15.1.2017

Ajatukset lomalla, osa 2

Viime kirjoitus meni kokonaan höpistessä talousasioista ja se toinen lomien aikaan ajatuksissa pyörinyt alue jäi kokonaan käsittelemättä. Korjataan nyt tässä sekin puute alta pois. Eli siis tämänkertainen teksti käsittelee naisia... Tai enpäs sanokaan ihan varmaksi. Katsotaan mitä tästä tulee.

Lomalla tuli surffailtua netissä (mitäs muutakaan sitä minunkaltainen tekisi) ja tuli eksyttyä erinäisille keskustelupalstoille. Aiheet nyt vaihtelivat laidasta toiseen, minä kuitenkin jäin enemmän lukemaan ihmissuhteita, nettideittailua yms. aiheita käsitteleviä keskusteluja.

Päällimmäiseksi noita keskusteluja lukiessa jäi kuitenkin vain sellainen olo, että itse sitä on tullut tipahdattua jo nettideittailukulttuurin kelkasta aikaa sitten. Nykyään ihmisillä tuntuu käytössä olevan erilaisia (naistenperään)kuolauskanavia, joita pitkin otetaan kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. On tinderiä, instagrammia, snäptsättiä, periskooppia ja kaikenkarvaista kikkeliä (lue: kik-messenger), telegrammia ja vatsappia, joilla voi pommittaa toisia.

Jos ei omista A- tai I-puhelinta, niin muussa tapauksessa nuo sovellukset on sama unohtaa. Kokeilin etsiä työpuhelimeen noita sovelluksia, niin löysin vain tuon kikkeliviestimen, kaikki muut olivat joitakin kolmannen osapuolien epävirallisia tekeleitä. Eli kannattaa unohtaa suosiolla nuo W-puhelimet kokonaan. Se on tullut huomattua, että sille alustalle ei ole minkäänlaista kunnon tarjontaa.

Toisaalta kun sitten aloin miettiä tarkemmin, että vaikka minulla olisi käytössä kaikki nuo jossain puhelimessa, niin entäs sitten? Kun kaveripiiri on internet-termiä käyttäen 404, niin siinäpä lähde tyhjästä nyhjäisemään. Jostain pitäisi pieraista se kaveripiiri pystyyn, jotta olisi kontakteja, joita pitkin voisi mahdollisesti ujuttautua jonkun naisen pöksyihin. Minun tapauksessa helpommin sanottu kuin tehty...

Tuli taas niin sekavaa settiä, että parasta lopettaa tältä illalta.
Lähettänyt Urpo Turpo klo 18:38
Tunnisteet: ,

10 kommenttia:

Hehkuvainen kirjoitti...

"Kaikenkarvaista kikkeliä." :D :D

No, mut. Niin. Olen niin pihalla noista/näistä, enpä oo ehkä kuullutkaan tuosta kik-messengeristä. Eiku oon ehkä. Varmuudella olen kuullut snäptsätistä, mutten ole koskaan nähnyt sitä toiminnassa. Olen _tosi_ vanha. MOT :D

Yhteistä sekä muinaisille että nykyisille tutustumis- ja pöksyynpääsemismenetelmille on kuitenkin se, että a) verkostoista on usein apua ja b) itse on uskallettava tehdä jotain. Tulevan vakipanonsa voi tavata ruokakaupassa, työpaikalla, bussipysäkillä, Tinderissä, uimarannalla, hirvipeijaisissa, lintutornilla, Facebookissa tai vaikka lavatansseissa, mutta kontaktia ottamatta tilanteesta tuskin selviää.

Hmmm... (mietintä-ääni)

Jotta voisit kasvattaa mahdollisuuksiasi saada naisseuraa, sinulla tulisi olla kaveripiiri. Mutta luuletko, että on huono alku ystävyydelle jos toisen pääasiallinen motiivi on saada itselleen siipimies? Saisko kavereita ilmoituksella "moi, tuutko mulle kaveriksi jotta pääsen ystäväsi pöksyihin"? Ehkä ei.

15.1.2017 klo 20.22.00
Urpo Turpo kirjoitti...

Luultavasti tuo siipimiesjuttu riippuisi hieman apurin tilanteesta ja sukupuolesta. Sinkkumiestä on ihan turha ajatella siihen, koska sellainen on suora kilpailija. Ehkä joku parisuhteessa oleva mies olisi parempi vaihtoehto ja sellainen saattaisi touhuun suostuakin, mikäli olisi mukava ja ymmärtäväinen tyyppi.

Nainen puolestaan olisi siinä mielessä parempi, koska tällä voisi olla enemmän naispuoleisia kavereita, joihin keskittyä. Toisaalta huonona puolena on taas se, että tuskinpa kovin moni nainen haluaisi ystävystä miehen kanssa, joka haluaa kuksia kaveripiiriä.

Siinä tapauksessa naisesta olisi apua, jos ensin bylsisi tätä, jonka jälkeen nainen juoruilisi ystävilleen miten hyvää seksiä on saanut. Siitä kiinnostus minua kohtaan voisi levitä laajemmalle ja mahdollisuudet parantua. Mutta ensin pitäisi löytää naikkonen, jota puikottaa, ja toisekseen se "hyvä seksi" voisi minun tapauksessa olla vähän niin ja näin. Eli aika epätodennäköinen vaihtoehto.

16.1.2017 klo 17.41.00
Noomi kirjoitti...

Tajusin muuten itse vasta vähän aikaan sitten fasessa, että siellähän on kaikenlaisia keskusteluryhmiä. Varsinkin ne globaalit sellaiset on hyviä, koska niihin liittymällä kontaktiverkosto kasvaa helposti esim. 15 000 ihmiseen kun vaan liittyy johonkin ryhmään. Tärkeää on se, että aihepiiri kiinnostaa itseä edes jossain määrin jolloin on luontevaa osallistua keskusteluihin. Sieltä saattaisi sitten löytyä samanhenkistä seuraa naisistakin, joita voi sitten lähestyä? Just a thought, ei ehkä kaikkein helpoin reitti pöksyihin, mutta ehkä kokeilemisen arvoinen kuitenkin? Ja jos nyt ei suoraan löydy naista jota lähestyä, niin ehkä ainakin kavereita wingmaniksi?

Se on nyt kuitenkin niin, että jos haluat naisen/kavereita, niin sun on pakko muuttaa sun nykyistä käyttäytymistä rohkeampaan suuntaan. Muuta keinoa siihen ei ole. Koska entinen tapa ei toimi.

Suosittelen edelleenkin hakemaan asiaan ulkopuolista apua, koska yksin noin isojen elämäntapamuutosten tekeminen on vaikeaa ja kaikki meistä hyötyvät siitä, että joku supporteeraa. Itse olen nyt käynyt terapiassa vuoden ja se on ollut yksi elämäni parhaita päätöksiä. Olin typerä, kun en mennyt jo aiemmin, tuli aivan turhaan lyötyä päätä seinään tietyissä asioissa.

17.1.2017 klo 9.41.00
Urpo Turpo kirjoitti...

Sinällään ihan hyvä vinkki tuo lärvikirjaryhmät. Täytyisi vain ensin jaksaa liittyä sinne (siihen nyt ei menee kauaa) ja sitten vielä etsiä joku sopiva itseä kiinnosta ryhmä (tähän saattaa mennä enemmän aikaa). Voi olla melko pitkissä kantimissa, että tuolta ylipäätään löytää mitään. Aivan liian paljon vaivaa... *masentuu*

17.1.2017 klo 19.16.00
Hehkuvainen kirjoitti...

...Mutta eikö se ystävyys tai pöksyihin pääseminen olisi kuitenkin vaivan arvoista...?

Ja juuri niin, vaivaa se vaatii. Pitää tehdä itsensä tykö, olla kiinnostunut toisista, kommunikoida ja asettua ehdolle. Mutta palkitseehan se, usein jopa niin runsaasti ettei vaivaa vaivaksi koekaan. ^_^

17.1.2017 klo 19.22.00
Noomi kirjoitti...

Älä mieti sitä liian pitkälle. Sama pätee kaikkiin muihinkin hankkeisiin. Jos alat miettimään sitä liian pitkälle, saat sun piintyneillä ajatusmalleilla vakuutettua itsesi siitä, että se ei loppujen lopuksi kannata ja sitten et tee mitään ja olet takaisin lähtöpisteessä.

Not good.

Pura siksi kaikki tämän tyyppiset hankkeet pienempiin paloihin ja älä mieti liikaa lopputulosta tai onnistumista/epäonnistumista vaan tee askel kerrallaan. Eli ensin vaan liityt.

Jos ei inspistä heti jatkaa siitä niiden ryhmien etsintään, niin älä ota stressiä siitä vaan tee siellä jotain muuta. Jossain vaiheessa sulle tulee se ajatus mieleen siitä, että mikä aihepiiri kiinnostaisi ja sitten löydät kyllä siihen sopivan ryhmänkin, varsinkin kun se fase alkaa ehdottelee sulle niitä sen perusteella mitä olet käynyt tykkäilee/tarkkailee.

Ja ton saman voi tehdä myös LinkedInissä. Sielläkin on tosi hyviä keskusteluryhmiä. Ota ensin tavoitteeksi löytää joku sellainen ryhmä joka sua oikeesti kiinnostaa ja joka voisi tukea sun oppimista jossain sellaisessa aiheessa josta haluat tietää lisää. Ja onhan näitä muitakin palveluita: Reddit ja Quora, joissa on hyviä keskusteluja myös.

18.1.2017 klo 10.47.00
Noomi kirjoitti...

Pointti on siis enemmän se, että jos haluat muuttaa elämääsi, niin älä laita liian isoja tavoitteita. Muuta käyttäymistä pikkuhiljaa pienissä paloissa äläkä mieti liikaa lopputulosta / jonkin asian onnistumista / vaivaa.

18.1.2017 klo 10.49.00
Urpo Turpo kirjoitti...

H: No tiedäpä häntä, kun ei ole koskaan ollut oikeita ystäviä tai pöksyihin ei ole päästy. Vaivaa on nähty, mutta kun tulos on ollut aina nolla, niin minua ei enää jaksa napata.

NT: Juuh, viisaita ja käyttökelpoisia sanoja. Vielä kun tuon pieniksi palastelun aina muistaisi eikä sortuisi ajattelemaan liikaa...

18.1.2017 klo 17.42.00
Noomi kirjoitti...

"Vaivaa on nähty, mutta kun tulos on ollut aina nolla, niin minua ei enää jaksa napata."

Täysin ymmärrettävää että jossain vaiheessa se usko yrittämiseen loppuu eikä enää jaksa altistaa itseään jatkuville hylkäyksen kokemuksille. Mutta - huomaatkos kuitenkin että tilanteesi ei ole ihan niin toivoton kuin ehkä ajattelet. Olet nähnyt senkin vaivan, että olet alkanut kirjoittamaan tätä blogiasi ja täällä minä ja Hehkuvainen (ja ilmeisesti muutama muukin lukija) ollaan vaan jo pidempään roikuttu lukemassa sun ajatuksia.

Vaikka meitä ei voi laskea "oikeiksi ystäviksi" siinä mielessä, että tunnetaan vain virtuaalisesti ja itse ainakin tilanteen haluan sellaisena pitääkin (enemmän kyllä siitä syystä että haluan itsekin säilyttää anonymiteettini omista vuodatuksistani johtuen - plus että miesten ja naisten välinen ystävyys ei mun kokemuksen mukaan ole ikinä toiminut niin etteikö jompikumpi osapuoli toivoisi muutakin kuin platonista ystävyyttä), niin se ei silti tarkoita sitä, etteikö meitä kiinnostaisi miten sulla menee. Ihmisistä löytyy enemmän myötätuntoa ja välittämistä toisia kohtaan kuin mitä ehkä ajattelet. Ei me Hehkuvaisen kanssa oltaisi luettu näitä sun juttuja näin kauna, jos me ei välitettäisi jollain tavalla.

Mutta jotta pystyisit kohtaamaan toisia avoimesti ja rohkeasti (mikäli haluat saavuttaa merkityksellisiä ihmissuhteita) niin sun pitää päästä eroon ensin omista peloistasi sitä mahdollista hylkäystä kohtaan. Mikä on kieltämättä todella vaikeaa, kun sun käytännön kokemus on ollut tähän mennessä juuri sitä, että ei kelpaa. Ja sehän on aivan hirveä tunne. Joten ymmärrän kyllä täysin, että vaatii lähes mahdottomuuksia yrittää enää "kurottautua" toisten puoleen ja osoittaa luottamusta ihmisten hyväntahtoisuutta kohtaan.

Mutta toi on kuitenkin se ainoa tie jos haluat tilanteen muuttaa. Ja toi on kuitenkin niin iso juttu ja sun koko loppuelämän kannalta niin merkittävä asia, että kyllä tuohon muutokseen kannattaisi hakea ulkopuolista apua. Koska yksin on vaikeaa alkaa luottaa toisiin ihmisiin, jos ei ole koskaan saanut sellaista kokemusta sinne pohjalle.

Ja kyllähän sinä oikeasti osaat tehdä asioita pitkäjänteisesti ja palastella projekteja: Olet täällä kertonut sun asuntosuunnitelmista, urheiluharrastuksista yms. mitkä kaikki kertovat siitä, että kuitenkin silloin kun asia on sulle riittävän tärkeä, mielekäs jne. niin alat hyvinkin määrätietoisesti sekä suunnitelmallisesti toteuttamaan niitä elämässäsi ja menemään niitä kohti.

Nyt vaan ne sun huonot kokemukset ja pelot niistä johtuen estävät sua yhtälailla toteuttamasta haaveitasi näissä ihmissuhdeasioissa. Joten ne pelot pitäisi ensin saada jotenkin ratkottua pois alta, jotta ne ei lamaannuta sua liikaa ja estä elämästä eläämäsi niinkuin haluaisit.

Ja siihen kyllä tarvitsee apua muilta. Nimimerkillä myös sosiaalisista peloista pitkään kärsinyt ja joka on huomannut terapian auttavan niihin.




19.1.2017 klo 10.32.00
Urpo Turpo kirjoitti...

Hmmm, niin... *vetää mietintämyssyn päähän*

19.1.2017 klo 19.08.00

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)