Kaapista ulos

Alkuviikosta ollessani juoksulenkillä huomasin, että yhden leikkikentän vieressä oli leuanvetotanko ja joitakin muitakin kummallisen muotoisia telineitä, ilmeisesti olivat tarkoitettu vatsa- tai selkälihaksien harjoittamiseen, eihän noista oikein selvää ottanut miten päin niissä olisi pitänyt riekkua. Tänään olin sen verran utelias, että suuntasin juoksulenkkini taas näiden telineiden ohi ja pysähdyin kokeilemaan lihaskuntoani. Kokeilin vetää hieman leukoja mutta häntä koipien välissä oli lähdettävä takaisin juoksemaan. Jaksoin vetää itseäni ylös ehkä sen kolme tai neljä kertaa ja viimeinenkin ylösveto oli semmoista rimpuilemista. Vaikka olen yrittänyt tehdä lihaskuntoharjoitteita käsipainojen kanssa niin onhan se tainnut olla vähän "leikkimistä". Ainakin jos vertaa tuohon leuanvetotulokseen. Taidan tarvita hieman enemmän kovempaa treenausta ja aikaa ennen kuin voin elvistellä leikkikentällä muksujaan ulkoiluttaville äideille Veli Tankojen tapaan...



Ensimmäisen juutuubivideon muodostamaa aasinsiltaa pitkin päästään otsikon aiheeseen. Olen kai hieman jonkinasteisen identiteettikriisin partaalla. Joskus aikaisemmin olen tainnut mainita musiikkimaustani ja sehän menee hieman tällaiseen suuntaan, seuraava ei ehkä ole ihan minun lempimusiikkiani mutta ymmärrät varmaan yskän...



Viikolla kuulin radiosta kappaleen ja se jäi ärsyttävästi pyörimään päähän, se oli siis sellainen korvamato. Niin ihmettelin sitten itseäni, että mitenkäs minä tällaiseen kappaleeseen retkahdin, kun en normaalisti kuuntele tämän bändin musiikkia. Niin ja se kappale oli siis tämä:



En tiedä mikä tästä tekee niin kuunneltavan, varmaankin se on tuo laulaja-Ellin ääni yhdistettynä tuohon soitantaan. Sinällään jännää, että Ellin puheääni on sellainen "tyttömäisen" oloinen (piti ihan juutuubista katsoa joitakin haastatteluita) mutta sitten lauluääni onkin ihan erilainen. No mutta kuitenkin... Että sitä minä vain tässä mietin, että miten paljon minun katu-uskottavuuteni kärsii naapurien silmissä, jos asunnostani yleensä kuuluu tuollaista ensin mainittua örinää mutta sitten musiikki vaihtuukin ihan erilaiseksi. Pitänee varmaan vetää kaapin ovi kiinni ja kuunnella kuulokkeilla niin ei tarvitse olla huolissaan katu-uskottavuudestaan...

Jotain sentään onnistuu

Toissa kerran kirjoituksessa minun käämejä korvensi se, kun ohjelman tekeminen ei oikein sujunut. Nyt kävi sitten ihan toisella lailla. Viime viikolla ärsyynnyin töissä - kuinkas muutenkaan - yhteen juttuun. Minun piti yhdistellä suuri määrä yksittäisiä tiedostoja isompiin kokonaisuuksiin ja ohjelma, jota käytin oli aivan äärimmäisen hermoja raastava siihen hommaan. Paina nappia, paina nappia, paina nappia, paina nappia, valitse sitä ja tätä, kirjoita tähän kohtaan ja paina nappia vielä pari kertaa. Ja kaiken kaikkiaan oli siis kyse melko yksinkertaisesta asiasta. Tästä turhautuneena aloin miettiä ohjelman runkoa ja aika äkkiä se oli mielessä valmis. Koska työt eivät napanneet, niin koodailin huvikseni sitä työajalla (nyt kaikki hys hys, ethän kerro tästä työnantajalle, että en tehnyt työaikana "oikeita" töitä). Viimeistelin ohjelmani viikonloppuna kuntoon ja nyt ei tarvitse menettää hermojaan enää noiden tiedostoyhdistelyjen takia. Käyttöliittymässä on kaksi tekstilaatikkoa lähtöasetuksia varten (niissäkin valmiiksi jo default-arvot), yksi tietoruudukko tiedostojen tiputtamiseksi ohjelmaan sekä tasan kaksi nappia. Toimintaperiaate on yksinkertainen: raahataan tiedostot ruudukoon, painetaan nappia ja automaattinen tietojen käsittely eli ATK hoitaa homman loppuun. Ei enää turhia nappisulkeisia × n määrä vaan helppoutta ja yksinkertaisuutta.

Juuri tällaisten hyvin pienten pikku apuohjelmien tekeminen on parasta. Ja vielä jos tästä on ihan oikeanoikeasti apua töissä, niin vielä parempi. Säästäpähän edes vähän niitä hermojaan siellä töissä ja kuten se sanontakin sanoo: hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähämmällä.

Lopuksi pieni sananen lukijoille. Viime aikoina on tuntunut, että kirjoitusmotivaatio on ollut hakusessa. Tai ehkä pikemminkin aiheet, josta voisi kirjoittaa. Eli nyt saa esittää lukijatoiveita kirjoitusten aiheista, ettei ihan kaikki kirjoitukset olisi aina vain työjupinaa tai ohjelmointia. Aiheita voi ehdottaa kommenttilootaan tai myöskin sähköpostin kautta.

Päätä näreeseen

Kävin kesälomalla hoitamassa pikkuasioita vanhassa opiskelukaupungissani. Ja täytyy kyllä sanoa, että koti on siellä missä mieli on. Kaupungilla kävellessä tuntui tutulle ja tuntui tosiaan kuin kotonaan olisi ollut. Vaikka olen asunut jo useamman vuoden täällä nykyisessä asuinpaikassa, niin en pidä tätä ollenkaan kotipaikkakuntanani. Täällä ollessa on koko aika sellainen olo, että olen vain täällä "käymässä" töiden takia.

Lomalla tuli jälleen kerran iskettyä päätään nettideittailun puuhun. Ehkä tämänkertaisen voisi ottaa voittona eikä niinkään tappiona. Lueskelin yhtä naisen jättämää ilmoitusta ja jotenkin se poikkesi muista edukseen. Vaikka en kokenut kuuluvani haun kohderyhmään, niin laitoin silti viestiä. Mainitsin muutamalla sanalla vain jotakin, että ilmoitus sai minut hyvälle tuulelle, toivotin onnea seuranhakuun jne. Joskus parin päivän päästä postilaatikkoa tarkistaessa olin saanut vastauksen tältä ilmoittajalta. Eipä siinä muuta ollut kuin, että kiitteli tsempistä ja toivotti myös minulla onnea. Mitä nyt lyhyestä viestistä oli tulkittavissa, niin vaikutti ehkä hieman yllättyneeltä.

Kun laskee nyt tämän ja vuoden alkupuolelta toisen tapauksen, niin tässähän on ihan kerrassaan putki menossa. Jo kerrassaan kahteen lähettettyyn viestiin on tullut vastaus takaisin eli prosentit ovat olleet huimat 100 %! Jipiii...

Arki palasi

Arki tuli taas läpsimään poskille. Olen tässä parina iltana yrittänyt tehdä sellaista tietokannan päällä toimivaa ohjelmaa mutta on mennyt hermot siihenkin hommaan. Aluksi sain jotakin pientä aikaan mutta vähitellen on alkanut taas tökkiä kaikki vastaan. Ihan yksinkertaisetkin asiat tuntuivat menevän sellaiseksi s****nan säätämiseksi, niin loppui jälleen kerran mielenkiinto koko touhua kohtaan. Mitään en saa ikinä aikaiseksi, niin aivan sama olisi etsiä jotakin mielekkäämpää tekemistä tilalle. Eipähän tarvitsisi sitten enää kyrpiintyä tuostakaan asiasta.

Sentään jotain positiivistakin löytyy. Kun sähköyhtiöiltä saa nykyään etäluettavien mittarien ansiosta tarkat tuntikohtaiset tiedot sähkönkulutuksestaan, niin olen vääntänyt niitä Exceliin. On ollut mielenkiintoista katsoa parin viime vuoden ajalta miten sähkönkulutus vaihtelee tunneittain, päivittäin, viikoittain ja kuukausittain. Että voi tätä mahdotonta riemua. Jipiii...