Matkalla töihin

>Lähde aamulla töihin.
>Pimeää ja sateista.
<Taas tätä paskaa, ei jaksa.
>Kulje työmatkalla pimeän metsikön ohi.
>Metsästä kuuluu rääkäisy.
<M-m-mikä se oli?
>Metsästä kuuluu toinen rääkäisy.
>Kuumotus-level > 9000 ja iho menee kananlihalle.
>Metsästä kuuluu kolmas rääkäisy.
<Syön sinut, jos tulet tänne. t: mörkö
>Liikahda hyvin äkkiä työpaikan suuntaan.

Noh, ehkäpä se oli vain korppi, joka siellä rääkyi. Niitä on näkynyt lentelevän silloin tälloin tässä lähialueella. Mutta onhan se hauska ajatella, että metsikössä on myös sellaisia eläimiä, jotka iskisivät hampaansa sinun lihaan, jos saisivat vain siihen mahdollisuuden.

Pesin elokuun lopussa asunnon ikkunoita. Kun siinä pestessä oli ikkuna auki, niin väistämättä tuli katsottua sitä seinän paksuutta, joka oli ehkä sen 30-40 cm. Loppujen lopuksi tuo välimatka näyttää kovin pieneltä, jos ajattelee, että se erottaa sen, mitä kutsumme turvalliseksi kodiksi, siitä kaikesta hulluudesta ja sekavuudesta (+kaikilta niiltä pimeyden möröiltä), mitä siellä seinien ulkopuolella on.

Hyvää yötä ja kauniita unia.

Masentavaa matkailua

Kesälomalla tuli tehtyä muiden matkalaisten mukana lyhytkestoinen matka yhteen sukulaispaikkaan. Paikka on vuosien ajan ollut kesäisin ja juhlapyhien aikaan sellainen sukulaisten "kokoontumisajojen" paikka. Jos sattui käymään siellä kesälomien aikaan, niin melkein aina siellä oli myös muita. Vuosien saatossa, kun ihmiset ovat vanhentuneet ja pienistä serkuista on kasvanut aikuisia, niin tuonkin paikan meno muuttunut. Enää paikalla ei juurikaan käy muita, toki aina silloin tällöin joku käy, mutta aikaisempaan verrattuna meno on laimentunut huomattavasti.

Nyt kun tuolla kävi, niin paikka veti jotenkin mieltä masennukseen. Paikka on juuri sitä syrjemmässä olevaa seutua, josta väki vähenee vuosi vuodelta. Vaikka siinä muutamien kilometrien päässä on kylä ja valtatie kulkee lähistöltä, niin silti siellä oli hyvin hiljaista. Ei kuulunut edes lintujenkaan laulua kovin paljon. Nykyään varmaan variksetkin lentää tuon paikan yli eväslaukku kaulassaan. Myös siinä kylällä tuli pyörähdettyä ohimennen ja sama jatkui sielläkin. Kylän raittia pitkin köpötteli hyvin vähän ihmisiä ja nekin olivat suurimmaksi osaksi vain mummeroisia, papparaisia ja muuta vanhempaa väkeä. Lastenvaunuväki ja pienet lapset loistivat vain poissaolollaan.

Kotimatkalla auton ikkunasta maisemia katsellessa ei voinut olla ajattelematta tuon seudun kohtaloa. Ennen niin mieluisasta matkakohteesta on tullut päinvastainen paikka, jonne ei enää juuri tee mieli. Toisaalta tuokin on pitkälti selitettävissä ihmisten puutteella. Jos ympäriltä puuttuu tutut kasvot, niin silloin paikka tuntuu vieraalle ja etäiselle.

Loppuun kuva, joka ei liity aiheeseen mitenkään: