28.1.2013
Matematiikkaa
Laskeskelinpa huvikseni tuossa miten paljon tulee nostettua painoja yhtä liikettä tehdessä. Suoritukseen kuuluu 15 toistoa 30 kg:n painolla. Tästä tulee yhteensä 450 kg. Tätä vielä väännetään kolme sarjaa eli yhteensä 1350 kg. Nyt en enää ihmettele, että minkä takia se veltostuttaa tuon liikesarjan jälkeen, kun kaikkinensa on tullut nostettua pienehkön henkilöauton massan verran painoja. Niin ja sitten vielä ne puolenkymmentä muuta liikettä... x3 iltana viikossa = veltto makaroni
26.1.2013
Jokonyt
Meinasi perjantaina töissä revetä perse. Syynä ei kuitenkaan ollut mikään työhön liittyvä juttu. Aamulla työpaikkavahti nimittäin kilautti sähköpostiin ilmoituksen uudesta avoimesta työpaikasta. Lueskelin ilmoituksen läpi ja meinasi iskeä pieni hepulikohtaus. Työ olisi omaan alaan liittyvää mutta kuitenkin ihan eri hommaa mitä nyt teen. Ja lisäksi vielä tuo työpaikka olisi vanhalla opiskelupaikkakunnalla, jonne olen aina haaveillut pääseväni takaisin.
Iltapäivällä otin sitten luurin käteen ja soitin kysyäkseni tarkempia tietoja paikasta. Homma vaikutti ihan mielenkiintoiselta, joten tämä päivä on nyt sitten mennyt hakemusta ja CV:tä viilatessa. Ajatukset ovat pyörineet mielessä tuosta ilmoituksen lukemista lähtien vähän liiankin vauhdikkaasti. Mielessä on kerennyt jo pyöritellä kaikenlaista aina asunnonvaihtoon liittyvistä jutuista lähtien ja olo on kuin sillä kissalla, joka kiertää kuumaa puurokattilaa. Kerrankin olisi nyt edes pieni mahdollisuus saada muutosta tähän paskaan.
Iltapäivällä otin sitten luurin käteen ja soitin kysyäkseni tarkempia tietoja paikasta. Homma vaikutti ihan mielenkiintoiselta, joten tämä päivä on nyt sitten mennyt hakemusta ja CV:tä viilatessa. Ajatukset ovat pyörineet mielessä tuosta ilmoituksen lukemista lähtien vähän liiankin vauhdikkaasti. Mielessä on kerennyt jo pyöritellä kaikenlaista aina asunnonvaihtoon liittyvistä jutuista lähtien ja olo on kuin sillä kissalla, joka kiertää kuumaa puurokattilaa. Kerrankin olisi nyt edes pieni mahdollisuus saada muutosta tähän paskaan.
21.1.2013
Henkilökohtainen tilinpäätös 2012
Tutkiskelin huvikseni vähän miten vuosi 2012 meni itseltä ja blogin osalta. Tässä joitakin tilastoja ja huomioita asiasta.
Mikäli noihin blogin tilastoihin on luottamista, niin kolme eniten näyttökertoja keränneitä kirjoituksia olivat seuraavat tekstipläjäykset (suluissa näyttökertojen määrä):
1. Neitsyys meni (70)
2. Winter is coming (29)
3. Työkoneiden arvonta (27)
Luultavasti tuon ykköstilan napanneen kirjoituksen selittää kirjoituksen otsikko, sillä näytti, että tuohon kirjoitukseen löydettiin monta kertaa hakukoneen kautta. Valitsin ihan tietoisesti kirjoituksen otsikoksi tuon, koska arvelin tuovan sen hakukoneen kautta näyttökertoja. Tältä osin valinta olikin onnistunut. Sääli vain ettei kirjoituksen sisältö luultavasti vastannut ollenkaan sitä mitä hakijat olivat etsineet. Voisi kuvitella, että vanhemmat kirjoitukset keräisivät enemmän näyttökertoja, mutta näin ei näyttänyt olevan. Ensimmäinen on julkaistu heinäkuussa, toinen syyskuussa ja kolmas tammikuussa, joten revipä näistä mitään ihmeellistä.
Vastaavasti kolme eniten kommentteja saaneita kirjoituksia olivat nämä (suluissa kommenttien määrä):
1. VMP (8)
2. Sitä ja tätä (8)
3. Mopo karkasi käsistä, osa 2 (4)
Nuo postaukset käsittelevät kaikki aiheiltaan erilaisia asioita, joten sen perusteella ei pysty sanomaan tai ennustamaan minkälainen kirjoitus keräisi eniten kommentteja. Menneen vuoden aikana julkaisin kirjoituksia kaikkinensa 86 kpl. Kirjoituksista 32 sai kommentteja 81 kpl eli tasaisesti jaettuna n. vajaa yksi kommentti/kirjoitus. Noista luvuista laskettuna n. 63 % kirjoituksista jäi ilman yhtään kommenttia. Ja kun huomioi, että tuosta kommenttimäärästä ehkä n. puolet on omia kommentteja, niin voidaan vetää johtopäätös, että tämä blogi ei ole kovin kommentteja keräävä. Ja miksi olisikaan, kun kirjoitukset ovat luonteeltaan melko paljon henkilökohtaista tilitystä, avautumista ja nillitystä, niin hankala sellaisia tekstejä on varmasti kommentoida.
Samankaltaista päätelmää voisi tehdä noista kirjoitusten yhteydessä käytetyistä tunnisteista (suluissa kirjoitusten määrä, joissa ko. tunniste esiintyy):
höpinä (53)
työpaikka (22)
kuntoilu (18)
arki (15)
työ (15)
jupina (10)
tyytyväinen (10)
yksinäisyys (9)
Operaatio Puujalka (8)
ärsyyntynyt (8)
ajatukset (7)
blogi (7)
seksittömyys (7)
vittuuntunut (5)
seksi (4)
uutiskatsaus (4)
idiootit (3)
kosketus (3)
sähköpostitutut (3)
tylsyys (3)
unet (3)
ongelma (2)
tyly (2)
avautuminen (1)
hiljaisuus (1)
nettideittailu (1)
tarpeettomuus (1)
Jos miettii noita tunnisteiden määriä eri kirjoituksissa ja miettii kulunutta vuotta, niin melko hyvin ne korreloi keskenään. Vuoden aikana ei tapahtunut juuri oikein mitään kummallista. Arki oli karua ja harmaata, työt ja työpaikan ihmiset ärsyttivät, aiheuttivat jupinaa ja vitutusta (ei ehkä niin paljon kuin olisi voinut kuvitella). Työpaikan ulkopuolella ei ollut juuri mitään muuta elämää, pientä muutosta tuohon ehkä toi keväällä aloitettu hieman vakavampi ja säännöllisempi kuntoilu, joka toi ajoittain tyytyväisyyden tunnetta.
Uusiin ihmisiin ei tullut juuri tutustuttua. Työn kautta muistaakseni tuli ehkä joku uusi naama nähtyä. Operaatio Puujalka puolestaan oli jo alkanut vuonna 2011, joten senkään merkeissä ei varsinaisesti tullut tavattua ketään ennestään tuntematonta henkilöä vuonna 2012. Muutenkin vuosi oli tyystin kosketukseton ja seksitön. Ehkä lähimmäksi seksiä pääsin, kun naapurin panoluukun seinän läpi kuului kiimaista vinkumista (josta tulikin mieleen, että eipä ole sieltäkään kuulunut nyt pitkään aikaan mitään ääntä).
Vuosi 2012 lyhyesti muutamalla sanalla kuvattuna: tylsä, yllätyksetön, emotionaalisesti jäinen.
Mikäli noihin blogin tilastoihin on luottamista, niin kolme eniten näyttökertoja keränneitä kirjoituksia olivat seuraavat tekstipläjäykset (suluissa näyttökertojen määrä):
1. Neitsyys meni (70)
2. Winter is coming (29)
3. Työkoneiden arvonta (27)
Luultavasti tuon ykköstilan napanneen kirjoituksen selittää kirjoituksen otsikko, sillä näytti, että tuohon kirjoitukseen löydettiin monta kertaa hakukoneen kautta. Valitsin ihan tietoisesti kirjoituksen otsikoksi tuon, koska arvelin tuovan sen hakukoneen kautta näyttökertoja. Tältä osin valinta olikin onnistunut. Sääli vain ettei kirjoituksen sisältö luultavasti vastannut ollenkaan sitä mitä hakijat olivat etsineet. Voisi kuvitella, että vanhemmat kirjoitukset keräisivät enemmän näyttökertoja, mutta näin ei näyttänyt olevan. Ensimmäinen on julkaistu heinäkuussa, toinen syyskuussa ja kolmas tammikuussa, joten revipä näistä mitään ihmeellistä.
Vastaavasti kolme eniten kommentteja saaneita kirjoituksia olivat nämä (suluissa kommenttien määrä):
1. VMP (8)
2. Sitä ja tätä (8)
3. Mopo karkasi käsistä, osa 2 (4)
Nuo postaukset käsittelevät kaikki aiheiltaan erilaisia asioita, joten sen perusteella ei pysty sanomaan tai ennustamaan minkälainen kirjoitus keräisi eniten kommentteja. Menneen vuoden aikana julkaisin kirjoituksia kaikkinensa 86 kpl. Kirjoituksista 32 sai kommentteja 81 kpl eli tasaisesti jaettuna n. vajaa yksi kommentti/kirjoitus. Noista luvuista laskettuna n. 63 % kirjoituksista jäi ilman yhtään kommenttia. Ja kun huomioi, että tuosta kommenttimäärästä ehkä n. puolet on omia kommentteja, niin voidaan vetää johtopäätös, että tämä blogi ei ole kovin kommentteja keräävä. Ja miksi olisikaan, kun kirjoitukset ovat luonteeltaan melko paljon henkilökohtaista tilitystä, avautumista ja nillitystä, niin hankala sellaisia tekstejä on varmasti kommentoida.
Samankaltaista päätelmää voisi tehdä noista kirjoitusten yhteydessä käytetyistä tunnisteista (suluissa kirjoitusten määrä, joissa ko. tunniste esiintyy):
höpinä (53)
työpaikka (22)
kuntoilu (18)
arki (15)
työ (15)
jupina (10)
tyytyväinen (10)
yksinäisyys (9)
Operaatio Puujalka (8)
ärsyyntynyt (8)
ajatukset (7)
blogi (7)
seksittömyys (7)
vittuuntunut (5)
seksi (4)
uutiskatsaus (4)
idiootit (3)
kosketus (3)
sähköpostitutut (3)
tylsyys (3)
unet (3)
ongelma (2)
tyly (2)
avautuminen (1)
hiljaisuus (1)
nettideittailu (1)
tarpeettomuus (1)
Jos miettii noita tunnisteiden määriä eri kirjoituksissa ja miettii kulunutta vuotta, niin melko hyvin ne korreloi keskenään. Vuoden aikana ei tapahtunut juuri oikein mitään kummallista. Arki oli karua ja harmaata, työt ja työpaikan ihmiset ärsyttivät, aiheuttivat jupinaa ja vitutusta (ei ehkä niin paljon kuin olisi voinut kuvitella). Työpaikan ulkopuolella ei ollut juuri mitään muuta elämää, pientä muutosta tuohon ehkä toi keväällä aloitettu hieman vakavampi ja säännöllisempi kuntoilu, joka toi ajoittain tyytyväisyyden tunnetta.
Uusiin ihmisiin ei tullut juuri tutustuttua. Työn kautta muistaakseni tuli ehkä joku uusi naama nähtyä. Operaatio Puujalka puolestaan oli jo alkanut vuonna 2011, joten senkään merkeissä ei varsinaisesti tullut tavattua ketään ennestään tuntematonta henkilöä vuonna 2012. Muutenkin vuosi oli tyystin kosketukseton ja seksitön. Ehkä lähimmäksi seksiä pääsin, kun naapurin panoluukun seinän läpi kuului kiimaista vinkumista (josta tulikin mieleen, että eipä ole sieltäkään kuulunut nyt pitkään aikaan mitään ääntä).
Vuosi 2012 lyhyesti muutamalla sanalla kuvattuna: tylsä, yllätyksetön, emotionaalisesti jäinen.
13.1.2013
Arkista
Pitkästä aikaa olin tänään tavallista masentuneempi. Asunto siivoamatta ja pölyä ja murusia pitkin lattioita, pöydillä lojui tavaraa, pyörästä kumi puhki, leipä lopussa, pyykkiä narulla viikkausta odottamassa, pari paitaa silittämättä, lakanat vaihdettava sänkyyn. Vähemmästäkin sitä masentuu, kun ajattelee tuollaista työmäärää, johon menee helposti se päivä.
Eipä se muu auttanut kuin heti aamusta ryhtyä leikkimään Leipuri Hiivaa ja tekemään ensimmäisenä leipää. Leivän kohotessa oli sopivasti aikaa, joten siinä välissä sain silitettyä paidat pois. Ja leivän paistuessa oli taas hieman aikaa, joten katsoin pois muutaman jakson sarjaa, jota olin tallentanut aikaisemmin viikkolla. Kello oli sitten leipien valmistumisen jälkeen sen verran, että oli aika keittää kaurapuuroa.
Kaurapuuron syönnin jälkeen tuskailin, että imuroisinko ensin asunnon vai korjaisinko pyörän kumin. Päädyin ensin kuitenkin viikkailemaan ne narulla kuivaneet pyykit, sillä ne piti saada pois imuroinnin tieltä ja kumikorjauksessa kuitenkin kädet menee paskaan, niin sama oli kaapittaa pyykit puhtailla käsillä. Tämän jälkeen päätin tarttua kumihommiin, koska siinä tulee lisää imuroitavaa sotkua, niin sama jättää imurointi jäljemmäksi. Eipä siinä sitten muuta kuin rengas irti pyörästä, kumi ulos renkaasta, paikattavan kohdan hakua vesiastian kanssa ja sen löydyttyä paikkaus. Paitsi, että kumiliima oli loppu, niin homma pysähtyi kuin seinään. Vähän aikaa vitutti mutta sitten muistin kaapissa olleen pikaliiman. Koitin liimata paikkarasiasta kaivettua paikkaa pikaliiman avulla tuubiin kiinni mutta eihän se tarttunut. Siinä vaiheessa vitutus iski jälleen ankarampana ja teki mieli heittää pitkäkseen lattialle sikiöasentoon makaamaan. Liimapurkin mukaan liiman olisi pitänyt liimata myös kumia mutta kissan viikset! Koitin miettiä, että mitäs sitten. Kaupat ei ole auki sunnuntaina ja tarvitsisin pyörää heti maanantaina, niin lisää tuskaa kiitos vain. Muistin sitten yhden pahvilaatikossa olleen vanhan räjähtäen paukahtaneen sisuskumin. Leikkasin siitä sopivankokoisen läntin, johon leivitin pikaliimaa ja painoin sen reijän päälle apinanraivokkaan puristuksen kera. Tällä kertaa paikka tuntui pysyvän. Pumppasin kumiin hieman ilmaa ja tarkistin vielä vesiastian kanssa, ettei reikä vuotanut. Kaikki näytti hyvälle, joten kumi takaisin renkaan sisään, renkaan täyttö ilmalla ja pyörylä takaisin kiinni pyörään.
Tämän episodin jälkeen aloin äkämyspäissäni raivata pöytiä (sitä ennen piti siis vielä siivota ne korjaustöiden sotkut). Keittiön pöydällä lojui mainoksia, lehtiä ja jonninjoutavia lappuja. Työpöydällä oli myös jonninjoutavia lappuja ynnä muita puoliksi töherrettyjä töhrypapereita, joihin olin aikaisemmin kirjoitellut olevinaan jotakin tärkeitä muistiinpanoja, joita ei pystynyt heittämään pois. Mikä minua itsessä ärsyttää on se, että kerään, säilön ja pistän talteen ihan liikaa sellaista joutavaa roskaa, jolla ei yleensä tee mitään. Kuten tavallista, siivousvimma meinasi karata taas vähän käsistä ja nytkin menin sorkkimaan yhtä keittiön kaappia, johon minun ei alunperin pitänytkään koskea. Tuolta kaapista sitten löytyi pari hyvää malliesimerkkiä tuosta minun säilömisvietistä. Kaapista löytyi pari sellaista pientä muovikantta, jotka muistelen laittaneeni joskus talteen saatteenaan ajatus, että joskus näille voi olla vielä tarvetta. Niin ja mistä nuo kannet olivat, kuka osaa arvata? Tyhjenneestä leivinjauhepurkista...
Pöytien ja ei-siivottavaksi ajateltujen keittiön kaapin, työpöydän laatikoston ja olohuoneen tv-tason laatikkojen siivoamisen jälkeen olikin sitten aika tarttua imurin varteen. Paitsi, että sitä ennen oli revittävä ne lakanat pois sängystä ja kiikutettava ne pyykkikoriin. Imurointia ja imuroinnin jälkeistä nysväystä kaikkinensa kolme varttia ja sitten vielä ne puhtaat lakanat sänkyyn. Kello oli tämän jälkeen taas sen verran, että oli ruoka-aika. Riisit kiehumaan, broilerin paistoa pannulla, ruoat naamariin ja lopuksi vielä päivän aikana syntyneiden keittiösotkujen tiskaus ja keittiön loppusiivous.
Nyt on taas asunto vähän siistimpi ja paikat ojennuksessa. Ei sentään enää masenna mutta ei pahemmin kyllä jaksa riemuitakkaan siitä, että kaikki hommat tuli tehtyä. Se hyvä puoli noissa vitutuspäissään tehdyissa siivouksissa on, että silloin saa lähtöpassit kaikki ne turhat rojut, joihin ei tulisi muuten normaalisti koskettua. Aina välillä tekisi niin mieli heittää kaikki tavarat pellolle tästä asunnosta ja jättää tänne vain se kaikkein vähäisin minimivarustus, jolla tulee toimeen. Saisi edes silloin huushollinsa pysymään paremmin järjestyksessä. Mutta kun on tällainen hamsteri ja ei osaa luopua mistään, niin siinähän sitten hajoilet aika ajoin.
Niin ja tuli vain päivällä imurin varressa mietittyä, että mitenkähän kauan tällaista paskaa jaksaa pyörittää itsekseen. Saati sitten, jos seurustelisi, niin miten sitten se aika riittäisi. Paitsi, että seurustellessa ja saman katon alla ollessa ei luultavasti tarvitsisi tehdä kaikkea tätä paskaa itsekseen vaan hommat voisi puolittaa.
Että eipä tässä muuta kuin sitten huomenna takaisin työpaikalle, ah niitä aina niin mukavia, töitä tekemään hyvin levänneenä.
Eipä se muu auttanut kuin heti aamusta ryhtyä leikkimään Leipuri Hiivaa ja tekemään ensimmäisenä leipää. Leivän kohotessa oli sopivasti aikaa, joten siinä välissä sain silitettyä paidat pois. Ja leivän paistuessa oli taas hieman aikaa, joten katsoin pois muutaman jakson sarjaa, jota olin tallentanut aikaisemmin viikkolla. Kello oli sitten leipien valmistumisen jälkeen sen verran, että oli aika keittää kaurapuuroa.
Kaurapuuron syönnin jälkeen tuskailin, että imuroisinko ensin asunnon vai korjaisinko pyörän kumin. Päädyin ensin kuitenkin viikkailemaan ne narulla kuivaneet pyykit, sillä ne piti saada pois imuroinnin tieltä ja kumikorjauksessa kuitenkin kädet menee paskaan, niin sama oli kaapittaa pyykit puhtailla käsillä. Tämän jälkeen päätin tarttua kumihommiin, koska siinä tulee lisää imuroitavaa sotkua, niin sama jättää imurointi jäljemmäksi. Eipä siinä sitten muuta kuin rengas irti pyörästä, kumi ulos renkaasta, paikattavan kohdan hakua vesiastian kanssa ja sen löydyttyä paikkaus. Paitsi, että kumiliima oli loppu, niin homma pysähtyi kuin seinään. Vähän aikaa vitutti mutta sitten muistin kaapissa olleen pikaliiman. Koitin liimata paikkarasiasta kaivettua paikkaa pikaliiman avulla tuubiin kiinni mutta eihän se tarttunut. Siinä vaiheessa vitutus iski jälleen ankarampana ja teki mieli heittää pitkäkseen lattialle sikiöasentoon makaamaan. Liimapurkin mukaan liiman olisi pitänyt liimata myös kumia mutta kissan viikset! Koitin miettiä, että mitäs sitten. Kaupat ei ole auki sunnuntaina ja tarvitsisin pyörää heti maanantaina, niin lisää tuskaa kiitos vain. Muistin sitten yhden pahvilaatikossa olleen vanhan räjähtäen paukahtaneen sisuskumin. Leikkasin siitä sopivankokoisen läntin, johon leivitin pikaliimaa ja painoin sen reijän päälle apinanraivokkaan puristuksen kera. Tällä kertaa paikka tuntui pysyvän. Pumppasin kumiin hieman ilmaa ja tarkistin vielä vesiastian kanssa, ettei reikä vuotanut. Kaikki näytti hyvälle, joten kumi takaisin renkaan sisään, renkaan täyttö ilmalla ja pyörylä takaisin kiinni pyörään.
Tämän episodin jälkeen aloin äkämyspäissäni raivata pöytiä (sitä ennen piti siis vielä siivota ne korjaustöiden sotkut). Keittiön pöydällä lojui mainoksia, lehtiä ja jonninjoutavia lappuja. Työpöydällä oli myös jonninjoutavia lappuja ynnä muita puoliksi töherrettyjä töhrypapereita, joihin olin aikaisemmin kirjoitellut olevinaan jotakin tärkeitä muistiinpanoja, joita ei pystynyt heittämään pois. Mikä minua itsessä ärsyttää on se, että kerään, säilön ja pistän talteen ihan liikaa sellaista joutavaa roskaa, jolla ei yleensä tee mitään. Kuten tavallista, siivousvimma meinasi karata taas vähän käsistä ja nytkin menin sorkkimaan yhtä keittiön kaappia, johon minun ei alunperin pitänytkään koskea. Tuolta kaapista sitten löytyi pari hyvää malliesimerkkiä tuosta minun säilömisvietistä. Kaapista löytyi pari sellaista pientä muovikantta, jotka muistelen laittaneeni joskus talteen saatteenaan ajatus, että joskus näille voi olla vielä tarvetta. Niin ja mistä nuo kannet olivat, kuka osaa arvata? Tyhjenneestä leivinjauhepurkista...
Pöytien ja ei-siivottavaksi ajateltujen keittiön kaapin, työpöydän laatikoston ja olohuoneen tv-tason laatikkojen siivoamisen jälkeen olikin sitten aika tarttua imurin varteen. Paitsi, että sitä ennen oli revittävä ne lakanat pois sängystä ja kiikutettava ne pyykkikoriin. Imurointia ja imuroinnin jälkeistä nysväystä kaikkinensa kolme varttia ja sitten vielä ne puhtaat lakanat sänkyyn. Kello oli tämän jälkeen taas sen verran, että oli ruoka-aika. Riisit kiehumaan, broilerin paistoa pannulla, ruoat naamariin ja lopuksi vielä päivän aikana syntyneiden keittiösotkujen tiskaus ja keittiön loppusiivous.
Nyt on taas asunto vähän siistimpi ja paikat ojennuksessa. Ei sentään enää masenna mutta ei pahemmin kyllä jaksa riemuitakkaan siitä, että kaikki hommat tuli tehtyä. Se hyvä puoli noissa vitutuspäissään tehdyissa siivouksissa on, että silloin saa lähtöpassit kaikki ne turhat rojut, joihin ei tulisi muuten normaalisti koskettua. Aina välillä tekisi niin mieli heittää kaikki tavarat pellolle tästä asunnosta ja jättää tänne vain se kaikkein vähäisin minimivarustus, jolla tulee toimeen. Saisi edes silloin huushollinsa pysymään paremmin järjestyksessä. Mutta kun on tällainen hamsteri ja ei osaa luopua mistään, niin siinähän sitten hajoilet aika ajoin.
Niin ja tuli vain päivällä imurin varressa mietittyä, että mitenkähän kauan tällaista paskaa jaksaa pyörittää itsekseen. Saati sitten, jos seurustelisi, niin miten sitten se aika riittäisi. Paitsi, että seurustellessa ja saman katon alla ollessa ei luultavasti tarvitsisi tehdä kaikkea tätä paskaa itsekseen vaan hommat voisi puolittaa.
Että eipä tässä muuta kuin sitten huomenna takaisin työpaikalle, ah niitä aina niin mukavia, töitä tekemään hyvin levänneenä.
10.1.2013
Tilinpäätöksen tarkastelua
Palaan vielä toissakertaiseen kirjoitukseen tilinpäätöksestä, koska en jaksanut kirjoittaa kaikkea yhteen putkeen ja kirjoituksen kommenttiosioonkin tuli muutamia kommentteja. Joten tässäpä vielä joitakin pohdintoja ja huomioita viime vuotisesta kirjanpidosta sekä muuta aiheeseen liittyvää.
Ohessa vielä pätkä aikaisemmin linkitetystä Taloussanomien jutusta:
...
Budjetin kartoitus auttaa, tahtoi sitten säästää tai saada horjahtelevan taloutensa hallintaan. Taulukointi kertoo, mistä voi tinkiä. Moni yllättyy – vaikkapa siitä, paljonko kahvitteluun voi palaa kuussa rahaa.
– Se ei ole välttämättä kivaa, etenkään jos ei ole rahaa millä mällätä, sanoo lakimies Minna Backman-Grönqvist Helsingin kaupungin talous- ja velkaneuvontayksiköstä.
Silti kannattaa pinnistellä, vaikka vain kuukauden ajan, neuvoo Danske Bankin ekonomisti Juhana Brotherus. Jo tammikuun tarkkailu antaa hyvän pohjan taloudenpidon suunnitteluun.
...
Minua ei nyt varsinaisesti mikään yllättänyt tuossa omassa kirjanpidossa. Sen aavistelin, että yleiseen elämiseen ja asumiseen menee suurin osa rahoista. Ehkä olisin voinut luulla, että joihinkin osa-alueisiin olisi mennyt enemmänkin rahaa mutta nyt kävin näin. Mistä voisin sitten säästää, niin se on hankalampi homma. Melkein kaikki menot koostuvat enemmän tai vähemmän "pakollisista" asioista, niin juustohöylälle on vaikea keksiä sopivaa kohdetta. Ehkä asumismenoihin voisi jotenkin vaikuttaa, jos muuttaisi korvessa olevaan pikkuruiseen tönöön, jossa ei olisi sähköjä. Luultavasti ylläpitokustannukset eivät silloin olisi kovin suuret, mikäli ei tarvitsisi tehdä suurempia remontteja tai korjauksia. Saattaisihan se oleskelu vain olla hieman ankeaa ilman sähköjä. Toisaalta jos virittelisi tarpeeksi aurinkopaneeleita, niin yhden hengen nuukailulla saattaisikin tulla toimeen ja tällöin ei välttämättä tarvitsisi olla sähköyhtiöiden maksumiehenä. Olisiko se sitten arvoista, tiedä häntä. Ajatus kyllä houkuttaisi...
Mitä tulee tuohon seuranta-ajan pituuteen, niin omien havaintojeni mukaan puhe yhden kuukauden mittaisesta seurannasta on täyttä paskaa. Jos menojaan haluaa seurata, niin vain vuosi on riittävä pitkä aika tähän. Tässä syy:
Esimerkiksi pelkästään tammikuussa kertyi menoja yli 12 % koko vuoden määrästä, kun taas helmikuun osuus koko vuoden potista oli vain reilu 4 %. Tammikuussa minulle lankesi maksettavaksi vakutuukset ja jäsenmaksut + tähän päälle muut normaalit menot, helmikuussa menot koostuivat vain yhdestä sähkölaskusta, asumismenoista ja ruokaan menneestä rahasta. Eli pelkän yksittäisen kuukauden menojen seurannalla ei vielä juuri tule hullua hurskaammaksi, sillä menot näyttävät vaihtelevan melko paljon kuukausittain.
Yksi mielenkiintoinen tai hauska asia tuon kirjanpidon avulla myös paljastui. Koska tiedossa oli koko vuoden tulot ja menot, niin lukemista paljastui se, milloin koko vuoden menot kattava summa on tienattu. Tätä voi siis soveltaa jo tulevana vuonna, tosin sillä olettamuksella, että vuoden tulos on positiivinen ja menot ja tulot pysyvät suunnilleen samoina.
Joka tapauksessa tuo kirjanpidon pitäminen oli sen verran hyödyllistä, että teen sitä jatkossakin. Minkälaisena se tulee sitten jatkumaan, niin se on tällä hetkellä vähän auki. Mielessä on pyörinyt jonkinlainen tietokanta, jonka muoto on hautunut jonkin aikaa päässä. Sillä välin kuitenkin pitää täytellä Exceliä kunnes saan jonkinlaista muuta kirjanpitosysteemiä aikaiseksi.
Ohessa vielä pätkä aikaisemmin linkitetystä Taloussanomien jutusta:
...
Budjetin kartoitus auttaa, tahtoi sitten säästää tai saada horjahtelevan taloutensa hallintaan. Taulukointi kertoo, mistä voi tinkiä. Moni yllättyy – vaikkapa siitä, paljonko kahvitteluun voi palaa kuussa rahaa.
– Se ei ole välttämättä kivaa, etenkään jos ei ole rahaa millä mällätä, sanoo lakimies Minna Backman-Grönqvist Helsingin kaupungin talous- ja velkaneuvontayksiköstä.
Silti kannattaa pinnistellä, vaikka vain kuukauden ajan, neuvoo Danske Bankin ekonomisti Juhana Brotherus. Jo tammikuun tarkkailu antaa hyvän pohjan taloudenpidon suunnitteluun.
...
Minua ei nyt varsinaisesti mikään yllättänyt tuossa omassa kirjanpidossa. Sen aavistelin, että yleiseen elämiseen ja asumiseen menee suurin osa rahoista. Ehkä olisin voinut luulla, että joihinkin osa-alueisiin olisi mennyt enemmänkin rahaa mutta nyt kävin näin. Mistä voisin sitten säästää, niin se on hankalampi homma. Melkein kaikki menot koostuvat enemmän tai vähemmän "pakollisista" asioista, niin juustohöylälle on vaikea keksiä sopivaa kohdetta. Ehkä asumismenoihin voisi jotenkin vaikuttaa, jos muuttaisi korvessa olevaan pikkuruiseen tönöön, jossa ei olisi sähköjä. Luultavasti ylläpitokustannukset eivät silloin olisi kovin suuret, mikäli ei tarvitsisi tehdä suurempia remontteja tai korjauksia. Saattaisihan se oleskelu vain olla hieman ankeaa ilman sähköjä. Toisaalta jos virittelisi tarpeeksi aurinkopaneeleita, niin yhden hengen nuukailulla saattaisikin tulla toimeen ja tällöin ei välttämättä tarvitsisi olla sähköyhtiöiden maksumiehenä. Olisiko se sitten arvoista, tiedä häntä. Ajatus kyllä houkuttaisi...
Mitä tulee tuohon seuranta-ajan pituuteen, niin omien havaintojeni mukaan puhe yhden kuukauden mittaisesta seurannasta on täyttä paskaa. Jos menojaan haluaa seurata, niin vain vuosi on riittävä pitkä aika tähän. Tässä syy:
Esimerkiksi pelkästään tammikuussa kertyi menoja yli 12 % koko vuoden määrästä, kun taas helmikuun osuus koko vuoden potista oli vain reilu 4 %. Tammikuussa minulle lankesi maksettavaksi vakutuukset ja jäsenmaksut + tähän päälle muut normaalit menot, helmikuussa menot koostuivat vain yhdestä sähkölaskusta, asumismenoista ja ruokaan menneestä rahasta. Eli pelkän yksittäisen kuukauden menojen seurannalla ei vielä juuri tule hullua hurskaammaksi, sillä menot näyttävät vaihtelevan melko paljon kuukausittain.
Yksi mielenkiintoinen tai hauska asia tuon kirjanpidon avulla myös paljastui. Koska tiedossa oli koko vuoden tulot ja menot, niin lukemista paljastui se, milloin koko vuoden menot kattava summa on tienattu. Tätä voi siis soveltaa jo tulevana vuonna, tosin sillä olettamuksella, että vuoden tulos on positiivinen ja menot ja tulot pysyvät suunnilleen samoina.
Joka tapauksessa tuo kirjanpidon pitäminen oli sen verran hyödyllistä, että teen sitä jatkossakin. Minkälaisena se tulee sitten jatkumaan, niin se on tällä hetkellä vähän auki. Mielessä on pyörinyt jonkinlainen tietokanta, jonka muoto on hautunut jonkin aikaa päässä. Sillä välin kuitenkin pitää täytellä Exceliä kunnes saan jonkinlaista muuta kirjanpitosysteemiä aikaiseksi.
4.1.2013
Sinne ja takaisin
Kävin eilen katsomassa ihan uteliaisuuttani elokuvateatterissa tämän hobbitti-elokuvan 3D-version. Tykkäsin näistä kolmesta aikaisemmasta LOTR-kuvasta, niin teki mieli sitten nähdä tämäkin tarina, joka liittyy vahvasti nuihin aikaisempiin elokuviin.
En ole aikaisemmin nähnyt mitään elokuvaa 3D-muodossa, niin olihan tuo ihan hauska uusi kokemus. Ei nyt mitään maata järisyttävää mutta toihan se omanlaisensa mausteen siihen katsomiskokemukseen. Aika paljon näytti riippuvan ruudulla olevasta kohtauksesta, miten hyvin kolmiulotteisuus tuli esille.
Niin ja itse se elokuva. Vaikka kuvan kesto oli lähemmäs kolme tuntia, niin aika ei käynyt pitkäksi ollenkaan. Tarinallisesti tuo pätkä nyt ei ihmeitä tarjonnut mutta silmäkarkkia oli tarjolla enemmän. Ja kun olen enemmän visuaalinen ihminen eli tykkään katsella kaikenlaista, niin tuossa oli kyllä katselemista. Maisemat olivat silmäkarkkia parhaimmillaan, varsinkin siinä kohtauksessa, missä örkit jahtasivat kääpiöiden kulkuetta läpi kumpuilevan maaston. Toinen mieleen jäänyt "paikka" oli vuoren sisälle oleva örkkien? luolamaailma, joka jäi mieleen ehkä yksityiskohtien paljouden takia.
Jos pitäisi valita paras hahmo tuosta elokuvasta, niin se valinta on hieman epätavallinen. Eli ei kuka vaan mikä. Valinta on my precious eli one ring to rule them all. Se oli vain jotenkin niin yksinkertaisen kiehtova, ettei sitä voinut olla katsomatta. My precious... Huvittavaa miten paljon musiikilla on merkitystä tuossa elokuvassa varsinkin tuon sormuksen kohdalla. Musiikista olisi pystynyt päättelemään hyvin sen mitä kankaalla näkyi vaikka silmät olisivat olleet kiinni. Aina tämän sormuksen ollessa kuvassa kuului se tietty sävelmä, joka oli käynyt tutuksi noista aikasemmista elokuvista.
Yksi huono puoli, ja iso sellainen, tuossa elokuvassa kyllä oli. Miten tässä oikein jaksaa odotella vuoden ennen seuraavan osan ilmestymistä?!
En ole aikaisemmin nähnyt mitään elokuvaa 3D-muodossa, niin olihan tuo ihan hauska uusi kokemus. Ei nyt mitään maata järisyttävää mutta toihan se omanlaisensa mausteen siihen katsomiskokemukseen. Aika paljon näytti riippuvan ruudulla olevasta kohtauksesta, miten hyvin kolmiulotteisuus tuli esille.
Niin ja itse se elokuva. Vaikka kuvan kesto oli lähemmäs kolme tuntia, niin aika ei käynyt pitkäksi ollenkaan. Tarinallisesti tuo pätkä nyt ei ihmeitä tarjonnut mutta silmäkarkkia oli tarjolla enemmän. Ja kun olen enemmän visuaalinen ihminen eli tykkään katsella kaikenlaista, niin tuossa oli kyllä katselemista. Maisemat olivat silmäkarkkia parhaimmillaan, varsinkin siinä kohtauksessa, missä örkit jahtasivat kääpiöiden kulkuetta läpi kumpuilevan maaston. Toinen mieleen jäänyt "paikka" oli vuoren sisälle oleva örkkien? luolamaailma, joka jäi mieleen ehkä yksityiskohtien paljouden takia.
Jos pitäisi valita paras hahmo tuosta elokuvasta, niin se valinta on hieman epätavallinen. Eli ei kuka vaan mikä. Valinta on my precious eli one ring to rule them all. Se oli vain jotenkin niin yksinkertaisen kiehtova, ettei sitä voinut olla katsomatta. My precious... Huvittavaa miten paljon musiikilla on merkitystä tuossa elokuvassa varsinkin tuon sormuksen kohdalla. Musiikista olisi pystynyt päättelemään hyvin sen mitä kankaalla näkyi vaikka silmät olisivat olleet kiinni. Aina tämän sormuksen ollessa kuvassa kuului se tietty sävelmä, joka oli käynyt tutuksi noista aikasemmista elokuvista.
Yksi huono puoli, ja iso sellainen, tuossa elokuvassa kyllä oli. Miten tässä oikein jaksaa odotella vuoden ennen seuraavan osan ilmestymistä?!
2.1.2013
Tilinpäätös 2012
Netissä seikkaillessa törmäsin Taloussanomien sivuilla olleeseen juttuun. Juttu käsitteli tulojen ja menojen seurantaa ja miten se auttaa omassa taloudenpidossa. Alla hieman pätkää uutisesta:
Tässä on taloudellesi paras uudenvuodenlupaus
Unohda perinteiset treenilupaukset ja uuden vuoden karkkilakot. Talousasiantuntijat suosittelevat niiden sijaan Excel-sulkeisia ja ajan antamista talousasioille. Näiden neuvojen jälkeen tili ei ole enää miinuksella ennen palkkapäivää. Ja tiedät, mihin rahasi kuluvat.
...
Kerrankin olin edelläkävijänä tässä asiassa. Aloin nimittäin pitämään kirjaa tuloistani ja menoistani viime vuoden alussa. Mitään erityistä syytä tai tarvetta minulla ei taulukointiin ollut, päätin vain huvikseni seurata mihin rahavirrat menevät ja koska nolife, niin joutaa tekemään tämänkaltaista nysväystä. Tein ihan yksinkertaisen taulukon Exceliin, johon tulot ja menot oli eritelty ja hieman kategorisoitu. Kaikki menot ja tulot tulivat kirjattua koko vuoden ajalta, joten vuodesta sai erittäin kattavan kuvan. Tapahtumia oli kaikkinensa 150 kpl, joista menoja oli n. 130 ja tuloja n. 20 kpl. Ja koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin tässä aineiston pohjalta kasattu piirakkadiagrammi menoista vuoden 2012 ajalta.
Tuloksista näkyy selvästi, että rahaa kuluu eniten asumiseen, ruokaan ja kulkemiseen paikasta A paikkaan B. Kategoria asuminen sisältää asunnosta maksetut vastikkeet ja muut maksut, veden ja sähkön. Asumismenoista vastike rohmusi yli 80 %, sähkö 11 %, vesi 5 % ja loput meni sekalaisille pikkuasioille. Ruokailu sisältää kaiken ostetun ruoan ja juoman sekä ruokailut maksullisissa paikoissa. Kulkuvälineet puolestaan sisältävät kaikkea liikkumiseen ja kulkuvälineisiin liittyvää eli matkaliput, bensamaksut, polkupyörään menneet osat jne.
Huvitus-kategorian suuruutta selittää puolestaan heinäkuussa ostetut kaiuttimet. Tämä yksittäinen kustannus melkein kattaa koko tuon kategorian siivun, joitakin yksittäisiä pääsylippuja tapahtumiin ja sellaista kuului myös tuohon mukaan. Eli kaikki jeesustelijat voivat unohtaa motkotuksen siitä, että tuo raha olisi mennyt baareiluun, alkoholiin tai vastaavaan (niiden osuus menoista: 0 €).
Yllättäen myös vakuutukset ja liiton + työttömyyskassan jäsenmaksu muodostavat menoista yhteensä 14 %. Kategoria yhteydenpito pitää sisällään netistä ja puhelimesta tulevat kustannukset ja tästäkin leijonanosa on nettiliittymän kuukausimaksua. Loput on sitten murusia. Lahjoihin meni tänä vuonna ehkä normaalia enemmän, koska sukuun sattui muutamia isompia merkkipäiviä, joita ei "normaalina" vuonna ole. Kotitalous-kategoria sisältää kaikki hammasharjat, shampoot, keittiö-, siivous yms. tarvikkeet mitä nyt kotitalouden ja itsensä ylläpidossa tarvitaankaan. Harrastuksiin ja vaatteisiin meni melko vähän rahaa, karkkiinkin upposi vain alle kolmekymppiä vaikka se nollaa tuossa kuvassa näyttää.
Tuloista ei juuri kovin montaa sanaa ole sanottavana. Suurin osa niistä muodostui palkasta ja joka kuukausi tilille tupsahti suunnilleen sama summa rahaa. Muita tuloja oli alle prosentti ja ne koostuivat lähinnä koroista ja yksittäisten työmatkojen päivärahoista.
Tilinpäätös oli viime vuodelta positiivinen eli voin olla tyytyväinen itseeni. Hyvä minä!
Ai niin. Kirjanpidon mukaan hävisin sentin pyöristyksissä kaupoille yhteensä 0,07 €. Katkera tappio, AARRRGGGHHH! Tähän asiaan on kyllä syytä paneutua tulevana vuotena äärimmäisen tarkasti ja minimoida mahdolliset tappiot.
Tässä on taloudellesi paras uudenvuodenlupaus
Unohda perinteiset treenilupaukset ja uuden vuoden karkkilakot. Talousasiantuntijat suosittelevat niiden sijaan Excel-sulkeisia ja ajan antamista talousasioille. Näiden neuvojen jälkeen tili ei ole enää miinuksella ennen palkkapäivää. Ja tiedät, mihin rahasi kuluvat.
...
Kerrankin olin edelläkävijänä tässä asiassa. Aloin nimittäin pitämään kirjaa tuloistani ja menoistani viime vuoden alussa. Mitään erityistä syytä tai tarvetta minulla ei taulukointiin ollut, päätin vain huvikseni seurata mihin rahavirrat menevät ja koska nolife, niin joutaa tekemään tämänkaltaista nysväystä. Tein ihan yksinkertaisen taulukon Exceliin, johon tulot ja menot oli eritelty ja hieman kategorisoitu. Kaikki menot ja tulot tulivat kirjattua koko vuoden ajalta, joten vuodesta sai erittäin kattavan kuvan. Tapahtumia oli kaikkinensa 150 kpl, joista menoja oli n. 130 ja tuloja n. 20 kpl. Ja koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin tässä aineiston pohjalta kasattu piirakkadiagrammi menoista vuoden 2012 ajalta.
Tuloksista näkyy selvästi, että rahaa kuluu eniten asumiseen, ruokaan ja kulkemiseen paikasta A paikkaan B. Kategoria asuminen sisältää asunnosta maksetut vastikkeet ja muut maksut, veden ja sähkön. Asumismenoista vastike rohmusi yli 80 %, sähkö 11 %, vesi 5 % ja loput meni sekalaisille pikkuasioille. Ruokailu sisältää kaiken ostetun ruoan ja juoman sekä ruokailut maksullisissa paikoissa. Kulkuvälineet puolestaan sisältävät kaikkea liikkumiseen ja kulkuvälineisiin liittyvää eli matkaliput, bensamaksut, polkupyörään menneet osat jne.
Huvitus-kategorian suuruutta selittää puolestaan heinäkuussa ostetut kaiuttimet. Tämä yksittäinen kustannus melkein kattaa koko tuon kategorian siivun, joitakin yksittäisiä pääsylippuja tapahtumiin ja sellaista kuului myös tuohon mukaan. Eli kaikki jeesustelijat voivat unohtaa motkotuksen siitä, että tuo raha olisi mennyt baareiluun, alkoholiin tai vastaavaan (niiden osuus menoista: 0 €).
Yllättäen myös vakuutukset ja liiton + työttömyyskassan jäsenmaksu muodostavat menoista yhteensä 14 %. Kategoria yhteydenpito pitää sisällään netistä ja puhelimesta tulevat kustannukset ja tästäkin leijonanosa on nettiliittymän kuukausimaksua. Loput on sitten murusia. Lahjoihin meni tänä vuonna ehkä normaalia enemmän, koska sukuun sattui muutamia isompia merkkipäiviä, joita ei "normaalina" vuonna ole. Kotitalous-kategoria sisältää kaikki hammasharjat, shampoot, keittiö-, siivous yms. tarvikkeet mitä nyt kotitalouden ja itsensä ylläpidossa tarvitaankaan. Harrastuksiin ja vaatteisiin meni melko vähän rahaa, karkkiinkin upposi vain alle kolmekymppiä vaikka se nollaa tuossa kuvassa näyttää.
Tuloista ei juuri kovin montaa sanaa ole sanottavana. Suurin osa niistä muodostui palkasta ja joka kuukausi tilille tupsahti suunnilleen sama summa rahaa. Muita tuloja oli alle prosentti ja ne koostuivat lähinnä koroista ja yksittäisten työmatkojen päivärahoista.
Tilinpäätös oli viime vuodelta positiivinen eli voin olla tyytyväinen itseeni. Hyvä minä!
Ai niin. Kirjanpidon mukaan hävisin sentin pyöristyksissä kaupoille yhteensä 0,07 €. Katkera tappio, AARRRGGGHHH! Tähän asiaan on kyllä syytä paneutua tulevana vuotena äärimmäisen tarkasti ja minimoida mahdolliset tappiot.
1.1.2013
Vuosi vaihtuu
Muu väki raketteja laukoi, Urpo Turpo nukkuen vuotta vaihtoi... Näin on mennyt aiemmat vuodet ja niin menee tämäkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
