VMP

Töissä on perseestä olla. Taas kerran vaihteeksi. Viimeisen parin viikon aikana on taas tuntunut sille, että ei tuota paskaa enää kovin kauan jaksa ilman, että nuppi leviäisi. Monta kertaa olen menneen parin viikon aikana havahtunut työpöytäni ääressä siihen, että istun tietokoneen edessä mitään tekemättä ja mietin asioita kyrpiintyneenä.

Ja sama tahti näyttäisi jatkuvan eli ei ole se työnhakukaan kovin kummoisesti sujunut. Avoimia työpaikkoja ei ole juuri näkynyt. Tai näkyi tässä vähän aikaa sitten olevan yksi avoin paikka, joka näytti ilmoituksen mukaan olevan ihan tätä samaa paskaa mitä olen tehnyt tähänkin asti. Lisäksi työntekijää hakeva yritys on pörssiyritys, jossa näkyy olevan yt-neuvotteluja melko tiheään. Eli eipä juuri taitaisi meno muuttua mihinkään suuntaan tai ehkä korkeintaan huonompaan, jos se johonkin suuntaan menisi.

Kuulin eilen myös projektiääliöltä, että vaikka tällä hetkellä työtahti hiljenee nyt vuoden loppuun, niin ensi vuoden puolella yhdellä asiakkaalla alkaa olla taas tiedossa pienempiä projekteja ja vähän myöhemmin joku isompikin. Tuo asiakashan esiintyi tässä kirjoituksessa ja kun touhu tuonne suuntaan on sellaista mitä se on, niin vähemmästäkin sitä alkaa pälli levitä entistä enemmän, kun kuulee mahdollisista uusista projekteista. Varmaan lienee parasta keksiä nyt tuollekin asiakkaalle nimitys, sillä luultavasti jupinaa tuosta aiheesta on tiedossa taas jatkossakin. Juhlallisesti kastettakoon tuo asiakas LuonnonRaiskaajaksi. Jos tuota kasteessa annettua nimeä pitää vähän avata, niin pohjimmiltaan asiakkaan toiminta ja/tai sen seurannaiset ovat juuri tuota.

Mittailua

Mittailinpahan äsken huvikseni mittanauhalla itseäni sieltä, tiedäthän... Jos vertaa mittaustulosta siihen, mitä se oli vuosi sitten, niin lukema oli silloin monta senttimetriä suurempi. Mittaustuloksen johdosta kaivoin vaatekaapista uteliaisuuttani esille kasan vanhoja ja jo vähän puhki kulahtaneita farkkuja. Niitä oli viitisen paria, en ole ihan varma mutta vanhimmat niistä olivat ehkä lähes kymmenen vuotta vanhat. Kokeilin jokaisia ja hyvinhän ne edelleen mahtuivat päälle, olipa yhdet ehkä jopa vähän liian isot. Vuosi sitten muutamien kanssa olisi ollut hieman tukalaa mutta ei enää. Näköjään tuo liikunta on vaikuttanut, kun vyötärön mitta on pienentynyt noinkin paljon.

Lehdestä luettua

Viime viikolla "huvitti" lukea yhtä uutista lehdistä ja netin uutissivuilta. Uutisessa oli juttua asiakkaan valmistuneesta projektista, joka on yhdeltä osa-alueeltaan työllistänyt henkilöitä työpaikaltani ja yhdessä vaiheessa myös minuakin vähän aikaa.

Kaikista vähänkään pitemmistä jutuista oli rivien välistä hieman luettavissa asiakkaan itsekehuskelua ja propagandaa ("olemma parhaita, olemme voittajia"). Saahan sitä tietysti itseään kehua projektin lopussa, mutta miten sieltä pisteestä A päädyttiin sinne lopussa olevaan pisteeseen B, niin se ei kyllä tainnut mennä ihan putkeen. Varsinkin, kun pääsi läheltä seuraamaan tuota projektia ja sai oman pienen osansa tuulettimeen iskeytyvästä paskasta, niin luen tuollaisia uutisia hyvin kriittisellä silmällä.

Mitä niissä uutisissa ei sitten kerrottu? Lähtötietojen puutteista, asiakkaan yhteyshenkilön osaamattomuudesta, asioiden nussimisesta, korjaan, tekemisestä moneen kertaan, aikataulujen puutteista, luultavasti myös näiden em. asioiden johdosta budjetin ylityksistä (itsepähän asiakas niistä maksaa) sekä vastaavanlaisista pienemmistä asioista. Ja tietenkin niistä asiakkaaseen vittuuntuneista työntekijöistä, jotka toivovat etteivät joutuisi enää koskaan tekemään vastaavanlaisia projekteja tälle asiakkaalle (tai ainakin se on allekirjoittaneen mielipide).

Jos kaikki olisi mennyt tuossa projektissa putkeen, niin luultavasti tämä uutinen olisi ollut mediassa näkyvillä jo puoli vuotta sitten.

Hauskaa, hyvin sellaista

Lähes puoli kuuta sitten binääripariskunnan toinen osapuoli kirjoitti nauramisesta ja kysyi "Montako kertaa olet nauranut tänään?". Jotain lukuja oli, että aikuinen muka nauraisi 15 kertaa päivässä. Tiedä sitten näistä.

Jäi vain tuo kirjoitus mieleen, kun olin miettinyt aiemmin sitä, että miksi jokin asia naurattaa toisia mutta ei toisia. Sekin mietitytti, että olenko huumorintajuton tosikko, luultavasti kyllä. Joskus joku oli jossain blogikirjoituksessaan kirjoitellut, miten joku eläinvideo oli naurattanut mahdottomasti. Katsoin samaisen videon ja minua tämä nauratti yhtä paljon kuin kivikasankin katsominen.

Tällä viikolla olisinko nauranut ehkä alle kymmenkunta kertaa ja sekin oli silloin, kun katsoin jakson sarjasta Big bang theory. Eli jos päiväkohtaisiksi numeroiksi tuon haluaa vääntää, niin kokonaisluvuksi muutetttuna ehkä kerran, parhaimpana päivänä jopa kaksi kertaa on naurattanut. Omalta kohdalta en enää muista milloin olisin nauranut viimeksi ihan katketakseni. Yksittäinen tapaus, mikä muistui mieleen oli se, josta kirjoitin kauan aikaa sitten. On niitä yksittäisiä tapauksia saattanut olla tuonkin jälkeen mutta eivät vain ole jääneet mieleen.

Talviturkki

Lueskelin joku päivä sitten yhtä blogia, jossa mainittiin sana talviturkki. Tuosta minulle tuli mieleen, että en heittänyt koko kesänä talviturkkia pois. Eli jäi ne uimiset aika minimiin. Ei tullut menneenä kesänä käytyä kenenkään kesämökillä, jossa olisi voinut uida. Ja yleisistä uimarannoista en pahemmin välitä vaikka niitäkin olisi jonkin matkan päässä asunnostani. Ei sen puoleen, eipä nuo vedet olleet mitenkään lämpimiä aikaisempiin kesiin verrattuna ja minä olen hieman vilukissa, joka ei oikein tykkää kylmästä. Vielähän tässä olisi aikaa heittää talviturkki pois ennen jäiden tuloa, mutta taitaa jäädä tekemättä.

Koulutuksessa

Eilen oli töissä koko päivä koulutusta, jossa opeteltiin käyttämään uutta tietokoneohjelmaa. Jälleen kerran sai taas ihmetellä, että miten jotkut ihmiset hoitavat asioitaan. Tai ehkä paremmin sanottuna eivät hoida asioitaan.

Koulutukseen osallistujille tuli hyvissä ajoin sähköpostilla viesti koulutuksesta ja viestissä mainittiin mm. että opeteltavasta ohjelmasta on oltava asennettuna tietokoneelle uusin versio. Edellisen viikon loppupuolella tuli vielä uutta muistusta asiasta ja olinkin jo hoitanut omalta kohdaltani asian kuntoon, joten ei siinä mitään.

Mitäs sitten tapahtuu maanantaiaamuna ennen koulutuksen alkua? Minä otan rennosti ja teen töitä, kun kahdella hönöllä alkaa hirveä häsläys. Hönö nro 1 tulee kysymään minulta, että mikä versio siitä ohjelmasta pitää olla koneella ja vastauksen kuultuaan tuskailee, kun hänellä on vanhempi versio siitä. Hönö nro 2 puolestaan tulee kyselemään kannettavan laturista, jota hän ei kuulemma löydä. Lopulta hän lähtee hakemaan sitä kotoaan, koska muistelee sen olevan siellä. Jokusen ajan päästä hän saapuu paikalle laturin kanssa ja kysyy, että tämäkö se on, johon vastaan, että eipä ole oikea, koska tuo on sen vanhemman mallisen kannettavan laturi. Tämän jälkeen Hönö nro 2 poistuu tuskaillen atk-tuen puheille.

Kellon ollessa viittä minuuttia vaille lähden kannettavan kanssa neukkariin, jossa koulutusta pidetään. Laittelen siinä tietokoneeni valmiiksi ja käynnistelen ohjelmia ja samalla siihen tulee kouluttajakin paikalle. Minun ollessa valmiina paikalle tulevat Hönöt 1 ja 2 sekä 3. Hönöt 1 ja 2 siinä tuskailevat, että miten ne kannettavan johdot oikein laitetaan. Onhan siinä huima johtomäärä laitettavana, kun tietokoneeseen pitää laittaa kiinni hiiri ja laturi. Niin ja bonuksena heillä molemmilla on mukana näppäimistöt. Kannettava tietokone ja erillinen näppäimistö... Olisiko jotakin ehkä voinut jättää pois? Kouluttajakin virittelee siinä konettaan valmiiksi ja tulee puhetta käytettävästä ohjelmasta ja siitä versiosta, mille koulutusta annetaan. Käy ilmi, että Hönöillä 1-3 on ohjelmasta vielä vanhat versiot koneillaan, joten eipä muuta kuin atk-tuki paikalle ja ohjelmia asentamaan. Puolisen tuntia menee, että kaikki on valmiina ja voidaan aloitella.

Mieleen jäi tuon episodin jälkeen pyörimään, että olisi varmaan aika hauska olla seuraamassa kärpäsenä katossa heidän kotonaan, kun nämä kyseiset Hönöt ovat lähdössä lomamatkalle, jonne pitää pakata laukku mukaan. Mitä todennäköisimmin lähtöaamua edeltävä ilta ja myös varmaan sekin aamu olisivat luultavasti melko kaoottisia. Ja näistäkin he suoriutuisivat vain ja ainoastaan sen takia, että luultavasti heidän vaimonsa laittaisivat lopulta asioihin vauhtia.

En voi sanoa olevani itsekään mikään täydellinen työntekijä (unohtelen välillä asioita, joku juttu menee väärin), mutta jos olisin työnantaja ja näkisin tämänkaltaista nussimista ja sohellusta vain siksi, että ei osata edes ajatella seuraavaa työpäivää pitemmälle (saati sitten, jos on viikonloppu välissä), niin näille idiooteille lävähtäisi kyllä erittäin pitkäaikaiset palkankorotuskiellot.

Väsy

Katselin äsken tuossa Myytinmurtajia. Tai lähinnä yritin katsoa. Meinasin nimittäin nukahtaa istualleni vähän väliä. Ensimmäisen puoli tuntia vielä jaksoi seurata ihan normisti mutta sitten iski unitauti. Koko ajan piti herätellä itseään ja ei siitä ohjelman seuraamisesta tullut lopulta mitään. Ohjelman viimeisestä vartista en muista juuri mitään, joten ihan hukkaan meni sekin aika.

Tekisi mieli mennä jo nukkumaan vaikka kello on vasta vähän yli kahdeksan. Mutta jos menen nyt, niin luultavasti heräilen aamulla tai pikemminkin joskus aamuyöllä jo kolmen neljän aikaan eikä sekään ole mikään toivottava tilanne. Luultavasti pitää vielä siis yrittää valvoa vähän aikaa ennen kuin simahdan totaalisesti.