Olin juhannuksena käymässä vanhempien luona. Sattui yhtenä aamuna niin, että ruokapöydän ääressä söi minun lisäksi muitakin. Miten minä koin tuon aamiaistuokion...
*MAISKUTIMAISKUTIMÄSSYNMÄSSYN* *RRRYYYYSSST* *KILIKILIKILI* *SKRONTSSKRONTS* *MAISKUTIMAISKUTIMÄSSYNMÄSSYN* *SLURPSLURPSLURPS*
Noh, arvata saattaa, että minua hieman ärsytti kuunnella. Kun on tottunut syömään pitemmän aikaa yksinään, niin sitä huomioi sitten herkemmin tuollaiset asiat, joita ei omassa perusarjessa ole.
Kaikkea se yksinäisyys saakaan aikaan...
24.6.2013
15.6.2013
Toisinto, osa 3
Tänään tein korjaavan liikkeen sen mäen päälle kapuamisen suhteen. Edellisestä kerrasta viisastuneena otin nyt kameran matkaan ja kapusin taas hiki hatussa mäen päälle. Vaikka tänään aurinko on pysytellyt koko päivän pilvessä, niin se ei kuitenkaan näkyvyyttä haitannut mäen päällä. Maisemat näkyivät edelleen selkeästi ja napsin niistä kameralla kuvia. Siellä aikani maisemia töllisteltyä päätin lähteä kiertelmään kameran kanssa kaupungille. Mäen päällä nimittäin tuli mieleen, että vaikka olen jo asunut pitempään tässä tuppukylässä, niin minulla ei ole minkäänlaisia valokuvia otettuna tästä paikkakunnasta.
Kiertelin sitten aikani pyörällä pitkin maita ja mantuja ja kävin ottamassa lähinnä maisemakuvia minua kiinnostavista paikoista. Lopulta koko reissuun meni aikaa kaikkinensa kaksi ja puoli tuntia, joten tulipahan sitten samalla hoidettua päivän kuntoilutkin alta pois. Ja mikäs siinä oli kierrellessä, kun ei ollut kiire minnekään ja kelikin oli sopivan viileä. Jotenkin kuitenkin nuo maisemat on mukavampia katsella suoraan paikanpäällä. Kun katselin reissun jälkeen kuvia tietokoneen näytöltä, niin jotenkin ne näyttivät valjuilta. Kuvista ei saa oikein minkäänlaista syvyysvaikutelmaa ja myöskään korkeuseroja ei hahmota kunnolla. Onhan se tietysti erilaista, kun silmä näkee lähes puolipallon alan ja valokuva on vain kapea ja litistetty näkymä tästä silmän näkemästä alueesta. Tiedä sitten miten erilaiselta jollakin laajakuvalinssillä otetut kuvat näyttäisivät.
Loppuyhteenvetona kuitenkin voisi sanoa, että tuo pyöräretki oli erittäin mukava. Tuli katseltua paikkoja ihan uusilla silmillä ja näin myös yhden toisenkin paikan, jota on tehnyt mieli käydä katsomassa. Varmaan tulevaisuudessa tulen tekemään lisää tämänkaltaisia reissuja, sillä eräs puolisko tästä kaupungista on oikeastaan kokonaan näkemättä. Ei vain ole ollut yksinkertaisesti mitään asiaa sinne suuntaan, niin on jäänyt se alue ihan tuntemattomaksi.
Kiertelin sitten aikani pyörällä pitkin maita ja mantuja ja kävin ottamassa lähinnä maisemakuvia minua kiinnostavista paikoista. Lopulta koko reissuun meni aikaa kaikkinensa kaksi ja puoli tuntia, joten tulipahan sitten samalla hoidettua päivän kuntoilutkin alta pois. Ja mikäs siinä oli kierrellessä, kun ei ollut kiire minnekään ja kelikin oli sopivan viileä. Jotenkin kuitenkin nuo maisemat on mukavampia katsella suoraan paikanpäällä. Kun katselin reissun jälkeen kuvia tietokoneen näytöltä, niin jotenkin ne näyttivät valjuilta. Kuvista ei saa oikein minkäänlaista syvyysvaikutelmaa ja myöskään korkeuseroja ei hahmota kunnolla. Onhan se tietysti erilaista, kun silmä näkee lähes puolipallon alan ja valokuva on vain kapea ja litistetty näkymä tästä silmän näkemästä alueesta. Tiedä sitten miten erilaiselta jollakin laajakuvalinssillä otetut kuvat näyttäisivät.
Loppuyhteenvetona kuitenkin voisi sanoa, että tuo pyöräretki oli erittäin mukava. Tuli katseltua paikkoja ihan uusilla silmillä ja näin myös yhden toisenkin paikan, jota on tehnyt mieli käydä katsomassa. Varmaan tulevaisuudessa tulen tekemään lisää tämänkaltaisia reissuja, sillä eräs puolisko tästä kaupungista on oikeastaan kokonaan näkemättä. Ei vain ole ollut yksinkertaisesti mitään asiaa sinne suuntaan, niin on jäänyt se alue ihan tuntemattomaksi.
11.6.2013
Palaneen käryä
Töissä on (taas yllättäen) palanut käämit. Eilen aamulla projektiääliö tuli sössöttämään minulle, että yhdellä kollegalla on käynyt moka, joka nyt pitäisi korjata. Koska tämä kyseinen kollega on jo kesälomilla, niin paska laskeutui sitten minun pöydälle. Tehtävänantohan ei nyt ollut mikään kummallinen, sen pystyisi tiivistämään yhdellä lauseella seitsemään sanaan. Mutta voi #*¤#"¤!%!! miten "#%*?!!sti tuollainen pieneltä kuulostava asia voi teetättää töitä! Olen nyt pari päivää tehnyt muutoksia ja vieläkään en ole saanut sitä valmiiksi. Hyvällä tuurilla voin saada tuon valmiiksi ehkä huomenna mutta on todennäköisempää, että siihen menee vielä torstaikin.
Viimeviikkoinen karvas tappio ja tuollaiset yllämainitut paskansiivoamistehtävät ovat saaneet taas v-käyrän kohoamaan jyrkästi ja aggressiot kasvamaan aika paljon. Joskus tuolla työpaikalla vain tekisi mieli tarttua käsillä jotakin idioottia hartioista kiinni ja tintata polvella kulkusille niin paljon kuin jalasta vain lähtee. Ja tämän jälkeen sanoa "Ole hyvä, olet reilusti ansainnut tämän".
Ja vähän muutakin kuin työasioita... Kävin tänään taas juoksentelemassa pitkin katuja. Sattui olemaan sen verran viileä keli, niin ei tarvinnut hiota itseään läpimäräksi. On jäänyt nuo juoksut vähän vähemmälle näiden lämpimien kelien takia, viimeksi taisin käydä juoksulenkillä joskus toukokuun alkupuoliskolla. Olisin voinut kuvitella, että tuollaisen kuukauden mittaisen tauon jälkeen juokseminen olisi käynyt enemmänkin jalkoihin mutta tätä ei kuitenkaan onneksi tapahtunut. Parempi siis näin ja toivottavasti tällaisia viileitä päiviä olisi aina silloin tällöin, niin juoksukunto pysyisi paremmin yllä.
Viimeviikkoinen karvas tappio ja tuollaiset yllämainitut paskansiivoamistehtävät ovat saaneet taas v-käyrän kohoamaan jyrkästi ja aggressiot kasvamaan aika paljon. Joskus tuolla työpaikalla vain tekisi mieli tarttua käsillä jotakin idioottia hartioista kiinni ja tintata polvella kulkusille niin paljon kuin jalasta vain lähtee. Ja tämän jälkeen sanoa "Ole hyvä, olet reilusti ansainnut tämän".
Ja vähän muutakin kuin työasioita... Kävin tänään taas juoksentelemassa pitkin katuja. Sattui olemaan sen verran viileä keli, niin ei tarvinnut hiota itseään läpimäräksi. On jäänyt nuo juoksut vähän vähemmälle näiden lämpimien kelien takia, viimeksi taisin käydä juoksulenkillä joskus toukokuun alkupuoliskolla. Olisin voinut kuvitella, että tuollaisen kuukauden mittaisen tauon jälkeen juokseminen olisi käynyt enemmänkin jalkoihin mutta tätä ei kuitenkaan onneksi tapahtunut. Parempi siis näin ja toivottavasti tällaisia viileitä päiviä olisi aina silloin tällöin, niin juoksukunto pysyisi paremmin yllä.
4.6.2013
Toisinto, osa 2
Tällä kertaa toisinto ei tarkoita pyöräretkeä eikä mitään muutakaan positiivista. Tuttu kuva antaa varmasti vinkkiä asiasta...
Tällä kertaa toisinnolla viittaan maaliskuiseen kirjoitukseen. Tänään sähköpostiin kolahti sellainen "Valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun" -tyyppinen viesti sieltä yrityksestä, jossa kävin työhaastattelussa. Vaikka odotukset eivät olleet kovin korkealla tuon työpaikan suhteen, niin aina tuo kieltävä vastaus on kuin bitch släp vasten kasvoja. Toisaalta harmitusta vähän pienentää se, että kun ajattelee, että valinnan ulkopuolelle jäi minun lisäksi kaksi muutakin haastatateltua (+ ne joita ei edes kutsuttu haastatteluun).
Ja pahinta ketutusta vähensi myös pyörälenkki erittäin mukavassa säässä tissireitillä. Tällä kertaa sentään liikkeellä oli ihan jotain tiirailtavaakin... 8)
Tällä kertaa toisinnolla viittaan maaliskuiseen kirjoitukseen. Tänään sähköpostiin kolahti sellainen "Valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun" -tyyppinen viesti sieltä yrityksestä, jossa kävin työhaastattelussa. Vaikka odotukset eivät olleet kovin korkealla tuon työpaikan suhteen, niin aina tuo kieltävä vastaus on kuin bitch släp vasten kasvoja. Toisaalta harmitusta vähän pienentää se, että kun ajattelee, että valinnan ulkopuolelle jäi minun lisäksi kaksi muutakin haastatateltua (+ ne joita ei edes kutsuttu haastatteluun).
Ja pahinta ketutusta vähensi myös pyörälenkki erittäin mukavassa säässä tissireitillä. Tällä kertaa sentään liikkeellä oli ihan jotain tiirailtavaakin... 8)
2.6.2013
Toisinto
Tämäkin viikonloppu oli vähän samankaltainen mitä viime viikonloppu, erityisesti tämä sunnuntaipäivä. Aamupäivä meni arkiaskareita tehdessä ja ne sain hoidettua puoleenpäivään mennessä. Sen jälkeen ei päiväohjelmassa ollut muuta kuin kuntoilua. Koska keli oli helteinen, niin päätin olla rehkimättä hullun lailla ja ajattelin tehdä hieman hupi- ja hyötykuntoilua. Vaikka olen asustellut tässä kaupungissa jo useamman vuoden, niin täällä on aika paljon sellaisia paikkoja, missä en ole liikkunut ollenkaan. Ajattelinkin nyt sitten ajella näitä tuntemattomammaksi jääneitä kaupunginosia, kun kerta kelikin oli helteisen suosiollinen.
Pakkasin pieneen laukkuun vedellä täytetyn juomapullon, otin opaskartan matkaan ja lähdin ajelemaan pyörällä kaupungille. Matkalla näin useammankin uimarannan ja kaikilla näistä oli paljon porukkaa. Mikä nyt on tietysti ihan ymmärrettävää tämmöisillä keleillä. Matkan varrella oli myös yksi korkea mäki, jonka juurella olin ajatellut käydä kääntymässä. Paikan päälle saavuttuani katselin paikkaa ja siinä alkoi mieli muuttua. Tuollaisissa korkeissa nyppylöissä on minua kohtaan joku ihme vetovoima, sillä mäen juurelle päästyä alkoi heti tehdä mieli lähteä kapuamaan mäkeä ylös. Koska ei ollut kiire minnekään ja mäen päälle johti hyvä tie/polku, niin päätin poiketa suunnitelmista. Pienempää vaihdetta silmään ja pyörällä mäkeä suoraan ylös. Pääsin polkemalla hyvin yli puoleen väliä mäkeä, kunnes rinne jyrkkeni entisestään ja sora polun pinnassa muuttui niin irtonaiseksi, ettei pyörässä enää pito riittänyt. Loppumatka pitikin taluttaa pyörää ylös ja olisi ollut aika vaikeaa ajaa ylös asti, sillä välillä meinasi kenkäkin lipsua.
Kapuaminen mäen päälle kannatti, sillä sieltä avautui mukavat näköalat kaupungin suuntaan. Näkymä oli sellainen, jossa oli paljon silmäkarkkia. Metsää, vesistöä, taloja läheltä, kaukaa ja siltä väliltä. Juuri sellaista näkymää mitä saattaisin tuijotella pitkäänkin. Katselin nytkin maisemia varmaan 5-10 minuuttia ja jos minulla olisi ollut kiikarit käytössä, niin luultavasti olisin nököttänyt siellä mäen päällä huomattavasti pitempään. Niin ja harmituksekseni huomasin, että olisi pitänyt ottaa kamera matkaan, niin olisi saanut näppäiltyä maisemakuvia aurinkoisessa kelissä. No, onpahan ainakin hyvä syy lähteä tuonne uudestaan joku toinen viikonloppu.
Loppumatkan asunnolle päätin ajella tissireittiä pitkin. Se on siis sellainen reitti, jossa liikkuu aina paljon väkeä ja varsinkin kuumalla ilmalla sieltä voi bongata joskus ihan mukavan muodokkaita tapauksia. Ajankohta vain taisi nyt olla hieman huono, kun reitin varrelta ei juuri bongauspisteitä herunut. Asunnolle päästyä tuli katsottua kelloa ja reissuun oli mennyt kaikkinensa pari tuntia eli ihan hyvä kuntoilulenkki. Kaiken kaikkiaan taas mukava sunnuntaipäivä, voisi tehdä samanlaisen kierroksen joku toinenkin viikonloppu.
Pakkasin pieneen laukkuun vedellä täytetyn juomapullon, otin opaskartan matkaan ja lähdin ajelemaan pyörällä kaupungille. Matkalla näin useammankin uimarannan ja kaikilla näistä oli paljon porukkaa. Mikä nyt on tietysti ihan ymmärrettävää tämmöisillä keleillä. Matkan varrella oli myös yksi korkea mäki, jonka juurella olin ajatellut käydä kääntymässä. Paikan päälle saavuttuani katselin paikkaa ja siinä alkoi mieli muuttua. Tuollaisissa korkeissa nyppylöissä on minua kohtaan joku ihme vetovoima, sillä mäen juurelle päästyä alkoi heti tehdä mieli lähteä kapuamaan mäkeä ylös. Koska ei ollut kiire minnekään ja mäen päälle johti hyvä tie/polku, niin päätin poiketa suunnitelmista. Pienempää vaihdetta silmään ja pyörällä mäkeä suoraan ylös. Pääsin polkemalla hyvin yli puoleen väliä mäkeä, kunnes rinne jyrkkeni entisestään ja sora polun pinnassa muuttui niin irtonaiseksi, ettei pyörässä enää pito riittänyt. Loppumatka pitikin taluttaa pyörää ylös ja olisi ollut aika vaikeaa ajaa ylös asti, sillä välillä meinasi kenkäkin lipsua.
Kapuaminen mäen päälle kannatti, sillä sieltä avautui mukavat näköalat kaupungin suuntaan. Näkymä oli sellainen, jossa oli paljon silmäkarkkia. Metsää, vesistöä, taloja läheltä, kaukaa ja siltä väliltä. Juuri sellaista näkymää mitä saattaisin tuijotella pitkäänkin. Katselin nytkin maisemia varmaan 5-10 minuuttia ja jos minulla olisi ollut kiikarit käytössä, niin luultavasti olisin nököttänyt siellä mäen päällä huomattavasti pitempään. Niin ja harmituksekseni huomasin, että olisi pitänyt ottaa kamera matkaan, niin olisi saanut näppäiltyä maisemakuvia aurinkoisessa kelissä. No, onpahan ainakin hyvä syy lähteä tuonne uudestaan joku toinen viikonloppu.
Loppumatkan asunnolle päätin ajella tissireittiä pitkin. Se on siis sellainen reitti, jossa liikkuu aina paljon väkeä ja varsinkin kuumalla ilmalla sieltä voi bongata joskus ihan mukavan muodokkaita tapauksia. Ajankohta vain taisi nyt olla hieman huono, kun reitin varrelta ei juuri bongauspisteitä herunut. Asunnolle päästyä tuli katsottua kelloa ja reissuun oli mennyt kaikkinensa pari tuntia eli ihan hyvä kuntoilulenkki. Kaiken kaikkiaan taas mukava sunnuntaipäivä, voisi tehdä samanlaisen kierroksen joku toinenkin viikonloppu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
