Tilinpäätös 2021

Vuosi sitten tammikuussa tein yhteenvetoa edellisestä vuodesta ja myös budjettia tulevalle vuodelle.

Vaatebudjetiksi laitoin 10 € ja lähinnä sekin sukkia varten. Uusia sukkia tulikin ostettua ja alennusten kanssa hintaa jäi alle 9 € eli tuolta osin pysyttiin sitten ihan budjetissa. Yllättäviä menoja syntyi siitä, että vanhat kumisaappaat pykivät puhki ja näiden tilalle oli saatava uudet. Noita ei ollut budjetoitu, joten budjetti meni aivan keturalleen, jos tuohon vaatebudjettiin lasketaan lisäksi myös kengät. Kokonaisuudessaan jäätiin kuitenkin hyvän matkaa alle 100 €, joten eipä tuo oma talous siihen kaatunut.

Olisin saattanut ostaa vielä college-housutkin vapaa-ajan käyttöön, koska yhdet alkaa puhjeta perseestä, mutta ostamatta jäi. Kaupassa oli tarjolla vain sellaisia malleja, jotka eivät kiinnostaneet yhtään. On se nyt kumma, kun ei löydä sellaisia ihan perusmallin housuja, joissa ei ole näkyvillä mitään isoja tekstejä tai ylimääräisiä hörhelöitä ja joissa ei ole lahkeessa niitä kuristavia resoreita. Mutta eipähän se ole minun tappio, jos tuotteet jää hyllyyn. Kauppa saa pitää minun puolesta tunkkinsa.

Työnhaun kannalta kulunut vuosi oli edellistäkin surkeampi. Maaliskuussa lähetin yhden hakemuksen ja siitäkin oli vastauksena se vakio "kiitos mutta ei kiitos". Vuoden aikana minua lähestyi Linkedinin kautta muutamia rekrytoijia. Näissäkin tapauksissa ensimmäisenä tuli mieleen, että onko näillä idioottirekrytoijilla edes minkään valtakunnan luetunymmärtämistä. Olen profiilissani kertonut selvästi missä paikkakunnalla ja minkälaisissa tehtävissä haluan työskennellä. Silti nämä idiootit kyselevät, että olisi tällainen tehtävä (joka ei kiinnosta paskaakaan) paikkakunnalla hevonkuusenperse, olisitko mahdollisesti kiinnostunut. Parille vastasin kohteliaasti, että ei kiinnosta. Yhdelle ei edes kiinnostanut vastata mitään, koska saamani viesti vilisti täynnä kirjoitusvirheitä.

Pidin kuluneen vuoden aikana kirjaa myös oman alan työpaikkailmoituksista tällä paikkakunnalla. Kaikkiaan ilmoituksia kertyi n. 120 kpl mutta tuossa pitää huomioida, että luvussa on myös useampaan kertaan ilmoitetut samat paikat. Oikea lukema luultavasti jää reilusti alle sadan. Paikoista reilusti yli 80 % on lähes tai täysin sitä samaa paskaa mitä nytkin teen, hieman ehkä eri twisteillä riippuen asiakkaista yms. mutta juuri sellaisia koiranvirkoja, jotka ei kiinnosta enää tippakaan. Jotenkin vähemmän yllättävästi juuri näitä paikkoja oli laitettu useammin uusintahakuun. Lopuista paikoista n. 5 % oli sellaista ehkä mielenkiintoista mutta nämä olivat reissuhommia, joissa pitäisi matkustella aika paljon. Perheettömällehän tuollaiset hommat kävisi oivallisesti mutta minua ei oikein innosta matkustaminen. Loput paikoista oli sitten sellaista sekalaista seurakuntaa, lähinnä myyntiin tai koulutukseen liittyvää tai sellaisia projekti-/tiimipäällikkö-tyyppisiä hommia missä pitäisi olla esimieskokemusta. Kaikkien näiden paikkojen joukossa oli ehkä vain yksi sellainen aidosti kiinnostavan oloinen paikka mutta eipä siihenkään olisi ollut mahdollisuuksia, kun tämäkin oli esimiestason tehtävä ja lisäksi oli vaatimuksena sellainen pätevyys, jota minulla ei ole. Tehtävässä olisi myös myöhemmin ollut jonkinlaista varallaoloa, niin eipä oikein tuokaan kovin suuresti innostanut.

Naisasiat menivät juuri kuten olinkin budjetoinut eli sillä rintamalla ei ollut minkäänlaista toimintaa.

Kosketuksen suhteen oli tänä vuonna hieman enemmän aktiviteettia. Minua hiplasi tänä vuonna sentään kuusi(!) eri (ei-sukulais)ihmistä. Tähänkin tosin löytyy looginen selitys. Kahdesti kävin hammaslääkärissä ja vuoden aikana jouduin käymään muutamaan kertaan eri lääkärien pakeilla erinäisen vaivan/kivun takia. Eli ei siis mitään normaalia ihmisten välistä iho vasten ihoa -hiplailua vaan ihan kumikäsinekosketusta. Lääkärissä käydessä se kosketus tuntui alussa aina jotenkin niin epämiellyttävälle ja hätkähdyttävälle, että ihme jos lääkäri ei huomannut sitä reaktiotani. Vaikka tiesin, että siellä joutuu kosketetuksi, niin silti reaktion voimakkuus hieman yllätti. Kai se vain johtuu yksinkertaisesti siitä, että on ollut niin kauan ilman kosketusta, että sitä pitää normaalina olotilana ja tuollainen kosketus onkin poikkeustila, jonka vuoksi hyppii sitten seinille.

Ensi vuodelle ei taida olla mitään ihmeellistä budjetoitavaa. Samaa paskaa sieltä on tulossa eri vuosinumerolla.

Työpaikkahyvinvointikyselyjä

Työpaikalla sähköpostiin on tietyin väliajoin tullut työterveydeltä aina sellainen lyhyt anonyymi kysely missä kysellään kaikenlaista (onko kiva lähteä töihin, onko työtehtävät selvät, oletko ylpeä työstäsi jne). Jos on vähänkään lukenut tätä blogia, niin tietää, että en ole viihtynyt työssäni vähään aikaan. Numeroilla annetut vastaukset tuohon kyselyyn ovat olleet siis melko negatiivisia työnantajan näkökulmasta katsottuna.

Kesäloman lopussa sähköpostiin oli tullut taas pyyntö käydä vastaamassa kyselyyn. Vastaukseni olivat tällä kertaa vielä aikaisempiakin huonommat, koska viimeiset puoli vuotta töissä ennen kesälomia olivat aika vitutustäyteisiä. Ei ne hommat kyllä sen paremmaksi muuttuneet lomienkaan jälkeen. Kuitenkin, kyselystä meni n. kuukausi eteenpäin, kun tällä kertaa työterveydestä napsahti hieman toisenlainen sähköposti.

Tällä kertaa siinä oli mainittu, että työterveys tekee käynnin työpaikalle ja sitä varten pitäisi täytellä toinenkin kysely. Tässä kyselyssä oli huomattavasti enemmän kohtia ja siinä kyseltiin kaikenlaista ja tarkemmin verrattuna noihin lyhyisiin kyselyihin. Tosin tässäkin kyselyssä vastausvaihtoehdot olivat tyyliin "valitse vaihtoehto A, B, C tai D".

Sinänsä tuollaiset kyselyt, joissa on vain tietyt vaihtoehdot ja ei mitään kohtia missä antaa tarkentavia vastauksia, ovat hieman hölmöjä. Joidenkin kysymysten kohdalla ei aina tiennyt, että mitenkä vastaisi. Vastaus olisi riippunut ihan siitä, että miten kapealla tai laajalla näkökulmalla asiaa katsoo. Noh, eipä tuo minun ongelma ollut vaan kyselyn laatijan, niin päätin vastata kyselyssä tällaisiin kysymyksiin aina huonoimman kautta. Jos jonkin asian kohdalla on koettu ongelmia vaikka tätä ongelmaa kohtaisi vaikkapa vain kerran vuodessa, niin vastasin siitäkin huolimatta, että asia ei ole kunnossa.

Vähän kyllä epäilyttää, että onko nuo kyselyt olleet ihan täysin anonyymejä. Tuleeko työterveystäti käynnillään koputtamaan olalleni, että lähdetäänpäs käymään tuolla nurkan takana. Mutta olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, että minkälaista keskustelua työterveys käy toimiston johdon kanssa. Luultavasti tuollakaan käynnillä ei ole juuri mitään vaikutuksia. Veikkaan, että lopputuloksena HR:n jakkukalkkunat saavat hieman pohdittavaa, tehdään joku kysely ja lopulta kaikki pysyy muuttumattomana ja ennallaan. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun näin käy.

Mitä v***ua nyt taas?

Tuli tuo otsikossa näkyvä "mietelause" taas mieleen vähän aikaa sitten, kun sai ihmetellä yhden rekrytoijan touhua. Sain LinkedPaskan kautta viestin yhden firman HR-henkilöltä. Viesti meni suunnilleen näin:

Heippa! Huomasin sinun mielenkiintoisen profiilin. ...Lässyti lässyti lää... Vieläkö etsit töitä?

Johon minä vastaan:

...Tilanteen selitystä... Eli kyllä olen avoinna uusille mahdollisuuksille.

HR-kana pyytää tässä vaiheessa yhteystietojani, koska haluaisi soitella, ja tiedustelee sopiva aikaa. Lähetän sähköpostilla yhteystietoni ja mainitsen, että yhteydenotto tällä tai ensi viikolla käy melko vapaasti, koska olen etätöissä ja ei ole sovittu mitään tapaamisia tai palavereita.

*heinäsirkkojen sirinää*

HR-jakkukalkkunasta ei kuulu yhtään mitään. Viikon päästä lähetän viestiä LinkedRoskan kautta ja tiedustelen mahtoiko sähköposti tulla perille. Ei ole kuulemma tullut. Tässä välissä pyytää taas yhteystietojani ja kyselee sopivaa aikaa. Nyt pistän samat litaniat takaisin LinkedVininä-viestinä.

*heinäsirkkojen sirinää*

Edelleenkään tähän päivään mennessä tuosta HR-vittunaamasta ei ole kuulunut yhtään mitään. Ihmetyttää, että miksi ihmeen Tinder-vitun-pelleilyksi tämä saatanan työnhaku nykyään on mennyt, kun yksi yhteydenoton sopiminen on jo tällaista saatanan paskaa?! Vai löysikö ämmä ehkä jo etsimänsä työntekijän ja ei enää kehdannut vastata, että eipä olekaan enää tarvetta? Minun puolesta ko. firma ja rekrytoija voivat pitää nyt ja tulevaisuudessa sen vitun tunkkinsa. Ei kiinnosta enää vittuakaan olla tekemisissä tuollaisten pelleilijöiden kanssa.

My Day

Eipä ole juuri tapahtunut mitään ihmeitä. Harmaa arki rullaa tasaisesti eteenpäin, teki jotain, yritti tehdä jotain tai oli tekemättä yhtään mitään. Olen huvikseni suorittanut yhtä netissä tehtävää ohjelmointikurssia mutta sekin on hidasta hommaa. Kun osaa jo jonkin verran ohjelmoida, niin uuden opettelu näyttää sujuvan aika helposti. Tosin tuo kurssi on sellainen aloittelijoille suunnattu, niin minulle se on ehkä jo liian helppoa. Eniten tuota kurssia hidastaa se, että kurssimateriaalia ei ole julkaistu kokonaan. Nyt siis joutuu odottelemaan sitä, että loput materiaalit ja harjoitukset ilmestyvät joskus verkkoon.

Olenpahan sitten koittanut ohjelmoida omia juttuja mutta tahtoo olla niidenkin kanssa takkuista. Yleensä se menee niin, että ensin protoillaan jotakin ideaa/komponenttia. Seuraavaksi sitä proton koodia naputellaan sellaiseen järjelliseen muotoon, että sitä on helpompi käyttää ja ylläpitää. Kun tuota koodia/komponenttia ryhtyy jatkokäyttämään, niin monesti huomaa, että ei se olekaan järkevästi tehty tai siinä on jotakin ärsyttävää vaikka muuten se ehkä toimisi oikein. Sitten ketutuspäissään aloitetaan kolmannen kerran kirjoittamaan koodia uudestaan ja kohta koko paska on taas niin solmussa, että loppuu se innostus siihen ohjelmointiin taas vähäksi aikaa. Ja juuri noin on käynyt nyt yhden asian kanssa.

Olen myös katsellut JuuTuubista sellaista aloittelijaohjelmoijille suunnattua livelähtetyssarjan tallenteita. Siis sellaisia missä heppu käy asioita läpi ja kirjoittaa samalla koodia. Noissakin ärsyttää se, että joku asia saadaan näyttämään niin helpolta ja yksinkertaiselta muutamien koodirivien kirjoittelulla. Onhan se jokin perusasia yksinkertaista, mutta kun tähän ryhtyy lisäämään kaikkea tarpeellista (esim. poikkeuksien käsittelyä, käyttäjän syöttämien tietojen tarkastamista jne.), niin kohta siinä edessä on taas sellainen kasa koodiripulia, että ei sitä jaksa kukaan täysjärkinen. Vai onko se vika vain minussa, että yritän tavoitella täydellistä koodia, joka koittaa ottaa huomioon kaiken mahdollisen.

On tullut laitettua työpuhelimeen tämä TikTok-sovellus ja sitä tulee plärättyä tylsyyksissään monesti. Eilen illalla lääpin taas näyttöä ja katselin niitä ihmisten apinointeja, kun eteen tuli sellainen live. Se on siis kuin suora TV-lähetys paitsi, että siinä voi kommentoida sen liven pitäjän kanssa. Siinä joku typykkä askarteli puotinsa takahuoneessa käsitöitä myyntiin. Töllistelin sitä liveä pitemmän aikaa (se kun on niin hypnotisoivaa katsella, kun joku tekee jotain) ja siinä kävi ilmi, että tämä nuorehko typykkä on samasta maakunnasta kuin minä mutta eri paikkakunnalta. Katselin myöhemmin netistä lisää tietoa tästä puodista ja ihan se oli sellainen oikea pieni käsintehtyjä töitä myyvä puoti. Mitä nyt ymmärsin puheista, niin ilmeisesti tämäkin homma oli lähtenyt liikkeelle hyvin pienimuotoisesti siten, että ensin oli tehty itselle, sitten oli myyty jonkin nettisivuston kautta ja nyt oli ihan oikea kivijalka- ja nettikauppa pystyssä. Hattua pitää kyllä nostaa tuollaiselle, että lähtee tekemään tuollaista pienimuotoista yrittämistä. Minulla tuollainen olisi huomattavasti suuremman kynnyksen takana vaikka olisi jotain mitä lähteä myymään/tekemään.

Toivoton

Laitoin viime viikonloppuna menemään työhakemusta yhteen paikkaan. Haettu tehtävä oli kokonaan oman koulutusalani ulkopuolelta. Lähinnä laitoin hakemuksen menemään sen takia, kun ko. hommat ovat tulleet osin tutuksi harrastuksen kautta, jota on tullut tehtyä jo useampia vuosia. Eipä tuo nyt ollut kovin yllättävää, kun viikolla sähköpostiin kolahti viesti sanoilla "Kiitos hakemuksestasi mutta emme valitettavasti...".

Vaikka kirjoittelin hakemusta ja työnäytettä koko viikonlopun ajan ihan turhaan, niin se nyt ei niin paljoa harmita (onpanhan nyt taas valmiimpaa hakemuspohjaa, jos joskus hakee uudestaan kyseisiä hommia). Eniten tässä masentaa se, että koko aika toivo jostain paremmasta työpaikasta alkaa hiipua ihan olemattomiin. Tässä asuinkaupungissa ei ole omalta koulutusalalta sellaista työtä näkyvissä, joka minua kiinnostaisi. Kun on jo vuosia seurannut työpaikkailmoituksia, niin aina ne tietyt paikat tulevat haettavaksi, jos ei nyt vuosittain, niin suunnilleen parin kolmen vuoden välein. Ja kun tietää suunnilleen mitä ne touhut on, niin en ihmettelekään, kun haut on päällä vähän väliä.

Alan vaihtokaan ei taida kovin helposti käydä. Tuo harrastushomman laajentaminen työksi voi olla tuskaista, kun ensin pitäisi saada oikeaa kunnon työkokemusta alalta, jotta työnantajia kiinnostaisi aidosti. Vähän tuon tyylistä viestiä oli siinä saamassani vastauksessa, että hommaa kokemusta, niin sitten voidaan katsoa uudestaan.

Tilinpäätös 2020

Mennyt vuosi... Eipä tuosta nyt kovin ihmeitä sanottavia jäänyt.

Töiden kannalta ei ehkä ollut niin kettumainen mitä 2019 oli. Ennen kesälomia oli ihan riittävästi tekemistä eikä tullut kovin pahasti hajottua hommiinsa. Kesälomien jälkeen syksyllä oli hieman hiljaisempaa aikaa, kun piti jo esimieheltäkin uusia töitä kysellä ja niitä vähäisiä hommia sai tehdä hitaahkosti, jotta ei olisi jäänyt luppoaikaa niin paljon tapettavaksi. Vuoden viimeisellä kuulla alkoi taas hommia vyöryä niin, että joutui jo hieman rehkimään, että hommat sai tehtyä loppuun ennen joululomaa. Alkuovuoden tahdit näyttää jatkuvan samaa vauhtia eli aika tiivistahtinen alkuvuosi olisi tiedossa ja sykkimistä riittää taas ennen kesälomia. Monestiko sitten ehtii hajota tässä puolen vuoden aikana...

Työnhaun kannalta ei ollut hääppöinen vuosi. Kaksi haastattelua oli kevätpuolella mutta ei niistäkään mitään tullut. Toinen oli etähaastattelu ja työpaikka olisi ollut sellaisessa paikassa, että työmatka olisi pitentynyt aivan liian paljon. Eikä toisaalta muutenkaan oikein innostanut koko homma. En olisi osallistunut tuon paikan hakemiseen mutta rekrytointihenkilö otti yhteyttä, niin lähinnä sen takia tuli osallistuttua. Toinen paikka oli taas sellainen, että hain itse sinne, kun koin sen kiinnostavaksi. Luonnollisesti pettymys oli suurempi, kun en paikkaa saanut, mutta jälkeenpäin mietittynä ehkä niin oli parempi. Kuulin nimittäin vähän kokemuksia tuosta paikasta myös toista kautta, niin ei ne oikein positiivisia olleet.

Iituv asetti blogissaan tälle vuodelle vaatebudjetikseen tonnin. Viime vuonna minulla ei juuri ollut vaatehankintoja. Joululahjaksi sain perusvaatteita (joille ei välttämättä olisi ollut tarvetta) ja ainoa tekemäni vaateostos koko vuonna oli uudet farkut (hintaa n. 50 €). Nuo jouduin ostamaan sen takia, koska entiset kulahti puhki. Tälle vuodelle voisi vaatebudjetiksi haarukoida vaikka 10 €. Tuo raha saattaisi mennä sukkiin, riippuu vain ihan siitä, että miten entisiä menee puhki vuoden aikana.

Naisrintamalla meni totuttuun tapaan. Koko vuonna ei ollut fyysisiä kontakteja ollenkaan ja eikä oikeastaan mitään muitakaan uusia naiskontakteja, ei töissä eikä vapaa-ajalla. Tällekin vuodelle voisi tuolle rintamalle tehdä sen perus nollabudjetin.