Vappuaattoa viettämässä

Kävin päivällä hieman taas kuntoilemassa pyörällä. Eilen illalla jo ajattelin, että huomenna pitää käydä ajelemassa, jos on aurinkoinen keli. Aurinkoinen kelihän sieltä tuli ja tänään ennen lenkille lähtöä kävin taas taistelua, että lähteäkö vai ei. Monesti käy näin aina ennen kuin pitäisi tehdä jotakin. Aikaisemmin olen ajatellut, että teen sen silloin ja kun se aika sitten lopulta koittaa niin olen jäänyt jumiin miettien tehdäkö vaiko ei. Usein sitten asia jää tekemättä, riippuen kyllä osittain vähän siitä mitä pitäisi tehdä. Esimerkkejä näitä jahkailuja aiheuttavista asioista on mm. siivous, kuntoilemaan lähtö, suihkussa käynti ja puhelimella soittaminen. Mutta takaisin raiteille... Tuli ajettua siis pyörällä ympyrä, kesto 35 minuuttia ja kilometrimäärää en jaksa mitata kartalta. Jälleen kerran tuuli, joka teki lenkistä rasittavamman. Tämä lenkki tuntui hieman raskaammalta mitä aikaisempi tapaus vaikka lyhyempi olikin. Yhteen suuntaan ajaessa tuntui tuulevan vastaan ja suuntaani muuttaessa tuuli vielä pahemmin vastaan. Hieman puolivälin jälkeen oikeassa kyljessä rupesi pistämään ja vauhtia piti hiljentää. Lieneekö ollut vikana se, kun tällä viikolla ei tullut juuri yhtään hyötyliikuntaa töiden takia ja varmaan myös tuulen lisäämällä rasituksella oli näppinsä pelissä. Mutta se siitä...

Mitäs muuta... Huomenna siis olisi vappu. Silloin kun joutuu viettämään itsekseen jotakin juhlapyhää/vapaapäivää, niin se on aivan sama miten sitä viettää tai on viettämättä. Esimerkiksi nyt kun tämä vappu sattui sellaiselle päivälle ettei sitä pysty viettämään esim. vanhempien kanssa niin huominen on minulle aivan normisunnuntai. Ei ole mitään vappupalloja, ei simaa, ei munkkeja, ei tippaleipiä... Yksinään ei huvita juhlistaa mitään sillä silloin sitä tuntee itsensä vain yksinäisemmäksi. Kun taas ne "normaalit" ihmiset viettävät tämäntyyliset päivät yhdessä hauskaa pitäen...

Asiakaspalautepalaveri

Neuvotteluhuoneessa.

Asiakapalvelu: Moi, aloitellaan tätä palaveria kohta jahka käyn ensin viemässä tämän paperinivaskan.
Ylläpito: Moroooo... Jepjep.

Hetken kuluttua.

A: Sori kun jouduit odottamaan mutta piti viedä yks tärkee paperinippu Omistajalle.
Y: Joo ei se mitään, ei tässä nyt niin kiire ole. Niin, laittelit mulle jotain sähköpostia jostain palautteesta.
A: Jep, niin tein. Blogin kommenttiosion kautta tuli palautetta vähän tästä blogin värimaailmasta.
Y: Mitäs siellä oli sitten tarkemmin kommentoitu niistä väreistä?
A: Tämän palautteen antajan mielestä nää värit tässä blogissa hieman sekoittaa silmiä ja se teksti on sitten sitä myöten hieman sekavaa. Ja nyt mä kutsuin tämän pikapalaverin sen takia, että voitas kattoo voiko tälle asialle tehdä jotakin vai ei.
Y: Siis, että mitenkä? Värit sekottaa tekstiä vai teksti sekavaa? Ja blogia rukata? Ei ei ei...
A: No mitä nyt?
Y: Jos nuita asioita pitäis sorkkia, niin ei onnistu. Kerran menin muuttamaan blogissa yhtä juttua ja kun Omistaja huomas sen, niin se oli kuin ois heittäny paskaa tuulettimeen ja seissy suoraan siinä tuulettimen edessä. Eli jos jotain pitäs muuttaa niin ne muutokset pitäs hyväksyttää eka Omistajalla. Sitä ennen minä en tee yhtään mitään muutosta mihinkään. Ja siihen sekavaan tekstiin ei auta mitkään minun tekemät toimet, koska se kaikki sisältö on sen Kirjoittajan tuotoksia.
A: Hei pikku korjaus tuohon. Ei se teksti sekavaa ole.
Y: No mitenkä se sitten oli? Luehan se palaute vielä.
A: Mmm ootas vähän. Joo tässä on se pätkä: "Lueskelen näitä tekstejäsi mielelelläni, mutta tuo keltainen teksti mustalla taustalla, juuri tuolla fontilla, saa kirjaimet ja rivit hyppimään silmissäni. Eli siis tekstistäsi tulee jokseenkin vaikeaselkoista." Eli siis tuo väritys tekee siitä tekstistä sekavaa.
Y: No joo tuo vähän selittää asiaa.
A: Mä tein tutkimusta vähän tuosta värien vaikutuksesta tekstin luettavuuteen ja sille vois tehdä ehkä jotakin tekemällä fontille jotakin tai tosiaan muuttamalla nuita värejä.
Y: Joo no ei nuo nyt kovin vaikeita juttuja oo muuttaa kunhan tietää mitä muutetaan ja minne.
A: No hyvä...
Y: Mutta edelleenkään en tee mitään ellei Omistajalta tule käskyä.
A: Ookoo. No ootas vähän niin mä huikkaan tuon Omistajan tähän paikalle.
A: Hei Omistaja! Tuukko käymään täällä neukkarissa?

Omistaja saapuu huoneeseen.

Omistaja: No mikä teillä on nyt hätänä?
A: Saatiin blogista vähän palautetta ja nyt mietittiin mitä voitas tehdä. Mä laitoin aikasemmin siitä sulle kopion sähköpostilla, jos oot kerenny lukee sen...
O: Joo lukasin sen ohimennen tuossa aamulla. Eli jotain värihommelia ja teksti sekavaa siis? Pitääkö tässä potkia tuo Kirjoittaja pellolle ja etsiä jostain uusi kirjoittamaan selkeämpää tekstiä.
A: No ei sitä Kirjoittajaa tarvii pellolle potkia vielä. Enemmän se teksti on sekavaa tuon fontin ja värien takia. Mietittiin tossa äsken Ylläpidon kanssa tuota juttua ja sille ehkä vois tehdä jotain muokkaamalla fonttia tai värimaailmaa. Ja nyt haluttais kuulla sulta mielipidettä, että voidaanko vähän muokkailla vai tehdäänkö ylipäätään mitään ton asian suhteen.
O: No tuota... Tuo palaute oli ihan asiallinen ja tuo juttu on kyllä pistänyt minunkin silmään aina silloin tällöin. Jotain sille ehkä pitäisi tehdä. Onkos sulla sitten jo jotain mahdollisesti mietittynä?
A: On. Mä tutkin tuota juttua ja tuota luettavuusasiaa vois ehkä parantaa vaihtamalla fonttia. Tai sitten muutetaan hieman noita värejä.
O: Värejä ei muuteta!
A: Selvä...
O: Mutta tuota fontti-juttua vois miettiä vähän. Jos jostain löytyisi parempi fontti, joka olisi luettavuudeltaan parempi, niin fontin vaihtoa voisi kyllä harkita. Mutta onko tälle mitään teknisiä esteitä?
Y: No ei oikeastaan, jos löytyy oikea fontti.
O: Ok. Tehdään seuraava työnjako: Asiakaspalvelu etsii sopivan näköisen fontin ja Ylläpito istuttaa sen blogiin. Tai siis ensin testiblogiin ja pidetään siitä katselmus. Katsotaan vasta sen jälkeen otetaanko se tuotantoon vai ei. Onko kysyttävää?
A: Ei.
Y: Ei.
O: Hyvä, tämä palaveri taitaa olla sitten tällä selvä.

Pupua ja muuta puppua

Tänään aamulla töihin mennessä näin tuplajäniskevennyksen. Pyörätien ojan penkalla oli kaksi jänistä, jotka olivat siinä syömässä heinää. Molemmilla oli ruskeat ja pehmeän näköiset turkit ja hännät olivat valkoiset töpöt tupsukat. Näyttivät siis hyvin jänismäisiltä, aivan kuten lasten saduissa konsanaan. :)

Työpaikalla taasen... Tein tänään siellä jotakin, joka aiheutti hieman hilpeitä tunteita joillekin. Kuvittelin hieman, että joku olisi tullut sanomaan minulle tuosta jotakin (teko oli jäljitettävissä minuun) mutta kukaan ei tullut koskaan sanomaan mitään. Syrjäkorvalla kuulin kyllä hieman siitä puhuttavan. Arvatenkin, jos joku toinen olisi tehnyt tuon jutun, hänelle siitä olisi varmasti jotakin kommentoitu. Mutta koska se olin minä niin mitään ei sanottu. Tämä sai taas minut tuntemaan itseni "näkymättömäksi"/tarpeettomaksi/ulkopuoliseksi/porukkaan kuulumattomaksi tuolla työpaikalla.

Tällä hetkellä työtilanne on sellainen, että joudun tekemään aika itsenäisesti töitä. Aina välillä tuolla tuntuu, että nyt tai jos työtehtäväni tuosta vielä kovin paljon itsenäisemmäksi muuttuisivat eli ei tarvitsisi olla paljon tekemisissä muiden ihmisten kanssa kanssa, niin eipä siellä juuri kukaan minulle juttele/juttelisi. Ja koska minäkään en ole paras puhumaan niin tuskinpa tulisi juteltua muillekaan kovin paljoa. Tosin enhän sitä tee nytkään, lähinnä keskustelut liittyvät aina tavalla tai toisella työasioihin. Jos joku tulee luokseni, niin yleensä joku tarvitsee apua jossakin asiassa tai toinen kysyy miten minulla riittää töitä (ei siis jaksamisen kannalta vaan enemmänkin resurssoinin vinkkelistä). Joskus vain on käynyt mielessä, että jos istuisin jossakin nurkkakopissa poissa ihmisten silmien alta, niin mitenkähän kauan menisi asian huomaamiseen, jos en jonakin päivänä työpaikalle enää ilmestyisi.

Häiritsevät ajatukset

Eilen oli hieman tavallisesta poikkeava työpäivä, koska piti matkustella. Matkustelujen välissä oli muutama kokous ja lisäksi piti hoidella vielä erinäisiä sekalaisia asioita asiakkaan kanssa.

Jotenkin nämä tavallisesta arjesta poikkeavat päivät saavat minun ajatukset "ylikierroksille". Tämän huomaa varsin hyvin jo edellisinä päivinä, kun ajatukset pyörivät villisti jo tässä normista poikkeavassa päivässä. Nytkin edellisinä iltoina en nukahtanut normaalisti vaan pyörin sängyssä ajatellen kaikenlaista. Saman huomasin myös silloin, kun olin matkustamassa takaisin kotiin. Matkustaessa kun ei ole juuri mitään tekemistä, niin nytkin ajatukset pyöri taas villisti päivän tapahtumissa melkein koko matkan ajan.

Nämä ei-normipäivät meinaavat olla hieman rasittavia juuri nuiden villisti pyörivien ajatuksien takia. Sitä on varmaan jo niin tottunut tähän tylsään ja yksinkertaiseen elämäänsä, että jos siihen vähänkään tulee muutosta, niin tuntuu, että aivoilla on heti mopo keulimassa ja kaikki tuntuu kaaokselta. Ja tästä ajatuskaaoksesta on sitten seurauksena uupunut ja nuutunut olotila.

Tuosta eilisestä päivästä jäi myös yksi asia häiritsemään mieltäni. Sekalaisia asioita hoitaessa jouduin selittämään yhdelle naiselle jotakin työhön liittyvää asiaa. Siinä asiaa selittäessäni nainen istui vierelläni ja hän katsoi samalla minua ja kuten myös minä häntä. Ja tämä asia mikä jäi minua häiritsemään oli se, että tästä tapahtumasta (kun minä katson tätä naista silmiin) jäi ikään kuin valokuva aivoihini. Pystyn näkemään sen naisen katseen niin selvästi mielessäni, aivan kuin katsoisi jotakin valokuvaa. Miksi se sitten jäi nuin hyvin mieleeni, sitä en tiedä. Tämä kyseinen nainen kieltämättä oli siinä tilanteessa minun mielestä aika viehättävän näköinen ja sekin katse oli jotenkin naulitseva.

Outoa tuokin, miten äkkiä sitä arvioi ihmisen ulkonäön jo ihan heti ensi sekunneilla tavatessaan toisen. Kun tapasin tämä kyseisen naisen ensimmäisen kerran joskus viime vuoden puolella, niin ensimmäinen ajatus suunnilleen oli "onpas hyvän näköinen nainen". Toisena hyvänä esimerkkinä tästä on puolestaan tänään tapahtunut... Olin tulossa töistä ja vastaan tuli nainen ja tässä tilanteessa ensimmäinen mieleen tullut ajatus oli "tuopa ei ollut kovin puoleensa vetävän näköinen tapaus, ei vaikka oli hiuksetkin värjännyt". Mut joo, vaikka moni kakku päältä kaunis, niin silkkoa koko sisältö. Siis näinkin voi olla. Ei se ulkonäkö vielä paljasta itse siitä ihmisestä vielä kovinkaan paljoa.

Niin vielä jäi siitä eilisestä päivästä myös toinenkin asia häiritsemään mieltäni. Ollessani kokouksessa, jossa oli mukana myös tämä aikaisemmin mainittu nainen, panin merkille yhden asian. Siinä pöydän ääressä istuskellessa ja katsellessa milloin minnekin huomasin silmänurkastani, kun tämä nainen vilkuili minua muutaman kerran. Tuskinpa siinä nyt mitään sen kummempia, saahan sitä toisia katsoa kun teen sitä itsekin mutta jotenkin tuokin asia kiinnitti huomiotani. Lieneekö sitten jo havaittavissa ehkä lievää vainoharhaisuutta, kun panen merkille näinkin vähäpätöisiä asioita ja ne jäävät sitten ajatuksiin kummittelemaan...

Aurinkoista pyöräilyä

Vuoden ensimmäinen pyörälenkki on sitten takana, kesto 45 min ja kilometrejä kartalta katsottuna noin 15. Ovat siivonneet jo suurimman osan hiekoista pois kaduilta niin nyt pystyy taas hurjastelemaan pyörälläkin ihan eri tavalla. Lenkillä meinasi välillä vain hieman tukehtua hiekkapölyyn, kun tuuli oli kohtalaisen kova ja autot nostivat vielä ohiajaessaan ilmaan pölyä, jota ei ole vielä pesty pois. Mutta muuten oli ihan mukava keli ajella, kun aurinko paistoi ja ei enää ollut kylmäkään.

Varmaan pitäisi ajella pitempää lenkkiä, kun tuntui, että ei tuo oikein kunnon päälle käynyt. Joskus on ollut paljon väsyneempi olo kuntoilusuorituksen jälkeen. Sen sijaan perseen päälle tuo pyöräily ottaa vaikka ei ajaisikaan kovin pitkälti. Kapeahko satula ja leveähkö perse ei ole nimittäin kovin yhdistelmä... Ja jäi näköjään aivotkin jonnekin matkan varrelle, kun ei keksi taas kovin kummoista kirjoittelemista. Oi voi...

Kevät tulossa

Ja idiootit lähtemässä liikkeelle... Blogeja selaillessa ja lueskellessa satuin törmäämään seuraavaan tekstiin...

Pitää saada uutta ajateltavaa ja eilen avasin rehveille profiilin ja heti alkoi tulla mieheltä viestejä. Äh, en mä heistä ole kiinnostunut, onpahan vaan hetken aikaa kiva lueskella viestejä, joita luukkuun tulee. Jos mä vaikkasta tän viikon ajan pidän aktiivisena siellä profiilia, ihan vain huvin vuoksi. Saan noi menneet ihastukset ja suhteet unohdettua.

Oikein taas malliesimerkki hyvästä käytöksestä. Juuri tämänkaltaisten ihmisten takia näistä nettideittipa(i|s)koista on mennyt maku. "Kunpahan vain tässä aikani kuluksi leikittelen..." Niinpä niin, turha sitten ihmetellä ja naukua, jos vastauksiin ei juuri panosteta ja niitä laittelevat ei-mieluisat vastaajat. Ketä vähänkään järjissään olevaa kiinnostaa laittaa nuihin ilmoituksiin mitään vastausta ja tuhlata aikaansa tuollaiseen paskaan, josta ei välttämättä kostu yhtään mitään.

Kun on tullut tässä viimeisen parin kuukauden ajan ihan mielenkiinnosta ja harrastuspohjalta tullut opeteltua ja kokeiltua uusia asioita ohjelmoinnin saralla, niin voisi vähän tehdä jotakin aivojumppaa ajankulukseen. Joskus mielessä kävi, että pitäisikö tehdä pieni koodin pätkä, jolla voisi laittaa massaviestejä nuissa nettideittipaikoissa. Siinäpähän näkisi miten moni vastaa takaisin ja vaikka kukaan ei vastaisikaan niin saisipahan ainakin kartutettua taas osaamistaan ohjelmointipuolella. Nyt olisi ainakin hyvä tekosyy tehdä vähän hupiohjelmointia. Fun fun fun!!!

Unta näkemässä

Näin viime yönä taas aivan ihmeellistä unta. En niinkään muista enää mitään yksityiskohtia siitä unesta mutta muistin minkälainen uni oli. Mitenkäs tämän nyt kertoisi, että se tulisi ymmärretyksi oikein... Eli nukuin ja näin unta, jossa näin unta. Siis uni unen sisällä. Hieman oli aivot solmussa, kun heräsin ja mietin, että mitäs nyt tuli oikein uneksittua. :)

Tiedä sitten oliko sillä mitään vaikutusta, että olen katsonut elokuvan nimeltään Inception tuossa joku aika sitten. Siinähän pyörittiin ihmisten unien sisällä ja olipa sielläkin unia unien sisällä. Kannattaa katsoa tuo elokuva, jos ei ole nähnyt sitä, itse pidin siitä paljon. Päivemmällä tuli mieleen huvittava yksityiskohta tuosta elokuvasta, jota olisin tarvinnut itsekin. Elokuvassahan henkilöillä oli sellaiset pienet esineet, toteemit, joiden avulla he pystyivät päättelemään, ovatko he unessa vai todellisuudessa. Olisi ollut minullakin tarvetta tuollaiselle pienelle esineelle, sillä olo tuntui niin epätodelliselle herätessä. Mutta kaikenkaikkiaan aika hauska tapaus ja kerrankin jotain erilaista...

Laskentaa

On taas tylsää, ei ole oikein mitään kehittävää/järkevää tekemistä... Seikkailin huvikseni äsken lärvikirjassa ja satuin siinä tarkastelemaan kaverilistaa. Tuo lärvikirjahan ehdottelee niitä "ihmisiä, joita saatat tuntea", eli varmaankin niitä kaverien kavereita tarjoaa siihen. Kun ei ollut muutakaan tekemistä niin silmäilin listan läpi. Ja kun edelleenkiin se tylsyys ei ollut kadonnut minnekään niin kopioin ne nimet siitä sivulta tekstieditoriin ja poistin kaikki turhanpäiväiset tekstit ja tyhjät rivit. Lopulta siirsin siistityn nimilistan Exceliin ja poistin vielä kaikki ei-ihmiset listalta. Sain tulokseksi 243 nimeä. Listalla oli muutamia nimiä, joista joskus olen kuullut mutta yhtäkään ihmistä tuosta 243 joukosta en tunne.

Kaupassa

Kävin viime lauantaina hakemassa kaupasta täydennystä ruokavarastooni. Kun olin lappamassa hedelmiä pussiin, iski kummallinen tunne...

"Minkä takia täällä kaupassa on pakko aina käydä ja ostaa?"

Olisi tehnyt mieli jättää tavarat niille sijoilleen ja lähteä kävelemään. Täytin kuitenkin pussin ja jatkoin kaupassa kiertämistä mutta koko sen loppuajan oli vähän "epätodellinen" olo. Alkaa tympiä jo koko ostaostaostaostaosta-touhu vaikka nytkin kävin ihan vain ruokaa ostamassa. Siis ihan perusjuttuja, jotta elämä sujuisi ja nälkä ei yllättäisi.

Sunnuntaina mietiskelin vähän ostamista ja tarpeettomia tavaroita. Siinä ajatellessa rupesi kaikki turhat - tai pikemminkin käyttämättömät - tavarat tympimään. Keittiöstä minulta löytyy ehkä eniten sellaisia tavaroita, joita tulee käytettyä ehkä kerran pari vuodessa, jos silloinkaan. Panin merkille, että ne tavarat, jotka olen itse ostanut, niin näitä käytän eniten. Vähimmälle käytölle ovat jääneet taasen ne, jotka olen saanut lahjaksi. Esimerkkinä voisi mainita vaikkapa työnantajalta joululahjaksi saamat kupit. Ne ovat edelleenkin paketissaan enkä ole käyttänyt niitä ollenkaan. Varmaankin jos minulla olisi sosiaalista elämää ja luonani kävisi vieraita niin ehkä niille sitten olisi käyttöä. Mutta kun sellaista ei ole niin eipä niillä yksinäinen tee mitään.

Loppujen lopuksi sitä tulisi hyvin vähällä tavaramäärällä toimeen. Eipä minulla kyllä muutenkaan kovin paljon tavaraa ole täällä ja asuntoni voi olla varmaan jonkun toisen mielestä sisustukseltaan aika askeettinen. Mutta siltikin täällä on joitakin tavaroita, joita en niin tarvitsisi. Toisaalta kyllä on jotakin mitä puuttuu mutta ne ovat yksittäisiä tavaroita.

Ai niin... Ja tämähän oli tietenkin aprillia. Töissä olen saanut tehdä ihan itsekseni hommia ja tuskinpa kukaan minuun ihastuisi alle viikossa (tai kymmenessä vuodessakaan).

Apua apua

Ömh... Ei ole joutanut taas viime aikoina kirjoittelemaan ja siihen on syy. Mitenkähän tämän nyt muotoilisi... No sanotaan näin, että tapasin viime viikolla erään naisen ja homma on karannut vähän käsistä.

Tapasin hänet töissä ja hän oli siis käymässä töiden takia työpaikallani ja viipyi siellä koko viime viikon ja myös osan tätä viikkoa. Jouduimme tekemään töitä yhdessä ja siinä töiden lomassa tuli sitten puhuttua kaikenlaista. En tiedä mikä mutta koko sen ajan minulla oli joku epämääräinen tunne ja koko ajan tuntui olevan jonkinlaista sähköä ja varausta ilmassa puolin ja toisin. Perjantaina tämä nainen sitten pyysi apuani jossakin asiassa ja pyysi tulemaan vähän sivummalle. Menimme sivummalle ja hän ensin pahoitteli sitä, että oli hieman joutunut valehtelemaan, sillä ei hän apua tarvinnut. Sen sijaan hän kertoi vienosti punastellen, että oli hieman ihastunut minuun ja nyt halusi tietää mitä hänestä ajattelin. Olin tietenkin siinä tilanteessa aivan puulla päähän lyöty ja sain mumistua vain jotakin vastaukseksi. Sain vaivoin sanottua, että asia tuli ihan yllättäen puskista ja kysyin voitaisiinko vaikka keskustella asiasta hieman lisää viikonloppuna, sillä tiesin hänen yöpyvän viikonlopun tässä kaupungissa. Viikonlopusta voin sanoa sen verran, että vietimme aikaa yhdessä tiiviisti. Juttelimme lisää ja yksi asia johti toiseen, toinen kolmanteen ja niin edelleen...

Nainen lähti kuitenkin puolivälissä viikkoa pois ja ajatukset ovat olleet siitä lähtien hieman sekaisin koko loppuviikon, näin lievästi ilmaistuna...