Epäilyttävää

Olen seuraillut ja pitänyt kirjaa jo pitemmän aikaa vanhan opiskelupaikkakuntani oman alani työpaikkatarjonnasta. Seuranta on koskenut avoimessa haussa olleita paikkoja, joita on näkynyt näillä työpaikanilmoitussivustoilla. Puskaradion kautta en ole kuullut yhdestäkään paikasta mutta se nyt ei ole ihmekään, kun ei ole oikein minkäänlaisia suhteita minnekään päin. Yksi silmiinpistävä tapaus, tai oikestaan parikin, on noussut esille seurannan aikana. Viimeisen kuluneen vuoden aikana yksi yritys on ilmoittanut jo neljä kertaa yhdestä avoimesta työpaikasta ja pari vuotta aikaisemminkin oli monta ilmoitusta paikasta vuoden aikana. Muutamia muitakin samanlaisia yrityksia on näkynyt, jotka ovat ilmoitelleet avoimesta paikasta useampaankin kertaan.

Kaikille näille yrityksille on ollut yhteistä se, että ne toimivat juuri samalla alla mitä minunkin työnantaja ja avoinna olevissa tehtävissä työnkuva on ollut käytännössä melkein sitä samaa mitä olen itsekin tehnyt viime vuodet. Noiden firmojen työpaikkailmoituksia lukiessa on pääni sisällä alkanut kilistä pieni kulkunen, lähinnä varoituksen merkiksi. Laittaa vain ajattelemaan, että mahtaako näissä yrityksissä olla jotain hieman vinksallaan, kun monta kertaa joutuvat hakemaan työntekijöitä. Ja kuitenkin tuon alan tekijöitä tuoltakin paikkakunnalta luulisi löytyvän aika varmasti, koska opinahjo puskee ulos alan koulutuksen saaneita ihmisiä.

Luultavasti minäkin saisin työpaikan näistä yrityksistä, jos vain hakisin paikkoja. Ei vain kyllä kiinnosta pätkääkään laittaa hakemusta menemään näihin yrityksiin, sillä sanonnat "sama paska eri paketissa", "ojasta allikkoon", "suo siellä, vetelä täällä" ja muut vastaavat kuvaavat tilannetta hyvin. Alaa tuntien samat ketutukset olisivat luultavasti tuollakin edessä samalla tai ehkä hieman alhaisemmallakin palkkatasolla (palkkatilastoja on tutkittu). Sen sijaan ne yritykset, jotka minua kiinnostaisivat, loistavat poissaolollaan työpaikanilmoitussivustoilla. Luultavasti näiden yritysten ei tarvitse juuri paikoistaan ilmoitella, koska henkilöstön vaihtuvuus on vähäistä ja jos jokin paikka aukeaa, niin luultavasti siihenkin on jo tavoitettu tekijä valmiiksi puskaradion tai suhteiden avulla.

Staattinen

Muutamia postauksia sitten, yhden kirjoituksen kommenteista voi päätellä, että olen ihminen, joka pitää tasaisesta menosta. Ja tuohon pitää vielä lisätä vielä, että myös muuttumattomasta. Helpoiten tuo asia varmasti näkyy ulkoisessa olemuksessani ja asuntoni sisustuksessa. Asunnon sisustus on pysynyt melko lailla siinä tilassaan siitä lähtien, kun tähän koppiin muutin. Tietysti pientä huonekalujen uudelleensijoittelua tapahtui niiden lisääntyessä mutta pääpiirteissään asiat ovat pitäneet paikkansa. Välillä saattaa joku tuoli vaeltaa johonkin toiseen paikkaan väliaikaisesti jonkun romukasan tieltä mutta se perusjärjestys on ja pysyy. Ei sen puoleen, asunto on pohjaltaan ja kooltaan sellainen, että ei täällä kovin monella tavalla näitä kalusteita voi pyöritellä.

Ulkoinen habitus on myös pysynyt pitkälti samana. Vaatetustyyli on ehkä eniten muuttunut, koulussa käytin tietynlaisia vaatteita ja nyt työelämässä vähän toisenlaisia. Uusia vaatteita ei ole tullut pahemmin juuri ostettua mitenkään "muodin" vuoksi vaan hankintoja on tehty enemmänkin tarpeiden pohjilta. Periaatteena on ollut, että entiset kirjaimellisesti kulutetaan puhki ennen uuden ostamista. Niin ja se hiustyylikin on pysynyt uskollisesti samanlaisena sieltä jostain yläasteelta tai lukioajoista lähtien.

Minkälainen ulkoa, niin sitä myös sisältä. Yleensäkään en pidä isoista muutoksista. En tiedä miksi, mutta niin se vain on. Jos jotakin odottamatonta tai ennalta-arvaamattomaa tapahtuu, niin revin siitä hirveästi stressiä. Kesälomalta löytyy tähänkin hyvä esimerkki. Piti mennä paikasta A paikkaan B mutta matkalla kuljetusvälineeseen tulleen häiriön takia suunnitelmat hieman muuttuivat. Lopulta olin kuitenkin paikassa B, hieman normaalia myöhemmin mutta kuitenkaan ilman mitään minulle koitunutta harmia/tappioita. Eli siis sellainen tapaus, jonka joku toinen olisi ehkä ohittanut lähinnä olankohautuksella. Minä sen sijaan en saanut sinä iltana/yönä nukuttua kunnolla. Valvoin varmaan yhteen asti yöllä sängyssä pyörien ja miettien tuota tapahtumaa ja lopulta kun sain unenpäästä kiinni, niin heräsin muistaakseni siinä joskus neljän aikaan (seuraavana päivänä oli olo hieman tööt). Ja eipä tuokaan niin uutta ole, tuollaista iltaunettomuutta on sattunut silloin, jos seuraavana päivänä on pitänyt lähteä jonnekin päivän mittaiselle työmatkalle.

Niin sitä piti sanomani, että jos johonkin minua koskettavaan isompaan (tai pienempään) asiaan haluaa muutosta, niin siitä pitäisi informoida minua mielellään kuukautta tai paria ennen (ja lomakkeet kolmena kappaleena). Saattaa kuulostaa paljolta mutta sen verran aikaa asian märehtiminen ja siihen suhtautumisen löytäminen vie minulta. Jos en ole saanut prosessoida ajatuksia ja asennoitua asiaan omassa tahdissa, niin hyvin suurella todennäköisyydellä olen vastakarvaan asiassa. Jos joku asia yllättää minut, niin ajatukset heittävät silloin ajukopan sisällä volttia. Parhaiten ehkä sitä kuvastaisi tällainen surmanajaja eli sellainen mopomies, joka ajaa sillä pärrällään pallon sisällä ympäri. Niin sellaiselta se minun pään sisällä välillä tuntuu niiden ajatusten pyöriessä villisti ympyrää.

Loppuun vielä yksi, ehkä hölmöltäkin kuulostava, yksityiskohta minusta, jota en ole kenellekkään milloinkaan kertonut: Joskus haaveilin sellaisesta isosta, ehkä noin kahden nyrkin kokoisesta, peilikirkkaasta teräskuulasta, johon olisi kaiverrettu teksti "Jotta olisi edes jotakin pysyvää".

Ensimmäinen takana

Ensimmäinen työviikko sitten loman jälkeen on pulkassa. Ja mitäpä siitä nyt kommentoisi? Sama tyyli jatkuu entisenä. Maanantaina heti ensimmäisen kahden(!) tunnin jälkeen oli v-käyrä taas niin tapissaan kuin vain pystyi olemaan. Kaksi vaivaista sähköpostia sai tuonkin aikaan. Ensimmäinen oli asiakkaalta ja viestin mukana tuli aikataulu erääseen projektiin. Joku valopää oli taas väsännyt aikataulun, jonka mukaan minun olisi pitänyt taikoa ensimmäisen loman jälkeisen viikon aikana suunnilleen kaikki mahdollinen valmiiksi. Tekisi mieli pieksää kaikkien tuollaisten idioottien pallinaama-aikataululaatijoiden päähän vähän pesäpallomailalla oppia siitä miten niitä aikatauluja oikein laaditaan. Se toinen sähköposti oli sitten työkaverilta, joka oli mennyt sössimään asioita loman aikana omin päin, kun ei ollut tiennyt miten olisi pitänyt tehdä. Siinä meni sitten sotkuja selvitellessä seuraava päivä. Olisi niin helppoa noudattaa neuvoa "jos et tiedä mitä teet, älä tee mitään", niin vahinkoja ei pääsisi syntymään. Mutta ei! Nuokin säheltäjäidiootit saisivat tunkea peukalot persiiseensä ja istua vielä käsiensä päälle, jotteivät soheltaisi enempää tuhoa aikaan. Loput viikosta menikin sitten ohimoita hieroessa.

Eläimellistä menoa

Kesälomalla kun tuli hieman vierailtua sukulaisten luona, niin samalla tuli nähtyä jonkin verran kaikenlaisia eläimiä.

Kerran minulla oli tilaisuus käydä yhdessä navetassa kurkkaamassa siellä asuvia nelijalkaisia. Se oli hieman huvittavan oloista, kun ensin elikot söivät kaikessa rauhassa rehuaan ja kun sitten astuin ovesta peremmälle sisään, niin kaikki liike pysähtyi ja päät kääntyivät minua kohti. Siinä sitten parisenkymmentä isoa silmäparia töllisteli minua ja kerrankin voi sanoa joutuneensa ns. huomion keskipisteeseen. Kävin sitten haistattamassa kättä lähimmän lehmän luona ja kun tämä uteliaana tuli nuuskimaan ja alkoi lipomaan pitkällä kielellään kättä kohti, niin muut elikot alkoivat taas vähitellen jatkaa syömistään. Laittoi vain mietityttämään tuo, että onkohan se hieman sama homma ihmistenkin kanssa. Kun tapaa jonkun itselleen tuntemattoman joukon, niin ensin pitäisi varmaan käydä "hyväksyttämässä" itsensä jollakin henkilöllä, jolloin muidenkin hyväksyntä ja seura olisi helpompi saada.

Eräässä toisessa paikassa kohtasin puolestaan koiran, joka oli rodultaan labraduudeli tai jotain sinnepäin, niitä leppoisia koiria kuitenkin. Ensitapaamisella tietysti oli haukahdusta ja nuuskimista ilmassa mutta siitäpä se jatkui tavalliseen tapaan. Vähän myöhemmin seisoskelin pihassa, kun tämä koira tulee eteeni ja istuutuu siihen. Taputtelen sitä ja kohta koira heittää pitkälleen maahan ja haluaa mahan rapsutusta. Kyykistyn ja rapsuttelen aikani, kunnes lopetan. Siinä vaiheessa koira katsoo minua, työntää kuonoaan käteeni ja nostelee sitä vaatien jatkamaan mahan rapsutusta. Tuosta puolestaan minulle tuli sellainen mieleen, että voisikohan jotain vähän samanlaista taktiikkaa käyttää naisten kanssa. Jonkun sopivan henkilön kohdalla, sopivan tilaisuuden ollessa käsillä pyytäisi naista silittämään minun hiuksia tai jotain sellaista. Ja jos tämä lopettaisi, niin vaatisi hieman jatkamaan sitä. Toiveajattelua tietenkin tuollainen, että joutuisin joskus tuollaiseen tilanteeseen mutta höpisenpähän vain.

Muitakin eläinlajeja tuli nähtyä ja taputeltua mutta kaikille kuitenkin yhteistä oli se, että jokaisen kanssa tulin luontevasti toimeen vaikka kumpikaan osapuolista ei osannut toisen kieltä. Ja siitäkin huolimatta, en osaa tulla toimeen kunnolla oman lajini edustajien kanssa.

Viimeistä viedään

Viimeinen lomaviikko vetelee viimeisiään ja ensi viikolla taas työpaikalle. Saa nähdä taas miten v-käyrät alkavat kohota, kun sinne asti pääsee. Loma noin lomana on mennyt juuri kuten on pitänytkin eli työasiat eivät ole käyneet juuri lainkaan mielessä mitä nyt tietysti näin loman lopussa. Ihmettelin kyllä joskus alkuloman aikaan ollutta uutista, jonka mukaan hyvin monet tarkistavat työsähköpostejaan lomallakin. Prosentit olivat minusta yllättävänkin suuria. Minua ei huvittaisi edes avata sitä sähköpostiohjelmaa työajalla saati sitten lomalla kirjautua sinne. Tai no, pakko myöntää, että kirjauduin kerran sinne tämän kesäloman aikana. Syy siihen oli kuitenkin se, että lähdin työpaikalta karkuun lomalle niin kiireellä, että unohtui laittaa lomavastaaja päälle ja sen kävin sitten naksauttamassa päälle.

Kuntokin on päässyt vähän plörtsähtämään tässä loman aikana. Olin alkuloman muissa maisemissa ja tuolloin liikkumiset jäi huomattavasti vähemmälle, taisinko käydä peräti vain pari kertaa lenkillä. Ja tuon kuntoilemattomuuden kyllä huomaa heti vaa'alla seistessä. Lihoin jo näiden muutaman viikon aikana kilon tai kaksi. Tuo lihominen minun kohdalla on siinä mielessä petollista, että se ei oikein näy missään, kun olen sen verran isorakenteinen. Kilo tai pari voi tulla helposti ilman, että sitä huomaa mutta sen jälkeen se alkaa hiljalleen näkyä vatsan seudulla.

Toissapäivänä kävin jo juoksemassa ja ei oikein jaksanut sellaista lenkkiä kiertää mitä tuli ennen lomaa tehtyä. Tein ennen lenkkiä myös lihaskuntoliikkeitä ja tänään taas painoja kolistellessa huomasi, että paikat on vielä edelliseltä kerralta arat. Mutta tästäpä tuo paino/-kuntotilanne toivottavasti korjaantuu, kun pääsee taas takaisin tasaisen tylsään arkeensa ja voi iltaisin tekemisen puutteessa lenkkeillä.