Musiikilla on kyllä kummallisia voimia. SinäPutki tarjosi Rammsteinin uutta musiikkivideota katsottavaksi ja mielenkiinnosta piti kuunnella, kun on tullut aikaisemminkin joskus kuunneltua kyseistä yhtyettä.
Kun äänenvoimakkuuden kuvitteellista nuppia käänti enemmän kaakkoon ja antoi kappaleen pauhata, niin käsivarresta nousi iho vähän kananlihalle. Siinä kuunnellessa tuli ajateltua sellaistakin, että mitähän nuo ihmiset työpaikallani sanoisivat ja miten reagoisivat, jos tällainen hiljainen hissukka jostakin kuljettaisi työpisteelleen kunnon ämyrit, vääntäisi nupit kaakkoon ja laittaisi tuon yllämainitun kappaleen soimaan ja alkaisi kirjaimellisesti paiskoa töitä seinille musiikin tahdissa. Ja vähän vielä pesäpallomailalla "varovaisesti" kopauttaisi temppuilevaa työkannettavaa. Siinä kun jonkun aikaa riehuisi, niin laskisi varmasti stressi- ja agresssiotasot vähäksi aikaa matalammalle.
Noh, ainahan sitä on kiva fantasioida tuollaisista...
19.6.2019
2.6.2019
Toimistot muuttuu, minä en
Sai taas eilen lukea huuli pyöreänä juttua Kauppalehden sivuilta:
En tiedä missä maailmassa nuo ihmiset elävät mutta ainakin minun alalla on vielä tarvetta mappikaapeille/-hyllyille. Nykyisessä työpaikassa minulla on vain kaksi matalaa hyllykköä ja ahdas kaappi työvaatteille. Nuo säilytyssysteemit on varsin perseestä, kun käytännössä paskaisia työvaatteita ei voi oikein pitää niille kuuluvassa kaapissa ilman, että toiset tamineet menevät likaisiksi. Niinpä ne pitää pitää erillään muovipussissa muualla. Paperimapeille jää tilaa vain viisi hyllytasoa ja se ei ole paljoa se. Vanhojen projektien mappeja ei voi hyllyköissään säilöä vaan ne on tungettava jonnekin alakerran täyteen ammuttuun varastoon, jolloin ne mapit olisi melkein käytönnössä sama heittää roskiin, kun eipä niitä sieltä arkistosta tule kuitenkaan käytyä katsomassa. Ja kuitenkin niitä joskus pitäisi käydä tarkastelemassa, kun sellaisia tarpeita välillä aina ilmaantuu, että vanhoja on pengottava. Menneillään olevien projektien mapit sitten pyörivät työpöydällä, kun ne ei muualle mahdu. Entisessä työpaikassa oli sentään joku asia hyvin. Siellä minulla oli työpisteessä neljä korkeaa mappihyllyä, johon mahtui kaikki ja pöydän sai pidettyä puhtaana.
No entäs kun minulla se työntekemisen tapa on osittain sellainen, että käännytään työtuolilla lähimmälle hyllylle, otetaan kansio kouraan ja asetetaan se pöydän ääreen tutkimista varten? Tuohan se varmaan on se kätevin tapa, että viedään ne mappihyllyköt hevonkuusen perseeseen, jonne saa olla sitten koko aika laukkaamassa.
Minua ihmetyttää, että minkälaisia toimistoja ne nykyajan pelletoimistot alkavat olla. Onko ne ehkä sellaisia, että siellä vain löhötään sohvilla ja neppaillaan samalla kannettavaa, kun toisella kädellä räplätään munia? Olen edelleen sitä mieltä, että hyvä työtila on oma työhuone, jonka oven voi tarvittaessa läimäistä kiinni, pöytä on tarpeeksi iso, johon voi levitellä papereita, työvaatteille on oma kaappinsa, mapeille on tarpeeksi hyllyköitä ja seinillä on magneettinauhaa tai sellaista kangasmaista seinää, johon voi laittaa ne tärkeimmät paperit nähtäväksi yhdellä silmäyksellä. Jotenkin kuulostaa sille, että tuossa jutussa mainitut toimistot on tarkoitettu vain sellaisille idiooteille käsienheiluttelijoille, jotka suu vaahdossa pälättävät ja kälättävät. Askeettinen ja spartalainen sen toimiston pitää olla eikä mikään perkeleen huvipuisto, jonne on tultu velttoilemaan!
”Perinteinen mappikaappi jää historiaan. Toimistokaapeista on tullut miltei ongelmajätettä”, arvioi työtilojen kehittämisestä vastaava Eeva Terävä Martelasta.
Hänen mukaansa useimmissa toimistojen muutosprojekteissa lähtötilanne on se, että kaappeja on ihan liikaa.
”Toimistoissa voi olla jopa 90 prosenttia liikaa kaappeja. Niitä on aiemmin käytetty tilanjakajina ja paperien säilyttämiseen. Osa on tyhjillään, monissa on vuosien saatossa sinne säilöttyjä papereita ja tavaroita, joita ei enää tarvita.”
En tiedä missä maailmassa nuo ihmiset elävät mutta ainakin minun alalla on vielä tarvetta mappikaapeille/-hyllyille. Nykyisessä työpaikassa minulla on vain kaksi matalaa hyllykköä ja ahdas kaappi työvaatteille. Nuo säilytyssysteemit on varsin perseestä, kun käytännössä paskaisia työvaatteita ei voi oikein pitää niille kuuluvassa kaapissa ilman, että toiset tamineet menevät likaisiksi. Niinpä ne pitää pitää erillään muovipussissa muualla. Paperimapeille jää tilaa vain viisi hyllytasoa ja se ei ole paljoa se. Vanhojen projektien mappeja ei voi hyllyköissään säilöä vaan ne on tungettava jonnekin alakerran täyteen ammuttuun varastoon, jolloin ne mapit olisi melkein käytönnössä sama heittää roskiin, kun eipä niitä sieltä arkistosta tule kuitenkaan käytyä katsomassa. Ja kuitenkin niitä joskus pitäisi käydä tarkastelemassa, kun sellaisia tarpeita välillä aina ilmaantuu, että vanhoja on pengottava. Menneillään olevien projektien mapit sitten pyörivät työpöydällä, kun ne ei muualle mahdu. Entisessä työpaikassa oli sentään joku asia hyvin. Siellä minulla oli työpisteessä neljä korkeaa mappihyllyä, johon mahtui kaikki ja pöydän sai pidettyä puhtaana.
”Toimistotilojen suunnittelua ohjaa nyt työntekemisen tapa, ei se, että aanelosten pitää olla käden ulottuvilla. Ne kaapit, jotka toimistoihin vielä jäävät, sijoitetaan myös eri tavalla kuin ennen. Niiden ei enää tarvitse olla oman työpisteen lähellä.”
No entäs kun minulla se työntekemisen tapa on osittain sellainen, että käännytään työtuolilla lähimmälle hyllylle, otetaan kansio kouraan ja asetetaan se pöydän ääreen tutkimista varten? Tuohan se varmaan on se kätevin tapa, että viedään ne mappihyllyköt hevonkuusen perseeseen, jonne saa olla sitten koko aika laukkaamassa.
Martelassa kalustemyynnin painopiste on siirtynyt perinteisistä työtuoleista ja -pöydistä kohtaamistiloihin, jotka tuovat ihmiset rennosti yhteen.
”Aiemmin työpiste vei ison neliömäärän, nyt teknologia mahdollistaa, että et ole sidottu työpisteeseen. Yritykset satsaavat mukaviin sohvaryhmiin ja toimistokalusteiden muotokielikin on muuttunut epävirallisempaan suuntaan”, kuvailee design-johtaja Kari Leino.
Minua ihmetyttää, että minkälaisia toimistoja ne nykyajan pelletoimistot alkavat olla. Onko ne ehkä sellaisia, että siellä vain löhötään sohvilla ja neppaillaan samalla kannettavaa, kun toisella kädellä räplätään munia? Olen edelleen sitä mieltä, että hyvä työtila on oma työhuone, jonka oven voi tarvittaessa läimäistä kiinni, pöytä on tarpeeksi iso, johon voi levitellä papereita, työvaatteille on oma kaappinsa, mapeille on tarpeeksi hyllyköitä ja seinillä on magneettinauhaa tai sellaista kangasmaista seinää, johon voi laittaa ne tärkeimmät paperit nähtäväksi yhdellä silmäyksellä. Jotenkin kuulostaa sille, että tuossa jutussa mainitut toimistot on tarkoitettu vain sellaisille idiooteille käsienheiluttelijoille, jotka suu vaahdossa pälättävät ja kälättävät. Askeettinen ja spartalainen sen toimiston pitää olla eikä mikään perkeleen huvipuisto, jonne on tultu velttoilemaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
