29.11.2020
Marraskuun lyhyet
Ei tässä taas muutakaan ole kuin vitutuksen purkamista. En suosittele lukemaan tätä pitemmälle.
Viikonloppu mennyt lähinnä vitutuksen merkeissä. Koko viikko tuli nukuttua erittäin huonosti, kun heräsin melkein jokaisena yönä aamuyöstä. Olen nyt koittanut myös vähän ohjelmointiakin harrastaa mutta sellaista saatanan takkuamista sekin. Reilu kuukausi tai pari sitten sain yhden projektin valmiiksi (tai ei valmiiksi, pikemminkin sain sen toimimaan tyydyttävällä tavalla) ja se jälkeen meni motivaatio ohjelmointiin. Nyt olen parina viikonloppuna koittanut kaivaa jostain motivaatiota toisen hommaan käynnistelemiseksi ja vähän sitä olenkin löytänyt. Lopulta tuostakin on tullut vain vitutusta. Nyt tänä viikonloppuna en käytännössä saanut yhtään mitään aikaan. Pari kolme tuntia olen istunut aina koneen edesssä mutta sekin lähinnä sellaista paskan paturointia, kun mietin, että mikä olisi järkevin tapa tehdä asioita. Lopulta olen ajatuksissani ihan solmussa ja en ole kirjoittanut yhtäkään riviä koodia, kun vitutuskäyrä on noussut eksponentiaalisesti ja olen lätkinyt koneen kiinni.
Töistä ei mitään uutta. Samaa paskaa sielläkin mitä ennen. Viikolla ilmestyi yksi työpaikkailmoitus nettiin, jota lueskelin tarkemmin. Lopulta päädyin siihen lopputulokseen, että helvettiäkö minäkään tuollaiseen persreikäfirmaan haen, kun ilmoituksen teksti oli kirjoitettu niin ympäripyöreästi, että ei siitä ottanut erkkikään selvää, että minkä tasoisesta tehtävästä oli kyse (duunari-/toimihenkilötaso). Jos ei osata ede siihen ilmoitukseen kirjata/avata selvästi niitä työtehtäviä, niin laittaa vain ajattelemaan, että minkälaista se touhu siellä yrityksessä sitten on oikeasti. Toisekseen tuokin firma on saanut viime aikoina julkisuudessa tavallisilta ihmisiltä paskaa niskaansa ja ihan aiheestakin, niin ei oikein senkään takia innosta koko paikka.
Mitäs muuta vielä... Niin, internetinkin tai lähinnä somen ja keskustelupalstat saisi räjäyttää helvettiin. Kyllä sitä aina välillä yllättyy, että miten vitun idioottia tampioita se tämäkin maa päällään kantaa. Eksyin kerran yhdellä keskustelupalstalla minua kiinnostavaan aiheeseen. Keskustelu liittyi yhteen fysikaaliseen asiaan, josta monesti näkee kirjoitettavan päin persettä (puhutaan asiasta A vaikka oikeasti on kyseessä asiasta B). En malttanut olla pitämättä näppejä erossa ja mainitsin, että asia on oikeasti näin ja laitoin vielä faktaa tiskiin. No eikö sieltä joku vatuloija sitten vastaa, että minä olen ajatellut, että se asia tuntuu olevan silleen ja tälleen ja tälleen niinku mutulla heittäen. Vittu vaikka esittää valkoisella olevaa mustaa faktaa, niin joku saatanan idiootti tulee vielä vänkäämään vastaan omilla mutu-tuntemuksillaan! Tämänkaltaiset kokemukset laittaa vain aina miettimään, että näitä idiootteja pitäisi saada kusetettua mahdollisimman paljon eri tilanteissa (tyyliin rahat pois tyhmiltä tai muuta vastaavaa).
30.9.2020
Apina auton ratissa
Työmatkoilla autoa ajaessa laittaa merkille kaikenlaisia asioita. Kun joku asia tapahtuu tarpeeksi monta kertaa, niin se jää pakosta mieleen. Liikenteessä minua yksi ärsyttävä seikka on perseessä kiinni roikkujat. Siis tämä joukko idiootteja, jotka eivät tajua fysiikan laeista, auton nopeuksista ja jarrutusmatkan pituuden suhteesta yhtään mitään. Tuollainen yksi vatipää jäi mieleen erityisesti, koska hän ajoi pakettiautoa, jossa oli yrityksen logo ja nimi. Monesti tämä kyseinen tuppikulli roikkui melkein perseessä kiinni ja aina kun tuli vähän suoraa, niin pakko oli päästä ohi ylinopeudella.
Tässä syksyllä olin käymässä asiakkaan työmaalla, jonne asiakas oli tilannut yhtä hommaa varten työporukkaa. Kulkiessani kollegan kanssa työmaalla, satuin huomaamaan, että siihen työmaan viereen oli pysäköity tämän kyseisen perseessä roikkujan firman pakettiauto. Kun pääsimme sinne kohteeseen, niin siellä odottikin tästä edellä mainitusta firmasta pari paviaania muistuttavaa työmiestä.
LÄPS! *sisäinen naamapalmu*
Siinäpä kävi ilmi, että meidän piti ohjeistaa näitä paviaaneja tässä hommassa alkuun. Ja ei se näiden "mestarien" touhu kyllä oikein miltään kovin vakuuttavalta vaikuttanut. Ensin näytimme suunnitelmista, että tuohon ja tuohon kohtaan pitäisi saada tuollainen, etäisyydet ja mitat näkyy tuossa ja ne on otettu tuolta ja tuolta. Tämän jälkeen toinen näistä tunareista ryhtyi mittailemaan ja heti toista paikkaa mitatessa tämä laittoi mittanauhan niin perseelleen, että pieleen olisi mennyt mikäli ei kollegan kanssa olisi vähän vihjattu asiasta. Minä lähdin hoitamaan muita asioita ja kollega jäi vahtimaan tuota touhua. Jälkeenpäin juttelin hänen kanssaan ja hänkin oli pannut merkille, että aika tumpeloa porukkaa oli nämä työpaviaanit, kun ei edes yksinkertainen paikan mittaus tahtonut onnistua.
En kyllä pysty varmaksi sanomaan, oliko näistä kyseisistä työmiehistä toinen se, joka roikkui autollaan perseessä kiinni vai ehkä joku muu. Tosin tietäen mitä tekevät työksensä, niin tuskin siellä on mitään kovin suuria ruudinkeksijöitä töissä. Samaa sarjaa varmaan muutkin työntekijät. Näin jälkeenpäin ajatellen en kyllä enää ihmettele yhtään, että mitä näiden autolla perseessä kiinni roikkuvien päässä liikkuu. Yksinkertaisesti: ei mitään. Jos kengännumero on suurempi kuin älykkyysosamäärä, niin ihmekös tuo, jos liikenteessä käyttäydytään miten käyttäydytään.
Tässä syksyllä olin käymässä asiakkaan työmaalla, jonne asiakas oli tilannut yhtä hommaa varten työporukkaa. Kulkiessani kollegan kanssa työmaalla, satuin huomaamaan, että siihen työmaan viereen oli pysäköity tämän kyseisen perseessä roikkujan firman pakettiauto. Kun pääsimme sinne kohteeseen, niin siellä odottikin tästä edellä mainitusta firmasta pari paviaania muistuttavaa työmiestä.
LÄPS! *sisäinen naamapalmu*
Siinäpä kävi ilmi, että meidän piti ohjeistaa näitä paviaaneja tässä hommassa alkuun. Ja ei se näiden "mestarien" touhu kyllä oikein miltään kovin vakuuttavalta vaikuttanut. Ensin näytimme suunnitelmista, että tuohon ja tuohon kohtaan pitäisi saada tuollainen, etäisyydet ja mitat näkyy tuossa ja ne on otettu tuolta ja tuolta. Tämän jälkeen toinen näistä tunareista ryhtyi mittailemaan ja heti toista paikkaa mitatessa tämä laittoi mittanauhan niin perseelleen, että pieleen olisi mennyt mikäli ei kollegan kanssa olisi vähän vihjattu asiasta. Minä lähdin hoitamaan muita asioita ja kollega jäi vahtimaan tuota touhua. Jälkeenpäin juttelin hänen kanssaan ja hänkin oli pannut merkille, että aika tumpeloa porukkaa oli nämä työpaviaanit, kun ei edes yksinkertainen paikan mittaus tahtonut onnistua.
En kyllä pysty varmaksi sanomaan, oliko näistä kyseisistä työmiehistä toinen se, joka roikkui autollaan perseessä kiinni vai ehkä joku muu. Tosin tietäen mitä tekevät työksensä, niin tuskin siellä on mitään kovin suuria ruudinkeksijöitä töissä. Samaa sarjaa varmaan muutkin työntekijät. Näin jälkeenpäin ajatellen en kyllä enää ihmettele yhtään, että mitä näiden autolla perseessä kiinni roikkuvien päässä liikkuu. Yksinkertaisesti: ei mitään. Jos kengännumero on suurempi kuin älykkyysosamäärä, niin ihmekös tuo, jos liikenteessä käyttäydytään miten käyttäydytään.
23.8.2020
Hitaasti
Kesälomaa viettäessä räpläsin puhelinta ja katselin sovelluspaikasta, että mitä korvikkeita olisi Tinderille. Muiden käyttäjien arvioita sovelluksista lukiessa ei kyllä oikein mikään innostanut. Suurin osa tuntui olevan joko bugisia tai täynnä kusetusta, joissa vain tuputetaan maksullisia ominaisuuksia ja yritetään saada tekemään ostos bottiprofiileilla tai muilla tavoilla. Törmäsin sitten sen nimiseen sovellukseen kuin Slowly. Tämä ei nyt oikeastaan ollut sellainen perinteinen deittisovellus vaan tavallaan sellainen kirjekaveri-tyyppinen homma. Muista yhteydenpito-ohjelmista tämä poikkesi sillä tavalla, että kun viestin lähetti, niin se saavutti toisen vasta jonkin ajan kuluttua. Riippuen oliko kirjekaveri viereisessä maassa vai toisella puolen maapalloa, niin viesti meni perille tunnissa tai sitten puolessa vuorokaudessa.
Päätin sitten kokeilla tuota aluksi näytti ihan kiinnostavalle. Ensin profiilin pystyi listaamaan osaamansa kielet, kertomaan jotain vapaavalintaista ja ruksimaan listalta omia kiinnostuksen kohteita. Sitten ruksittiin vain, että uusia kavereita ollaan vailla ja yhteyttä saa ottaa. Alussa tuli muutamia sellaisia Ö-luokan vastauksia. Joku oli kirjottanut viestinsä espanjaksi vaikka en sellaista kieltä ollut maininnut profiilissiani. Noh, tämä sai sitten viestin takaisin ihan suomen kielellä. Muutamien vastaanotettujen viestien jälkeen säädin asetuksista vähän sallittujen yhteydenottajien ikärajoja ja maita paremmiksi ja valitsin vielä sukupuoleksi pelkät naiset (pillunkiilto silmissä tietenkin).
Tuon jälkeen tuli hieman parempia yhteydenottoja mutta melko pian sai huomata, että aika paskaa tämäkin on. Vaikka itse olisit kirjoitellut hieman pitempää vastausta takaisin ja tehnyt kysymyksiä mielenkiinnon osoittamiseksi/jutun jatkumiseksi, niin silti takaisin saattoi tulla takaisin vain muutaman lauseiden mittaisia viestejä. Eipä se enää oikein minulla innostus riittänyt tuollaisten jälkeen kovin pitkään. Kaiken lisäksi viestintää hankaloitti se, että käytössä oli kummallekin vieras kieli eikä äidinkieli. Ainakin minulle se on puuduttavaa kirjoittaa jotakin, kun ensiksi joutuu pohtimaan ajatukset suoriksi omalla kielellä ja sitten mulkkaamaan ne vielä englanniksi, niin aika puullehan se alkaa maistua varsinkin, jos et vielä osaa kunnolla kääntää ajatusta ymmärrettävästi tai järkevän oloisesti. Pitäisi kai jo uskoa tällä pään seinään hakkaamisella, että ei näistä helvetin tekstimerkkiseikkailuista (tai mistään muustakaan) tule enää yhtään mitään tällä iällä.
Taas vaihteeksi on sellainen olo, että eniten vituttaa kaikki. Tämän perkeleen bloggerinkin on pitänyt uudistua, niin kaikki on taas täyttä paskaa. Eipä tuo ole ensimmäinen kerta, kun nettisivua uudistetaan, niin paskempaan suuntaan se aina menee. Haistakaa nettisivujen uudistajat pitkä paska, vetäkää vittu päähän ja viheltäkää!!!
ÄRH!!!
Päätin sitten kokeilla tuota aluksi näytti ihan kiinnostavalle. Ensin profiilin pystyi listaamaan osaamansa kielet, kertomaan jotain vapaavalintaista ja ruksimaan listalta omia kiinnostuksen kohteita. Sitten ruksittiin vain, että uusia kavereita ollaan vailla ja yhteyttä saa ottaa. Alussa tuli muutamia sellaisia Ö-luokan vastauksia. Joku oli kirjottanut viestinsä espanjaksi vaikka en sellaista kieltä ollut maininnut profiilissiani. Noh, tämä sai sitten viestin takaisin ihan suomen kielellä. Muutamien vastaanotettujen viestien jälkeen säädin asetuksista vähän sallittujen yhteydenottajien ikärajoja ja maita paremmiksi ja valitsin vielä sukupuoleksi pelkät naiset (pillunkiilto silmissä tietenkin).
Tuon jälkeen tuli hieman parempia yhteydenottoja mutta melko pian sai huomata, että aika paskaa tämäkin on. Vaikka itse olisit kirjoitellut hieman pitempää vastausta takaisin ja tehnyt kysymyksiä mielenkiinnon osoittamiseksi/jutun jatkumiseksi, niin silti takaisin saattoi tulla takaisin vain muutaman lauseiden mittaisia viestejä. Eipä se enää oikein minulla innostus riittänyt tuollaisten jälkeen kovin pitkään. Kaiken lisäksi viestintää hankaloitti se, että käytössä oli kummallekin vieras kieli eikä äidinkieli. Ainakin minulle se on puuduttavaa kirjoittaa jotakin, kun ensiksi joutuu pohtimaan ajatukset suoriksi omalla kielellä ja sitten mulkkaamaan ne vielä englanniksi, niin aika puullehan se alkaa maistua varsinkin, jos et vielä osaa kunnolla kääntää ajatusta ymmärrettävästi tai järkevän oloisesti. Pitäisi kai jo uskoa tällä pään seinään hakkaamisella, että ei näistä helvetin tekstimerkkiseikkailuista (tai mistään muustakaan) tule enää yhtään mitään tällä iällä.
Taas vaihteeksi on sellainen olo, että eniten vituttaa kaikki. Tämän perkeleen bloggerinkin on pitänyt uudistua, niin kaikki on taas täyttä paskaa. Eipä tuo ole ensimmäinen kerta, kun nettisivua uudistetaan, niin paskempaan suuntaan se aina menee. Haistakaa nettisivujen uudistajat pitkä paska, vetäkää vittu päähän ja viheltäkää!!!
ÄRH!!!
24.7.2020
Arkistoitu
Sattuipa maantaina silmään oheinen uutinen:
Githubhan on sellainen paikka missä voi säilöä ohjelmakoodiaan ja pitää sitä muiden nähtävillä, se on eräänlainen versionhallintasysteemi. Alla jutusta kuva kokonaisuudessaa.
Ilmeeni, kun myöhemmin Github-koodiarkistoani räpeltäessäni huomaan, että profiiliini on ilmestynyt oheinen pimpelipom ja tajuan, että koodiripulini on arkistoitu seuraavaksi tuhanneksi vuodeksi huippuvuorille.
Noh, saapahan tuhannen vuoden päästä ihmiset (tai mitkä humanoidit tätä maapalloa silloin asustaakaan) nauraa ja ihmetellä, että mitähän hittoa se tämäkin on oikein yrittänyt. Ja jos minusta ei jää muuta perintöä, niin onpahan hengen tuotteita arkistoitu jonnekin (toivottavasti) pysyvämpään paikkaan.
Maailman suurin avoimen lähdekoodin ohjelmistoja tarjoava verkkopalvelu GitHub siirsi 21 teratavun verran ohjelmistoja ikiroutaan.
GitHubin säilömät tiedostot on tarkoitus avata 1000 vuoden päästä. Silloin elävät ihmiset pääsevät käsiksi 2000-luvun alun dataan.
Githubhan on sellainen paikka missä voi säilöä ohjelmakoodiaan ja pitää sitä muiden nähtävillä, se on eräänlainen versionhallintasysteemi. Alla jutusta kuva kokonaisuudessaa.
Ilmeeni, kun myöhemmin Github-koodiarkistoani räpeltäessäni huomaan, että profiiliini on ilmestynyt oheinen pimpelipom ja tajuan, että koodiripulini on arkistoitu seuraavaksi tuhanneksi vuodeksi huippuvuorille.
Noh, saapahan tuhannen vuoden päästä ihmiset (tai mitkä humanoidit tätä maapalloa silloin asustaakaan) nauraa ja ihmetellä, että mitähän hittoa se tämäkin on oikein yrittänyt. Ja jos minusta ei jää muuta perintöä, niin onpahan hengen tuotteita arkistoitu jonnekin (toivottavasti) pysyvämpään paikkaan.
30.6.2020
Työhaastattelukysymyksiä, osa 2
Kirjoitin joskus työhaastatteluaiheisen kirjoituksen, joka on tilastojen mukaan ollut useimmiten hakukonekyselyn tuloksissa mukana. Kirjoitetaan nyt sitten hieman samasta aiheesta lisää.
Kauppalehden sivuilla oli kesäkuun puolivälissä juttu työhaastattelukysymyksistä, joka puolestaan pohjautui jonkin henkilön kirjoittamaan Linkedininä-artikkeliin. Koska nyt ajat ovat mitä ovat, niin se saattaa tuoda oman lisänsä näihin työhaastattelukysymyksiin. Vastaillaan nyt huvin ja harjoittelun vuoksi näihin kysymyksiin, jotka oli esitetty tuolla linkitetyssä jutussa...
1. Mitä olet oppinut itsestäsi pandemian aikana?
Ehkä sen, että pystyn sopeutumaan monenlaisiin tilanteisiin ja pysyn tyynenä ja rauhallisena myös tällaisissa tavallisuudesta poikkeavissa tilanteissa.
2. Pystytkö tekemään työsi kotoa käsin?
Pystyn työskentelmään kotoa käsin hyvin. Työpiste on ergonominen ja ympärillä ei ole työtä haittaavia häiriötekijöitä. Kun vain nettiyhteys ja siten etäyhteys toimistolle toimii, niin työnteon kanssa ei ole ongelmia. Ja vaikka nettiyhteys pätkisikin, niin olen järjestänyt työni ja siinä tarvitsemani asiat niin, että pystyn työskentelemään vaikka offline-tilassa.
3. Oletko halukas työskentelemään myös toimistossa?
Voin työskennellä myös toimistossa. Jotkin työhön liittyvät asiat pystyy tekemään helpommin toimistolta käsin kuin etätöinä.
4. Miten olet kuluttanut aikaasi pandemian aikana?
Olen pyrkinyt pitämään arkirutiinit normaaleina tai säätänyt niitä tilanteisiin sopiviksi. Ehkä on tullut ulkoiltua tavallista enemmän, kun työmatkoihin käytetty aika on jäänyt muuhun käyttöön.
Ja sitten ne rehelliset vastaukset näihin kysymyksiin...
1. Mitä olet oppinut itsestäsi pandemian aikana?
En yhtään mitään. Tiedän jo mikä minä olen eikä pandemiat siihen ole vaikuttanut yhtään mitään.
2. Pystytkö tekemään työsi kotoa käsin?
Joo joo. Hommat hoituu paremmin kotoa kuin toimistolta.
3. Oletko halukas työskentelemään myös toimistossa?
No en tosiaankaan halua takaisin sinne apinatarhaan, pitäkää tunkkinne! Kiinnosta enää paskaakaan työskentely siellä mölyapinoiden keskellä ja kaiken lisäksi olla idioottien armoilla aamu- ja iltapäiväliikenteessä.
4. Miten olet kuluttanut aikaasi pandemian aikana?
Sitä samaa paskaa tullut tehtyä mitä tähänkin asti. Tämä karanteenielämä on ihan sitä minun normaalia elämää.
Kauppalehden sivuilla oli kesäkuun puolivälissä juttu työhaastattelukysymyksistä, joka puolestaan pohjautui jonkin henkilön kirjoittamaan Linkedininä-artikkeliin. Koska nyt ajat ovat mitä ovat, niin se saattaa tuoda oman lisänsä näihin työhaastattelukysymyksiin. Vastaillaan nyt huvin ja harjoittelun vuoksi näihin kysymyksiin, jotka oli esitetty tuolla linkitetyssä jutussa...
1. Mitä olet oppinut itsestäsi pandemian aikana?
Ehkä sen, että pystyn sopeutumaan monenlaisiin tilanteisiin ja pysyn tyynenä ja rauhallisena myös tällaisissa tavallisuudesta poikkeavissa tilanteissa.
2. Pystytkö tekemään työsi kotoa käsin?
Pystyn työskentelmään kotoa käsin hyvin. Työpiste on ergonominen ja ympärillä ei ole työtä haittaavia häiriötekijöitä. Kun vain nettiyhteys ja siten etäyhteys toimistolle toimii, niin työnteon kanssa ei ole ongelmia. Ja vaikka nettiyhteys pätkisikin, niin olen järjestänyt työni ja siinä tarvitsemani asiat niin, että pystyn työskentelemään vaikka offline-tilassa.
3. Oletko halukas työskentelemään myös toimistossa?
Voin työskennellä myös toimistossa. Jotkin työhön liittyvät asiat pystyy tekemään helpommin toimistolta käsin kuin etätöinä.
4. Miten olet kuluttanut aikaasi pandemian aikana?
Olen pyrkinyt pitämään arkirutiinit normaaleina tai säätänyt niitä tilanteisiin sopiviksi. Ehkä on tullut ulkoiltua tavallista enemmän, kun työmatkoihin käytetty aika on jäänyt muuhun käyttöön.
Ja sitten ne rehelliset vastaukset näihin kysymyksiin...
1. Mitä olet oppinut itsestäsi pandemian aikana?
En yhtään mitään. Tiedän jo mikä minä olen eikä pandemiat siihen ole vaikuttanut yhtään mitään.
2. Pystytkö tekemään työsi kotoa käsin?
Joo joo. Hommat hoituu paremmin kotoa kuin toimistolta.
3. Oletko halukas työskentelemään myös toimistossa?
No en tosiaankaan halua takaisin sinne apinatarhaan, pitäkää tunkkinne! Kiinnosta enää paskaakaan työskentely siellä mölyapinoiden keskellä ja kaiken lisäksi olla idioottien armoilla aamu- ja iltapäiväliikenteessä.
4. Miten olet kuluttanut aikaasi pandemian aikana?
Sitä samaa paskaa tullut tehtyä mitä tähänkin asti. Tämä karanteenielämä on ihan sitä minun normaalia elämää.
31.5.2020
Nahkahousut
Olen tainnut muistaakseni joskus aikaisemmissa kirjoituksissani mainita, että tällä omalla alallani ei juurikaan naisia työskentele. Ala on hyvin miesvoittoista ja karvanaama, kaljamaha tai pälvikalju on huomattavasti tutumman näköinen kuin pari tissejä. Välihuomautuksena sanottakoon, että persvakomiehiä en ole juurikaan tainnut nähdä tällä alalla.
Menneellä viikolla jouduin töiden takia ajelemaan autolla asiakkaan luona ja palatessani sieltä, ajoi moottoritiellä minusta ohi moottoripyörä. Moottoripyörää ajoi kaiketi mies ja hänen takanaan kyydissä oli nainen. Naisella liehui sellainen saparoletti kypärän alta ja hän oli pukeutunut nahkahousuihin. Sellaisiin oikein tyköistuviin kiiltäviin housuihin, jotka mukavasti paljastivat pakaroiden pyöreyden, kun nainen kökötti siinä kyydissä. Piti hieman kiihdyttää oman auton vauhtia, että "maisemista" pystyi nauttimaan hetkisen.
Liekö sitten nuo nahkaan verhoillut pyöreät pakarat yhdessä tämän etätyöskentelyn aiheuttaman muiden ihmisten näkemättömyyden kanssa, kun seuraavana yönä näin jotakin seksiwau!-unta. En kyllä aamulla muistanut unesta yhtään mitään, sen vain, että sellaista näin, kun oli aamuseisokkikin jäänyt päälle. Sinälläänhän tämä koronatilanteen päättyminen saattaisi olla sinkulle oiva paikka, kun ihmiset ovat olleet eristyksissä, niin kiimaisia naisia saattaisi olla liikkeellä enemmänkin mikäli vain eksyisi oikeille paikoille. Mutta tuskinpa tulee tuotakaan tilannetta hyödynnettyä, elämä alkaa olla jo niin urautunutta, että tuosta olisi ihan liian paljon vaivaa.
Menneellä viikolla jouduin töiden takia ajelemaan autolla asiakkaan luona ja palatessani sieltä, ajoi moottoritiellä minusta ohi moottoripyörä. Moottoripyörää ajoi kaiketi mies ja hänen takanaan kyydissä oli nainen. Naisella liehui sellainen saparoletti kypärän alta ja hän oli pukeutunut nahkahousuihin. Sellaisiin oikein tyköistuviin kiiltäviin housuihin, jotka mukavasti paljastivat pakaroiden pyöreyden, kun nainen kökötti siinä kyydissä. Piti hieman kiihdyttää oman auton vauhtia, että "maisemista" pystyi nauttimaan hetkisen.
Liekö sitten nuo nahkaan verhoillut pyöreät pakarat yhdessä tämän etätyöskentelyn aiheuttaman muiden ihmisten näkemättömyyden kanssa, kun seuraavana yönä näin jotakin seksiwau!-unta. En kyllä aamulla muistanut unesta yhtään mitään, sen vain, että sellaista näin, kun oli aamuseisokkikin jäänyt päälle. Sinälläänhän tämä koronatilanteen päättyminen saattaisi olla sinkulle oiva paikka, kun ihmiset ovat olleet eristyksissä, niin kiimaisia naisia saattaisi olla liikkeellä enemmänkin mikäli vain eksyisi oikeille paikoille. Mutta tuskinpa tulee tuotakaan tilannetta hyödynnettyä, elämä alkaa olla jo niin urautunutta, että tuosta olisi ihan liian paljon vaivaa.
19.4.2020
Eristyksissä
Tässä on nyt parisen viikko harjoiteltu etätöiden tekemistä tämän pandemian takia. Työt sujuvat melko normaaliin tapaan kotonakin. Työpöytä ja tuoli ovat hyvät ja työpaikalta tuli rahaattua toinen näyttö ja muuta apuhärpäkettä, niin sinällään nykyinen työpiste ei juuri eroa toimiston vastaavasta. Jos jotain negatiivistä pitää etsiä, niin yksi asia voisi olla hitaampi verkkoyhteys ja toinen vaikka se, että nyt joutuu huomattavasti enemmän kirjautumaan salasanoilla eri paikkoihin. Asiakkaan verkkoonkaan ei myöskään pääse mutta tuolle on normaalistikin niin vähän käyttöä, että eipä tuon yhteyden puuttuminen ole töitä haitannut.
Huomattavasti positiivisempaa on se, että kaikenlainen matkustaminen/liikkuminen paikasta toiseen on jäänyt minimiin. Ei tarvitse varoa idiootteja liikenteessä ja rahaa säästyy, kun autolla ei tarvitse ajella juuri ollenkaan. Aikaakin säästyy huomattavasti liikkumisen vähyyden takia. Aamulla saa puuhata hitaammin ja sellaisiakin asioita mitä ei "tavallisena" työaamuna tekisi ja silti ehtii töihin ihan hyvin. Vastaavasti sitten iltapäivällä on jo heti kotona, kun lyö kannettavan läpän kiinni.
Mukavuutta etätöissä lisää se, että saa olla miten huvittaa eli voi olla pieruverkkarit ja kulahtanein paita päällä ja reikäisimmät sukat jalassa ja kukaan ei tule niistä valittamaan. Ja voi tonkia nenäänsä rauhassa tai rapsutella vaikka palleja, jos siltä tuntuu. Eikä pidä tietenkään unohtaa sitä, että nyt töihin pystyy keskittymään paljon paremmin, kun ei tarvitse istua siellä avokonttorihelvetissä. Vaikka ne kanssakäymiset kollegojen kanssa on tippunut lähes nollaan etätöissä, niin ei ole yhtään ikävä avokonttorin mölinää. Ihan paras olisi, jos saisi pistää sähköpostin, puhelimen ja skypet yms. yhteydenpitohärpättimet kiinni, niin häiriöitä ei olisi juuri lainkaan. Näissä oloissa häiriöksi tuskin voi laskea sitä, että ikkunasta näkee ulkona pomppivan rusakon tai puissa hyppiviä lintuja. Toimistolla kun ei omalta työpisteeltään näe edes ulkona olevaa maailmaa, jos ei nouse ylös ja siirry johonkin ikkunan ääreen seisomaan. Sellaista se on siellä sermihelvetissä olla.
Joku aika sitten sattui lehdestä silmään jonkun toimittajan kolumni missä oli kirjoitettu koronaan liittyvistä asioista. Yhdessä kohtaa oli kirjoitettu suurin piirtein näin:
Jos ei selviä vähintään yli kymmentä vuotta ilman fyysistä kontaktia, niin on aika säälittävä vätyskä.
Huomattavasti positiivisempaa on se, että kaikenlainen matkustaminen/liikkuminen paikasta toiseen on jäänyt minimiin. Ei tarvitse varoa idiootteja liikenteessä ja rahaa säästyy, kun autolla ei tarvitse ajella juuri ollenkaan. Aikaakin säästyy huomattavasti liikkumisen vähyyden takia. Aamulla saa puuhata hitaammin ja sellaisiakin asioita mitä ei "tavallisena" työaamuna tekisi ja silti ehtii töihin ihan hyvin. Vastaavasti sitten iltapäivällä on jo heti kotona, kun lyö kannettavan läpän kiinni.
Mukavuutta etätöissä lisää se, että saa olla miten huvittaa eli voi olla pieruverkkarit ja kulahtanein paita päällä ja reikäisimmät sukat jalassa ja kukaan ei tule niistä valittamaan. Ja voi tonkia nenäänsä rauhassa tai rapsutella vaikka palleja, jos siltä tuntuu. Eikä pidä tietenkään unohtaa sitä, että nyt töihin pystyy keskittymään paljon paremmin, kun ei tarvitse istua siellä avokonttorihelvetissä. Vaikka ne kanssakäymiset kollegojen kanssa on tippunut lähes nollaan etätöissä, niin ei ole yhtään ikävä avokonttorin mölinää. Ihan paras olisi, jos saisi pistää sähköpostin, puhelimen ja skypet yms. yhteydenpitohärpättimet kiinni, niin häiriöitä ei olisi juuri lainkaan. Näissä oloissa häiriöksi tuskin voi laskea sitä, että ikkunasta näkee ulkona pomppivan rusakon tai puissa hyppiviä lintuja. Toimistolla kun ei omalta työpisteeltään näe edes ulkona olevaa maailmaa, jos ei nouse ylös ja siirry johonkin ikkunan ääreen seisomaan. Sellaista se on siellä sermihelvetissä olla.
Joku aika sitten sattui lehdestä silmään jonkun toimittajan kolumni missä oli kirjoitettu koronaan liittyvistä asioista. Yhdessä kohtaa oli kirjoitettu suurin piirtein näin:
Vaikka olisi sosiaalisia verkostoja puhelimen päässä, kuinka kauan ihminen pystyy olemaan täysin ilman fyysisiä kontakteja?
Jos ei selviä vähintään yli kymmentä vuotta ilman fyysistä kontaktia, niin on aika säälittävä vätyskä.
13.3.2020
Perjantai
Ensi viikolla asiakkaan luona on hektinen viikko erilaisten systeemien testailujen takia. Aikaa varautua noihin testailuihin on ollut jo vaikka kuinka kauan, oman osuuteni sain sitä varten pakettiin jo tammikuussa. Kun kävin eilen asiakkaan luona ja siellä alkoi tulla asiasta erilaisia kysymyksiä, niin kävipähän jo tuolloin mielessä, että näinköhän ovat taas jättäneet valmistautumisen viime tippaan. Keskusteltiin asioita ja kysyin yhdestä asiasta, että ovatko huomioineet tämän seikan.
No ei.
Siitäpä sitten alkoi asiakas etsiä puhelinta käteensä ja ryhtyi hoitamaan asiaa. Tänäänkin vielä sähköpostilla tuli pariin otteeseen erinäisiä listoja tarkistettavaksi, että onko muutokset oikein. Pääsin lähtemään tänään töistä jo hyvin aikaisin, kun olin tehnyt viikolla pitempiä päiviä ja yksi päivistä venyi vieläkin pitempään. Kotimatkalla työpuhelin värisi taskussa mutta "en kuullut soittoa". Kotona ollessa puhelimeen tuli uutta soittoa ja sen jälkeen oli vielä tekstiviestiäkin pukannut. Noh, eipä kiinnostanut hoitaa enää työasioita viikonloppuna, niin sielläpähän olkoot.
Onneksi tuli lähdettyä aikaisemmin, sillä jotenkin nämä perjantai-iltapäivät tuntuu olevan tällaisia ihme häsläysaikoja. Yritetään saada paskaa jotenkin pakettiin vaikka se jo tursuaa yli laitojen. Jos olisin tehnyt normaalia työaikaa ja en olisi lähtenyt aikaisemmin, niin luultavasti olisi venynyt tämäkin päivä huomattavasti pitemmäksi. Niin tyypillisiä tällaiset perjantai-iltapäivät.
On näköjään aivan sama miten aikaisin saat itse hommasi tehtyä pakettiin ja laitettua eteenpäin mutta kuitenkin sitten muiden takia joutuu sykkimään, kun nämä eivät hoida asioitaan tarpeeksi ajoissa kuntoon. Mutta paskan väliä, siinäpähän se asiakas maksaa tunneista, jos ensi viikolla seistä törötetään nollat taulussa ja odotellaan jonkin asian valmistumista.
No ei.
Siitäpä sitten alkoi asiakas etsiä puhelinta käteensä ja ryhtyi hoitamaan asiaa. Tänäänkin vielä sähköpostilla tuli pariin otteeseen erinäisiä listoja tarkistettavaksi, että onko muutokset oikein. Pääsin lähtemään tänään töistä jo hyvin aikaisin, kun olin tehnyt viikolla pitempiä päiviä ja yksi päivistä venyi vieläkin pitempään. Kotimatkalla työpuhelin värisi taskussa mutta "en kuullut soittoa". Kotona ollessa puhelimeen tuli uutta soittoa ja sen jälkeen oli vielä tekstiviestiäkin pukannut. Noh, eipä kiinnostanut hoitaa enää työasioita viikonloppuna, niin sielläpähän olkoot.
Onneksi tuli lähdettyä aikaisemmin, sillä jotenkin nämä perjantai-iltapäivät tuntuu olevan tällaisia ihme häsläysaikoja. Yritetään saada paskaa jotenkin pakettiin vaikka se jo tursuaa yli laitojen. Jos olisin tehnyt normaalia työaikaa ja en olisi lähtenyt aikaisemmin, niin luultavasti olisi venynyt tämäkin päivä huomattavasti pitemmäksi. Niin tyypillisiä tällaiset perjantai-iltapäivät.
On näköjään aivan sama miten aikaisin saat itse hommasi tehtyä pakettiin ja laitettua eteenpäin mutta kuitenkin sitten muiden takia joutuu sykkimään, kun nämä eivät hoida asioitaan tarpeeksi ajoissa kuntoon. Mutta paskan väliä, siinäpähän se asiakas maksaa tunneista, jos ensi viikolla seistä törötetään nollat taulussa ja odotellaan jonkin asian valmistumista.
25.2.2020
It's corona time
Viime aikoina uutisista on pukannut koko aika juttua corona-viruksesta. Jostain syystä maanantaina tällä alkoi olla vaikutusta pörssikursseihin. Eilen tultiin alaspäin monta prosenttia ja tänäänkin taisi suunta olla alaspäin mutta ei niin paljon mitä eilen.
Olen tässä parin vuoden aikana kerryttänyt säästöjä ja laittanut niitä silloin tällöin rahastoihin. Vaikka tuo parin päivän alamäki pörssissä näkyy punaisena myös minun sijoituksissani, niin jostain syystä se ei saa minun suupieliä alaspäin. Pikemminkin ehkä toisinpäin. Viime vuoden alussa oli hieman samankaltainen jyrkempi alamäki pörssissä ja se jäi hieman harmittamaan, kun tilillä ei ollut sellaista irtorahaa, jota olisi pystynyt käyttämään hyväkseen. Nyt puskuria on kartutettu ja tämänkaltaiseen tilanteeseen on varauduttu hieman paremmin. Saisi vain lasketella enemmänkin, niin pääsisi tankkailemaan dipistä lisää sijoituksia. Kun tähtäin on pitkällä aikavälillä (>10 vuotta), niin nämä väliaikaiset paniikkilaskut on vain hyviä oston paikkoja.
Tätä on hyvä rallatella, kun samalla katselee laskevia pörssikursseja...
Jälkikirjoituksena voisi arpoa, että onkohan minusta tulossa pahemman luokan kapitalistisika...? Kun asenne on muuttumassa sellaiseksi, että "enemmän ja enemmän" ja jos et pysty saamaan parempaa palkkaa yritykseltä työntekijänä, niin sitten ryhdytään kyykyttämään yrityksiä sijoittamalla niihin ja vaatimalla parempaa tulosta pääomatulojen muodossa.
Olen tässä parin vuoden aikana kerryttänyt säästöjä ja laittanut niitä silloin tällöin rahastoihin. Vaikka tuo parin päivän alamäki pörssissä näkyy punaisena myös minun sijoituksissani, niin jostain syystä se ei saa minun suupieliä alaspäin. Pikemminkin ehkä toisinpäin. Viime vuoden alussa oli hieman samankaltainen jyrkempi alamäki pörssissä ja se jäi hieman harmittamaan, kun tilillä ei ollut sellaista irtorahaa, jota olisi pystynyt käyttämään hyväkseen. Nyt puskuria on kartutettu ja tämänkaltaiseen tilanteeseen on varauduttu hieman paremmin. Saisi vain lasketella enemmänkin, niin pääsisi tankkailemaan dipistä lisää sijoituksia. Kun tähtäin on pitkällä aikavälillä (>10 vuotta), niin nämä väliaikaiset paniikkilaskut on vain hyviä oston paikkoja.
Tätä on hyvä rallatella, kun samalla katselee laskevia pörssikursseja...
Jälkikirjoituksena voisi arpoa, että onkohan minusta tulossa pahemman luokan kapitalistisika...? Kun asenne on muuttumassa sellaiseksi, että "enemmän ja enemmän" ja jos et pysty saamaan parempaa palkkaa yritykseltä työntekijänä, niin sitten ryhdytään kyykyttämään yrityksiä sijoittamalla niihin ja vaatimalla parempaa tulosta pääomatulojen muodossa.
27.1.2020
Helppo olla menestyjä
Viime vuoden lopulla Kauppalehdessä oli artikkelisarja, johon oli listattu maakuntien menestyneimpiä yrityksiä. Jokaisesta maakunnasta oli listattu 40 parasta yritystä ja lisäksi viisi nopeinta kasvajaa sekä viisi tuloksentekijää. Jossain vaiheessa aloin kiinnittää huomiota enemmän noihin tuloksentekijöihin. Alla on kuvankaappaus, johon niputettu kaikki nuo tuloksentekijät.
Kun kuvaa tihrustaa, niin mikä yhteinen asia noita kaikkia maakuntia näyttää yhdistävän? Jos ei vielä tuosta avaudu, niin entäpäs seuraavasta?
No mitäpäs ne tuloksentekijät ovat muutakaan kuin nylkyrisähkö(nsiirto)yhtiöitä! Muutama huomio parin maakunnan osalta. Uusimaan kohdalla listan kärjessä ei näytä olevan yhtään sähköyhtiötä. Uusimaa eroaa muista maakunnista siinä mielessä, että siellä pitää moni pörssiyhtiö kirjojaan. Kauppalehden sivuilta kuitenkin löytyi nuo samat tiedot, niin pengoin hieman tarkemmin. Kun listan kärjestä poistaa kaikki ne yhtiöt ja konsernit, jotka on listattu Helsingin tai jossakin muussa maassa olevaan pörssiin, alkaa listalle löytyä aiheeseen sopivia nimiä...
Fingrid (kantaverkkoyhtiö), Helen, Caruna...
Keski-Suomea, Päijät- ja Kanta-Hämettä yhdistää niitäkin yksi yhteinen nimittäjä, joka ei tuossa listalla näy. Noilla alueilla suurimmaksi osaksi jakeluverkkoa hallinnoi Elenia, jonka päätoimipaikka löytyy Tampereelta. Yritin etsiä sijoitusta nettilistalta mutta sieltä ei löytynyt muuta kuin tuo Kanta-Hämeessä näkyvä Elenia Lämpö Oy, joka taitaa hoitaa kaukolämpöliiketoimintaa eikä sähkönsiirtoa, niin hankala mennä sanomaan tuosta mitään.
Julkisuudessa on ollut nyt viime aikoina juttua noista sähköyhtiöiden tuotoista. Sen kyllä ymmärtää mistä nämä repivät tuottonsa, kun katsoo siirtohinnastoja. Pengoin huvikseni sähkönsiirtoyhtiöiden sivuilta hinnastoja esille ja tein niistä alla olevan taulukon, johon otin sähköliittymien kuukausimaksut tyypilliselle omakotitaloasujalle, jolla pääsulake on kokoa 3x25 A. En tiedä mikä on yleisin siirtotuote omakotitaloasujilla, mutta voisin veikata, että se on kausisiirto tai yösiirto. Esim. vanhemmillani on käytössä kausisiirto.
Eipä tarvitse ihmetellä, että miksi Etelä-Savossa paras tuloksentekijä on Järvi-Suomen Energia. Perkele kun se kuukausimaksu on melkein 60 euroa! Kyllä sylettäisi erittäin paljon asua tuollaisen persreikäyhtiön jakelualueella. Ja ei nuo muutama muukaan kovin kauaksi jää.
- Kajave (= Loiste Energian siirtoyhtiö) n. 50 €/kk
- Pohjois-Karjalan Sähkö 44 €/kk
- Elenia 40 €/kk
- Savoin Voima 40 €/kk
Hyvähän se on noitakin korkeita kuukausimaksuja perustella sillä, että nyt rakennetaan säävarmaa verkkoa. Entäs sitten, kun säävarma verkko on rakennettu? Mitäpä luulette, laskeeko kuukausimaksut?
Tässä minun terveiset noille nylkyriyhtiöille.
Kun kuvaa tihrustaa, niin mikä yhteinen asia noita kaikkia maakuntia näyttää yhdistävän? Jos ei vielä tuosta avaudu, niin entäpäs seuraavasta?
No mitäpäs ne tuloksentekijät ovat muutakaan kuin nylkyrisähkö(nsiirto)yhtiöitä! Muutama huomio parin maakunnan osalta. Uusimaan kohdalla listan kärjessä ei näytä olevan yhtään sähköyhtiötä. Uusimaa eroaa muista maakunnista siinä mielessä, että siellä pitää moni pörssiyhtiö kirjojaan. Kauppalehden sivuilta kuitenkin löytyi nuo samat tiedot, niin pengoin hieman tarkemmin. Kun listan kärjestä poistaa kaikki ne yhtiöt ja konsernit, jotka on listattu Helsingin tai jossakin muussa maassa olevaan pörssiin, alkaa listalle löytyä aiheeseen sopivia nimiä...
Fingrid (kantaverkkoyhtiö), Helen, Caruna...
Keski-Suomea, Päijät- ja Kanta-Hämettä yhdistää niitäkin yksi yhteinen nimittäjä, joka ei tuossa listalla näy. Noilla alueilla suurimmaksi osaksi jakeluverkkoa hallinnoi Elenia, jonka päätoimipaikka löytyy Tampereelta. Yritin etsiä sijoitusta nettilistalta mutta sieltä ei löytynyt muuta kuin tuo Kanta-Hämeessä näkyvä Elenia Lämpö Oy, joka taitaa hoitaa kaukolämpöliiketoimintaa eikä sähkönsiirtoa, niin hankala mennä sanomaan tuosta mitään.
Julkisuudessa on ollut nyt viime aikoina juttua noista sähköyhtiöiden tuotoista. Sen kyllä ymmärtää mistä nämä repivät tuottonsa, kun katsoo siirtohinnastoja. Pengoin huvikseni sähkönsiirtoyhtiöiden sivuilta hinnastoja esille ja tein niistä alla olevan taulukon, johon otin sähköliittymien kuukausimaksut tyypilliselle omakotitaloasujalle, jolla pääsulake on kokoa 3x25 A. En tiedä mikä on yleisin siirtotuote omakotitaloasujilla, mutta voisin veikata, että se on kausisiirto tai yösiirto. Esim. vanhemmillani on käytössä kausisiirto.
Eipä tarvitse ihmetellä, että miksi Etelä-Savossa paras tuloksentekijä on Järvi-Suomen Energia. Perkele kun se kuukausimaksu on melkein 60 euroa! Kyllä sylettäisi erittäin paljon asua tuollaisen persreikäyhtiön jakelualueella. Ja ei nuo muutama muukaan kovin kauaksi jää.
- Kajave (= Loiste Energian siirtoyhtiö) n. 50 €/kk
- Pohjois-Karjalan Sähkö 44 €/kk
- Elenia 40 €/kk
- Savoin Voima 40 €/kk
Hyvähän se on noitakin korkeita kuukausimaksuja perustella sillä, että nyt rakennetaan säävarmaa verkkoa. Entäs sitten, kun säävarma verkko on rakennettu? Mitäpä luulette, laskeeko kuukausimaksut?
Tässä minun terveiset noille nylkyriyhtiöille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
