Seuraan yhtä keskustelufoorumia netissä, jossa on myös seuranhakuosio. Marraskuun puolella joku naikkonen etsi keskusteluseuraa tuolla osiolla. Vastasin tuohon ilmoon ja siitä viesteily lähti jotenkin käyntiin ja viestejä vaihdettiin taajuudella kerran viikkoon. Tammikuun alussa lähetin viimeisimmän viestin, mitään ei ole kuulunut takaisin (enkä enää odotakaan).
Tammikuun alussa laitoin yhden toisen keskustelupalstan seuranhakuosiolle lyhyen ilmoituksen, jossa hain juttuseuraa. Ei yhtään vastausta.
Tammikuun puolivälissä muokkasin kyrsiintyneenä ikuvanhaa treffiprofiilia suolikaksnelosssa. Tuloksena tasan neljä vaihdettua viestiä yhden naisen kanssa.
31.1.2017
24.1.2017
Uusi vuosi, uusi talo
No nyt sitä on sitten käyty katsomassa omakotitaloa. Hakuvahti kiikutti viime viikolla taas sähköpostiin listaa myyntiin tulleista taloista. Yksi paikka kiinnitti heti huomioni osoitteensa perusteella. Mielenkiinnolla avasin linkin ja mitä nyt äkkiä kerkesin katsoa ilmoituksen läpi, niin vaikutti ihan mielenkiintoiselta. Hinta oli vähän yläkanttiin mutta talo oli rakennettu 2000-luvulla. Talossa vaikutti olevan ihan järkevä pohjaratkaisu, vaikkakin ei se mikään ihan täydellinen unelma ollut ja valokuvat tiirasin tarkasti läpi moneen kertaan.
Seuraavana päivänä katselin ilmoitusta ja kuvia uudelleen sekä tutkin aluetta hieman tarkemmin. Into hieman laimeni, sillä naapuri oli ihan liian lähellä ja talolle johtava tie oli pieni, mutkainen ja pitkä. Kohde kuitenkin kiinnosti sen verran, että kun esittely oli tulevana sunnuntaina, niin päätin lähteä katsomaan sitä. Saisipahan käydä edes jossain taloesittelyssä pällistelemässä paikan päällä ihan kokemuksenkin kannalta.
Sunnuntaina auton keulan kääntyessä talolle johtavalle tielle ja sitä vähän matkaa ajaessa eteenpäin tuli jo heti mieleen, että ei ei ei. Kuten olin kartalta aiemmin katsellut, niin tie oli niin kapea, että kahden auton kohdatessa saisi toinen pysähtyä kunnolla tien reunaan, jotta toinen pääsisi ohi. Tie oli myös mutkainen ja kulki aivan kahden talon pihan vierestä, jossa näytti olevan kakaroita, olipa tiellä myös näistä varoittava liikennemerkkikin. Kesällä tuollaista tietä nyt vielä jotenkin saattaisi ajella mutta talvista kapeaa ja liukasta pikkutietä ei oikein innosta ajaa päivittäin töihin ja takaisin.
Talon pihaan kääntyessä toinen asia, joka lätkäisi heti korville, oli pihan pienuus. Kun pihassa oli kiinteistönvälittäjän auto, niin omaa koslaa sai veivata kieli keskellä suuta edestakaisin jonkin aikaa, että sai käännettyä keulan kohti tulosuuntaa ja parkkeerattua pois muiden tieltä. Ensimmäiseksi tutustuin erilliseen autotalliin ja varastotilaan eivätkä nekään mitään suurempia riemunkiljahduksia aiheuttaneet. Autotalli oli niin pieni, että jos sinne auton laittaisi, niin eipä sinne juuri muuta mahtuisi. Tilan kalustuksesta ja tavaramäärästä päätellen omistajan autokin luultavasti vietti aikaansa ulkona katoksen alla. Varastotilassa ensimmäisenä epäilytti se, että lattia näytti olevan maan tasalla, ei oikein hyvä asia kosteusvaurioiden mahdollisuutta ajatellen. Toisekseen varasto oli ammuttu täyteen tavaraa ja tilan seinille oli kiinnitetty aika tökerön näköisesti tehtyjä hyllyjä. Noh, ei nyt ehkä mikään maailman vakavin seikka talon ostossa mutta kiinnitti huomioni.
Sitten olikin vuoro siirtyä pällistelemään ja ihmettelemään itse taloa. Ensimmäisenä tietenkin piti vilkaista talon tekniseen tilaan, kun se sattui sopivasti olemaan siinä eteisessä. Melko pieni koppi oli sekin ja edelleen sama linja jatkui kuin varastossakin eli tilassa oli paljon tavaraa. Laitteiden huoltotoimenpiteitä varten tilaa oli melko niukasti.
Keittiö oli ihan järkevän oloinen. Kodinkoneet oli sijoiteltu sopivasti ja tilassa oli myös leivinuuni ja puuhella. Tuo puuhellakaan ei ole nykyään mikään itsestäänselvyys mutta se on varsin hyödyllinen kapistus maaseudulla sijaitsevassa talossa sähkökatkojen aikaan. Saunassa ja pesuhuoneessa ei ollut mitään ihmeellistä ja kodinhoitohuoneessa oli paljon kaappeja (tietenkin täynnä tavaraa).
Makuuhuoneista pienempi oli ehkä vähän liiankin pieni. Vaikka pohjapiirustuksen mukaan huoneen ala oli 9 m², niin silti vaikutti pieneltä. Ehkä sopisi jonkin pikkulapsen huoneeksi mutta vähänkään isommalle ihmiselle saattaisi käydä äkkiä pieneksi. Huonessa oli sellainen irtokomeropari, jonka päällä oli vielä lisää tavaroita. Päämakuuhuone oli myös mielestäni pieni. Tilassa oli parisänky, pari yöpöytää ja lipasto/senkki/mikähelvettisenytonkaan mutta muille huonekaluille ei tilaa pahemmin ollut.
Tämän huoneen yhteydessä oli myös erillinen vaatehuone, josta saa aina plussaa. Ehkä enää ei tule yllätyksenä mutta myös tämäkin koppi oli lattiasta kattoon täynnä rättejä ja muuta vaatetta. Oleskelutiloina oli erillinen huone ja keittiön vieressä ollut kummalisen mallinen huone. Ei oikein ollut minun mieleen sellaiset oleskelutilat. Talosta löytyi myös kaksi vessaakin, yksin asuvalle toinen hieman turhaa mutta voihan se tuoda vähän vaihtelua tylsään arkeen, kun käy joka toinen päivä paskalla eri pöntöllä.
"Loppusilauksen" antoi vielä se lähellä olleen naapuritalon pihassa olleen rakin räkytys. Kuten vähän etukäteen arvelinkin, niin ei tuo paikka ostohaluja herättänyt. Kuitenkin elämäni ensimmäisessä taloesittelyssä on nyt käyty, eihän tuossa mennytkään aikaa kuin se reilu puolitoista vuotta. Jos samalla tahdilla jatketaan, niin seuraavan kerran käyn taloesittelyssä luultavasti kesällä 2018 ja jos homma menee samalla tyylillä mitä edellistä asuntoa etsiessä eli tärppää kolmannella, niin talon ostoon voi päästä ehkä alkuvuodesta 2020. Sitä odotellessa...
Alla vielä vähän plussia ja miinuksia kyseisestä paikasta.
+ sopivan matkan päästä töistä
+ luonto vieressä
+ keittiössä hyvä pohjaratkaisu
+ puulämmitteinen sauna
+ erillinen vaatehuone
- hinta
- mutkainen ja kapea tie
- pieni piha
- pienehköt huoneet
- pari selvää virhettä viimeistelytöissä, jotka hyppäävät silmille joka kerta ohi kulkiessa
- talon sisällä ei minkäänlaista lämmintä varastotilaa
- naapuri liian lähellä (+ räkyttävä piski)
Seuraavana päivänä katselin ilmoitusta ja kuvia uudelleen sekä tutkin aluetta hieman tarkemmin. Into hieman laimeni, sillä naapuri oli ihan liian lähellä ja talolle johtava tie oli pieni, mutkainen ja pitkä. Kohde kuitenkin kiinnosti sen verran, että kun esittely oli tulevana sunnuntaina, niin päätin lähteä katsomaan sitä. Saisipahan käydä edes jossain taloesittelyssä pällistelemässä paikan päällä ihan kokemuksenkin kannalta.
Sunnuntaina auton keulan kääntyessä talolle johtavalle tielle ja sitä vähän matkaa ajaessa eteenpäin tuli jo heti mieleen, että ei ei ei. Kuten olin kartalta aiemmin katsellut, niin tie oli niin kapea, että kahden auton kohdatessa saisi toinen pysähtyä kunnolla tien reunaan, jotta toinen pääsisi ohi. Tie oli myös mutkainen ja kulki aivan kahden talon pihan vierestä, jossa näytti olevan kakaroita, olipa tiellä myös näistä varoittava liikennemerkkikin. Kesällä tuollaista tietä nyt vielä jotenkin saattaisi ajella mutta talvista kapeaa ja liukasta pikkutietä ei oikein innosta ajaa päivittäin töihin ja takaisin.
Talon pihaan kääntyessä toinen asia, joka lätkäisi heti korville, oli pihan pienuus. Kun pihassa oli kiinteistönvälittäjän auto, niin omaa koslaa sai veivata kieli keskellä suuta edestakaisin jonkin aikaa, että sai käännettyä keulan kohti tulosuuntaa ja parkkeerattua pois muiden tieltä. Ensimmäiseksi tutustuin erilliseen autotalliin ja varastotilaan eivätkä nekään mitään suurempia riemunkiljahduksia aiheuttaneet. Autotalli oli niin pieni, että jos sinne auton laittaisi, niin eipä sinne juuri muuta mahtuisi. Tilan kalustuksesta ja tavaramäärästä päätellen omistajan autokin luultavasti vietti aikaansa ulkona katoksen alla. Varastotilassa ensimmäisenä epäilytti se, että lattia näytti olevan maan tasalla, ei oikein hyvä asia kosteusvaurioiden mahdollisuutta ajatellen. Toisekseen varasto oli ammuttu täyteen tavaraa ja tilan seinille oli kiinnitetty aika tökerön näköisesti tehtyjä hyllyjä. Noh, ei nyt ehkä mikään maailman vakavin seikka talon ostossa mutta kiinnitti huomioni.
Sitten olikin vuoro siirtyä pällistelemään ja ihmettelemään itse taloa. Ensimmäisenä tietenkin piti vilkaista talon tekniseen tilaan, kun se sattui sopivasti olemaan siinä eteisessä. Melko pieni koppi oli sekin ja edelleen sama linja jatkui kuin varastossakin eli tilassa oli paljon tavaraa. Laitteiden huoltotoimenpiteitä varten tilaa oli melko niukasti.
Keittiö oli ihan järkevän oloinen. Kodinkoneet oli sijoiteltu sopivasti ja tilassa oli myös leivinuuni ja puuhella. Tuo puuhellakaan ei ole nykyään mikään itsestäänselvyys mutta se on varsin hyödyllinen kapistus maaseudulla sijaitsevassa talossa sähkökatkojen aikaan. Saunassa ja pesuhuoneessa ei ollut mitään ihmeellistä ja kodinhoitohuoneessa oli paljon kaappeja (tietenkin täynnä tavaraa).
Makuuhuoneista pienempi oli ehkä vähän liiankin pieni. Vaikka pohjapiirustuksen mukaan huoneen ala oli 9 m², niin silti vaikutti pieneltä. Ehkä sopisi jonkin pikkulapsen huoneeksi mutta vähänkään isommalle ihmiselle saattaisi käydä äkkiä pieneksi. Huonessa oli sellainen irtokomeropari, jonka päällä oli vielä lisää tavaroita. Päämakuuhuone oli myös mielestäni pieni. Tilassa oli parisänky, pari yöpöytää ja lipasto/senkki/mikähelvettisenytonkaan mutta muille huonekaluille ei tilaa pahemmin ollut.
 |
| pöllitty HS:n sivuilta |
Tämän huoneen yhteydessä oli myös erillinen vaatehuone, josta saa aina plussaa. Ehkä enää ei tule yllätyksenä mutta myös tämäkin koppi oli lattiasta kattoon täynnä rättejä ja muuta vaatetta. Oleskelutiloina oli erillinen huone ja keittiön vieressä ollut kummalisen mallinen huone. Ei oikein ollut minun mieleen sellaiset oleskelutilat. Talosta löytyi myös kaksi vessaakin, yksin asuvalle toinen hieman turhaa mutta voihan se tuoda vähän vaihtelua tylsään arkeen, kun käy joka toinen päivä paskalla eri pöntöllä.
"Loppusilauksen" antoi vielä se lähellä olleen naapuritalon pihassa olleen rakin räkytys. Kuten vähän etukäteen arvelinkin, niin ei tuo paikka ostohaluja herättänyt. Kuitenkin elämäni ensimmäisessä taloesittelyssä on nyt käyty, eihän tuossa mennytkään aikaa kuin se reilu puolitoista vuotta. Jos samalla tahdilla jatketaan, niin seuraavan kerran käyn taloesittelyssä luultavasti kesällä 2018 ja jos homma menee samalla tyylillä mitä edellistä asuntoa etsiessä eli tärppää kolmannella, niin talon ostoon voi päästä ehkä alkuvuodesta 2020. Sitä odotellessa...
Alla vielä vähän plussia ja miinuksia kyseisestä paikasta.
+ sopivan matkan päästä töistä
+ luonto vieressä
+ keittiössä hyvä pohjaratkaisu
+ puulämmitteinen sauna
+ erillinen vaatehuone
- hinta
- mutkainen ja kapea tie
- pieni piha
- pienehköt huoneet
- pari selvää virhettä viimeistelytöissä, jotka hyppäävät silmille joka kerta ohi kulkiessa
- talon sisällä ei minkäänlaista lämmintä varastotilaa
- naapuri liian lähellä (+ räkyttävä piski)
15.1.2017
Ajatukset lomalla, osa 2
Viime kirjoitus meni kokonaan höpistessä talousasioista ja se toinen lomien aikaan ajatuksissa pyörinyt alue jäi kokonaan käsittelemättä. Korjataan nyt tässä sekin puute alta pois. Eli siis tämänkertainen teksti käsittelee naisia... Tai enpäs sanokaan ihan varmaksi. Katsotaan mitä tästä tulee.
Lomalla tuli surffailtua netissä (mitäs muutakaan sitä minunkaltainen tekisi) ja tuli eksyttyä erinäisille keskustelupalstoille. Aiheet nyt vaihtelivat laidasta toiseen, minä kuitenkin jäin enemmän lukemaan ihmissuhteita, nettideittailua yms. aiheita käsitteleviä keskusteluja.
Päällimmäiseksi noita keskusteluja lukiessa jäi kuitenkin vain sellainen olo, että itse sitä on tullut tipahdattua jo nettideittailukulttuurin kelkasta aikaa sitten. Nykyään ihmisillä tuntuu käytössä olevan erilaisia (naistenperään)kuolauskanavia, joita pitkin otetaan kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. On tinderiä, instagrammia, snäptsättiä, periskooppia ja kaikenkarvaista kikkeliä (lue: kik-messenger), telegrammia ja vatsappia, joilla voi pommittaa toisia.
Jos ei omista A- tai I-puhelinta, niin muussa tapauksessa nuo sovellukset on sama unohtaa. Kokeilin etsiä työpuhelimeen noita sovelluksia, niin löysin vain tuon kikkeliviestimen, kaikki muut olivat joitakin kolmannen osapuolien epävirallisia tekeleitä. Eli kannattaa unohtaa suosiolla nuo W-puhelimet kokonaan. Se on tullut huomattua, että sille alustalle ei ole minkäänlaista kunnon tarjontaa.
Toisaalta kun sitten aloin miettiä tarkemmin, että vaikka minulla olisi käytössä kaikki nuo jossain puhelimessa, niin entäs sitten? Kun kaveripiiri on internet-termiä käyttäen 404, niin siinäpä lähde tyhjästä nyhjäisemään. Jostain pitäisi pieraista se kaveripiiri pystyyn, jotta olisi kontakteja, joita pitkin voisi mahdollisesti ujuttautua jonkun naisen pöksyihin. Minun tapauksessa helpommin sanottu kuin tehty...
Tuli taas niin sekavaa settiä, että parasta lopettaa tältä illalta.
Lomalla tuli surffailtua netissä (mitäs muutakaan sitä minunkaltainen tekisi) ja tuli eksyttyä erinäisille keskustelupalstoille. Aiheet nyt vaihtelivat laidasta toiseen, minä kuitenkin jäin enemmän lukemaan ihmissuhteita, nettideittailua yms. aiheita käsitteleviä keskusteluja.
Päällimmäiseksi noita keskusteluja lukiessa jäi kuitenkin vain sellainen olo, että itse sitä on tullut tipahdattua jo nettideittailukulttuurin kelkasta aikaa sitten. Nykyään ihmisillä tuntuu käytössä olevan erilaisia (naistenperään)kuolauskanavia, joita pitkin otetaan kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. On tinderiä, instagrammia, snäptsättiä, periskooppia ja kaikenkarvaista kikkeliä (lue: kik-messenger), telegrammia ja vatsappia, joilla voi pommittaa toisia.
Jos ei omista A- tai I-puhelinta, niin muussa tapauksessa nuo sovellukset on sama unohtaa. Kokeilin etsiä työpuhelimeen noita sovelluksia, niin löysin vain tuon kikkeliviestimen, kaikki muut olivat joitakin kolmannen osapuolien epävirallisia tekeleitä. Eli kannattaa unohtaa suosiolla nuo W-puhelimet kokonaan. Se on tullut huomattua, että sille alustalle ei ole minkäänlaista kunnon tarjontaa.
Toisaalta kun sitten aloin miettiä tarkemmin, että vaikka minulla olisi käytössä kaikki nuo jossain puhelimessa, niin entäs sitten? Kun kaveripiiri on internet-termiä käyttäen 404, niin siinäpä lähde tyhjästä nyhjäisemään. Jostain pitäisi pieraista se kaveripiiri pystyyn, jotta olisi kontakteja, joita pitkin voisi mahdollisesti ujuttautua jonkun naisen pöksyihin. Minun tapauksessa helpommin sanottu kuin tehty...
Tuli taas niin sekavaa settiä, että parasta lopettaa tältä illalta.
8.1.2017
Ajatukset lomalla
Kun olin joulun jälkeen viikon vapaalla, niin ajatukset alkoivat pyöriä luonnollisesti muissakin kuin työasioissa. Viimeksi kesälomalla ajatukset pyörivät melko pitkälti ohjelmointiin liittyvissä asioissa, nyt ajatuksissä pyörivät raha ja pil... naiset.
Kun viime vuonna menopuoli oli melko pieni, niin sukankin varteen jäi enemmän talletettavaa. Tilillä pyörisi nyt noin tonni tai pari rahaa, jonka voisi laittaa kiinni sijoituksiin. Loman aikana tuli siis mietittyä, että mihinkä tuota rahaa voisi sijoittaa. Joitakin vaihtoehtoja olisi mutta osa niistä vaatisi paneutumista aiheeseen enemmänkin. Osakkeeet olisi yksi vaihtoehto. Näiden kanssa joutuisi tekemään enemmän tuota taustaselvittelyä, jotta ei aivan rupuyritykseen laittaisi rahaa kiinni. Osakkeista olisi mahdollista saada myös osinkoja silloin tällöin, mutta noin pienillä sijoitussummilla osingotkin olisivat pieniä (luokkaa kymppejä, jos sitäkään).
Toisena vaihtoehtona voisi olla jokin indeksirahasto, jossa on mahdollisimman pienet kulut. Tavallisissa pankeissa rahastoissa on ihan liian suuria kuluja, joten katse olisi käännettävä johonkin muuhun paikkaan, esim. Nordnet, Seligson ja mitä näitä nyt on. Yksi täysin kuluton rahasto löytyi ja pari muutakin pienikuluista. Näistä parista pitäisi selvitellä tarkemmin, että mitä ne ovat syöneet sisälleen. Ei oikein innosta ostaa sikaa säkissä ilman, että ymmärtää mihinkä on rahansa laittanut.
Eniten tässä mietityttää kuitenkin se, että mihin suuntaan tämä talous on menossa. Jos katsoo vaikka Helsingin pörssin 25 vaihdetuimman osakkeen indeksiä (kuva kauppalehden sivuilta), niin indeksi on tällä hetkellä korkeammalla kuin ennen vuoden 2008 romahdusta.
Tätä edellinen lasku näkyy myös vuodelta 2000. Jos katsoo noita huippujen välejä, niin ajallisesti niillä on eroa n. 8 vuotta. Jos laskee vaikka tuosta vuodesta 2008 seuraavat kahdeksan vuotta eteenpäin, niin päästään vuoteen 2016 eli näihin päiviin. Onko siis odotettavissa jonkinlainen taloudellinen tipahdus tässä vuoden tai parin sisään, sitä on kieltämättä hankala sanoa katsomalla peruutuspeiliin.
Toisaalta tuo sijoituksiin käytettävissä rahamäärä on sen verran pieni ja se on sellaistaa rahaa, että sijoituksen voisi tehdä fire-and-forget -tyyliin. Jos jonain vuonna tulee jonkinlainen pudotus, niin luultavasti kymmenen vuoden päästä siitä ollaan taas entisessä tilanteessa (ellei nyt ole käynyt mahdoton paska-tuulettimeen -tilanne). Raha saisi olla siis rauhassa kiinni jossain niin pitkään kuin sitä jaksaa pitää siellä.
Tietysti nämäkin rahat voisi tunkea siihen talorahastoon, jota on pikkuhiljaa kartutettu, mutta toisaalta olisi hyvä olla ylimääräistä jemmarahaa jossain, jos tiukka paikka tulee. Että tiedäpä tässä sitten mitä sitä tekee näiden rahojen kanssa.
Kun viime vuonna menopuoli oli melko pieni, niin sukankin varteen jäi enemmän talletettavaa. Tilillä pyörisi nyt noin tonni tai pari rahaa, jonka voisi laittaa kiinni sijoituksiin. Loman aikana tuli siis mietittyä, että mihinkä tuota rahaa voisi sijoittaa. Joitakin vaihtoehtoja olisi mutta osa niistä vaatisi paneutumista aiheeseen enemmänkin. Osakkeeet olisi yksi vaihtoehto. Näiden kanssa joutuisi tekemään enemmän tuota taustaselvittelyä, jotta ei aivan rupuyritykseen laittaisi rahaa kiinni. Osakkeista olisi mahdollista saada myös osinkoja silloin tällöin, mutta noin pienillä sijoitussummilla osingotkin olisivat pieniä (luokkaa kymppejä, jos sitäkään).
Toisena vaihtoehtona voisi olla jokin indeksirahasto, jossa on mahdollisimman pienet kulut. Tavallisissa pankeissa rahastoissa on ihan liian suuria kuluja, joten katse olisi käännettävä johonkin muuhun paikkaan, esim. Nordnet, Seligson ja mitä näitä nyt on. Yksi täysin kuluton rahasto löytyi ja pari muutakin pienikuluista. Näistä parista pitäisi selvitellä tarkemmin, että mitä ne ovat syöneet sisälleen. Ei oikein innosta ostaa sikaa säkissä ilman, että ymmärtää mihinkä on rahansa laittanut.
Eniten tässä mietityttää kuitenkin se, että mihin suuntaan tämä talous on menossa. Jos katsoo vaikka Helsingin pörssin 25 vaihdetuimman osakkeen indeksiä (kuva kauppalehden sivuilta), niin indeksi on tällä hetkellä korkeammalla kuin ennen vuoden 2008 romahdusta.
Tätä edellinen lasku näkyy myös vuodelta 2000. Jos katsoo noita huippujen välejä, niin ajallisesti niillä on eroa n. 8 vuotta. Jos laskee vaikka tuosta vuodesta 2008 seuraavat kahdeksan vuotta eteenpäin, niin päästään vuoteen 2016 eli näihin päiviin. Onko siis odotettavissa jonkinlainen taloudellinen tipahdus tässä vuoden tai parin sisään, sitä on kieltämättä hankala sanoa katsomalla peruutuspeiliin.
Toisaalta tuo sijoituksiin käytettävissä rahamäärä on sen verran pieni ja se on sellaistaa rahaa, että sijoituksen voisi tehdä fire-and-forget -tyyliin. Jos jonain vuonna tulee jonkinlainen pudotus, niin luultavasti kymmenen vuoden päästä siitä ollaan taas entisessä tilanteessa (ellei nyt ole käynyt mahdoton paska-tuulettimeen -tilanne). Raha saisi olla siis rauhassa kiinni jossain niin pitkään kuin sitä jaksaa pitää siellä.
Tietysti nämäkin rahat voisi tunkea siihen talorahastoon, jota on pikkuhiljaa kartutettu, mutta toisaalta olisi hyvä olla ylimääräistä jemmarahaa jossain, jos tiukka paikka tulee. Että tiedäpä tässä sitten mitä sitä tekee näiden rahojen kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
