Syyskuun lyhyet

Katselin eilen illalla seinällä olevaa vuosikalenteria ja tajusin, että vuodesta on takana jo kolme neljäsosaa eli taloustermejä käyttäen kolmas kvartaali on päätöksessään. Jotenkin nämä pari viimeiset kuukautta, ja erityisesti tämä syyskuu, ovat olleet... Hmm... En keksi tähän oikein oikeaa sanaa... Ei ehkä masentavia mutta ei ankeitakaan, paremminkin ehkä puuduttavia. Tuntuu, että arki on mennyt massiivisen katujyrän tavoin eteenpäin ja itse on koittanut jotenkin roikkua siinä kelkassa mukana.

Töissä puolestaan tuntuu, että en saa mitään aikaiseksi vaikka tehtävää olisi taas vähän liiankin kanssa. Ja tätä luultavasti jatkuu jonnekin ensi kevään tietämille asti eikä tähän ole näkyvissä mitään helpotusta. Tuli tuosta helpotuksesta mieleen, että siitäkään ennen kesälomia lähetetystä työhakemuksesta ei kuulunut jälkeenpäin yhtään mitään. Hävisi kuin pieru Saharaan. Mutta toisaalta en kyllä ihmettelekään. Kun kyseessä oli saman toimialan yritys ja jos siellä meno on samanlaista paskaa, että välillä juostaan kieli vyön alla ja välillä sitten taas odotellaan kengän kuvaa perseeseen, niin se rekrytointipolitiikkakin on sitten mitä on. Jälkeenpäin ajatellen, kun muistelen puhelinsoiton kautta saatuja tietoja, niin arvelen, että heille oli tuloillaan ilmeisesti joku isompi projekti mutta sitten varmaan taisi hommat kusta, kun ei enää oltu kiinnostuneita hakijoista. Mutta paskanko väliä enää tuollakaan, olipahan viimeinen hakemus, jonka pistän siihen yritykseen. Pitäkööt tunkkinsa.

Näin viime yönä vaihteeksi kummallisen "painajaisen". Unessa olin nukkumassa ja heräsin (kuulostaa niin kovin Inceptionilta). Katsoin sängyn vieressä yöpöydällä olevaa kelloa ja hätkähdin, kun se näytti jo melkein puoli kymmentä aamulla. Siinä välittämästi alkoi nostaa ketutus ja kiire päätään, kun olin nukkunut liian pitkään. Heräsin sitten oikeasti tämän unen aiheuttamaan olotilaan ja katsoin kelloa. Huokasin helpotuksesta, kun se näytti viittä, enkä ollutkaan nukkunut pommiin.

Lopuksi todettakoon, että yksinäisyyskin on rassannut mieltä parin viimeisen viikon aikana. Tässä meni pitempikin pätkä ilman, että asia olisi käynyt mielessä. Epäilen, että tuolla masentavan jyräävällä arjella on osuutta asiaan ja sen takia kaipailen ihmistä vierelle. Mutta ehkäpä se menee taas ajan kanssa ohi ja sillä välin täytyy tyytyä vain rutistelemaan tyynyä.

Hieno uusi laite

Kun minua kiinnostaa erilaisten asioiden, mm. sähkönkulutuksen, seuranta, niin viime viikolla satuin bongaamaan uutisvirrasta seuraavanlaisen jutun (lähde täältä):

Uusi mittari näyttää energiankulutuksen reaaliajassa - säästää sähkölaskusta 90 euroa

Smappee-energiamonitori näyttää kotitalouden sähkönkulutuksen reaaliaikaisesti ja tekee mahdolliseksi turhan sähkönkulutuksen katkaisemisen.

Energiaa menee päivittäin hukkaan. Suomalaiset kotitaloudet maksavat yli 90 euroa ylimääräistä sähkölaskua joka vuosi, koska ihmiset eivät tiedä, mihin sähköä kuluu. Yhteensä suomalaiset maksavat yli 242 miljoonaa euroa tarpeettomasti sähköyhtiöille Consumer Federationin tutkimuksen mukaan.

Tunnistamalla, missä energiaa haaskautuu, voidaan pienentää sähkölaskua keskimäärin 12 prosenttia neljän henkilön kotitaloudessa Suomessa.

Sähköä kuluu turhaan esimerkiksi, kun lamppu palaa huoneessa, jossa ei ole ketään, tai kun puhelin on päivän latauksessa.

Smappee tunnistaa kodin kaikki sähkölaitteet ja mittaa niiden energiankulutuksen. Älypuhelinsovellus neuvoo kuluttajaa, kuinka eri laitteiden energian käyttöä voi rajoittaa.

Sovellus voi myös ajastaa laitteiden sammuttamisen ja käynnistämisen tai säädellä sitä kauko-ohjatusti erityisen pistorasian avulla.

Energiamonitori asennetaan sähkötaulun mittarin virtajohtoon. Monitori on nyt saatavilla Suomessa yhtiön verkkosivuilta tai Applen myymälöistä 199 eurolla.

Olipa sinäputkessa laitteesta jonkinoloinen esittelyvideokin:



Uutisen perään oli ilmestynyt joitakin kommentteja, jotka hieman herättivät epäilyksiäni laitteen suhteen. Etsin laitevalmistajan sivut ja aikani asennusohjetta ja manuaalia selattuani aloin hieman itsekin epäillä laitteen toimintaa.

Ensinnäkin kummastusta herätti kytkentä. Laitteen mukana tulevat virtamuuntajat piti ohjeen mukaan kytkeä sähkömittarin kautta kulkevaan johtoon. En ole sähköalan asiantuntija mutta sen verran ymmärrän energian mittauksesta, että jos halutaan mitata yksittäisen laitteen ottama teho ja sitä kautta energian kulutus, niin silloin mittaus pitää kytkeä suoraan ko. laitetta syöttävään johtoon. Sähkömittarin johtoon kytketyt muuntajat siis mittaavat silloin koko asunnon/talon kulutuksen. Tosin valmistajan supporttisivuilla oli kehdattu väittää jotakin tällaista:

Do I have to install a separate meter for each device?

No, this is one of the unique features of Smappee. The current is measured at a single central location near the meter cabinet. It is not practical to install separate meters for each individual appliance, and in many cases this is not even possible (for example with lighting or cooker hobs).

Ahaa... Eli siis laiteen uniikkien ominaisuuksien ansiosta useaa mittausta ei tarvita. Selvä. Millä ihmeen logiikalla laite osaa sitten tunnistaa eri kodin sähkölaitteet? Siihenkin oli sivuilla vastaus:

How does Smappee detect the appliances in my home?

Smappee uses highly innovative software which analyses the measured current. This is how Smappee tracks which appliances are switched on and off, and when.

Eli laitteen ohjelma analysoi mitattua virtaa ja näkee siitä, että milloin laite kytketään päälle tai pois. No onpas kerrassaan nerokas laite. Ei tämä siltikään selitä sitä, että miten laite tunnistaa eri sähkölaitteet. Ei sähkövirrasta pysty mitenkään analysoimaan sitä, että mikä laite kuluttaa sähköä. Sivuilla yritetään selitellä lisää:

Can Smappee detect all my appliances?

Once connected, Smappee starts to hunt down the appliances in your home. After a couple of hours, your first appliances will be recognized. As Smappee gets to know your home better, new appliances are being detected in the next days. A limited number of appliances remain harder to detect though. For those appliances, Smappee will either need more time or won’t be able to recognize them.

Justjust... Laite siis "metsästää" ajan kanssa sähkölaitteita kodissa ja tunnistaa niitä sen perusteella. Kerrassaan nerokasta!

En tiedä miten muissa maissa sähkönkulutuslukemia saa sähköyhtiöiltä mutta ainakin Suomessa lukemat voi saada tunnin tarkkuudella, kiitos etäluettavien mittarien. Joten sinällään ainakin täällä tuollainen laite, joka "mittaa" sähkönkulutusta on aika turha vekotin. Ja jos haluaa selvittää tarkemmin jonkin yksittäisen laitteen kulutuksen, niin siihen riittää pistorasiaan tökättävä yksinkertainen mittari. Sellainen on minullakin, eikä maksanut muistaakseni paria kymppiä enempää.

Joten mittauslaite, joka arvailee kodinkoneiden sähkönkulutukset ja maksaa kaiken lisäksi sen pari sataa euroa, niin ei kiitos. Minun lopullinen tuomio laitteesta on tässä:



PS. Kysyin töissä mielipidettä laitteesta eräältä kollegalta, joka on hyvin perillä sähköasioista (sähköalan koulutus ja työskentelee niiden asioiden parissa päivittäin). Hänen vastaus oli hyvin tyhjentävä: ensin huvittuneen epäuskoinen ilme kasvoilla ja sen jälkeen paskainen nauru.

ÄssKuuÄllää

SELECT sarakkeen_nimi FROM taulun_nimi;

Näin yksinkertaisella SQL-lauseella saadaan kaivettua tietoa (SQL-pohjaisen) tietokannan taulusta. Jos halutaan hieman kaventaa haettavien tietojen määrää, niin lisätään haku-/suodatusehtoja, vaikkapa näin:

SELECT rekisterinumero FROM autotiedot WHERE automerkki = 'Toyota';

Mutta sepä näistä tietokantahauista, palataan asiaan takaisin jäljempänä.

Viikonloppuna erinäisistä syistä johtuen pääsin/jouduin istumaan yhden serkkuni kalaveneessä. Tämä serkku on hieman sellaista leveilijätyyppiä, joka kehuskelee aina tekemisillään ja vimpaimillaan. Siinä veneessä istuessa tuli tuijotettua kalaikkunaa eli kaikuluotainta, jota tämä serkku tietenkin kehuskeli.

"Tämä kaiku näyttää kalat vedestä niin hyvin, että jos kaloja ei nouse ylös, niin siitä saa syyttää vain itseään. Nääs kun tämän kytkee tuon takilan kanssa yhteen, niin kuula ja uistin menee siellä kalojen syvyydessä automaattisesti. Niin ja täyttäähän tämä sen veroilmoituksenkin ja päläkäläpäläkälä..."

Markkinointipuhetta kuunnellessa mieleeni tuli sellaisia ajatuksia, joita en siinä tilanteessa tohtinut sanoa. Olisi saattanut serkulta vaikka mennä nuoli lyttyyn siitä. Tuli vain tuosta kaikuluotaimesta se mieleen, että joissakin asioissa nämä ihmisten käyttämät tekniikat on vielä melkoisen kehittymätöntä. Jos ajatellaan nyt vaikka tuota kaikuluotainta ja sen toimintaperiaatetta. Luotain lähettää anturin kautta veteen äänipulssin. Pulssi heijastuu vedessä olevista esteistä takaisin ja palaa takaisin anturin kautta luotaimelle, joka käsittelee signaalia ja piirtää sitten näytölle parhaassa tapauksessa banaanin, joka ilmentää vedessä olevaa kalaa. Eli siis lähetetään äänipulssi veteen ja yritetään tulkita/arvailla takaisin heijastuneesta äänestä, että mitäköhän siellä vedessä mahtaa olla piilossa.

Myöhemmin kalastuspäivän iltana sängyssä unentuloa odotellessa mietin kaikuluotausta tai ylipäätään sitä, että miten voimme havainnoida ympäristöämme. Viisaat sedät pystyvät esimerkiksi selvittämään jossain x^y valovuoden päässä olevan tähden alkuainekoostumuksen jonkin spektrin avulla mutta järvessä uiskentelevien kalojen tarkan määrän ja lajien määrittäminen ei olekaan enää niin helppo homma. En ole mikään alan asiantuntija mutta miksei joku viisas ole keksinyt sellaista atomitason SQL-kyselykieltä? Kyselenpähän tässä vain tyhmiä...

Jos oikein pieniä ajattelee, niin ympäröimämme maailma koostuu atomeista (jotka puolestaan koostuu vielä pienemmistä osasista), jotka ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tallaamme hiilestä, piistä, kalsiumista, magnesiumista yms. alkuaineista koostuvaa maapallon pintaa, hengitämme happea, typpeä ja ties mitä muita aineita sisältävää ilmaa jne. eli periaatteessa kaikki on jotenkin yhteydessä kaikkeen. Nyt tulee se kaikkein olennaisin kysymys: Miten ja millä keinoin atomeilta pitäisi kysyä, jotta saisimme atomit vastaamaan takaisin ja ilmoittamaan sijaintinsa sekä mitä naapureita niillä on? Ja tietysti tämän kyselyn pitäisi suoriutua sen verran nopeasti, jotta atomit eivät ehtisi vaihtaa (ainakaan kovin paljon) paikkaa kyselyn aikana.

Tuollaista systeemiä pohtiessa pitäisi pohtia myös muitakin asioita, esim. miten hakua rajataan. Rajataanko hakua esim. vaikka jonkin r-säteisen pallon sisälle jääviin atomeihin vai jollakin muulla tavalla. Tosin tässä saattaisi tulla vastaan luonnollinen rajaus eli avaruuden tyhjiö. Toisaalta ottaisiko tällaisesta atomitason kyselystä Erkkikään selvää. Luultavasti kyselyn antamat vastaukset pitäisi prosessoida jonkinlaiseen ymmärrettävään muotoon. Eli esim. tietynlaisesta atomijoukosta muodostuu tiettyä alkuainetta, tietyt alkuaineyhdistelmät muodostaisivat tiettyjä molekyylejä ja ketjua edelleen niin pitkälle, että päästään vaikkapa ihmisen ymmärtämälle esinetasolle.

Jos tämä kaikki höpinä olisi mahdollista, niin silloin saattaisin ehkä innostua suuresti atomitason kaikuluotaimesta, johon voisi syöttää seuraavanlaisen SQL-kyselyn:

SELECT
   kalan_laji,
   kalan_paino,
   kalan_pituus
FROM
   Paskolampi
WHERE
   kalan_laji = 'hauki'
   OR kalan_laji = 'ahven'
ORDER BY
   kalan_paino DESC;

Tässäkin kyselyssä olisi kyllä hieman pientä viilailtavaa sillä tuon nimisiä vesistöjä löytyy Suomesta yllättävän monta.

Lisää

Kun on pitkät piuhat ja hidas sytytys, niin tajusin vasta tänään (maanantaina), että eilen (sunnuntaina) vahvistin jälleen uudenvuodenlupaustani nro 3:a. En sanonut päivän aikana yhden yhtä sanaa. Kukaan ei soittanut puhelimella minulle, minä en soittanut kenelläkään, en lähettänyt enkä vastaanottanut sähköpostia, enkä myöskään kirjoittanut tännekään. Tässähän alkaa olla jo ihan liekeissä tuon asian suhteen, vuodessa on kertynyt jo kerrassaan kaksi päivää, kun en ole kommunikoinut ollenkaan. Vähällä oli etten olisi saanut lisää sanattomia päiviä lomien jälkeen, kun töissä oli vähän porukkaa. Muutamana päivänä oli jo melkein hilkulla, ettei olisi tarvinnut puhua sanaakaan mutta niin vain aina joku vääntäytyi kysymään jotakin asiaa. Nyt arkipäivinä puhumattomuus on miltei mahdotonta, kun toimistolla pyörii porukkaa niin paljon. Jos jostain kellarikerroksesta saisi huoneen, jonne kukaan ei eksy, niin sitten se saattaisi olla mahdollista mutta sellaista ei kyllä ole näkyvissä. Ei tuo eilinen päivä mitenkään niin ihmeelliseltä tuntunut. Siinähän tuo meni kuten muutkin päivät, kun on tottunut olemaan yksikseen. Varmaan enemmän haastetta tulisi, jos yrittäisi olla puhumatta/kommunikoimatta kaksi päivää putkeen.