Kuntoilua

Tuli käytyä lenkillä, kesto 45 min. Oli niin hyvä aurinkoinen keli ja kun ei pahemmin laiskotuttanut tai väsyttänyt niin päätin kuntoilla. Edellisestä lenkistä kerkesikin kulua jo pitemmän aikaa. Näin syksyisin ei usein huvita lähteä harmaalla ja märällä ilmalla minnekään niin tulee sitten vain nyhjötettyä neljän seinän sisällä.

Kummallisia unia

Tänä aamuna ei taas nukuttanut. Heräsin jo neljältä. Menin nukkumaan illalla tavallista unirytmiäni puoli tuntia myöhemmin mutta en sitten nukkunut sitä puolta tuntia normaalista heräämisajasta pitempään. Ja tuo klo 04:00 ei tosiaankaan ole normaali heräämisaika minulla vaikka aamuvirkku olenkin. Herätessä tuntui, että peiton alla on hieman kuuma vaikka illalla nukkumaan mennessä tuntui sille, että pitäisi vaihtaa paksumpi peitto, jota käytän talvisin. Jotenkin en kuitenkaan osaa nukahtaa uudelleen vaikka heräisin aikaisin. Ehkä syynä on se, että heti herättyäni ajatukset alkavat pyöriä päässä ja ne vie sitten mahdollisuuden nukahtamiselta. Ja tuo vähän itseäkin ärsyttää juuri silloin herätessä, kun tietää ettei siinä enää nukahda kun ajatukset alkavat juosta.

Näin myös pitkästä aikaa kummallisia unia, jotka ihme kyllä vielä muistan. Yleensä en muista niitä kovin pitkään. Saatan vielä muistaa ne herättyäni mutta sitten ne latkivat mielestä. Yhdessä vaiheessa untani olin olevinaan työpaikallani vaikka se ei kylläkään varsinaisesti ollut se työpaikka missä nyt olen, se vain tuntui sille, että olin työpaikallani. Siellä minua ärsytti jokin asia, en muista mikä, ja menin tutkimaan yhtä työpöytää, joka kuului olevinaan työkaverilleni (oikeassa elämässä tämä henkilö oli minuna vuotta vanhempi punaniskaidiootti, joka kävi samaa yläastetta mitä minäkin). Tutkin siinä pöydällä olleita papereita ja huomasin, että tämä henkilö oli hakenut/etsinyt asuntoa. Papereissa oli karttoja, jotka tunnistin nykyisen asuinkaupunkini vanhoiksi kartoiksi (mutta jotka eivät oikeasti muistuttaneet ollenkaan tämän kaupungin karttoja). Se kohta tuosta unesta päättyi siihen.

Tähän väliin täytyy todeta, että kummallista miten unissa jotkut asiat tuntuvat itsestä niin "todelliselle" mutta kuitenkin eivät sitä ole. Kuten tuo työpaikka ja kaupungin kartat.

Näin myös toisenlaista unta tuon työpaikkaunen jälkeen. Tällä kertaa olinkin sitten ihan muissa maisemissa eli avaruudessa. Tästä en enää alkua muista mutta lopusta jotakin. Keskellä pimeää avaruutta oli käynnissä valtava taistelu kahden "ryhmittymän" välillä, jos niin voisi sanoa. Taistelun toisella puolella oli aluksia, jotka olivat paljon isompia, parempia ja tulivoimaisempia mitä sillä puolella missä itse olin. Näin tämän näkymän sillä tavalla, että en itse ollut varsinaisesti missään aluksessa mutta katselin tilannetta kauempaa. Näin siis jotekin yleiskuvana tämän taistelun laajuudeen. Tässäkin tuli niin todentuntuinen tunne, että kuuluin taistelun toiseen osapuoleen mutta en itse ollut osallisena siinä. Tunsin kuitenkin sitä samaa epätoivoa mitä nyt taistelun toinen osapuoli voi tuntea, kun tietää, että edessä on (melkein ylivoimainen) vihollinen. Mutta takaisin taisteluun... Ympärillä näkyi kymmeniä ellei jopa satoja aluksia, jotka olivat toistensa kimpussa. Taistelualue oli sekainen ja kaoottinen, jossa alukset eivät olleet missään muodostelmissa vaan olivat sikinsokin ja ajoivat toisiaan takaa. Välillä näkyi kun oman puolen alus räjähti tulipallona, välillä vastapuolen isompi alus sai osuman kylkeensä, josta alkoi nousta tulta ja alus alkoi "tippua" pois. Niin, tippua minne? Avaruudessa kun se tippumissuunta on vähän mysteeri aina. :) Mutta kuitekin tällainen näky minulla oli edessä. Jossain vaiheessa aloin itsekin tippua alaspäin (siltä minusta tuntui) kohti paikkaa, jossa näkyi "ritinää". Ritinänässä näkyi harvakseltaan sinisenvioletin pisteitä, vähän niin kuin television lumisade mutta hyvin paljon harvempana. Tipuin tämän ritinän kautta jonnekin ja tajusin tämän ritinän olevan jonkinlainen, miten sitä voisi parhaiten kuvaillakaan, madonreikä, teleportti tai kuitenkin tällainen, jonka kautta avaruudessa siirtyy hetkessä paikasta toiseen. Siinä silmänräpäyksessä kun olin mennyt tämän ritinän läpi, tipuin jonkin planeetan ilmakehää kohti. Ylläni oli jonkunlainen avaruuspuku, minusta se näytti vähän samalle mitä Halo-tietokonepelin kuvissa olevalla henkilöllä (itse en kyllä ole pelannut tuota ko. peliä). Siinä planeettaa kohti tippuessani avaruuspukuni naamaosan suojaviisirit alkoivat sulkeutua ja peittää näkymäni... Ja tuohon kohtaan sitten lopulta heräsin.

Tarkoitus

Tämän blogin tarkoitus on tiivistetty tuonne Tietoja-sivulle.

Blogi toimii yksinäisen ihmisen ajatuksenpurkupaikkana kun ei sitä voi muualla tehdä...

Tuo teksti vaatisi hiukan hiomista mutta olkoot nyt nuin, en jaksa ajatella ja muotoilla sitä paremmin...

Olen aina ollut enemmän tai vähemmän yksinäinen, yleensä enemmän. "Oikeita" kavereita minulla ei ole ikinä oikein ollut. Peruskouluvuosina oli yksi, jonka kanssa tuli oltua. Ajat ja tilanteet kuitenkin muuttuvat vuosien mittaan ja näin tuokin kaveruus loppui peruskoulun viimeisinä vuosina. Yksi asia mikä taas ei ole muuttunut ja on pysynyt itsepintaisesti on juuri tuo yksinäisyys. Tällä hetkellä minulla on vain pari kaveria, jos niitä voi niiksi kutsua. Lähinnä he ovat vain sähköpostituttuja, joille tulee kirjoiteltua silloin tällöin.

Eli välillä kun tuntuu, että olisi jotakin sanottavaa niin ei ole oikein ketään, jolle jutella. Toimikoon tämä blogi siis jonkinlaisena päiväkirjana, jonne voi kirjoitella ja jäsennellä ajatuksiaan.

Alku

Onpahan oma säätäminen tässäkin, että saa blogin pystyyn. Tai no kyllähän tämän helposti saisi tehtyä, jos tyytyisi vain käyttämään nuita valmiita mallipohjia. Mutta kun ne ei tyydytä omaa mieltä niin pitää sitten sorkkia konepellin alta. Nyt tämä näyttää vähän enemmän "minulta". Olkoon siis tällainen...