ja keittiön vieressä ollut kummalisen mallinen huone. Ei oikein ollut minun mieleen sellaiset oleskelutilat. Talosta löytyi myös kaksi vessaakin, yksin asuvalle toinen hieman turhaa mutta voihan se tuoda vähän vaihtelua tylsään arkeen, kun käy joka toinen päivä paskalla eri pöntöllä.
"Loppusilauksen" antoi vielä se lähellä olleen naapuritalon pihassa olleen rakin räkytys. Kuten vähän etukäteen arvelinkin, niin ei tuo paikka ostohaluja herättänyt. Kuitenkin elämäni ensimmäisessä taloesittelyssä on nyt käyty, eihän tuossa mennytkään aikaa kuin se reilu puolitoista vuotta. Jos samalla tahdilla jatketaan, niin seuraavan kerran käyn taloesittelyssä luultavasti kesällä 2018 ja jos homma menee samalla tyylillä mitä edellistä asuntoa etsiessä eli tärppää kolmannella, niin talon ostoon voi päästä ehkä alkuvuodesta 2020. Sitä odotellessa...
Alla vielä vähän plussia ja miinuksia kyseisestä paikasta.
+ sopivan matkan päästä töistä
+ luonto vieressä
+ keittiössä hyvä pohjaratkaisu
+ puulämmitteinen sauna
+ erillinen vaatehuone
- hinta
- mutkainen ja kapea tie
- pieni piha
- pienehköt huoneet
- pari selvää virhettä viimeistelytöissä, jotka hyppäävät silmille joka kerta ohi kulkiessa
- talon sisällä ei minkäänlaista lämmintä varastotilaa
- naapuri liian lähellä (+ räkyttävä piski)
Tekstit
