Suhde loppui

Blogissa on ollut niin hiljaista, että tekisi mieli aivan kiljaista! On ollut kesä ja kaikenlaista muuta tekemistä, esim. lomalla oloa, nysväystä, ohjelmointia ja sen sellaista, niin ei ole pahemmin ollut asiaa tännekään blogiin. Korkeintaan jostain tikusta olisin voinut veistellä asiaa mutta laiska kun olen, niin tekemättä on jäänyt. Nyt kuitenkin hieman tuli jotain kirjoiteltavaa, niin luvassa taas sekavia ajatuksia.

Otsikossa mainitaankin jo tuosta käsiteltävästä aiheesta. Eli, lopetin n. reilu viikko sitten yhden suhteen. Sellaisen, joka oli kestänyt jo niin pitkään, että en edes tarkalleen muista milloin se alkoi. Olin varmaan vielä opiskelemassa, kun internetin ihmeellisessä maassa seikkaillessa eksyin yhteen blogiin. Tekstit olivat jollain tapaa hauskoja, ei kuitenkaan niin koukuttavia, että olisin jäänyt blogiin koukkuun heti ensi-istumalta. Kävin lueskelemassa blogia silloin tällöin, saattoi mennä kuukausiakin lukukertojen välillä. Jossain vaiheessa blogin seuraaminen muuttui aktiivisemmaksi ja lopulta otin sen lukuohjelmaani seurattavien mukaan.

Vuosia kului, seurattava blogi vaihtoi osoitettaan ja ulkoasukin vaihtoi muotoaan useampaankin kertaan. Tekstit olivat kuitenkin vielä sitä samaa luettavaa tasoa mutta niissäkin alkoi pikkuhiljaa näkyä muutosta. Kuitenkin viimeisen kuluneen vuoden aikana yhä useampi kirjoitus alkoi herättää minussa vain ärsyyntymistä, sillä teksteistä oli hävinnyt se alkuaikojen hauskuus ja muutenkin niihin oli tullut sellaisia piirteitä, jotka eivät oikein omaan arvomaailmaani käyneet. Lopulta muutama ala-arvoinen kirjoitus lisää ja vielä ulkoasun vaihto entistä huonompaan suuntaan, niin minun desikuppi täyttyi siinä. Delete-nappia kehiin ja eipä ole tarvinnut enää ärsyttävyydestä kärsiä sen jälkeen.

Laittoi vain sitten tuo mietityttämään, että noinkohan se menee oikeissakin ihmissuhteissa? Ensin ihastuu johonkin juttuun toisessa, sitten ollaan vuosia yhdessä mutta pikkuhiljaa siinä matkan varrella alkaa kertyä kaikenlaista kränää aiheuttavia asioita, kunnes jossain vaiheessa ollaan siinä pisteessä, että lusikat laitetaan jakoon. Tosin oikeassa elämässä toista ei voi heivata mäkeen yhtä helposti delete-nappia painamalla vaan asiat ovat varmaan hieman mutkikkaampia ja ottavat oman aikansa.

Pakostakin tuli tämän asian tiimoilta mieleen myös sähköpostitutut. Ennen kuin heivasin nämä sähköpostitutut mäkeen, niin silloin loppuaikoina he herättivät minussa lievää ärsyyntymistä. Ja heivauksen jälkeen tuli samanlainen olo kuin nytkin eli mieli rauhoittui kummasti. Yksi seikka mikä yhdistää myös näitä heivaamisia on myös niiden ajallinen kesto. Nämä asiat olivat aika pitkälti suunnilleen saman verran osana elämääni. En malta myöskään olla vetämättä tähän tuota työpaikka-asiaani. Luultavasti vähänkään enemmän blogiani seurannut tietää, että en ole ollut enää tyytyväinen työhöni ja työpaikkaan. Kertonee varmaan myös jotain se, että kirjoitukset, jotka sisältävät tunnisteita työ ja/työpaikka, ovat myös sisältäneet jonkin tunnisteista avautuminen, idiootit, jupina, vittuuntunut tai ärsyyntynyt. Myöskin työsuhteeni kesto lähentelee sähköpostituttujen ja seuratun blogin suhteen kestoa eli ehkä en enää kovin pitkään ole tuolla työpaikassa mikäli näiden asioiden välille voidaan vetää yhtäläisyysmerkkiä.

Loppuun kuitenkin se säännön vahvistava poikkeus. Blogimaailmasta löytyy myös sellainenkin blogi, jota olen seurannut vieläkin pitempään kuin tätä alussa mainittua. Tuskin kovin pahasti heittää, jos sanon, että se taitaa olla pisimpään seuraamani blogi. Tämä blogi on pysynyt niin ulkonäkönsä, sisältönsä ja tyylinsä suhteen melko samanlaisena kaikkien näiden vuosien ajan, jonka takia se on pysynyt lukuluettelossa näinkin pitkään.

Panee vain ajattelemaan tämän kaiken päämäärättömän höpinän jälkeen, että joskus olisi mukava saada tuollainen tasaisen tylsä mutta pitkä suhde jonkun ihan oikean ihmisen kanssa.

Ohjelmoinnin iloja

Ohjelmointipuuhastelut ovat tässä olleet telakalla hieman pitempään. Ollut kaikkea muuta tekemistä ja innostus hieman hiipui loppukevättalvesta. Nyt olen taas viimeisen kuukauden aikana aktivoitunut enemmän ohjelmoimaan. Opettelin hieman uutta ohjelmointikieltä ja olen sillä koittanut puuhastella jotakin. Tuohon uuden kielen opettelemiseen minut ajoi se seikka, että tässä aikaisemmin opettelemassani kielessä en saanut vietyä haluamiani juttuja niin pitkälle kuin olisin halunnut. Homma meni sellaiseksi säätämiseksi, kokeilemiseksi ja pilkun nussimiseksi, ja kun mistään ei löytynyt selkeitä ohjeita, niin lopulta heitin rukkaset nurkkaan ja luovutin.

Ja taas huomaan olevani tämän uuden kielen kanssa samassa kohdassa mitä edellisen kanssa, eli jumissa, kettuuntuneena ja pitkä kyrpä otsassa. Olen yrittänyt käyttää hyödykseni yhtä avoimen koodin projektia. Se olisi muuten aivan omiaan tarpeisiini mutta yksi pieni kohta on tökkinyt vastaan aivan tajuttomasti. Kun en ole pohjakoulutukseltani mikään koodari, niin joudun tukeutumaan aika paljon dokumentaatioon ja siltikään välillä en ymmärrä aina ihan kaikkea. Myöskin kaikenlaisia esimerkkejä tulee etsittyä hakukoneen kautta paljon. Olen huhomannut, että tällaisissa avoimen koodin projekteissa dokumentointi tahtoo olla yleensä vähän ala-arvoista. Joitakin erittäin hyvin esimerkitettyjä ja dokumentoituja projekteja on mutta yleensä nämä ovat vähemmistönä.

Nyt jäin siis jumiin yhteen kohtaan ja en pääse siitä yli mitenkään. Netistä löytyy kyllä esimerkkejä mutta melkein kaikki on tehty ja apinoitu projektin sivuilta löytyvän esimerkin mukaan. Projektin dokumentoinnista ei ole mitään apua ja en löydä mistään ratkaisua tähän ongelmaani. Olen tapellut tämän asian kanssa kohta tämän alkuviikon ajan ja mitä kauemmin olen sorkkinut ongelmaa löytämättä siihen ratkaisua, sitä kyrpiintyneemmäksi olen tullut. Ja kun yksi asia alkaa tökkiä, lopulta kaikki alkaa tökkiä ja naama on norsunvitulla. Tekisi niin mieli taas huutaa, heittää kone seinään ja raivota apinan lailla mutta ei jaksa näin väsyneenä.

Juna kääntyy

Huomasinpahan vain kalenteria katsoessani, että tänään ollaan vuoden taitekohdassa. Puoli vuotta vuoden alkuun ja puoli vuotta vuoden loppuun. Junan kääntymisen kunniaksi laitettakoon tähän väliin jännä fun fact viimeisimmästä puolesta vuodesta... *RUMPUJEN PÄRINÄÄ*

Alkuvuoden aikana olen kantanut tasan yhden (1) kappaleen muovipusseja kaupasta!



Tarkennettakoon, että tässä kohdin tarkoitan muovipussilla sellaista "oikeaa" muovipussia enkä mitään hedelmäpussia. Noita hedelmäpusseja on tullut sitten kannettua kaupasta ihan tarpeeksi. Josta päästäänkiin aasinsiltaa pitkin Niksi-Pirkkavinkkiin. Hedelmäpussit käyvät hyvin roskapussista. Yksinelävällä ja vähän roskaavalla tuollaiseen pieneen hedelmäpussiin menee suunnilleen kahden viikon aikana tuleva sekajäte. Tai menisi ehkä pitemmältäkin ajalta mutta hajuhaittojen takia pussintyhjennysväli on hyvä pitää tuossa kahdessa viikossa.

Eräs toinen pussintyhjennysväli onkin ollut sitten huomattavasti pitempi... *tirsk*