Doggy style

Olipahan viime yö taas sellainen, että hohhoi. Ensin heräsin vähän jälkeen yhden siihen, kun tuulee kovasti. Pyöriskelen sängyssä jonkun aikaa ennenkuin taas nukahdan. Seuraavaksi näen sellaista unta, että ajelen polkupyörällä jotain syrjäistä tietä ja tulen sellaisen aukean alueen päähän, jossa on heinikkoa. Huomaan, että pari hirveä liikkuu tuolla aukealla ja toinen niistä huomaa minut. Siinä käännyn ympäri ja lähden ajelemaan pyörällä pois paikalta miettien, että meinaakohan se hirvi lähteä perääni.

Herään taas tuohon ja minulla on kuuma. Kello on puoli kolme ja pyörin taas tuskaillen unenpuutetta. Nukahdan taas ja kohta näen unta eräästä vloggaajanaisesta, jonka videoita seurailen oikeassa elämässä. Oikeassa elämässä tällä naisella on pitkät hiukset mutta unessa nainen on leikannut ne lyhyeksi. Mielessäni mietin, että tuollaiset lyhyeksi kynityt hiukset ei näytä ollenkaan hyvältä tällä henkilöllä.

Noh, unet kun on kummallisia, niin hetken kuluttua tämä nainen asettuu lattialle alastomana nelin kontin minun eteeni ja minultakin ovat vaatteet hävinneet. Mitäs sitä muutakaan teen siinä tilanteessa kuin menen polvilleni tämän naikkosen taakse ja alan panna häntä takaapäin. Siinä lykkiessä ajattelen, että ei tämä tunnu yhtään hyvälle tai ei tästä ainakaan mitään mielihyvää saa. Siihenpä sitten taas herään ja kello on nyt neljä. Enää ei nukuttanut ja oli taas niin pöllämystynyt olo näiden unien jälkeen, että ei paremmasta väliä.

Laskiaispullia

Juu eiku nääs semmonen asia mulla vaan oli, että ku laskiainen on tulossa ens viikolla, niin pitäis varmaan jotain laskiaispullaa leipoa. No eihän mulla mitään ohjetta oo ja muutenki on peukalo keskellä kämmentä näissä leivonta-asioissa, nii mää sitä nisuohjetta ettiskelin sieltä intternetistä. Siinä kuulkaas löyty sitten jostain juutuubista sellanen pullanleivontavideo, jossa semmonen kivannäkönen misukka oli just tekemässä sitä ihteään eli pullaa vaivaamassa.


No mää sitä vaivaamista aikani kattelin ja voi jumankauta minkälaista sotkemista! Hella jauhoja täynnä ja se ainesten sekottaminenkin. Oli ku ois joku veltto teinipoika ollu munaasa vatkaamassa, nii löysännäköstä oli koko touhu. Vaikka emmää mikään michelin-kokki ole, niin kyllä mulla jonkulainen käsitys on, että miltä sen touhun pitäs näyttää. Aivan onnetonta tää nykynuoriso!

Ja voi jumankauta toisen kerran se hella! Siinä oli hellan päällä vaikka mitä törkyä! Oli jauhoo, jauhopussia, leikkuulautaa, muovikauhaa ja kaikkee muuta. Jumankauta aivan hirvee tulipalon vaara! Siinäku ährää hellan päälle vahingossa, nii kämppä on aika äkkiä mustana. Kattokaa ny vaikka tätä jäppistä:

JUMANKAUTA UKKO TULESSA!

Ja tollasesta ne nuoremmat ottaa esimerkkiä. Mua huvita enää taas yhtää mikään!

Musta peili

On nämä talvet menneet ihmeellisiksi. Lämpötila on ollut viikolla joka päivä pakkasen puolella mutta silti on välillä satanut vettä. Erittäin kiva keli ajella autolla, kun ei tiedä, että onko se tie nyt peilijäässä vai ei. No se säästä, seuraavaksi itse asiaan...

Olen katsellut tässä joulu- ja tammikuun aikana sarjasta Black Mirror kaikki ilmestyneet jaksot (13 kpl). Tai ei tuo nyt varsinaisesti mikään sarja ole, kun kaikki jaksot ovat toisistaan irrallisia näyttelijöitä ja tarinaa myöten. Ainoa kaikkia jaksoja yhdistävä tekijä on kehittynyt tekniikka. Mutta kaiken kaikkiaan sarja on ollut ihan hyvää (tai pikemminkin loistavaa) katsottavaa.

Kakkoskaudella oli monta hyvää jaksoa. Ensimmäisessä jaksossa oli minun mielestä sellaista pientä huvittavuutta, kun tarinaan liittyi ihmisen ja tietokoneohjelman/robotin välistä vuorovaikutusta. Myös kauden toinen jakso oli erittäin hyvä, ehkäpä paras kaikista. Ainakin se jäi hyvin mieleen. Tuossa jaksossa katsojaa kustaan silmään niin urakalla, että homman juju aukeaa vasta viimeisten minuuttien aikana. Tässä kannattaa katsoa myös lopputekstitkin, sillä niiden väliin on ripoteltu lisää selittäviä juttuja. Tuon katsomisen jälkeen sisälläni asustava pieni sadisti hihkui innosta, oli nimittäin niin kieroutunut tarina, että oksat pois.

Toisen kauden jouluspesiaalikin oli omalla tavallaan mieltä kutkuttava. Laittoi vain ajattelemaan, että jos tuollaista olisi oikeasti, niin mitenkähän monta harmaata tyyppiä liikkuisi minun silmien edessä.

Kolmannen kauden ensimmäinen jakso oli myös ihan... ööö... ei nyt hauska mutta suorastaan pelottavan läheltä nykyajan touhua liippaava kertomus. Kaikki antoivat somessa pisteitä toisilleen ja entäs sitten kun ei mennytkään ihan niin hyvin. Vieläkin ajankohtaisemmaksi tuo jakso muuttui, kun tammikuun lopussa netissä pukkasi vastaan seuraavanlaista juttua:



Tuon jälkeen ei tiennyt, että olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Jos touhu menee oikeasti tuollaiseksi, niin...



Kokonaisuudessaan kaikki tarinat olivat omalla tavalla mukaansa tempaavia ja varsinkin se kehittynyt tekniikka toi oman mausteensa tarinoihin. Se ei ollut liian yliampuvaa mutta kuitenkin sellaista omalla tavalla uskottavaa, että ehkäpä sellaista voisi olla joskus tulevaisuudessa. Mutta joka tapauksessa, kannattaa katsella tuota sarjaa. Paitsi ei silloin, jos haluat nähdä vain onnellisia loppuja.