Musta perjantai

Joka paikassa on taas hössötetty, kun kaupoissa pukkaa tarjouksia. Kaupathan nyt koittavat kusta asiakkaita silmään sen minkä ehtivät ja onpa nyt viime päivinä ollut jotain uutisia, että ensin nostetaan hintoja hiljaa ylös ja sitten huomenna voi elvistellä isolla alennusprosentilla. Tänään oli tullut sähköpostiin alla näkyvä mainos, jossa kusetus on viety ihan uusiin ulottuvuuksiin.



Tainnut tulla ehkä vain näppäilyvirhe... Mutta olipa alennuksia tai ei, niin minä jatkan samalla linjalla kuin ennenkin: ostan vain tarpeelliset ja muuta ei sitten osteta. Katsoin huvikseni kirjanpidosta mitä olen tänä vuonna ostellut, niin oikeastaan mitään tarpeentonta ei ole tullut ostettua. Tai no karkkiin oli mennyt alle kymppi ja harrastuksiin joku satanen mutta voiko noitakaan harrastuskulujakaan lukea tarpeettomiksi, kun siitä on kuitenkin sellaista arkihyötyä. Voisihan sitä lakata harrastamasta mutta ei taida tuo olla sellainen säästökohde, että siitä kannattaisi säästää.

Ja sitten sinällään mielenkiintoista knoppitietoa tuolta kirjanpidosta. Olen käyttänyt rahaa vaatteiden ostoon viimeksi vuonna 2014, jolloin piti ostaa housut juhlia varten. Vuonna 2017 ostin pari t-paitaa mutta en oikeastaan maksanut niistä mitään, kun sain maksettua ne alennuskupongilla. Jos saa vähän sukkia ja t-paitaa aina joululahjaksi, niin noilla on pärjännyt pitkälle. Noissa vaatteissa on kyllä joskus pieniä ärsyttävyyksiä. Joskus joku mukavalta tuntuva ja sopivan kokoinen vaate hajoaa nopeasti ja sellainen vähän kutistunut tai muuten ärsyttävä vaate sitten kestää ja kestää vaikka kuinka pitkään vaikka sen toivoisi hajoavan. Ei sellaista ehjää vaatetta oikein poiskaan huvittaisi heittää, niin se on vain sitten kulutettava sitä tehokkaamin päällään, jotta siitä pääsisi eroon.

Uutta lihaa

VAROITUS! SEURAAVA KIRJOITUS SISÄLTÄÄ HYVIN EPÄKORREKTIA TEKSTIÄ. JOS VEDÄT HERNEEN NENÄÄSI, SYYTÄ ITSEÄSI.

Työpaikalle on tullut tässä kuussa muutamia uusia työntekijöitä. Varsinaisesti he eivät tulleet töihin tuohon toimipisteeseen missä minä olen, vaan ovat lähinnä siellä tutustumassa yrityksen toimintatapoihin ja henkilöihin ja lähtevät sisäänajon jälkeen toiseen toimipisteeseen. Kaksi näistä henkilöistä oli naisia ja toisella on vielä sama koulutustausta mitä minulla. Melkeinpä voisi siis puhua yksisarvisesta, sillä olen nähnyt tällä kyseisellä alalla yhden naisen koulussa ja toisen edellisessä työpaikassa.

Sanottakoon toista henkilöä vaikka salikyykkäperseeksi. Tällä tapauksella hiusmuoti tuntui olevan joltain 80-luvulta (sellainen pitkä takatukka, lyhyet päältä/edestä) ja housuina oli sellaiset, en tiedä oliko ne nyt ihan salipöksyt mutta kuitenkin vähän sen tapaiset löysät löppöset. Perse oli sitten sen mallinen, että sitä kyykkyä oli luultavasti tehty vähän enemmänkin. Toinen tapaus, olkoot nimeltään nyt vaikka se yksisarvinen, on sellainen nykyajan nuori nainen (tai paremminkin fitness-horo): Kulkee joka paikkaan juomapullo kädessään vettä litkien ja jalassaan tämä pitää niin tyköistuvia farkkuja, että perseen mallista ja muodosta ei tarvitse jättää mitään arvailujen/mielikuvien varaan. Näin miehenä minulle tuo on hieman ristiriitainen tapaus. Kropaltaan ihan suht ok, mutta naama on sellainen, että sivusta katsottuna se on vielä siedettävä mutta jos panohommiin pitäisi ryhtyä, niin luultavasti pitäisi paperipussi vetää tälle päähän.

Onneksi en ole joutunut olemaan tekemisissä näiden uusien tyyppien kanssa, sillä luultavasti minulla olisi mennyt aika äkkiä hermot varsinkin näiden naisten kohdalla. Koska tuolla työpaikalla tilat on suurimmaksi osaksi (perseestä olevaa) avokonttoria, niin luonnollisesti kaikki keskustelut ja hälinä kuuluu minun korviin. Salikyykkäperseellä tuntui puhetta tulevan koko aika ja tällä oli sellaisia tiettyjä sanontoja. Esimerkiksi kun hän meni kysymään neuvoja yhdeltä henkilöltä, niin hän aloitti keskustelun JOKA IKINEN KERTA tietyllä lauseella. Tuota kun kuuntelet tarpeeksi monta kertaa, niin pikkuhiljaa sieltä sermien takaa tekisi mieli huutaa, että "perkele ainako sitä tuota samaa paskaa pitää ratkuttaa!".

No entäs tämä yksisarvinen sitten? Jatkuvaa kikatusta. Jos joku sanoo jotain, niin tämä yksi kikattaa kuin joku heikkopäinen. Ei se nyt mitenkään jatkuvaa käkätystä ollut mutta kuitenkin sellaista, että sitä kuunnellessa alkaa hermot mennä, kun itse ei pysty keskittymään töihinsä. Jos olisin nainen, niin nyt minua luultavasti voisi sanoa tämän kirjoituksen perusteella tiukkanutturaiseksi hiekkapilluksi, kun hermostun tuollaisesta. Mikä on muuten hiekkapillun vastine miespuoliselle? Voisiko se ehkä olla tervakyrpä? Kun mikään ei luista ja kaikki tökkii...

Pilvistä

Olisi tarvetta kyllä tuollaiselle mutta mistäpäs revit. Viimeiset puolitoista viikkoa on ollut taas sellainen ärripurri-olo, että melkein kaikki ärsyttää ja mikään ei kiinnosta.