Juhannuksen jälkeen

Juhannus meni niin, että en käyttänyt tietokonetta juuri ollenkaan, mitä nyt välillä tarkistelin netistä sääennustetta tai muuta sellaista pientä. Maanantaina avasin taas uutissyötteiden lukijan ja noina kolmen päivän aikana ilmestyneiden uutisotsikoiden yksipuolisuus tuli huomattua äkkiä. Suurimmassa osassa aiheina oli vain poliisia työllistäneet humalaisten toilailut, tulipalot, kolarit, väkivaltatapaukset, rattijuopot jne.

Sellaistako se juhannuksen vietto todellisuudessa sitten on? Jos pelkkien lehtien varassa olisi, niin luultavasti muusta ei tietäisikään ja kuva jäisi aika yksipuoliseksi. Kun luin sitten seuraamieni bloggaajien postauksia, niin kovin erilaisia oli kirjoitukset juhannuksen vietosta verrattuna lehtikirjoitteluun. Aiheet olivat ihmisläheisempiä ja arkisen mukavia verrattuna noihin juhannusseudun uutislinjaukseen. Ehkäpä siksi noita blogeja onkin mukava seurata, sillä ne ovat mukavaa vastapainoa usein niin tympeille uutisaiheille.

Ajanhaaskausta

Katsoin eilen illalla elokuvan Tinker Tailor Soldier Spy. Videovuokraamon sivuilla elokuvasta oli sanottu kirjoitusvirheineen päivineen mm. näin:

Otteessaan rautaisesti pitävä, tiivis fi lmatisointi John le Carrén klassikko romaanista on pakollista katsottavaa.

Yleensä nuo esittelytekstit on hieman pahasti yliampuvia mutta nyt se ei ollut kaikilta osin. Elokuva piti luvatusti rautaisessa otteessaan, nimittäin nukkumatti-sellaisessa. Elokuva oli yksinkertaisesti niin tylsä, pitkäveteinen ja yleiseltä olemukseltaan nahistuneen omenan oloinen, että hohhoi.

Jokin tuossa elokuvassa tökki pahemman kerran vastaan. Oliko se sitten näyttelijät, joista suurin osa oli vanhoja pieruja, 1970-luvun brittiympäristö, näyttelijöiden aneemiset ja flegmaattiset ilmeet vai ehkä nuo kaikki yhdistettynä, mutta joka tapauksessa. Minusta hyvän elokuvan pitäisi herättää edes jonkinlaisia tunteita (huvittuneisuutta, hauskuutta, surullisuutta, jännitystä tmv.) mutta tämä onnistui epäonnistumaan kaikilla osa-alueilla. Tuo elokuva herätti yhtä voimakkaita tunteita kuin etanoiden juoksukilpailu tai maalin kuivumisen katsominen. Tunnin katsomisen jälkeen alkoi olla sellainen fiilis, että mitenkähän kauan tätä jaaritusta ja paskaa oikein vielä kestää.

Elokuvan juonen "vauhdikkuudesta" ja unettavuudesta kertoo jotakin myös se, että viimeisen puolen tunnin ajan torkahtelin vähän väliä ja minun oli vaikea pysyä hereillä, vaikka minun normaali nukkumaanmenoaika ei ollut vielä edes käsillä. Elokuvassahan päähenkilö selvitti brittien tiedustelupalveluun soluttautunutta kaksoisagenttia. Miten tuo henkilö sitten lopulta paljastui, se ja yleensäkin koko loppupuoli jäi minulle hieman epäselväksi "hetkellisesti yllättäneiden pimennyskohtauksien" takia. Mutta eipä tuossa suurta vahinkoa päässyt tapahtumaan.

En muistakaan milloin olisi tullut katsottua yhtä surkeaa elokuvaa. Olen katsonut moniakin sellaisia elokuvia, joiden juoni on ollut aivan ö-luokkaa mutta harvemmin niiden seurassa on tullut nukahdettua. En suosittele katsomaan tuota kyseistä elokuvaa ollenkaan, paitsi ehkä siinä tapauksessa, jos kärsit nukahtamisvaikeuksista tai unettomuudesta, tai olet joku pahemman luokan masokisti, joka haluaa rankaista itseään.

Tilannekatsaus

Olen nyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti kuntoillut kuukauden ajan suunnilleen joka toinen päivä aina tilanteen niin salliessa. Muutamia huomioita on asiaan liittyen tai asian vierestä tullut tehtyä.

Viimeisen viikon ajalta olen huomannut, että minulle tulee nälkä yleensä tuntia ennen normaalia syöntiaikaa ja tämä koskee kaikkia päivän aterioita. Jos muistelen taaksepäin, niin en edes muistakaan milloin viimeksi olisi ollut näin useasti nälän tunnetta. Hyvin harvoin sitä siis aikaisemmin oli. Kertoo kyllä toisaalta jotain tuokin nälän tunteen puuttuminen, että liikunnan ja ravinnon määrän suhde ei ole oikein ollut kohdallaan, turha siis ihmetellekkään sitä ainaista painon ylöspäin hilautumista. Mutta kumallista taas tässä on se, että vaikka tämäniltaisen pyörälenkin jälkeen söin pari palaa leipää, omenan, pari tomaattia ja keksin, niin siltikin vielä tuntuu, että olisi nälkä. Lieneekö sitten nyt jo pientä aliravitsemusta.

Unirytmikin tuntuu menneen sekaisin. Talvella nukuin hyvin yleensä 7,5 tuntia ja keväällä huomasin, että unimäärä tipahti puolella tunnilla. Nyt puolestaan vaikka olen mennyt tavalliseen aikaan nukkumaan siinä iltakymmenen aikoihin, niin monena aamuna olen saattanut vilkaista kelloa ensimmäisen kerran jo neljän jälkeen ja tuntuu, että nyt herään jo viimeistään ennen viittä. Eli hyvä, jos nyt nukun edes 6,5 tuntia yössä. Ei tuo kuitenkaan ole päivällä väsyttänyt sen kummemmin, illasta sitten on saattanut olla väsyneempi, jos on tullut aamulla herättyä aikaisin.

Niin ja kesän muotiväri taitaa olla vaaleanpunainen vai onko se nyt sitten pinkki. Sen verran paljon on tien päällä tullut vastaan tuohon väriin sonnustauneita naisia, että on ihan tullut pantua merkille. Ja näkyipä tänään sen värinen paita jonkun miehenkin päällä, oli kyllä vähän tiedätte-kyllä-minkä-näköinen...

Kesäloman lähestyessä, jälkikirjoitus

Tuskin tulee kenelläkään yllätyksenä (paitsi ehkä työpaikkani ihmisille), että alan olla kurkkua myöten täynnä työpaikkaani. Tuosta työpaikasta minulla on kokemusta jo useampi vuosi. Ja mitä pitempään olen siellä ollut, sitä enemmän pinnan alta on alkanut paljastua paskaa. Yleensäkin koko toimiala, jossa yritys toimii, on alkanut muuttua minun mielessä entistä vastenmielisemmäksi ja luotaantyöntävämmäksi. Asioita on sen verran monia, että taidan listata ne tähän ylös, ensimmäisenä toimialaan liittyvät.

1) Kaikki työt ovat riippuvaisia asiakkaista. Jos asiakkailla menevät investoinnit jäihin, ensimmäisenä on kärsimässä tämä toimiala, jossa työskentelen.

2) Verrattuna kaikkiin niihin muihin toimialoihin, joilla tällä koulutuksella voisi työskennellä, niin tällä alalla palkat ovat kaikkein pienimpiä. Siitä löytyy ihan oman työntekijäliiton tekemää pätevää tilastotietoa.

3) Ala on kilpailtu kuralle. Juuri sen takia ne palkatkin on pienet, kun töistä tappelevat monet yritykset (lue: hinnat poljettu alas) ja työnantajien tarjolla on turhan paljon työväkeä (vaikka samalla nämä työnantajat vinkuvat työntekijäpulaa, haistakoot paskan).

Ja muutama kohta liittyen omaan työpaikkaan...

Näiden aikaisemmin listattujen asioiden, jotka eivät ole muuttuneet miksikään, lisäksi on vielä nämä (ainakin mitä mieleen tuli):

4) Jotkut nimeltä mainitsemattomat henkilöt ovat käytökseltään kokovartalokyrpiä lisättynä sillä, että he ovat omasta mielestään hauskoja vaikka eivät edes ole (malliesimerkkinä projektiääliö).

5) Kiirekiirekiirekiirekiirekiirekiirekovakiirekovakiire. Aikataulut ovat perseestä, koska niitä ei yleensä ole. Jos asiakas ei sellaista anna, niin ei sitä projektiääliökään osaa tehdä. Ja vaikka asiakas sellaisen antaisikin, niin projektiääliö ei osaa sen perusteellakaan aikatauluttaa yhtään sisäisiä asioitakaan. Hommia vain lykitään eteenpäin miten satutaan, kunnes alkuviikosta huomataan, että loppuviikkoon mennessä pitäisi toimitta jotakin eteenpäin.

6) Jos ei ole kiirekiirekiirekiirekiirekiirekiirekovakiirekovakiire (eli projektit ovat loppuneet), niin seuraavaksi voi odotella kengän kuvaa perseeseen.

7) Monilla henkilöillä asenteet ovat jämähtäneet paikoilleen. "Kun on tehty tällä tavalla vuodesta miekka ja kilpi lähtien, niin tehdään sitten näin." Ja eritoten yksi suosikeistani: "Ei tuo X tapa taivu tähän."

Tuota viimeistä kohtaa voisi kommentoida pitemmänkin pätkän, sillä se on alkanut ärsyttää minua enemmän ja enemmän. Suurin osa porukasta on sellaisia, jotka tekevät tavoillaan/tyyleillään asioita. Jos heitä neuvoo/opettaa, voivat he ehkä muuttaa toimintatapojaan paremmiksi (paino sanalla voivat). Tämä johtuu yleensä siitä, että he eivät tiedä uusista tekniikoista/ohjelmista/tavoista, jolloin he jatkavat toimimista niillä eväillä mitä heille on annettu.

Seuraavaksi ovat tyypit, jotka haluavat kehittyä, parantaa asioita ja ottavat asioista selvää, jos eivät tiedä. Näitä on työpaikalla ehkä yhden käsin sormilla laskettava määrä.

Viimeisenä on sitten myös kourallinen ihmisiä eli vastarannankiisket. Vaikka heille esimerkiksi näyttäisi, että tällä ohjelmalla voisi tehdä nämä ja nämä jutut tehokkaammin kuin tuolla entisellä, niin he rupeavat juputtamaan jostakin mitättömästä asiasta, johon ohjelma ei taivu. Heidän mielestä ohjelman pitäisi olla sellainen, että sillä saisi tehtyä aivan kaiken ja jos se ei tee sitä yhtä pikkupikku asiaa, niin ei se uusi ole sitten yhtään parempi kuin mitä se vanha ohjelma. Valitettavasti juuri nämä viimeiseksi mainitut jästipääidiootit saavat sitten jarrutettua ja torpattua lähes kaiken.

Vielä joku aika sitten työpaikalla oli esimies, joka edes yritti viedä kehitysasioita eteenpäin. Hänkin kyllä lähti alkuvuodesta muualle töihin, jolloin nyt paikalla ei ole ketään sellaista, joka veisi asioita aktiivisesti eteenpäin ja jolla ennenkaikkea olisi valtaa päättää asioista. Nyt touhu on lähinnä sellaista, että kaikki möllöttävät paikoillaan ja mitään ei tapahdu (vaikka syytä olisi).

Jos tuo työpaikka on niin perseestä, niin miksi en ole vaihtanut työpaikkaa? Suurimpana syynä on ehkä se, että itse työn sisältö on ollut mielekästä. Jos se ei olisi, minulta olisi levinnyt pälli jo aikoja sitten tuolla ja olisin vaihtanut paikkaa. Yhteen lauseeseen tiivistettynä sen voisi laittaa vaikka näin, että itse työn sisällössä ei ole (suurimmaksi osaksi) valitettavaa mutta työskentely-ympäristö ja -tavat alkavat olla perseestä.

Mutta nyt tuokin mitta alkaa pikkuhiljaa olla täynnä. Vai mitä muutakaan voi päätellä siitä, että nykyään aamulla sähköpostiaan avaa aina pieni vitutus päällä ja toivoo, että ei olisi tullut yhden yhtäkään sähköpostia, puhelintaan pitää äänettömällä ja toivoo ettei kukaan soittaisi ja työpäivän aikana aamupäivällä odottaa vain ruokatuntia ja iltapäivällä sitä, että voi lähteä kotiin.

Ilmiselvästi jonkinlaista muutosta pitäisi saada nyt aikaiseksi. Tuota muutosta olen ajatellut alustaa kesälomalla päivittämällä CV:n ajantasalle ja kirjoitelemalla valmiiksi hakukirjeiden pohjia. Ja saatanpa ehkä lähettää yhden avoimen hakemuksen yhteen tiettyyn yritykseen. Mutta joka tapauksessa pitäisi listata vaikka paperille omat vahvuutensa, heikkoutensa ja taitonsa. Niiden perusteella voisi sitten tarkentaa hieman mille alalle voisi suunnata nokkansa. Tarkoitus olisi tehdä vain sellaisia harkittuja täsmähakuja ja koittaa sitä kautta löytää ehkä se mieluisampi työpaikka.

Kesäloman lähestyessä

Luvassa taas jupinaa ja mutinaa työpaikalta...

Kesäloma lähestyy viikko viikolta ja samalla työmäärä vain paisuu ja paisuu kuin pullataikina. Se on suorastaan surkuhupaisaa miten vähän tarvitaan siihen, että eteen tulee lisätöitä viikon edestä.

Maanantaina yhden homman projektipäällikkö (josta käytän tästä lähtien termiä projektiääliö) kävi sanomassa, että "katsottiin tuon yhden toisen kanssa, ettei hän kerkeä tekemään näitä ja näitä, niin sinä teet sen". Hieno homma... Tuohon työhön menisi ehkä pari päivää, jos lähtötiedot olisivat kunnossa. Mutta koska olen töissä tuolla työpaikalla, niin lähtötiedot eivät ole ikinä kunnossa, joten varsinaiseen työhön voi varata pari lisäpäivää niiden tietojen tonkimisen vuoksi.

Torstaiaamuna töihin tullessa huomasin pöydälläni projektiääliön jättämän tarralappusen, jossa teksti: "Lisää nämä kaksi tuohon kokonaisuuteen." Jepjep... Taas tiedossa vähintään pari päivää lisähommia, joista ei ole juuri mitään etukäteistietoja.

Muutama sanottu lause ja yhdellä lauseella varustettu muistilappu työpöydällä. Näin vähän tuolla työpaikalla tarvitaan siihen, että lisätöitä tulee viikon edestä. Kun ottaa huomioon, että olen nyt viime aikoina joutunut pomppimaan kahden projektin välillä, niin voi veikata, että nämä lisätyöt tehdään juosten kusten juuri ennen lomalle lähtöä.

Alan olla jo melko kypsyneen vittuuntunut tuonkin projektiääliön käytökseen, josta taas oiva malliesimerkki perjantailta. Sähköpostiini oli tullut torstai-iltapäivänä viiden jälkeen projektiääliöltä viesti, että pitäisi tehdä toiseen projektiin kiireen vilkkaa muutoksia heti perjantaiaamuna. No ei siinä mitään, aamulla tartuin toimeen ja ehdin tehdä asian kanssa töitä pari tuntia, kunnes projektiääliö purjehtii paikalle. Projektiääliö huomaa, että selaan vääriä papereita, koska sähköpostin mukana olleisiin lähtötietoihin ei oltu merkitty sitä, että asiakirjoissa oleva laite on vaihdettu toiseen. Hieno homma osa 2: olin siis tehnyt pari tuntia aivan turhaa työtä, koska lähtötiedot olivat päin persettä ja siitä unohdettiin mainita minulle.

Myöhemmin projektiääliö kävi sitten mainitsemassa, että "Voit halutessasi tehdä viikonloppuna ylitöitä, voin järjestää asiat niin, että korvaus tulee ylitöistä. Tässä asiassa on kyseessä nyt meidän maine." Ynähdin vanstaukseksi vain joojoota, mutta mielessä kävi vain, että en perkele jää viikonlopuksi tekemään mitään ylitöitä joidenkin mulkkujen asiakkaiden takia, jotka eivät osaa päättää mitä haluavat.

Sain sitten iltapäivästä asian jo sille mallille, että sitä olisi voinut laittaa eteenpäin. Lähdin sanomaan tästä projektiääliölle, mutta häntä ei näkynyt enää työpaikalla. Kysyin naapurikopista tästä ja vastaukseksi tuli, että projektiääliön oli pitänyt kuulemma jo lähteä pois töistä. Niin joo... Itse mulkerot lähtevät kesämökeilleen juopottelemaan jo hyvissä ajoin perjantai-iltapäivästä, kun toisten pitäisi muka jäädä viikonlopuksi ylitöihin jonkun muka niin tärkeän asian takia, että jos sitä ei hoida niin maine menee.

Viikko oli tuossa vaiheessa mennyt jo tunnin ylimääräisen puolelle, joten helvettiäkö sitten minäkään välittämään enää paskan vertaakaan koko asiasta. Rukkaset ja paperit tipahtivat lattialle ja lähdin viikonlopun viettoon.

Kysymyksiä

Mitä tehdä, kun pyörästä loppuvat vaihteet kesken?

Mitä tehdä, kun pyörälenkillä menee vähemmän aikaa kuin mitä netissä oleva karttapalvelu näytti?

Mitä tehdä, kun pyörälenkki ei tunnu ollenkaan jaloissa?

Tuollaisia ongelmia tällä kertaa. Viime aikoina olen huomannut, että minuun iskee tylsyys neljän seinän sisällä herkemmin mitä aikaisemmin. Siksipä olenkin aina tylsyyden poistamiseksi lähtenyt käymään pyöräilemässä. Toissa ja viime viikolla tuli käytyä harrastamassa liikuntaa joka toinen päivä muutamia poikkeuspäiviä lukuunottamatta. Ja näyttää sille, että sama tahti jatkuu vielä juhannukseenkiin asti.

Päiväkohtaista tahtia tuskin kannattaa tuosta enää nostaa lenkkiin/päivä. Johonkin väliin pitäisi varmaan palautuksellekin jättää aikaa. Mutta ilmeisesti noita lenkkejä pitäisi pitentää, sillä ne eivät oikein käy enää kunnon päälle. Kierros on kestänyt yleensä puoli tuntia - kolme varttia, riippuen hieman mitä reittiä pitkin on ajanut, joten senkin puolesta pitemmät kiemurat kaupungilla olisivat paikallaan. Toivottavasti vain perse kestäisi ne, sillä satula ei ole paras mahdollinen pitkille matkoille.

Pitäisi myös hieman kartoittaa uusia reittejä. Nyt minulla on muutama hyvä reitti, mutta ne alkavat olla hieman lyhyitä ja ei niitä huvita veivata edestakaisin montaa kertaa päivässä. Reitti saisi olla mielellään sellainen, että liikennevaloja ja risteyksiä autoteiden kanssa olisi mahdollisimman vähän (ne mölöpertit autoilijat nääs), tien pinta olisi suhteellisen hyvässä kunnossa ja reitillä saisi koko aika polkea omaa tahtia ilman, että tarvitsisi pysähdellä ja hiljennellä useasti. Mutta tuossapahan sitä on ilta-ajalle tekemistä, kun tutkii ensin karttoja ja sen jälkeen käy ajelemassa.