Työmatkalla

Viime viikolla olin työmatkalla ja jäi vähän sekavat tunnelmat koko matkasta. Jouduin yöpymään yön hotellissa, joka ei tosiaankaan ollut kovin viihtyisä. Hotelli vaikutti jotenkin nuhjuiselta ja ajastaan jälkeen jääneeltä. Käytäviltä huonettani etsiessä en voinut olla huomaamatta sitä, että yleisilme toi mieleen ruotsinlaivan ahtaat ja ankeat käytävät. Huonekaan ei ollut kovin hääppöinen ja se oli aika pieni koppi. Suihkussa/vessassa lattia oli jäätävän kylmä ja huoneen puolellakin sai vetää pitkähihaisen paidan päälle vaikka huoneen seinällä ollut lämpömittari väitti lämpötilan olevan yli 25 astetta. Taisi olla sekin vain siinä näön vuoksi eikä niinkään lämpötilan mittausta varten.

Sama linja jatkui myös television osalta, joka oli vanha ja pienehkö kuvaputkitelevisio. Kuvan laatu oli vähän suittuinen ja kaukosäätimen nappeja sai painaa sormenpäät valkoisena, jotta jotain tapahtui. Osa normaaleista kanavista ei edes näkynyt ja joiltakin kanavilta oli ääni häveyksissä.

Sänky oli samaa sarjaa muun tyylin ohella, sillä se oli keskeltä kuopalle painunut. Peitto sen sijaan teki ainoan poikkeuksen: sen alla oli erittäin lämmin ja mukava olla. Mutta eipä tuo lämmin peittokaan auttanut unen tuloon sillä huoneessa kuului häiritsevän kovana ilmastoinnin suhina. Tähän vielä lisättynä se seikka, että en osaa nukkua uudessa paikassa ensimmäisenä öinä niin lopputulemaksi unet jäivät lyhyeksi.

Perjantai

Viikonloppu on taas edessä... Jotenkin ei vain kyllä sille tunnu. Normaalisti työviikon jälkeen näin perjantai-iltaisin sitä on jotenkin paremmalla mielellä kun edessä on viikonloppu ja ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä. Nyt tavallaan tuntuu kuin työviikko ei olisi loppunutkaan ja se vain jatkuu. Johtuneeko tuo sitten siitä, että joudun maanantaina lähtemään työmatkalle ja ajatukset on jo siinä. Koitapa tässä sitten rentoutua viikonloppu...

Sekalaista viikon varrelta

Tuosta aikasemmin kirjoitetusta arvauksesta... Kävin viime viikolla tosiaan lääkärissä, tänään kävin siellä toisen kerran vähän pitemmällä visiitillä. Eihän sieltä nyt mitään diagnoosia vielä tullut, sen sijaan tuli lähetettä erikoislääkärille... Sillekin pitäisi varata itse aika mutta milloin sitten teen sen, niin se on asia erikseen, koska inhoan hyvin paljon puhelimella soittamista jonnekin tuntemattomaan paikkaan. Ja vielä kun siihen ajanvarausnumeroon soittamisesta nyhdetään se parikymmenttä senttiä minuutti niin se tekee luuriin tarttumisesta vieläkin vastenmielisempää... Taitaa olla tämän asian hoito hyvin pitkän ajan juttu...

Eilen illalla tuli poltettua pinna pienen asian takia... Ostin joku kuukausi sitten pienen tavaran, jota aioin käyttää yhdessä pienessä projektissa. Nämä minun projektit tuppaa olemaan aina hieman hitaasti eteneviä, niin myös tämäkin. Laitoin aikaisemmin tämän osasen parin muun tavaran kanssa sellaiseen muovirasiaan säilytykseen, jotta ne eivät pyörisi pitkin pöytiä. Eilen illalla ryhdyin taas hieman viemään projektiani eteenpäin ja otin nämä esineet tästä rasiasta pyöritelläkseni niitä hyppysissä. Rasiassa oli tämä osanen ja muovipussi, jossa oli vielä pienempiä osia. Ihmettelin vähän kun jotenkin muovipussi oli ikäänkuin liimautunut kiinni yhdestä kohdin vaikka nämä tavarat eivät olleet liimaa nähneetkään. Noh, jatkoin ja katselin tätä aikasemmin ostaamaani osaa ja pyörittelin sitä käsissäni kunnes siitä lähti irti palanen ja ilme oli taas tuttu O_o WTF. Ihmetellessäni ja tutkiessani rikkoutunutta osaa mieleeni pätkähti tuosta liimaantuneesta muovipussista, että erilaiset muovit voi sulattaa toisia muoveja ja tämän takia pussi oli hieman sulanut ja myöskin se toinen osa rikkoutui. Muovi sulattaa muovia... VOI JUMALAUTA!!! Yhdessä millisekunissa V-käyrä nousi uusiin sfääreihin ja tämä muovinen säilytysrasia lensi seinään. Istuin pöydän ääressä kirosanoja päästellen kunnes nousin ylös ja astelin rasian luo. Otin käsipainon ja murskasin tämän saatanan perkeleellisen muovirasian paskaksi ja heitin sen roskiin... Että voikin nuin pieni ja mitätön asia vituttaa paljon. Projekti ei tule etenemään enää minnekään sillä uutta samanlaista paskaosaa en ala ostamaan, joka pelkästään hajoaa siitä, että sitä säilyttää tietämättään vääränlaisessa rasiassa. Nykyään tuntuu, että markkinoille syydetään paskaa, joka hajoaa vähäisimmästäkin pikku tärinästä/käsittelystä/säilytyksestä...

Taas on sellainen olo, että mikään ei kiinnosta tippaakaan ja kaikki on samaa tylsää paskaa ja yksinoloa. Tästä joutaakin taas nukkumaan, jotta jaksaa taas herätä pirtsakkana ennen viittä...

PS. Olen katsellut vähän mitä kautta näille sivuille eksytään ja eniten tänne löydetään blogilistan kautta avainsanalla seksi. Jos satuit nyt tulemaan tänne sivulle juuri sitä kautta niin valitettavasti voin kertoa ettet tule sitä tästä blogista paljoa löytämään... Senkin perverssi.

Vanhojen tanssit

Sattuipa netistä sanomalehtien sivuja selatessa juttu lukiolaisten vanhojen tansseista tökkäämään silmään. Seuraavassa hieman pätkää siitä...

Pojat jaetaan jo yläkoulussa

Pojista on Vanhojen tansseissa kova kysyntä, ja tytöt ovat monilla paikkakunnilla valinneet partnerinsa jo yläkouluaikana. Jos partnerin hankinta tuntuu hankalalta, voi joltain jäädä koko kurssi välistä.

Kun muistelen omalta kohdaltani nuita vanhojen tansseja, tai tarkemmin sanottuna juuri tuota partnerin valintaa, niin kun olisikin tilanne ollut samanlainen kuten tuossa uutispätkässä. Luokallani oli tyttöjä poikia enemmän mutta poikien valinnasta ei tullut kinaa kenenkään kanssa. Luokan suosituimmat pojat ja tytöt nyt olivat tietysti valinneet toisensa aiemmin mutta loput pareista tansseja opettanut opettaja "pakkoparitti" tuntien alussa kun kukaan ei vapaaehtoisesti suostunut tekemään liikettä. En muutenkaan ollut kovin innostunut nuista tansseista ja viimeistään tuo opettajan käytös ja muu touhu sai minut tuntemaan, että kuulun hylkysakkiin. Onneksi tuo on kuitenkin jo takanapäin... Jos nyt olisin lukion tokalla ja edessä olisi vanhojen tanssit niin jättäisin riemumielin koko paskan väliin ja antaisin muiden tuskailla keskenään.

Arvaus

Seikkaillessani taas viime viikolla blogien maailmassa törmäsin yhteen blogiin, jonka kirjoittaja oli käynyt tekemässä erään testin ja oli postannut testitulokset blogiinsa. Kävin tekemässä itsekin kyseisen testin ja sen jälkeen on ollut vähän suunta hakusessa/hukassa. Normaalisti ohitan nämä netistä löytyvät testit ja niiden tarjoamat tulokset sen enempää ajattelematta mutta nyt kuitenkin joku laittoi pienen huomiovalon vilkkumaan. Ehkä se oli se, kun vertasin omia testituloksia tämän toisen bloginpitäjän tuloksiin. Tällä toisella arviot taisivat olla melkein kaikissa kohdissa luokkaa "moderate" eli ihan ok. Omalla kohdalla tulokset olivat taasen ihan eri luokkaa ollen useassa kohdassa tasolla "high" tai "very high". Tämä veti ilmettä hieman O_o WTF? ja ryhdyinkin sitten tutkimaan asiaa pintaa syvemmältä. Ilme vakavoitui vielä lisää kun tietoa alkoi löytyä ja vertasin sitä omaan elämääni. Viikonloppuna asiaa pyöriteltyäni enemmän päässä päätin varata ajan lääkärille. Huomenna pitäisi siis käydä lääkärisedän vastaanotolla purkamassa ajatuksiaan. Arvaukseni on tässä, 21 kirjainta pitkä sana: P*************SH****Ö. Saa nähdä osuuko arvaukseni oikeaan, pahoin pelkään, että se on hyvin lähellä...

Vaatteet on mun aatteet

Niin palatakseni siihen asiaan mihin törmäsin seikkaillessani blogeissa viime kirjoitusta kirjoitellessa... Jossain blogissa mieshenkilö mietiskeli kaverinsa puheiden perusteella ajatusta, jossa typykkä pukeutuu vaatteisiisi (siis miehen paitaan tai jotain vastaavaa). Kirjoittajasta ajatus tuntui mukavalta ja miellyttävältä.

Minä taas en voi ymmärtää ollenkaan tuota asiaa. Miksi hitossa naisen pitäisi mennä sinne miehen vaatekaapille ja pukeutua sen paitoihin?! Minusta tuo ajatus siitä, että nainen pukeutuisi minun vaatteisiin on jotenkin... jotenkin... Enpäs saa tähän taas oikeaa sanaa keksittyä mutta kuitenkin se ei minusta tunnu miellyttävältä tai mukavalta ajatukselta... Jotenkin nainen näyttäisi silloin minun silmissä dorkalta... Kertooko se taas toisaalta sitä, että minulla on dorkat vaatteet... Joopa joo, vähän karkaa mopo käsistä. :D

Muutenkin tuo asia tuntuu vähän idioottimaiselta kun sitä pyörittelee päässään enemmän... Jos nainen pukeutuu miehen vaatekappaleeseen niin jotenkin se on hyväksyttävämpää mutta annapa olla kun käännetään asia toisinpäin eli mies pukeutuu naisen hepeneisiin niin tuskinpa vaatteiden omistajalle tulee miellyttäviä ajatuksia päähän.

Miksi siis jotkut asiat ovat ok näin mutta toisinpäin ei? Otapa näistä selvää sitten...

Testiä

Oletko luoneeltasi sinkku vai sitoutuva?

Tulos: Sitoutumiskammoinen sinkku

Olet oman itsesi herra, mutta välität myös muista, parhaiten viihdyt omassa seurassasi. Haluat ehkä viettää elämäsi yksin, mutta toisaaltaan parisuhde voisi taata turvallisen kumppanin, et ole kuitenkaan villi sinkku. Parasta olisi sinkkukausi vakituisella sänkypartnerilla tai parisuhde kumppanin kanssa, joka ymmärtää itsenäisyytesi. Älä anna kenenkään kahlita sinua kuitenkaan! Et halua, että kukaan muu päättää asioistasi viimeisen päälle kuin sinä itse!

Näin sanoi joku naamakirjan testi. Vaikka nuo testit ovat tuollaisia hupijuttuja niin oikeastaan tuo pitää yllättävän hyvin paikkaansa. Loppuelämääni en kyllä haluaisi viettää yksin, olen saanut jo ihan tarpeekseni tästä yksinolosta vaikka viihdyn hyvin omissa oloissani. Viihdynkö sitten vähän liiankin hyvin kun en ole saanut muutosta aikaan tähän yksinäisyysasiaan? Varmaankin...

Minusta on turha puhuakaan villinä sinkkuna. Mitä sitten tuolla villillä nyt tarkoitetaankaan mutta en hurvittele tai elostele pitkin yökerhoja tai mitenkään muutenkaan. Pidän jotenkin tylsästä ja arkisesta elämästä, jossa asiat menevät samaa rataansa mutta kuitenkin välillä on hyvä olla edes jotakin vaihtelua...

Tuokin pitää paikkaansa, että haluan päättää omista asioistani viimeisen päälle. Jos annan päätöksen teon jollekin toiselle ja päätös ja sen seuraukset eivät ole minulle mieleisiä, niin tulen tästä erittäin ärtyneeksi ja v-käyrä nousee tämän päätöksen tehneen henkilön kohdalla korkealle. Ja kaiken lisäksi tästä jää omaan päähän pyörimään ajatus, että tuokin olisi pitänyt päättää itse. Vähän siis itseänikin soimaan. Siksipä kun tekee oman mielensä mukaan niin saa kakun mieleisekseen... tai sitten ei.

Jooh... Taas tuli eksyttyä jonnekin blogien syövereihin ja jäi tämä kirjoitus. Mutta löytyi sieltä kyllä taas yksi pieni kirjoittamisen aihe. Ensi kertaan siis...