Yksinkertaista kiitos

Viikolla töissä yksi työntekijä tuli kysymään vinkkejä yhteen asiaan. Asiakas oli pyytänyt tätä työntekijää tekemään yhden dokumentin, jota asiakas tarvitsee omassa työssään. Tuo dokumentti olisi ollut sellainen paikannuskaavion/kartan tyyppinen, jonka avulla asiat löytäisi maastosta paremmin. Näin äkkiä ajaltetuna tuo dokumentti olisi siis ollut varsin yksinkertainen: taustalla jonkinlainen kartta alueesta ja sitten vähän tekstiä kohteiden lähettyville.

Aluksi tällä työntekijällä oli yksi ehdotus dokumentin laadinnasta. Kun mietin asiaa vähän pitemmälle ja keskustelin asiasta enemmän, niin kävi selväksi, että eihän se ollutkaan niin yksinkertainen asia kuin alussa ajatteli. Tarvittavien tekstien lisääminen olemassa olevaan karttaan kun olisi sössinyt muita systeemejä ja tähän vielä päälle se, että kuka sitä karttaa lopulta tulee aina päivittämään ja missä tehdään.

Välillä se vain yksinkertaisesti vituttaa olla tällä alalla töissä. Tuntuu, että mitään yksinkertaiseltakaan kuulostavaa asiaa ei pysty tekemään täysin valmiiksi asti ilman, että jotakin helvetin perkelettä pitää kääntää, vääntää ja säätää. Näissä hommissa pitäisi olla joku kaikenkattava Jeesus™-tietokanta, johon kaikki paska tallennettaisiin ja kaikki leivottaisiin sieltä ulos. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta, kun jotakin paskatietoja hakataan uudelleen järjestelmästä toiseen ja sitten jossain välissä ihmetellään, että missä kohdassa meni hommat vituiksi. Mutta eipä tuollaisia järjestelmiä kukaan tee, kun ketään ei kiinnosta mitenkä asiat voisi tehdä järkevästi. Aina kyllä osataan kitistä, jos tunteja on mennyt työhön liian paljon mutta kun vitun vatipäät eivät tajua yhtään, että minkälaista paskaa se on tehdä töitä paskoja työkaluja käyttäen ja yrittää seuloa järkyttävän suuresta paskaläjästä tiedonmurusia oman työn lähtötiedoiksi.

Loppuun voisi todeta jälleen sen yhden tosiasian, että kaikki on paskaa paitsi kusi.

Se nyt on tyhmää maksaa liikaa

Maanantain kauppalehdessä oli juttua pitkistä asuntolainoista. Lyhykäisyydessään pari pankkia on ryhtynyt tarjoamaan asuntolainoihin 35 tai 45 vuoden mittaista takaisinmaksuaikaa. Artikkelissa oli haastateltu toisen pankin lainojen kehityspäällikköä ja oheinen pätkä pisti minua silmään aika pahasti:

Huttusen mielestä uudenlainen ajattelu tekee hyvää Suomen asuntolainamarkkinoille.

"Meidät on kasvatettu siihen, että velka on pahasta ja se on maksettava pois mahdollisimman nopeasti. Mutta onko se elämän tarkoitus lyhentää laina mahdollisimman nopeasti? Ihmisten elämä on muuttunut viime vuosina todella paljon. Erilaisia kiinnostuksen kohteita ja rahan käyttötarpeita on aiempaa enemmän."

Tein aiheesta hieman laskelmia pohjautuen omaan asuntolainaani, joka on maksettu pois jo aikoja sitten. Jos olisin maksanut lainaa pois lammasmaisesti maksusuunnitelman mukaan, niin maksaisin sitä vieläkin. Laina-aika olisi ollut kaikkiaan noin 17 vuotta pitkä.

Laskin netissä olleella laskurin avustuksella laskelmat siitä, että kuinka paljon olisin maksanut lainaa, jos olisin pitäytynyt maksusuunnitelmassa. Tein vielä laskelman pitkällä laina-ajalla mutta laskuri ei hyväksynyt laina-ajan pituudeksi yli 30 vuotta, joten tuohon maksimiin oli tyydyttävä. Lainana oli siis annuiteettilaina.

Tuossa alla on kaavio, johon olen suhteuttanut nuo lukemat. Sininen osio on lainan määrä ja punainen osio on lainan hinta (nostokulut, korko, kuukausimaksut). Prosenttilukema punaisen palkin päällä kertoo lainan hinnan suuruuden suhteessa lainamäärään.



Jos olisin täysin älyvapaa idiootti ja ottaisin lainan pitkällä maksuajalla, niin loppujen lopuksi maksaisin pankille melkein toisen mokoman lainamäärän verran rahaa korkojen ja muiden kulujen muodossa. "Normaalillakin" laina-ajalla kulut ovat lähes puolet lainan määrästä. Viimeinen palkki tuossa kaaviossa kertoo todelliset kulut maksamastani lainasta.

Jos ajattelee tuota omaa lainanmaksuani, niin en joutunut tinkimään elämässäni oikeastaan mistään. Tietysti olen melko vähäkulutuksinen rahan suhteen (en tee matkoja ulkomaille, en käytä päihdyttäviä aineita yms.) ja minulla ei ole jälkikasvua, niin säästöön jääneillä rahoilla pystyi tekemään ylimääräisiä lainanlyhennyksiä. Toisaalta, onhan se tietysti hankalaa tehdä tuollaisia ylimääräisiä lyhennyksiä, jos on nainut niitä lapsia kuin kani, elää YOLO!-tyylillä tuhlaten suurimman osan palkastaan heti ja ei ajattele taloutensa osalta juuri paria kuukautta pitemmälle tai on työttömänä vasten tahtoaan.

Mutta mitä tulee tuohon sitaatissa mainittuun kysymykseen, niin vastaus on että ei. Elämän tarkoitus ei ole lyhentää lainaa mahdollisimman nopeasti. Se on vain pikemminkin puhtaasti idioottimaista olla lyhentämättä sitä mahdollisimman nopeasti. Jos haluaa olla pankin talutushihnassa lopun elämäänsä, kartuttaa pankin voittoja ja stressata asiasta, niin mikäs siinä, omapa on valintansa.

Vuoden ensimmäiset sekalaiset

Postilaatikosta kolahti viikolla ilmoitus äänioikeudesta presidentin vaaleissa. En muistaakseni äänestetänyt viime vaaleissa, joten tuskin tulee nytkään käytyä. Muista edes milloin olen käynyt äänestämässä. Kunnallisvaalit ovat jääneet aika tehokkaasti väliin, ehkä olen jossain presidentinvaalessa äänestänyt joskus mutta en enää muista missä. Kävin nyt uteliaisuudesta kokeilemassa paria vaalikonetta ja minulle ne tarjosi ehdokakkaita seuraavassa järjestyksessä:
1. Huhtasaari
2. Väyrynen
3. Vanhanen

Kysymykset noissa vaalikoneissa näyttivät olevan melkein samoja kaikissa, joten tuloksetkin olivat samat. Ehkä Huhtasaarella oli lähimmäksi sattuvat mielipiteet (kyllä, olen kaappinatsi, ÖYHÖYHÖYH) mutta jotenkin ei tuokaan vaihtoehto innosta. Muut ehdokkaat ovat sellaista suvakki-, tantta- ja pappaosastoa, että nämä eivät kiinnosta ollenkaan. Ja muutenkin nuo vaalikoneet ovat vähän sieltä tännepäin, en luottaisi niihin kovinkaan paljoa. Jos jostain löytyisi sellainen sopivan älykäs ehdokas, jolla olisi sellaista sopivan kriittistä näkemystä nykymenoon ja ne esitettäisiin sopivalla tavalla (ei liian öyhöttäen tai liian hissutellen), niin ehkä voisin äänestää sellaista vaihtoehtoa. Mutta kun vaihtoehdot ovat näissä vaaleissa mitä ovat, niin väliin jää koko homma. Sepä näistä äänestyksistä.

Tänään taivaalla näkyi harvinainen valoilmiö, kun aurinko pilkisteli keskipäivän paikkeilla nelisen tuntia melko pilvettömältä taivaalta. En edes muista millon viimeksi aurinkoa on näkynyt. Luultavasti varmaan joskus marraskuussa, niin pilvinen, pimeä ja hämärä koko joulukuu oli. Piti ihan käydä kävelyllä omin silmin toteamassa, että se aurinko on tosiaan vielä olemassa eikä ole hävinnyt minnekään. Ei se vielä lämmittänyt mutta siellä se arska killotti. Ehkäpä ne päivät alkaa tästä valostua pikku hiljaa, kun kevät tulee lähemmäksi.

Katselin mitä on tullut viime vuonna kirjoiteltua tähän aikaan. Olin mietiskellyt säästöön jääneiden rahojen sijoittamista johonkin tuottavaan ja teinkin tuolloin pienen sijoituksen. Nyt kun tuosta on vuosi kulunut, niin tarkastelin lukemia ja vuoden aikana sijoitus on tuottanut vähän vajaa kymmenen prosenttia. Tuo on ihan hyvin, tosin sijoitettava summa oli niin pieni, että tulot eivät olleet kovin suuria. Muutaman kassillisen sillä saa ruokaa mutta ei juuri muuta. Mutta on tuo siinä mielessä hyvä, että jos samalla tahdilla mennään tulevat vuodet, niin kymmenisen vuoden kuluttua sijoitus on ehkä maksanut itsensä takaisin. Tosin kun tuohon ottaa huomioon inflaation, niin taitaa tulla muutama vuosi tuohon päälle.