Apea viikonloppu

Viime viikonloppu ja sitä seurannut viikon alku oli vähän alakuloista. Perjantaina ilmestyi The Big Bang Theoryn viimeisen kauden viimeinen jakso. Sarja oli kaiken kaikkiaan kaksitoista(!) kautta pitkä. Komediasarjana tuo on ollut erittäin onnistunut. Melkeinpä joka kerralla tuo on onnistunut jotenkin irrottamaan edes pienen naurunhörähdyksen. Kaksitoista vuotta on kyllä aika pitkä aika pitää tuollainen taso yllä mutta niin vain onnistui tuossa.

Maanantaina oli puolestaan Game of Thronesin vuoro päättyä. Tämä viimeinen kausi oli toisaalta hieman meh. Joissakin kohdissa tuntui, että oli menty siitä missä aita oli matalin ilman mitään logiikkaa. Kunhan oli vain tehty jotakin, joka näyttäisi mahtipontiselle mutta sisältö oli silkkoa. Viimeinen jakso nyt palautti hieman tasoa takaisin. Lopetus oli minun mielestä sellainen kuten sen pitääkin olla. Mitään ei oikeastaan jäänyt roikkumaan ilmaan ja asiat saivat järkevät/loogisen oloiset päätökset. Jos toisenlaista loppua olisi halunnut sarjalle, niin ainoa oikea tapa olisi ollut tähän tyyliin:



Kaikkein karvaimman uutisen luin launtaina: Sukulaissieluni Grumpy Cat oli heittänyt veivinsä kyseisellä viikolla. Eipä tuohon pystynyt muuta toteamaan kuin, että



Mitenkä sitä jaksaa taas raahustaa näiden kaikkien "menetyksien" jälkeen tässä ilottomassa arjessa...

Potkulaudalla

Näin netissä viikolla sähköpotkulaudoista uutisen, jossa pisti silmiin seuraava katkelma:


(kuvankaappaus otettu täältä)

Tuosta näkee taas kerran hyvin miten siellä Helsi... perslävessä asuvat nuoret, urbaanit, ei-lahjakkaat ihmiset ovat vieraantuneet maaseudun elämästä. Jos tietäisi edes hiukan, että missä kunnossa tiet ovat oikeasti maaseudulla, niin tuskin tuollaisia kommentteja päästelisi.

Ensinnäkin suurimmaksi osaksi tiet ovat sorateitä. Tai yleensä ainakin näin keväisin saatanan mutateitä, riippuen hieman sateisuudesta. Niillähän se on hyvä ajaa tuollasilla pienirenkaisella kökkeröillä, kun välillä ei meinaa edes autollakaan päästä kunnolla eteenpäin ilman, että auto uppoaa paskaan. Jos tie sattuukin sitten olemaan asfaltoitu, niin ne on päästetty niin huonoon kuntoon, että tien pinta on pahimmillaan täynnä helvetin teräväreunaisia kuoppia tai pinta on halkeillut pitkiä matkoja. Noihin rakoihin se on iloista ajaa polkupyörälläkin ja ottaa iloiset ilmalennot tangon yli tai sitten iskeä vain klassisesti munat tankoon (ei tosin ole vielä onneksi minulle noin käynyt).

Edellä mainitut tiet ovat yleensä nelinumeroisia yhdysteitä. Ja tuskin kukaan täysin sielun ja ruumin voimissa oleva lähtee jollain pellepotkulaudalla vilkasliikenteisille seututeille (kolminumeroiset tiet). Ainakin näillä korkeuksille tuollaisten teiden reunat ovat yleensä niin kapeita, että kahden renkaan kulkuvälineellä on liikuttava ajokaistalla mikäli asfaltilla haluaa ajaa. Saattaisi sekin olla näkemisen arvoinen asia, että miten sähköpotkulaudalla menijä selviäisi siitä, kun vierestä pyyhältää ohi rekka kahdeksaa kymppiä.

Puhumattakaan vielä siitä, että ne matkat maaseudulla paikasta A paikkaan B on yleensä aika pitkiä. Haluaisinpa nähdä miten lausunnon päästänyt henkilö ajaisi potkulaudalla sen 20 km työmatkan. Saattaisi siinä olla jännän äärellä, että riittääkö vekottimessa akku perille asti vai joutuuko heittämään paskan ojan pohjalle ja kävelemään loppumatkan. Tuolle poliisin liikennepäällikölle pitäisi kyllä myöntää tuon lausunnon perusteella "Viikon idiootein lausunto" -palkinto.