Siitä puhe mistä puute

Lampinaakka kirjoitteli kirjoituksessaan seuraavanlaista:

Nyt kun olen tilanteessa, jossa olen päässyt kerran mutta vain kerran kokeilemaan, niin suhtaudun asiaan jonkin verran toisin. Suoraan sanottuna viime viikkoina on ollut hetkiä jolloin en ole, kuvaannollisesti, meinannut pysyä housuissani halujeni kanssa.

Mitäpä tuota sitten turhaan ja suotta rikkomaan omaa pitkääkin pitempää ja kuivaakin kuivempaa kautta, jos kerta sen jälkeen on tiedossa vain tuollaista pelipöksyjen repimistä, kun halut ja ihmiset eivät kohtaa.

Jedin tyyneydellä eteenpäin jatkaen...

Uusia sanoja?

Tänään pisti silmään uutissivustolta eräs uutinen. Uutisessa mainittiin uusista sanoista, jotka ovat vakiintuneet kieleen. Yksi näistä sanakirjaan nyt päässeistä sanoista oli tabletti.

Minähän olin tuosta ihan öönä, että eikö muka tuota sanaa ole aikaisemmin ollut sanakirjoissa. Vaikka tässä tapauksessa tabletilla tarkoitetaan näitä taulutietokoneita, niin onhan tabletti sanana pyörinyt jo varmasti vuosikausia lääkkeiden ympärillä. Varmaankin tämä lääkenappia tarkoittava sana ei ole ollut tarpeeksi mediaseksikäs sanakirjaan, jonka takia se laitetaan sinne vasta nyt, kun on löytynyt tarpeeksi mielenkiintoinen esine, johon sana viittaa.

Vahingon ilo, paras ilo

Miten voikaan yksi kuva naurattaa niin paljon...



Näin tuon eilen yhdellä kuvasivustolla ja repeilin jo silloin monta kertaa. Edelleenkin tuo vielä hymyilyttää. :D Jäi vain mietityttämään, että mitenkähän hauska tuo kuva olisi ollut, jos siinä olisi näkynyt kissan ilme hetkellä, jolloin kaikki ei mennytkään niin kuin piti.

Päätä honkaan

Eräänä iltana selailin taas tapani mukaan netistä deitti-ilmoituksia läpi. Tuostakin on tullut jo jonkinlainen rutiini, tulee aina katsottua onko minnekään ilmestynyt mitään uusia ilmoituksia. Kun ei ole muutakaan tekemistä ja ettei vain elämäsi ihminen menisi ohi siksi ettet käynyt viikkoon katsomassa ilmoituksia!

Mutta asiaan siis... Listalle oli tullut kaksi uutta ilmoitusta ja ensimmäinen niistä oli aika tyypillinen: mitäänsanomaton, lautteuksia sisältävä ja aivan tusinatavaraa oleva ilmoitus, jota ei toista kertaa vilkaistakaan viiden sekunnin lukemisen jälkeen.

Toinen oli sitten aivan erilainen. Tekstin luettuaan tuli heti mieleen ajatus, että tähän voisi vastata. Mutta koska oli arki-ilta niin en jaksanut enää mitään kirjoitella ja annoin asian sitten olla. Sunnuntaina lueskelin ilmoitusta ja muita tietoja tarkemmin uudestaan ja huomasin, että ilmoituksessa oli yksi kohta, johon homma tulee kaatumaan. Toisaalta juuri tuo seikka poisti kaikki paineet, sillä viestiin pystyisi nyt näin ollen kirjoittelemaan vähän mitä sattuu. Päätin sitten kirjoittaa vastauksen ja sisällytin siihen puujalkavitsin ja muuta sellaista ei-ihan-tyypillisintä deittivastaustekstiä, toisin sanoen minua luonnollisimmillaan.

Viikkopöllö

Onkohan tämä seurannaista vielä tästä vai mistä mutta taaskaan ei viikonpäivä tunnu oikealle. Nyt on perjantai mutta ei tunnu sille yhtään. Normaalisti sitä perjantaina on jotenkin helpottunut, kun saa olla seuraavat pari päivää rauhassa mutta nyt sellaista oloa ei ole Tuntuu vain, että arki jatkuisi huomenna normaaliin tapaan töihin menolla.

Kun huulet kohtasivat

Eräänä pimeänä iltana (ihan kuin niitä olisi valoisiakin tähän vuodenaikaan) tarkastelin paremman tekemisen puutteessa blogini tilastoja. Huomasin sieltä, että joku oli osunut blogiini hakusanoilla Julia Robertsin huulet. Tuo oli sen verran erikoinen haku, että olin hieman utelias ja katsoin itsekin mitä sieltä internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy nuilla hakusanoilla.

Löysin itseni jostain kolmosen hömppäsivulta, johon oli mm. niputettu juttua huulien ja suun muodoista ja niihin liittyvistä luonteenpiirteistä (erittäin tieteellistä päätellä luonteenpiirteet huulien muodoista toim. huom.). Kun ei ole muutakaan tekemistä, niin tehdäänpä sitten tieteellinen analyysi suuni ja huulieni perusteella. Suuni ei näytä tässä naamassa mitenkään isolta, omasta mielestäni se näyttää keskimääräistä pienemmältä ja alahuuli on ylähuulta suurempi. Ja minkälainen sitten olen...

Pieni suu:

Henkilö, jolla on pieni suu, on kekseliäs ja mielikuvituksellinen. Hän on usein ujo, rauhallinen, arka ja vaatimaton. Kuitenkin pieni, täyteläinen ja tietyllä tavalla pehmeä suu voi kuvastaa aistillisuutta ja nautinnonhalua.
...
Ulkoneva alahuuli:

Ulkonevan alahuulen omaava henkilö on usein hyvin julma ja raaka. Hän ajaa vain omia etujaan ja tarkoitusperiään. Tämä henkilö on mitä suurin materialisti, joka hankkii haluamansa, vaikka siinä sivussa täytyisi sananmukaisesti murjoa muut kumoon.

Kekseliäs: Ehkä tai ehkä ei. En ole mikään ruudinkeksijä ja minun on hankala kehittää tyhjästä mitään ideoita. Yleensä ennemmin ajattelen, että miten jotakin voisi parantaa tai tehdä toisin. Työelämässä tämä on tullut huomattua monesti, yksityisellä puolella sen sijaan olen urautunut vähän liiankin pahasti.

Mielikuvituksellinen: Vähän joo. Välillä on ihan hyvä ajatella laatikon ulkopuolelta aivan mahdottomiakin ajatuksia, niin pysyy mieli virkeänä ja ehkäpä sitä voi syntyä uusia ajatuksiakin.

Ujo, rauhallinen, arka ja vaatimaton: Nuokin voisi tiiviistää yhteen sanaan eli introvertti tai sisäänpäin kääntynyt, sellainenhan minä pohjimmiltani olen. Vaatimaton, joissain asioissa kyllä ja joissain ei. Silloin kun ei, niin silloin vaatimattomuus on kaukana ja vain ja ainoastaan täydellisyys kelpaa.

Julma ja raaka: Käsi ylös nyt, jos olisit sellaista minusta arvannut, minulle tuo ei niin yllätyksenä tullut. En nyt ole tainnut koskaan tehdä varsinaisesti mitään brutaalia, ja nyt siis tarkoitan tekoja. Sanallisesti julmuutta on tullut kyllä päästettyä ilmoille muutamankin kerran. Omien ajatusten seasta taas löytyy välillä sellaista materiaalia, että sitä en tule kertomaan koskaan kenellekään tai minnekään, en edes tähän blogiin.

Materialisti: Tämäkin taas hieman kaksijakoinen asia. Tulen toimeen ihan hyvin vähällä tavaramäärällä ja koitan vältellä kaikenlaisen turhan tavaran ostoa. Nytkin, vaikka osaa komeroistani täyttää tyhjät pahvilaatikot, mielestäni minulla on turhaa tavaraa, josta tekisi mieli päästä eroon jotenkin. Osa on sellaista, että en tee niillä yhtään mitään (saatu jostain) ja jotkut taas sellaisia, joita olen joskus tarvinnut mutta en enää. Taloudestani myös puuttuu joitakin sellaisia esineitä mitä voisi kuvitella löytyvän melkein joka kotitaloudesta. Toisaalta taas niiden tavaroiden, joita tarvitsen, pitää olla hyviä ja käytännöllisiä. Keskinkertaiset, heikkolaatuiset ja epäkäytännölliset esineet ja asiat saavat sapen kiehumaan hyvin nopeasti.

Loppupäätelmät tuosta "tieteelisestä" huuli-/suu-analyysistä... Nojaa, ihan kohtalaisen hyvin tuosta jotakin suuntaviivoja voi saada mutta nuo ovat kyllä aika yleisluonteisia kuvauksia. Peukku ei nouse ylös eikä laske alas vaan jää sille välille.

TGIF

Kuten otsikossakin lukee, niin onneksi on perjantai. Voi taas levätä ja olla erossa paskatöistä pari päivää. Tänään töissä oli taas niin takkuinen päivä, että teki mieli jo repiä pelihousuja ja tehdä vähän muutakin. Ensin piti hinkata eräällä paskalla ohjelmistolla pohjaa yhteen dokumenttiin. Kun olin saanut pohjan valmiiksi ja ryhdyin katsomaan miltä se varsinaisessa käytössä näyttää niin hupsistalallaa! Tekstit ja kaikki muu olivat päin persettä vaikka pohjassa ne olivat oikeilla paikoillaan. Teinpä sitten uuden pohjan, kun en saanut entistä toimimaan ja sama vika toistui siinäkin. Kolmannen epäonnistuneen kerran jälkeen oli jo sellainen olo, että jos minulla olisi ollut pistooli käden ulottuvilla niin tietokoneen näytöstä olisi mennyt läpi lippaallinen luoteja.

Minkä helvetin takia yritykset ostavat yhden paskan jättiohjelmiston, jolla sitten yritetään tehdä kaikki mahdollinen. Ja tosiaan paino sanalla yritetään. Kyllähän ne hommat lopulta hoituvat jotenkin mutta miten paljon siihen onkaan kulunut aikaa ja ennen kaikkea hermoja. Joskus kannattaisi varmaan miettiä sellaistakin vaihtoehtoa, että ostetaankin yhden ohjelman sijaan kaksi eri ohjelmaa, joilla työt sujuisivat nopeammin ja vähemmällä tuskailulla.

Kuluneella viikolla on jo tullut mietittyä ja ajateltua kerrankin jos toisenkin näitä työhommia. Parin viimeisen vuoden aikana töistä on kadonnut se tekemisen meininki, jota oli vielä pari vuotta sitten. Nyt kaikki on mennyt vain säätämiseksi ja erilaisten asioiden kanssa tappelemiseksi. Missään ei ole enää selkeää alkua ja loppua ja yhdestä projektista pompitaan toiseen, niin ettei mihinkään pysty keskittymään kunnolla.

Tekisi mieli vaihtaa työpaikkaa, tai on oikeastaan tehnyt mieli jo pari viimeistä vuotta. Siinä vain on oma ongelmansa, kun oman alan työpaikkoja ei juuri ole tarjolla näillä asuinseuduilla. Työvoimatoimiston sivuilta olen aina seuraillut sivusilmällä työpaikkatarjontaa ja suurin osa työpaikoista on ollut lähinnä pääkaupunkiseudulla tai jossakin päin Etelä-Suomea. Jos joku paikka on sattunut olemaan tässä minun asuinkaupungissa, niin tehtävät ovat olleet sellaisia, joihin minulla ei ole osaamista.

Niin, että jos sinä tätä tekstiä lukemaan erehtynyt satut olemaan työnantaja, joka valitat työvoimapulaa ja yrityksesi sattuu olemaan jossain kehä kolmosen sisällä tai lähettyvillä, niin haista paska. Mitäs perustit yrityksesi etelään, onko hankala saada työntekijöitä? Se nyt on vaan yrityskohtainen voivoi. Ennemmin kannattaa olla vaikka työttömänä täällä pohjoisessa kuin muuttaa etelän paskaloukkuun, jossa työmatkat ovat ruuhkilla kyllästettyjä ja asumisesta saa maksaa maltaita, puhumattakaan siitä (ihmis|idiootti)paljoudesta.

Eli mikä on loppupäätelmä tässäkin asiassa? Tulen varmaan mädäntymään tuossa työpaikassa seuraavat kymmenen vuotta paskalla palkalla ura- ja ammattitaitokehityksen kulmakertoimen pysyessä nollassa tai negatiivisenä. Ellei sitten tule taas sellaista lamaa, joka lopettaa kaikki hommat ja tuloksena on kengän kuva perseessä.

Sitä odotellessa...

Arkipyhä

Viikkorytmi taas menee iloisesti sekaisin tämänpäiväisen arkipyhän takia. Eilen töissä oli jo hieman hölmö olo, kun heti viikonlopun jälkeen ensimmäisenä arkipäivänä tuntuu kuin olisi perjantai. Ja tänään sitten taas tuntuu sunnuntaille, kun mikään paikka ei ole auki ja huomenna taas pitäisi raahustaa töihin.

Eipä tuota tänään tullut ihmeitä tehtyä. Lähinnä pyykinpesua, elokuvien katselua ja rukkasen kursimista umpeen neulalla ja langalla. Pieni vinkki tuohon rukkasen paikkaamiseen, joka taitaa päteä myös muuhunkin paikkaamiseen. Ota alussa tarpeeksi pitkä lanka ja tee ompeleet tiheään, tulee huomattavasti siistimmän näköinen paikkaus kuin harvoilla pistoilla.

Näin liputuspäivinä minulla on yksi hupi, jonka pystyy tekemään valoisaan aikaan. Talo, jossa asun, sijaitsee rinteessä ja hieman muita alueen taloja korkeammalla, jolloin muut alueen talot näkyvät paremmin. Hupinani on siis aina ikkunasta laskea, että montako lippua näen muiden talojen lipputangoissa. Varsinkin syksyisin, kun lehdet ovat jo pudonneet puista ja näkyvyys on hyvä, on paras keli laskeskella näkyviä lippuja. Paras tulos on viime vuoden syksyltä, jolloin makuuhuoneen ikkunasta ulos katsellessani laskin muistaakseni kaikkiaan kolmetoista lipullista tankoa. Tänään tulos oli kahdeksan. Keli ei ollut kaikkein paras, koska puihin oli jo kertynyt hieman lunta (esti näkyvyyttä) ja muutenkin oli hieman harmaa päivä. Mitäpä tähän lopuksi voi enää muutakaan todeta kuin, että hullulla ne on halvat huvit ja idiootilla ilmaiset.

Edistyksellistä tekniikkaa

Eilen illalla mainoksia lukiessa ei voinut olla taas tulematta mieleen Kapteeni Picard ja facepalm. Ohessa kuva mainoksesta, joka sai tuon aikaan.



Kuulen jo kysymysten tulevan... "No mikäs tuossa nyt on vialla?" Oikeastaan tuossa ei nyt sinällään mitään väärää ole, tuotteesta on ihan selkeä kuva, hinta on isolla ja tuotekuvauskin on ok. Kyse on nyt siitä, miten nämä mainostoimistopellet taas ovat vääntämällä vääntäneet nuita tekstejä tuohon mainokseen. Ihan kuin tämäkin mainos olisi suunnattu joillekin imbesilleille, jotka eivät tajua mistään mitään.

"AC-moottorilla varustettu hiustenkuivain"

No shit Sherlock!

Jos muistellaan yläasteen fysiikan tunneilta hieman sähköoppia, niin sieltä on voinut jäädä mieleen, että AC tarkoittaa vaihtosähköä. Eli sitä normisähköä, jota sieltä kodin töpseleistä tulee ulos. Mainoksen laatija haluaa nyt siis ilmoittaa - vieläpä kahteen kertaan - juhlavasti, että tässä laitteessa on vaihtosähköllä toimiva moottori.

Härreguud sentään miten edistyksellistä tekniikkaa!

Ellei sitten joku ole nähnyt milloinkaan tasasähkömoottorilla toimivaa eli akkukäyttöistä hiustenkuivainta, anybody? Niinpä, erittäin "harvinaista" tekniikkaa siis tämä AC-moottori tässä laitetyypissä.

Välillä ei aina tiedä pitäisikö sitä itkeä vai nauraa näille mainoksille ja niiden laatijoille, jotka yrittäävät revitellä tekstejä näinkin yksinkertaisista laitteista. Jos minä joskus möisin pullotettua vettä, niin kyllähän se toki tietysti hienolta kuulostaisi, jos tuotekuvauksessa lukisi "puhdasta, kirkasta ja H₂O:ta sisältävää vettä". Mainosten tarkoitushan on tietysti herättää kaikenlaisia mielikuvia ja ostohaluja kuluttajissa mutta tässä tapauksessa mainos toimii juuri päinvastoin. Ainakin minussa tuollaisella mainoksella saa aikaan sellaisen reaktion, että eipä kiinnosta asioida tässä vajakkikaupassa, kun mainoksetkin on näin syvältä.

Noh, tässä tapauksessa mainoksen laatijan hyvin pieneksi puolustukseksi voidaan sanoa, että koska tuotteen pääasialliset ostajat ovat naispuolisia, niin tähän kohderyhmään tämänkaltaiset hienot termit voivatkin ehkä upota...

Perjantai, jee

Maanantai oli... no, maanantai. Kaikki alkoi tökkiä vastaan jo aamulla ennen kuin pääsin edes tästä talosta ulos ja lähdettyä töihin. Töissä sama tahti jatkui ja tuli jo mieleen, että olisipa voinut jäädä sänkyyn makaamaan koko päiväksi.

Töissä tämä viikko oli taas sellainen sieltä tännepäin oleva viikko. Mitään selkeää tekemistä ei ollut koko viikon aikana. Kaikki asiat tahtoivat olla vain nysväystä, asioiden tarkistelemista, korjailua sinne ja tänne ja kaikkea sellaista päämäärätöntä paskaa, josta ei ole loppujen lopuksi yhään mitään hyötyä. Olisin tuntenut itseni paljon hyödyllisemmäksi, jos olisin vain pyöritellyt peukaloitani koko viikon, olisipahan edes peukalot saaneet liikuntaa ja treenausta.

Ei sen puoleen... Jos ei ollut töiden suhteen viikko mitenkään paras, niin eipä se mennyt sen paremmin iltojenkaan suhteen. Oikeastaan jo viime viikolta lähtien on olo ollut taas yksinäisen ja tarpeettoman oloinen. Monena iltana on päässä pyörinyt ajatus, että olisipa joku, jonka kanssa olla. Toisaalta välillä on sitten miettinyt, että veisiköhän se tätä pahaa oloa pois ja auttaisikohan sekään oikeasti yhtään mitään vaikka minulla olisi jotakin seuraa. En tiedä...

Tänä aamuna herätessä toisen jalan polvi tuntui kipeältä. Aina kun polvea taivutti, niin siinä tuntui kipua. Ihmetytti vain aamulla, että mistä se oikein yön aikana tuli, kun edellispäivänä tai aikaisemminkaan se ei ollut vihoitellut enkä ole mitään ihmeellistä liikuntaakaan harrastanut, josta se polvi olisi voinut ottaa itseensä. Nyt sitten illalla kun nousin tuolista ylös hakeakseni keittiöstä syötävää, kuului polvesta naksahdus ja siihenpä loppui kipu kuin veitsellä leikaten. Näköjään taas näitä ihmeellisiä lukkotilanteita, että joku paikka on kipeä mutta sitten kun se naksahtaa, niin jopa taas helpottaa. Samanlaista on joskus ollut kyynärvarren ja selän kanssa.

Kello on suunnilleen puoli yhdeksän illalla ja ei ole taas mitään muutakaan järkevää tekemistä kuin kuunnella soittimesta Happoradiota ja kirjoitella tätä tekstiä. Ja kun kaikki kirjoittamisen arvoinen on kirjoitettu niin eipä tässä enää muutakaan voi kuin käydä iltatoimilla ja painua nukkumaan ennen puoli kymmentä. Voi tätä suunnatonta riemun määrää mitä tulevalta viikonlopulta on odotettavissa...