Eipäs juupas

Sai viikolla taas töissä pyöritellä päätään ja ihmetellä asiakkaan touhua. Aikaisemmin keväällä pidin pientä palaveria asiakkaan edustajan kanssa ja kysyin siinä, että voitaisiinko yhtä juttua tehdä hieman paremmin, kun se on hieman sekava ja vaikeaselkoinen. Tähän tuli vain kommenttia, että ei lähdetä uusimaan vaan mennään edelleen tällä vanhalla.

Välihuomautuksena sanottakoon, että en edes tiedä miten pitkään ovat tehneet tämän asian sillä omalla tyylillään. Sen voin kuitenkin sanoa, että se ei ole ollut mikään kaikkein selvin tyyli. Asiakokonaisuudesta ei ole ottanut kunnolla selkoa ja jos on pitänyt jonkin yksityiskohdan toimintaa tarkastella tarkemmin, niin eipä ole onnistunut ilman, että olisi pitänyt kaivella laitteiden asennus- ja käyttöohjeita esille.

Kun on ollut alalla riittävän pitkään, niin selkeistä ja toimivista asioista on tullut minulle selvä näkemys. Ja kun vuosien ajan on joutunut tuijottamaan suoraan sanottuna paskasti tehtyjä asioita, niin tuollaisia puoliveltolla kyrvällä kokoonhuidottuja asioita ei jaksa katsoa enää yhtään. Puhumattakaan siitä, että jos niistä tekeleistään pitäisi ottaa jonkinlaista vastuuta.

Pari päivää tuon tapaamisen jälkeen mietin, että vitut asiakkaan mielipiteestä ja teen kuten itse haluan. Puuhastelin aiheen parissa muutamia työpäiviä ja hommasta tuli huomattavasti selkeämpi. Tällä viikolla asiakas oli sitten saanut jostain kautta kätösiinsä minun tuotoksen ja oli kuulemma ollut hyvä suoritus. Oli kuulemma tämän asian selkeyttäminen ollut heillä pitkään asialistalla.

En tiedä keneltä tarkalleen tuo palaute oli tullut (oliko kyseinen asiakkaan edustaja, jonka kanssa pidin palaveria vai joku muu) mutta ei helvetti noista ota Erkkikään selkoa. Ensin ei pitäisi tehdä mutta sitten kuitenkin pitäisi. Kai tämän voi loppujen lopuksi ajatella niin, että vaikka en noudattanut asiakaan ohjetta ("hyihyi, uhmasit sanomisiani") mutta kuitenkin tuli positiivista palautetta ("olipas tämä selkeästi tehty"), niin ei mennyt hyvin eikä huonosti eli keskiarvon mukaan normaalisti.

Onneksi alkaa kesäloma, niin ei tarvitse kuukauteen koskea noihin työasioihin pitkällä tikullakaan.

Uneton, osa 2

Edellisten parin viikon yölliset tapahtumat voisi ottaa aivan suoraan copypastena aikaisemman kirjoituksen ensimmäisestä kappaleesta. Useana yönä on tullut siis kuunneltua itikoiden vinkumista. Kun se herääminen siihen vininään on tapahtunut yöllä joskus yhden ja kolmen välilä, ja tämä yhdistettynä siihen, että en saa heräämisen jälkeen uudestaan unta, niin kieltämättä naama on ollut aamuisin sillä norsun vitulla ja pinna on kiristynyt tavallista nopeammin.

Noina unettomina öinä tuli mieleen sellainenkin ajatus, että varmaan ruumisarkussakin olisi mukavamapi nukkua. Arkku olisi sopivan pieni kotrolloitu tila, josta inisijät olisi helppo häätää. Jonkinlainen hyttysverkolla suojattu ilmareikä vain arkun kylkeen, niin mikäpä siellä olisi köllötellessä. Vähän vielä äänieristystä ympärille ja lämpötilan säätö viileälle, niin nukkumisrauha olisi taattu. Joskus taisin lehdestä lukea, että Japanissa on vähän tämänkaltaisia nukkumishotelleja, joissa ihmiset nukkuvat omissa tuubeissaan. Pikaisella etsinnällä löytyikin aiheesta artikkeli Wikipediasta. Kapselihotelli oli siis tuo kyseinen hökötys.

Onneksi tuohon itikkaongelmaan löytyi kuitenkin pieni helpotus. Pitää makuuhuoneen oven kiinni koko ajan ja pitää ikkunan mahdollisimman pienellä, niin tällä tavoin huoneeseen pääsee mahdollisimman vähän ötököitä. Huonona puolena on vain se, että lämpimällä ilmalla lämpötila tahtoo nousta ja ilmakaan ei tahdo kunnolla vaihtua. Mutta se on pieni hinta kunnon yöunista verrattuna siihen pelipöksyjen revinnän määrään, jos ei tee noin.

Ilme muutaman hyvin nukutun yön jälkeen...