Juhannusviikonloppu

Juhannus tuli taas vietettyä maaseudun rauhassa. Jos ei kuun alku ollut kovin lämmin, niin eipä tämä kuun loppukaan paremmaksi pistänyt. Juhannusaattona ulos lähtiessään sai oikein miettiä, että pitäisikö jostain kaapin perukoilta tonkia esille se lämmin väliasun takki, jota tulee pidettyä aina talvella, kun se lämpömittarin lukema ei juuri kymmentä (plus-)astetta korkeammalle kohonnut.

Perjantain ja lauantain välisen yön unet olivat taas mitä olivat. Ensin heräsin kahden aikaan paita hiessä painajaiseen, jossa jääkarhu yritti syödä minua. Tämän jälkeen makoilin hereillä tunnin kunnes piti käydä vessassa ja loppu aamuyöstä meni sitten itikoiden vinkumista kuunnellessa. En muista olenko hohhailut tästä aikaisemminkin mutta juuri tuollaisten painajaisten jälkeen sitä haluaisi, että vieressä olisi nukkumassa joku toinenkin. Kun tuollaisen unen jälkeen mieli on aina melko rauhaton ja ajatukset laukkaa, niin toisen henkilön läsnäolo (ja hiplaus) saattaisivat rauhoittaa mieltä. Tiedä sitten toimisiko se oikeasti mutta ainakin tuona yönä sellaista ajattelin.

Juhannuksena ei tainnut käen kukuntaa kuulua mutta aikasempina viikonloppuina on sellaistakin kuulunut.