Apinan raivolla

Viikonlopusta suurin osa ja eilinen ilta meni raivokkaasti koodatessa. Nyt en ohjelmoinut sitä ensimmäistä vaan toista ohjelmaa. Pakko oli saada tuotakin hommaa etenemään. Ja oikeastaan parempi oli tehdä nyt tätä toista ohjelmaa, sillä sitä tehdessä on oppinut paljon sellaisia perustavanlaatuisia juttuja tai lähinnä miten niitä asioita kannattaisi jäsennellä. Niistä tiedoista on sitten enemmän kuin hyötyä tuota ensimmäistä sovellusta sohlatessa kasaan.

Tämänkin välipalaprojektin kanssa kävi muuten sillä tavalla, että ensin koodasin kerran, toisella kerralla yritin korjailla ja parannella ja lopulta kolmannella kerralla kirjoitin kaiken tyhjästä uusiksi, jotta sain siistityn version, jota tarvitsee enää vain viilailla. Ilmeisesti näissä ohjelmointihommissa on havaittavissa jonkinlainen kolmen koodauskierroksen kirous ennen kuin jotakin kunnolla toimivaa tulee uunista ulos. Mutta siitäpähän ne aina kehittyvät. Siinä mielessä hauskaa tämä olio-ohjelmointi, että kun yhden palikan on saanut tehtyä tarpeeksi yleiskäyttöiseksi ja virheettömästi toimivaksi, niin sen jälkeen siihen ei paljon tarvitse koskea ja sitä voi käyttää hyväksi sitten monessa eri paikassa. Tällä hetkellä taidot tai ehkä katsantokanta on vielä sen verran vajavainen ettei tämänkaltaisten yleisten palikoiden luontia osaa vielä hahmottaa tarpeksi ja välillä tulee sitten tehtyä sama asia monessa eri paikassa. Nytkin sovellusta tehdessä huomasin pari kertaa, että muutaman asian olisi voinut järkeistää vähän paremmin. Jälkiviisaus näyttää olevan tässäkin aina sitä parasta viisautta, josta voi ottaa opikseen.

On tässä myös pitänyt hieman yrittää valmistautua siihen työhaastatteluun. Olen etsiskellyt netistä kaikenlaisia juttuja missä on kerrottu esimerkkejä työhaastatteluissa esitettävistä kysymyksistä. Noita kysymyksiä ja niihin vastauksia miettiessä on muistunut mieleen ne vuosien takaiset aikaisemmat työhaastattelukokemukset. Yleensä niistä tilanteista on jäänyt mieleen yleisesti sellainen ahdistava tai epämiellyttävä olotila. Ympärillä on ihan täysin vieraita ihmisiä, jotka kyselevät kaikenlaisia kysymyksiä, joihin pitäisi antaa järkeviä vastauksia ja yrittää kertoa itsestään jotakin. Inhottavia sellaiset ympäripyöreät jutut kuin "kerro itsestästi" ja muut vastaavat.

Olen tätä kirjoitusta kirjoittaessa kuunnellut musiikka ja AI PERHANA, että nämä kaiuttimet on hyvät! :) Vieläkin nousee hymy huulille tästä äänenlaadusta, kun vääntää nuppia vähän enemmän kaakkoon. Joskus tekisi mieli tyypittää kunnolla nämä pöntöt mutta ei ole oikein kehdannut, kun naapurista voi ruveta kuulumaan hellasäröä, joka ei ole varmaankaan kovin toivottavaa.

Aurinko paistaa

Tai ainakin paistoi päivemmällä, nyt on taas pimeää. Enpäs nyt muista milloin viimeksi on ollut yhtä aurinkoinen päivä kuin tänään, sen verran paljon on harmaita päiviä ollut. Mutta kohta se taas tulee kevät ja (toivottavasti) näitä aurinkoisiakin päiviä on taas enemmän. Huomaa, että aurinko alkaa taas lämmittää, kun ulko-oven edustalta on jo lumi hieman sulanut pois. Innosti tuo tämänpäiväinen paiste sen verran, että heti töistä tultuani vaihdoin vaatteet ja lähdin ulos kuntoilemaan. Reilu tunti meni kaikkinensa ulkoiluun ja sen jälkeen sitten hernekeittokin maistui ihan erilailla.

Niin... Ja kuten vahvasti arvelinkin, niin haastattelukutsuhan se napsahti sieltä yrityksestä. Haastattelu olisi ensi viikon lopulla, joten taas saa odotella melkein puolitoista viikkoa jännäkakka housussa.

Niin arkista, plääh

Eipä ole oikein viime aikoina tapahtunut mitään ihmeellistä mistä olisi voinut kirjoitella. Töissä menee sitä normaalia rataa eli enemmän tai vähemmän kyrsiintyneenä. Kuntoilu on sujunut ilman kummempia murheita, mitä nyt välillä on ollut joku paikka vähän aikaa jumissa. Ohjelmointi on edennyt omaa verkkaista tahtiaan, välillä aina törmäten ongelmiin, joita on sitten yritetty ratkoa tai kiertää. Sieltäkään yrityksestä, johon laitoin työhakemusta menemään, ei ole vielä kuulunut mitään, tosin hakuaika päättyi vasta viime viikolla, joten kohtapuoliin kai sieltä jotakin pitäisi kuulua mikäli on kuuluakseen.

Jotenkin on nyt niin levoton olo, johtunee varmaan aikaisemmin päivällä suoritetusta juoksulenkistä. Ei oikein tiedä miten päin tässä tuolissaan istuisi ja koko aika pitää vaihdella asentoa.

Ohjelmointia

Olen tässä viime aikoina ohjelmoinut, tai paremminkin voisi sanoa, että yrittänyt ohjelmoida yhtä ohjelmaa. Tai oikeastaan kahta. Tai ehkä kolmea... Hommat tahtoo aina levitä käsistä kuin Hujasen paska.

Ensimmäinen ohjelma, jota yritin saada valmiiksi, on eräänlainen ikuisuusprojekti. Ensimmäisen kerran koodasin sen useita vuosia sitten yhdellä ohjelmointikielellä, jota opiskelin aikaisemmin. Ohjelma oli yksinkertainen, sen tarkoituksen voisi tiivistää hyvin yhteen lyhyeen lauseeseen. Sain ohjelman toimimaan, mutta käyttöliittymä ja toteutus olivat jotenkin perseestä. Koska ohjelma kuitenkin toimi haluamallani tavalla, niin en jaksanut panostaa enää siihen ja mielenkiinto matkasi muihin kohteisiin.

Aikaa myöten opiskelin tuosta ohjelmointikielestä lisää ominaisuuksia ja törmäsin siellä sellaisiin juttuihin, joita olisi voinut käyttää tuossa ohjelman teossa. Päätinkin sitten uudestaan muokata koodia ja käyttöliittymää paremmaksi ja soveltaa opittuja juttuja käytäntöön. Koodi tulikin sitten kirjoitettua kokonaan uusiksi ja samoin käyttöliittymäkin vaihtui paremmaksi. Nyt kehitystyö meni kuitenkin hieman helpommin eteenpäin, sillä enää ei tarvinnut keksiä uudestaan sitä ohjelman varsinaista algoritmia. Tällä kertaa ohjelmasta tuli ihan käytettävä. Joitakin mielessä olleita pikkujuttuja jäi toteuttamatta, mutta koska ne olivat lähinnä lisämausteita, niin niiden poisjäämisestä ei syntynyt suurta itkua.

Käyttelin ohjelmaa tyytyväisenä jonkin aikaa kunnes yhtenä kertana huomasin, että ohjelma teki virheellisen toiminnon yhden tiedoston kohdalla. Kuitenkin aikaisemmin homma oli toiminut ihan kunnolla ja vaikka ajelin tuon jälkeen testejä uudestaan, niin en nähnyt enää tuota virhetoimintaa uudemman kerran. Jatkoin ohjelman käyttämistä ilman korjauksia (hankala se on jotakin asiaa korjata, jos syyllistä ei löydy) mutta tuo seikka jäi kuitenkin jäytämään jonnekin mielen syövereihin.

Kun aloin opiskella viime syksynä toista ohjelmointikieltä, niin tuo mieleen hautautunut asia pulpahti jälleen pinnalle. Ajattelin, että kun nyt on alkanut opiskella tätä kieltä, niin voisi harjoituksena koodata kolmannen kerran uudestaan tämän ohjelman. Jos siitä nyt tällä kertaa tulisi toimiva ja varma tekele... Tällä hetkellä ohjelmasta on kasassa tietoja analysoiva puolisko, enää puuttuu se osio, joka toteuttaa varsinaisen työn. Niin ja sitten vielä päälle se käyttöliittymä.

Tällä hetkellä eniten päänvaivaa tuottaa se, että minkälaisilla härpäkkeillä ohjelman käyttämät tiedot esitettäisiin käyttöliittymässä. Oli härpäke minkälainen tahansa, niin yleensä tiedon esittäminen siinä on vielä suhteellisen helppoa, kunhan tutustuu ensin härpäkkeen ominaisuuksiin. Mutta se onkin sitten eri asia, miten härpäkkeissä nähtävillä olevat käyttäjän muokkaamat tiedot saadaan vietyä takaisin varastoon talteen. Jos tyytyisi yksinkertaisiin asioihin, niin luultavasti homma olisi jo valmiina paketissa. Mutta kun töissä on tottunut käsittelemään erilaisilla ohjelmilla tietomassoja tehokkaasti, niin se nyt on vain yksinkertaisesti perseestä ja syvältä sieltä tehdä vain joku vähä-älyinen kuppainen lomake, jolla voi käsittellä vain muutamia tietoja kerralla. Näitä erilaisia käyttöliittymävaihtoehtoja testaillessa ja räplätessä on sitten tullut tehtyä monta erilaista testiohjelman pätkää ja siinä sivussa kokeiltu uusia taktiikoita toiseen ja kolmanteen ohjelmaa. Haittaa kuitenkin tuo työ tätä harrastustoimintaa sen verran, että taitaa valmistua tämä ohjelma vasta joskus keväällä...

PS.

Näkyi yhdellä deittipalstalla olevan yksi mielenkiintoinen ilmoitus. Tekisi mieli vastata siihen mutta saapahan nähdä tuleeko tehtyä mitään. Siitä on ihan liian paljon vaivaa keksiä sopivan mielenkiintoista vastausta, johon tuskin koskaan tulee saamaan vastakaikua.

Vahingon ilo, paras ilo, osa 2

Olin aamulla käymässä kaupassa ja kun olin siinä kassalla laittamassa tavaroita kassiin, niin kassalle tuli seuraava asiakas. Keski-ikäinen mies oli liikkeellä pienen tyttärensä kanssa ja työnteli tätä sellaisessa autohäkkyräostoskärryssä. Siitä kärrystä hän nosti hihnalle jonkin namipussin ja muutamia pulloja jotakin alkoholipitoista juomaa. Koska kello ei ollut vielä yhdeksää, niin kassatäti ei voinut myydä näitä pulloja tälle miehelle. Siitäkös miehen naama meni norsunvitulle ja jupisten hän maksoi namipussin, joka jäi ainoaksi ostokseksi. Siitä kassalta lähtiessään mies vielä jurputti ostokärryistä, kun ei nämäkään mene ikinä suoraan.

Siinä sivusta seuratessa naureskelin äänekkäästi hiljaa mielessäni. Ihan oikein tuollaisille mölöille! Muutaman kerran on vastaavanlaisia tilanteita tullut seurattua vierestä ja joka kerta olisi tehnyt mieli kysyä asiakkaalta, että vituttaako, kun jäi kaljat kassalle ja kettuilla vielä siihen vähän kaupanpäällisiksi.

Ai että miten pienistä asioista sitä voi repiä itselleen niin maukkaan ilon... MUHHAHHAA!

Odottavan aika

Miten tätä odottamista jaksaa?! Laitoin työhakemuksen menemään siihen yritykseen jo viime viikon alussa. Vastauksena tuli vain kuittaus, että hakemus vastaanotettu. Hakuaikaa näytti olevan kolmisen viikkoa, eli pitäisi vielä noin pari viikkoa kärvistellä tässä tietämättömyyden tilassa. Luulisi tuolta ainakin tulevan haastattelukutsu, jos ei muuta, sen verran sopiva kandidaatti kuitenkin olen tuohon hommaan.

Tiedä sitten miten pahasti hajoan, jos en saa pääse tuohon paikkaan töihin. En jaksaisi enää kovin kauaa enää työskennellä vapaaehtoisesti tässä nykyisessä työpaikassani. Urakehitys eikä sen puoleen ammatillinenkaan kehitys juuri näytä enää tuossa työpaikassa paranevan. Kerran kun olet jumiutunut tekemään niitä tiettyjä paskahommia, niin niistähän et pääse enää ollenkaan eroon. Kaiken lisäksi kuulin vielä tänään töissä, että tulemme lähes sataprosenttisella varmuudella tekemään LuonnonRaiskaajalle lähes samanlaisen projektin mitä teimme viime vuonna. Eli mitä siitäkin on odotettavissa? Vanhojen projektien perusteella tulevaisuus tuo tullessaan vitutusta, turhautumista, perse edellä puuhun kiipeämistä, vitutusta, kiirekiirevitunkovakiirettä, venyneitä työpäiviä. Niin ja mainitsinko vitutuksen? Plus kaikkea tätä tietysti vetää kaiken tietävä, taitava, osaava ja ilmiömäisen sensaatiomainen projektiääliö.

Mutta tällä välin sitä haastattelukutsua odottellessa täytyy vaikka hyppiä pitkin seiniä...