Palautetta

Sain töissä eilen palautetta, joka oli positiivista. En varsinaisesti saanut sitä suoraan palautteen antajalta vaan palaute tuli toisen käden kautta. En tarkalleen tiedä millä sanankäänteillä olivat sanoneet ja mitä mutta jotain olivat puhuneet siitä, että kun osaan niin kaikenlaista, niin se on positiivista ja jotakin muuta sellaista puppua.

Joku toinen voisi ehkä olla innoissaan, jos saisi tuollaista palauttetta. Minua tuo ei oikein ilahduttanut mitenkään, lähinnä se meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tosin kyllä se meinasi vähän hymyilyttää siinä vaiheessa, kun kuulin tästä palautteesta. Hymyilyn syy vain oli ihan eri mitä joku toinen olisi voinut luulla. Lähinnä minua huvitti ja hymyilytti se, että jos he tietäisivät mitä minä oikeasti ajattelen näistä työasioista, niin voisi olla ilmeet näkemisen arvoisia.

Alkua vai loppua

Viime aikoina on ollut hieman ristiriitainen olo, joka luultavasti johtunee tästä vuodenajasta. Välillä on ollut sellainen olo, että jokin on tulossa loppuun, välillä taas tuntuu, että kohta jokin alkaa. Onhan tämä kevät kyllä tietyllä tapaa sellainen taitekohta: talvi loppuu ja kesä alkaa. Tällä hetkellä nuita loppumisfiiliksiä on ollut enemmän. Keväällähän kaikki koulut loppuvat ja voisi kai sanoa, että työpaikallakin on jonkinlainen "kevätlukukauden päätös", kun kesälomat katkaisee työnteon parin kuukauden päästä. Kai ne alkutunnelmat tulee sitten hieman myöhemmin, kun kevät alkaa edistyä enemmän ja luonto herää talviuniltaan. Tänään kaupungilla pisteestä A pisteeseen B liikkuessani huomioin, että ihmisiä oli lähtenyt paljon ulos, luultavasti aurinkoisen ja lämpimän sään houkuttelemana. Ja näkyipä katuja pitkin kurvailevan jo yksi avoautokin, joten kai se kesä kohta sieltä alkaa tulla.

Iltapalasta

Viime aikoina minua on iltaisin aina hieman hiukonut. Aikaisemmin olen syönyt iltaisin aina jotakin pientä, esim. pullan, keksin tai jotakin sellaista pientä mutta nyt en ole pariin viikkoon syönyt mitään. Aika paljon näyttää olevan vaikutusta tuollaisella pienelläkin iltapalasella, kun sen poisjättäminen aiheuttaa nälän tunnetta. Tarkoituksena tuolla iltapalan poisjättämisellä oli, että ei tulisi syötyä niin paljoa sellaista rasvaista. Alkaa muuten taas kohta elintasokumpu kasvaa juuri kun olen saanut sitä talven aikana pienennettyä työllä ja vaivalla.

Tiedä sitten miten onnistuu... Eilen illalla nimittäin repsahdin hieman. Teki syötävää niin mieli, että piti kaivella kaapin pohjalta pähkinäpussi ja napostella siitä ne vähäiset pähkinät loppuun. Ne eivät kuitenkaan riittäneet ja homma lähti lapasesta niin, että oli pakko tehdä kasa leipiä ja laittaa niiden päälle juustoa ja kurkkua. Nytkin hieman on sellainen olo, että voisi syödä jotain mutta onneksi on leipä loppu ja kaapeissakaan ei ole mitään syömistä, niin ei pysty herpaantumaan. Pitäisi varmaan kaupassa käydessään ostaa vaikka hedelmiä ja popsia niitä iltaisin, voisivat olla hieman terveellisempiä mitä leivonnaiset.

Jalostuksen tulos

Olin käymässä pääsiäisenä vanhempien luona, kun sattui olemaan tuo neljän päivän mittainen viikonloppu. Vanhempien käyttäytymistä seuraillessa tuli huomioitua itsestä eräs ei-niin-mieluisa seikka. Sanottakaan vaikka näin, että se liittyy jalostusasioihin.

Yleensähän ihminen koittaa jalostaa eläimiä, oli ne sitten lemmikkejä, tuotantoelämiä tai jotakin muuta, johonkin haluamaansa suuntaan. Jostakin koirarodusta halutaan tehdä parempi metsästyskoira, lehmästä enemmän maitoa tuottava tai muuta vastaavaa. Tähän tavoitteeseen sitten yritetään päästä valitsemalla sopivat vanhemmat, jotta jälkeisiin periytyisi mahdollisimman hyvät ominaisuudet. Mutta moniko ihmisvanhemmista miettii tietoisesti näitä "jalostusasioita", kun ovat suunnittelemassa jälkikasvua? Tuskinpa kovin moni miettii, että "jos haluan lapsestani luonteenlaadultaan sellaisen, niin silloin pitäisi kuksia tuon kanssa eikä tuon toisen". Näin niin kuin hieman esimerkin omaisesti...

Miten sitten minä olen jalostunut vanhemmistani? On olemassa tämä sanonta "pojasta polvi paranee". Ei tuo oikein minun kohdalla ole pitänyt paikkaansa, sillä omasta mielestäni minuun on sulautunut vanhemmistani ne huonommat puolet. Yritin miettiä myös niitä puolia, joissa olen vanhempiani kehittyneempi mutta en niitä kovin montaa keksinyt. Nämä pari vaivaista ominaisuutta ovat, että olen vanhempiani fyysisesti suurempikokoinen ja kouluttautuneempi. Ja molemmat nuistakin selittyvät oikeastaan ympäristön vaikutuksella. Olen saanut varmasti ravinteikkaampaa ruokaa kuin vanhemmat aikoinaan lapsuudessaan, jolloin minulla on ollut paremmat eväät kasvaa suuremmaksi. Samaa on tullut huomattua muidenkin ihmisten kohdalla. Koulutuskin on korkeampi, kun minulla on ollut mahdollisuus opiskella sitä mitä olen halunnut, eikä koulutus ole ollut ympäristöstä johtuvista seikoista kiinni, kuten se on vanhemmillani joskus ollut. Eli eipä nuihin asioihin ole geeneillä ollut juurikaan vaikutusta.

Nyt siis tuona pääsiäisviikonloppuna mieleen tuli yllättäen ja pyytämättä tuo alussa mainittu ei-niin-mieluisa seikka luonteestani. Olen jo pannut aikaisemmin merkille itsestäni sen, että en oikein saa mitään aikaiseksi. Minun on vaikea aloittaa jotain asiaa, oli se sitten siivousta, pyörälenkillä käyntiä, tai ihan mitä vaan. Hommat ovat ikään kuin aloittamista vaille valmiita. Nyt tuli sitten hokattua se, että toinen tuollainen merkittävämpi luonteenominaisuus minussa on se, että tyydyn osaani ja en osaa hakea muutosta. Hyvänä esimerkkinä käy vaikkapa tuo nykyinen työpaikka/työ mistä olen täälläkin aina silloin tällöin jupissut. Minun tekisi mieli vaihtaa työpaikkaa mutta en ole saanut aikaiseksi yhtään mitään sen asian suhteen ja tyydyn nykyiseen työpaikkaan, oli se sitten miten hanurista tahansa.

Mistäpä nuo luonteenpiirteet ovat sitten minuun tulleet? Se selviää helposti laskemalla 1+1=2 eli vanhemmiltahan ne ovat tulleet. Toinen vanhemmistani on sellainen, että hän ei oikein saa aikaiseksi mitään. Kotona hän tekee välttävästi "perusjutut" (jos aina niitäkään) mutta ei juuri muuta. Toinen puolestaan saa kotiaskareissa aikaan kaikenlaista mutta hän ei sitten suuremmissa asioissa saa vietyä asioita eteenpäin ja "tyytyy osaansa". Ja kun nämä ominaisuudet yhdistyvät minussa, niin lopputulos on sitä mitä on luettavissa täältäkin. Kaikkein ärsyttävintä tässä on se, että tiedostan nämä luonteenpiirteet ja haluaisin niihin muutosta mutta kun näitä perimän mukana tulleita asioita ei niin vain helposti muuteta.

Ei ollut apua

Eipä tuosta neljän päivän viikonlopusta ollut mitään apua. Viikonloppu pääsiäisineen tuli ja meni ja tiistaina töissä lähes sama ketutus jatkui. Aivan kuin olisi vain painettu vähäksi aikaa pause-nappia ja sitten taas play-painikketta. Tänään tuli taas lisää paskaa vedettäväksi siihen jo ennestäänkin täyteen kelkkaan.

Olen mennyt jo laskuissa sekaisin, että miten moneen projektiin olen joutunut sotkeutumaan viimeisen puolen vuoden aikana. Minua ei enää kiinnostaa paskan vertaakaan se, jos jotakin unohtuu tekemättä tai jokin asia myöhästyy. Voi vain ihmetellä, että miten suuret ja mahtavat projektipäälliköt ovat osanneetkaan sössiä hommat niin lahjakkaasti, että kaikki on kohta niin suuren paskakasan alla, että sieltä ei enää lapioilla pois kaivauduta.

Loman tarpeessa

Ymh... Ei muista edes mitä piti kirjoittaa. Aamulla ennen töihin lähtöä oli vielä mielessä pari aihetta mistä piti napista mutta toinen unohtui. Se aihe, jonka muistan, koski työasioita. Viime yönä nimittäin näin sellaista unta, jossa olin kai työpaikalla ja minulle työnnettiin vain lisää ja lisää töitä. Ei se varsinaisesti painajainen ollut mutta kuitenkin sellainen uni, joka olisi saanut jäädä näkemättä. Tuskinpa nyt tuokaan uni oli mikään yllätys, kun niitä töitä on liian paljon. Tai siis projekteja on liian paljon ja pitäisi revetä joka paikkaan. Nyt työnteko on mennyt sellaiseksi, että paketit valmistuvat viimeisillä hetkillä ja heti perään on ryhdyttävä tekemään seuraavaa tulipalon sammutusta.

Talvilomakin on jäänyt pitämättä. Se mikä minua tässä asiassa vituttaa on se, että Herra Persläpiprojektipäälliköt itse ovat pitäneet tai ovat parhaillaan lomilla sillä aikaa, kun suorittavan portaan pitää niska limassa tehdä paskaa valmiiksi. Ja jos jotain kysymyksiä nousee esille, joihin tarvitsisi pikaisesti vastauksia, niin mistäpäs revit niitäkään, kun niihin vastauksia tietävät henkilöt ovat yllättäen lomalla. Ja ne omat talvilomat sitten pidetään varmaan joskus juhannuksen tienoilla.

Onneksi on tulossa tuo pääsiäinen, niin saa levätä edes neljä päivää peräkkäin.