Siirtymävaihe

Erilaiset siirtymävaiheet on kyllä hanurista. Ensin öllötetään staattisessa tilassa A, josta siirrytään tilaan B. Ja tämä siirtymä A:sta -> B:hen on se mistä minä en pahemmin tykkää. Otetaan esimerkiksi vaikka tämä loma-aika. Normaaliarkihan menee suurimmaksi osaksi itsekseen ollessa. Ja vaikka töissä käynkin ja näen siellä muita ihmisiä, niin noh... sitä "ei lasketa".

Nyt kun on tämä loma-aika, niin suurin osa siitä on tullut vietettyä lähiomaisten kanssa. Vaikka en tuossakaan tilanteessa ole kovinkaan sosiaalista sorttia, niin silti lähietäisyydellä on ollut ihmisiä, joiden seurassa voi halutessaan olla omana itsenään. Jossain vaiheessa kuitenkin on taas siirryttävä niihin omiin yksinäisiin oloihinsa. Yleensä tässä vaiheessa iskee se hienoinen masennus, kun yrittää totutella taas siihen itsekseen oleiluun. Ja juuri tämä on se vaihe, josta itse en kovin innostu. Paljon helpompaa olisi, jos A) seuraa olisi ympärillä säännöllisesti tai B) olisi koko aika omissa oloissaan.

Mutta aivan kuten paskan hajuunkin tottuu aikaa myöten, niin itsekseen oleminenkin lähtee sujumaan taas pikkuhiljaa. Radio täyttää hiljaisuutta ja tietokoneella voi veivata vaikka tällaisia kuvia Tinder-maailmasta...