Hyvä joulupukki
Vaikka jouluaattoon on enää vain yksi yö niin toivottavasti tämä lahjatoive ei tule myöhässä... Toivoisin lahjaksi ratkaisua ongelmaani ja sitä ettei tästä yksinäisyydestä tarvitsisi kärsiä. Sellainen kaveri olisi kiva, jonka kanssa tulisin toimeen ja jonka kanssa voisi viettää aikaa ja jutustella niitä näitä. Kaikkein paras lahja olisi tietysti joku kumppani, jonka kanssa voisi jakaa elämänsä mutta luulen ettei sitä varmaan vielä kannata toivoa ennen kuin tämä yksi ongelma on saatu edes jollain tasolla hoidettua pois päiväjärjestyksestä... Tämmöistä toivetta minulla olisi...
Terkuin, Urpo Turpo
23.12.2010
22.12.2010
Haukotus
Eilen jouduin käymään eräässä kauppakeskuksessa. Joka kerta kun olen käynyt tuossa kauppakompleksissa niin olen ollut siellä ikäänkuin hukassa. Ei sillä, että olisin ollut siellä eksyksissä vaan jotenkin se ei tunnu ollenkaan minun paikalta enkä siellä jostain syystä viihdy. Tuntuu ettei siellä ole edes oikein sellaisia kauppoja, joissa voisin kierrellä. Suurin osa liikkeistä näyttää minun silmin olevan naisten rättiliikkeitä tai vastaavia paikkoja, joihin minulla ei ole mitään asiaa... Katsoinpa ihan huvikseni kauppakeskuksen nettisivuilta liikkeet ja sain vahvistusta tuntemuksilleni. Paikasta löytyy 8 kahvilaa tai ravintolaa, 4 kauneuteen liittyvää liikettä, lähemmäs parikymmentä (!) vaateliikettä (eikä oikeastaan yksikään niistä ollut tarkoitettu miehille) ja toistakymmentä sekalaista liikettä käsittäen kampaamoista lahjatavaraliikkeisiin. Eli ei ihmekään, jos minua ei huvita käydä siellä. Lisäksi se ihmisvilinä on hieman luotaantyöntävä ja varsinkin kun koko aika ympärillä pyörii lähinnä teinejä tai ei ainakaan kovin paljon yli parikymppistä porukkaa. Tuli vain sillon viimeksi tunne etten oikein kuulu ollenkaan joukkoon ja olen ihan väärässä paikassa...
Kohta varmaan pitäisi mennä taas nukkumaan. Sänkyyn lämpimän peiton alle kömpinen on aina mukavaa. Ehkä se on siksi mukavaa, koska minulla on paksu peitto, joka lämmittää mukavasti joka puolelta kun sen käärii ympärilleen. Missään muualla ei oikein tuota samaa tunnetta tule koettua. Toisilla se on varmaan vieläkin mukavampaa kun saavat olla rakkaimpiensa kanssa saman peiton alla... Tulipahan vain tuostakin mieleen eräs asia. En ole nimittäin nukkunut koskaan kenenkään vieressä. No varmaankin pienempänä tietysti on tullut joskus nukuttua vanhempien vieressä mutta noin niin kuin vanhemmalla iällä. Millaistahan sekin mahtaisi olla, jos joku olisi vierellä... Vaikeaa edes kuvitella itseään sellaiseen tilanteeseen...
Kohta varmaan pitäisi mennä taas nukkumaan. Sänkyyn lämpimän peiton alle kömpinen on aina mukavaa. Ehkä se on siksi mukavaa, koska minulla on paksu peitto, joka lämmittää mukavasti joka puolelta kun sen käärii ympärilleen. Missään muualla ei oikein tuota samaa tunnetta tule koettua. Toisilla se on varmaan vieläkin mukavampaa kun saavat olla rakkaimpiensa kanssa saman peiton alla... Tulipahan vain tuostakin mieleen eräs asia. En ole nimittäin nukkunut koskaan kenenkään vieressä. No varmaankin pienempänä tietysti on tullut joskus nukuttua vanhempien vieressä mutta noin niin kuin vanhemmalla iällä. Millaistahan sekin mahtaisi olla, jos joku olisi vierellä... Vaikeaa edes kuvitella itseään sellaiseen tilanteeseen...
21.12.2010
Tasa-arvoa!
Sattuipa taas yhdestä lehdestä silmään juttu, jossa oli haastateltu jotakin Katulähetyksen työntekijää, joka kohtaa työssään niitä ihmisiä, joille elämä ei hymyile. Alla katkelma jutusta...
Jotenkin tuo pätkä ärsytti minua paljon. Jutusta saa ihan sellaisen kuvan, että miesten ollessa kyseessä, asia on ok ja siinä ei ole mitään ihmeellistä. Mutta jos kyseessä onkin nainen, joka ei ole saanut rakkautta niin voi Hellanduudelis ja hyvät hykkyrät sentään miten järkyttävän huolestuttavaa se on!
Noh, ehkäpä tämä nykyajan suuntaus on sitä tasa-arvoa, jota naiset ovat aina niin halunneet. Onnea sen johdosta, että pääsette nauttimaan samoista asioista, jotka ovat olleet pelkästään miesten etuoikeuksia jo peräti 65 vuotta...
Kun Katulähetys aloitti toimintansa 65 vuotta sitten, sen asiakkaina oli vain miehiä.
– On huolestuttavaa, että nykyään neljäsosa asiakkaistamme on naisia. Kun olen heiltä kysynyt, ovatko he koskaan olleet isänsä sylissä ja onko heille kerrottu, että heitä rakastetaan, en ole tähän päivään myöntävää vastausta saanut.
Jotenkin tuo pätkä ärsytti minua paljon. Jutusta saa ihan sellaisen kuvan, että miesten ollessa kyseessä, asia on ok ja siinä ei ole mitään ihmeellistä. Mutta jos kyseessä onkin nainen, joka ei ole saanut rakkautta niin voi Hellanduudelis ja hyvät hykkyrät sentään miten järkyttävän huolestuttavaa se on!
Noh, ehkäpä tämä nykyajan suuntaus on sitä tasa-arvoa, jota naiset ovat aina niin halunneet. Onnea sen johdosta, että pääsette nauttimaan samoista asioista, jotka ovat olleet pelkästään miesten etuoikeuksia jo peräti 65 vuotta...
20.12.2010
Diipadaapaa
Kirjoittelenpahan nyt taas kun näkyy tuota juttua riittävän. Aikaisemmassa kirjoitelmassani mainitsin miten tuo siivous ei ole oikein innostanut viime aikoina. Samaa voisi sanoa suihkusta käynnistä. En tiedä mikä siinä on mutta jotenkin tuo suihkussa käyntikin on alkanut tökkiä viime aikoina. Joka ilta sitä tulee kuitenkin käytyä mutta mieli hangoittelee aina vähän vastaan. Lieneekö nuo sitten jotakin masennuksen oireita kun tuntuu ettei mikään enää pahemmin kiinnosta/innosta. Kaikki on sitä samaa paskaa, jota se on ollut enemmän ja vähemmän viimeiset kymmenen vuotta. Yksinäistä, tylsää jne.
Tuntuu, että hyvin harvat asiat enää nykyään saavat minulle hymyn huulille tai nauramaan. Eräs tällainen harvinainen asia on yksi komediasarja, jota olen katsonut. Ei sekään koko aika ole mitään vitsitykitystä, joka saisi minut iloiseksi mutta kuitenkin saa minut vähän paremmalle mielelle ja naurahtamaan aina silloin tällöin.
Ai niin... Taisinkin kirjoitella aikaisemmin siitä kun kävin lääkärissä ja sen jälkeen minun piti varata aika toiselle lääkärille. Sain varattua tuon ajan vasta toissa viikolla. Eihän tuossa ajanvarauksessa näyttänyt menevän kuin reilu kuukausi. Ja varmaan sitäkään ei olisi tapahtunut ellei olisi tullut mahdollisuutta mitä nyt tuli... Toisaalta tuo lääkärille meno on vähän mietittänyt... Onko siitä mitään hyötyä ja selviääkö ylipäätään tämä minun ongelma. Tammikuun loppupuolta siis odotellessa...
Tuntuu, että hyvin harvat asiat enää nykyään saavat minulle hymyn huulille tai nauramaan. Eräs tällainen harvinainen asia on yksi komediasarja, jota olen katsonut. Ei sekään koko aika ole mitään vitsitykitystä, joka saisi minut iloiseksi mutta kuitenkin saa minut vähän paremmalle mielelle ja naurahtamaan aina silloin tällöin.
Ai niin... Taisinkin kirjoitella aikaisemmin siitä kun kävin lääkärissä ja sen jälkeen minun piti varata aika toiselle lääkärille. Sain varattua tuon ajan vasta toissa viikolla. Eihän tuossa ajanvarauksessa näyttänyt menevän kuin reilu kuukausi. Ja varmaan sitäkään ei olisi tapahtunut ellei olisi tullut mahdollisuutta mitä nyt tuli... Toisaalta tuo lääkärille meno on vähän mietittänyt... Onko siitä mitään hyötyä ja selviääkö ylipäätään tämä minun ongelma. Tammikuun loppupuolta siis odotellessa...
Nettitreffilöillä
Selailin tuossa äsken nuita netissä olevia treffi-ilmoituksia tai seuranhakuprofiileita, miksi niitä nyt voisi sanoakaan. Niitäkään ei ole tullut pitkään aikaan kovin tarkasti seurattua. Jotenkin on innostus niitä kohtaan laskenut hyvin paljon, johtuen ehkä seuraavista syistä...
a) En osaa kirjoittaa niin kiinnostavaa ilmoitusta, johon saisin edes viittä vastausta. Minulla ei riitä pitkäjänteisyyttä ja mielikuvitusta tuohon ilmoituksen kirjoittamiseen. Varsinkin kun tiedän mikä minä olen, niin se tekee hankalammaksi kirjoittaa jotain tekopirtsakkaa kuvausta itsestä. Totuuttakaan on turha siihen laittaa, kun tietää ettei se anna mitenkään positiivistä kuvaa vastapuolelle.
b) Jos jotakin viestien vaihtoa syntyy jonkun kanssa, niin yleensä se loppuu hyvin nopeasti. Edelleen tässäkin on tuota mielikuvituksen puutetta. En osaa oikein nyhjätä juttua tyhjästä ja jos jotakin keksin, niin ei sillä parilla lauseella kovin pitkälle ratsasteta.
c) Muiden tekemät profiilit eivät nappaa. Suurimmassa osassa ilmoituksista henkilö kertoo olevansa huumorintajuinen, sosiaalinen ja kaikkea sitä normaalia profiilipaskaa, joka saa ilmoituksen laatijan "näyttämään" kiinnostavalta. Hyvin harva profiili/ilmoitus on sellainen, että se saisi minut kirjoittamaan jollekin. Suurimmasta osasta puuttuu se jokin, joka tekisi ilmoittajasta kiinnostavan.
d) Viimeisimpänä se tärkein eli tyhjän saa pyytämättäkin. Vuosien varrella nuista nettideittisivustoista on tullut kokemusta sen verran, että tiedän sen olevan täyttä ajanhukkaa. Ihan turha yrittää keksiä itsestään mitään mairittelevaa ilmoitusta kun vastauksia saa yhden käden sormilla laskettavan määrän... Vaikka niistä sormista olisi amputoitu puolet pois... Ja ihan sama pätee niihin kaikkiin lähetettyihin viesteihin.
a) En osaa kirjoittaa niin kiinnostavaa ilmoitusta, johon saisin edes viittä vastausta. Minulla ei riitä pitkäjänteisyyttä ja mielikuvitusta tuohon ilmoituksen kirjoittamiseen. Varsinkin kun tiedän mikä minä olen, niin se tekee hankalammaksi kirjoittaa jotain tekopirtsakkaa kuvausta itsestä. Totuuttakaan on turha siihen laittaa, kun tietää ettei se anna mitenkään positiivistä kuvaa vastapuolelle.
b) Jos jotakin viestien vaihtoa syntyy jonkun kanssa, niin yleensä se loppuu hyvin nopeasti. Edelleen tässäkin on tuota mielikuvituksen puutetta. En osaa oikein nyhjätä juttua tyhjästä ja jos jotakin keksin, niin ei sillä parilla lauseella kovin pitkälle ratsasteta.
c) Muiden tekemät profiilit eivät nappaa. Suurimmassa osassa ilmoituksista henkilö kertoo olevansa huumorintajuinen, sosiaalinen ja kaikkea sitä normaalia profiilipaskaa, joka saa ilmoituksen laatijan "näyttämään" kiinnostavalta. Hyvin harva profiili/ilmoitus on sellainen, että se saisi minut kirjoittamaan jollekin. Suurimmasta osasta puuttuu se jokin, joka tekisi ilmoittajasta kiinnostavan.
d) Viimeisimpänä se tärkein eli tyhjän saa pyytämättäkin. Vuosien varrella nuista nettideittisivustoista on tullut kokemusta sen verran, että tiedän sen olevan täyttä ajanhukkaa. Ihan turha yrittää keksiä itsestään mitään mairittelevaa ilmoitusta kun vastauksia saa yhden käden sormilla laskettavan määrän... Vaikka niistä sormista olisi amputoitu puolet pois... Ja ihan sama pätee niihin kaikkiin lähetettyihin viesteihin.
Maanantai
Tänään on taas jotenkin innostus nollassa. Mitään ei jaksa tehdä ja mikään ei innosta. Viikonloppuna jaksoin ihme kyllä siivota koko asunnon. Jotenkin tuo siivoaminen on vain mennyt velttoiluksi tämän syksyn aikana. Aikaisemmin jaksoin siivota asunnon suunnilleen kerran viikossa. Nyt tahti on luokkaa kerran kahdessa viikossa, jos aina sitäkään. Yleensä yksinäisen "lemmikit" eli villakoirat tulevat pyörimään nurkkiin ennen kuin saan kaivettua imurin esille. Itse asiassa tuo imurin kaivaminen esille ei kummoisia ponnistuksia vaadi mutta paljon enemmän työtä tuottaa se tahtotilan löytäminen siivoamiseen... Ei sen puoleen, en taida olla ainut, jolla tuo siivoaminen jää. Tuli vilkaistua viikonloppuna Suomi24-keskustelupalstan yksinäisten osioita ja siellä oli ketju siivouksesta, jossa myös muut yksinäiset kirjoittivat, etteivät jaksa siivota kovin ahkerasti.
Kohta vuorossa sitten pyykkien ripustelua kuivumaan, voi tätä maanantai-illan jännittävyyttä!
Kohta vuorossa sitten pyykkien ripustelua kuivumaan, voi tätä maanantai-illan jännittävyyttä!
16.12.2010
15.12.2010
Justjoo
Eksyin taas uutissivuilla ja siellä törmäsin seuraavanlaiseen uutiseen...
Ei voisi enempää olla tutkimus väärässä! Minun tapauksessani kävi juuri päinvastoin... Liityin lärvikirjaan noin vuosi sitten ja lähinnä sekin tapahtui niiden muutamien sähköpostituttujen takia. Heti alussa huomasin, että yksi näistä, joiden kanssa olin vaihdellut sähköpostia jotakin parisen vuotta, ei vastaillut enää posteihini. Toisen kanssa taas meni kuten oli mennyt aikaisemminkin eli joskus tuli vastausta, joskus ei. Kolmannen kanssa olen vaihdellut viestejä vielä jotenkuten mutta tuntuu, että kohta sekin vähäinen yhteydenpito lopahtaa kokonaan. Eli muutos erakoksi alkoi sen jälkeen kun liityin tuonne lärvikirjaan, tunnesiteiden tai minkään muunkaan siteiden vahvistamisesta ei voi puhuakaan.
Internetissä vetkuilu ei muuta erakoksi, jos kyse on sosiaalisesta mediasta kuten Facebookista, sanoo Reutersin uutisoima tutkimus.
Facebookin kaltainen sosiaalinen media ei heikennä vaan vahvistaa tunnesiteitä ihmisiin, mutta eri tavalla eri ikäryhmille.
Tutkijat Texasin yliopistosta uskovat, että sosiaalinen media mahdollistaa uudenlaisia ystävyyden, intiimiyden ja yhteisöllisyyden ilmaisun muotoja, jotka vahvistavat ihmissuhteita.
Ei voisi enempää olla tutkimus väärässä! Minun tapauksessani kävi juuri päinvastoin... Liityin lärvikirjaan noin vuosi sitten ja lähinnä sekin tapahtui niiden muutamien sähköpostituttujen takia. Heti alussa huomasin, että yksi näistä, joiden kanssa olin vaihdellut sähköpostia jotakin parisen vuotta, ei vastaillut enää posteihini. Toisen kanssa taas meni kuten oli mennyt aikaisemminkin eli joskus tuli vastausta, joskus ei. Kolmannen kanssa olen vaihdellut viestejä vielä jotenkuten mutta tuntuu, että kohta sekin vähäinen yhteydenpito lopahtaa kokonaan. Eli muutos erakoksi alkoi sen jälkeen kun liityin tuonne lärvikirjaan, tunnesiteiden tai minkään muunkaan siteiden vahvistamisesta ei voi puhuakaan.
14.12.2010
Uutiskatsausta
Sattui silmään uutista...
Omalla kohdalla en muista milloin viimeksi olisin laittanut roskiin jotakin syötävää. Minulla bioroskia kertyy lähinnä erilaisista kuorista (peruna, porkkana, hedelmät jne). Tavallistakin roskaa tulee hyvin vähän ja sekin on lähinnä pakkausmuovia ja sellaista. Yleensä roskia tarvitsee viedä ulos kerran parissa viikossa ja silloinkin vain se on sen takia ettei ne roskat alkaisi haista, ei niinkään roska-astian täyttymisen takia. Paperit ja pahvitölkit meneekin sitten niille tarkoitettuihin keräysastioihin.
Jos tilastojen perusteella minulla ei mene roskiin juuri mitään niin joku pistää sitten minunkin edestä sen 40 kiloa. Aika iso lukema...
Suomalainen heittää syömäkelpoista ruokaa roskiin 20-30 kiloa vuodessa. Yksittäinen kotitalous haaskaa vuosittain 50-65 kiloa. Eniten pois heitetään vihanneksia ja kotiruokaa, kertoo tuore tutkimus, jonka on toteuttanut Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT).
...
Näitä tuotteita heitetään eniten roskiin:
Vihannekset, 19 prosenttia kokonaishävikistä
Kotiruoka, 18 prosenttia
Maitotuotteita, 17 prosenttia
Leipää ja muita viljatuotteita 13 prosenttia
Hedelmiä ja marjoja, 13 prosenttia
Lihaa, kalaa ja kananmunia 7 prosenttia
Valmisruokia 6 prosenttia
Säilykkeet ja naposteltavat 2,5 prosenttia
Omalla kohdalla en muista milloin viimeksi olisin laittanut roskiin jotakin syötävää. Minulla bioroskia kertyy lähinnä erilaisista kuorista (peruna, porkkana, hedelmät jne). Tavallistakin roskaa tulee hyvin vähän ja sekin on lähinnä pakkausmuovia ja sellaista. Yleensä roskia tarvitsee viedä ulos kerran parissa viikossa ja silloinkin vain se on sen takia ettei ne roskat alkaisi haista, ei niinkään roska-astian täyttymisen takia. Paperit ja pahvitölkit meneekin sitten niille tarkoitettuihin keräysastioihin.
Jos tilastojen perusteella minulla ei mene roskiin juuri mitään niin joku pistää sitten minunkin edestä sen 40 kiloa. Aika iso lukema...
8.12.2010
Smooltoolkkia
Yhtenä päivänä eksyin työpaikalla kahvipöytään. Muuten ei tule tuota tehtyä mutta nyt oli tiedotustilaisuus niin tuli sitten istahdettua siihen pöydän ääreen. Siinä ennen tiedotusta viereiselle tuolille istui esimies, joka sitten kysyi miten eräs projektini on edennyt. Vastasin jotakin asiaan kuuluvaa mutta jälkeenpäin ajatellen olisin voinut puhua ihan puuta heinää tai keksiä ihan omiani. Sain nimittäin sellaisen kuvan esimiehen ruumiinkielestä, että häntä ei oikeasti kiinnostanut ollenkaan minun projektin eteneminen. Ei hän kyllä mitään myöskään kommentoinut sanomisiini mutta jotenkin minua häiritsi enemmän juuri se eleiden ja ilmeiden välittämä sanoma kuin puheen puute.
Olen aikaisemminkin pannut merkille tämän asian työpaikalla erilaisissa tilanteissa eri ihmisten kanssa toimiessa. Ja joka kerta kun olen huomannut ettei sanomisillani taida olla mitään väliä niin siinä tilanteessa minun olisi tehnyt mieli haistattaa ja lähteä kävelemään muualle. Näiden henkilöiden kanssa ei sitten tule keskusteltua oikeastaan mistään muusta kuin työasioista. Ja lähinnä vain silloin kun tarve niin vaatii. Hieman enemmän tulee sitten juteltua sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat "aktiivisempia" kuuntelijoita. Tosin minun jutustelumäärä muihin verrattuna taitaa olla koko toimiston vähäisimpiä, että ei sen puoleen...
Olen aikaisemminkin pannut merkille tämän asian työpaikalla erilaisissa tilanteissa eri ihmisten kanssa toimiessa. Ja joka kerta kun olen huomannut ettei sanomisillani taida olla mitään väliä niin siinä tilanteessa minun olisi tehnyt mieli haistattaa ja lähteä kävelemään muualle. Näiden henkilöiden kanssa ei sitten tule keskusteltua oikeastaan mistään muusta kuin työasioista. Ja lähinnä vain silloin kun tarve niin vaatii. Hieman enemmän tulee sitten juteltua sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat "aktiivisempia" kuuntelijoita. Tosin minun jutustelumäärä muihin verrattuna taitaa olla koko toimiston vähäisimpiä, että ei sen puoleen...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
