Loppuvuoden aukioloajat

Asiakaspalvelu tiedottaa: Blogin henkilökunta jää lomalle koko loppuvuodeksi ja palaa seuraavan kerran töihin ensi vuoden puolella. Blogi toivottaa sille ilmeisen harvalukuiselle lukijajoukolleen hyvää joulua ja iloista uutta vuotta!

Ketutuslenkillä

Yritin asennella päivemmällä yhtä käyttöjärjestelmää tietokoneelle. Asenteluohjelma kaatui jostain syystä aina yhteen tiettyyn kohtaan ja ei mennyt siitä eteenpäin. Yritin pariin kertaan asennusta ja koitin etsiä netistä vinkkejä mutta aivan turhaan. Tietysti tuo alkoi ketuttamaan urakalla. Eilinenkin päivä oli hieman takkuinen, niin tänään ei kovin kummoista tarvinnut, jotta ketutuskynnys ylittyi.

Laitoin sitten koneen kiinni ja ajattelin tehdä hieman lihaskuntoliikkeitä mutta paskan marjat. Niidenkin tekeminen tuntui niin jähmeältä, että lopetin liikkeet siihen paikkaan. Potutti taas vielä enemmän ja lopulta laitoin ulkoiluvaatteet päälle, lenkkarit jalkaan ja lähdin ulos juoksemaan.

Ulkona tuuli mutta siitä nyt ei ollut pahemmin haittaa, kun vaatteet piti tuulta. Tuuli oli kyllä kinostanut reiteille paikka paikoin paljonkin lunta, niin välillä sai loikkia lumidyynien yli. Muuten juoksu sujui ihan hyvin ja asunnolle palatessa kyrsimyskin oli jo laantunut pois. Näköjään ihan tehokas keino nollata juoksulenkillä tuollainen potutus pois. Siinä vain tosin saattaisi käydä sillä tavalla, että huonoimpina aikoina saisi olla koko ajan lähtemässä lenkille. Ja sekin vielä, että mitäs sitten, jos se juokseminen alkaisi ketuttaa? No, toivottavasti sitä ei tulisi kohdalle.

Perjantai-illan huumaa

Mistä tietää, että ei ole elämää? Siitä, että chattailee puoli tuntia nokkelan botin kanssa.

Onpahan nyt opetettu tuollekin tekoälylle jotakin uutta ja tulipahan samalla harjoitettua hieman englannin kirjoitustaitojaan. Täytyy myöntää, että välillä tuo botti osasi keskustella hieman ihmismäisesti. Välillä jos sille kettuili, niin se otti hieman siitä itseensä. Mutta siinä kyllä olisi huomattavan paljon kehitettävää, että tuo botti muistaisi edes jotakin aikaisemmin sanotuista asioista. Nytkin se kysyi moneen kertaan nimeä eli taitoi hieman dementia vaivata sitä.

Tuli tuon bottikeskustelun takia mieleen hieman pakostakin chattailut sähköpostituttujen kanssa silloin joskus kouluaikaan. Olihan se ihan kivaa viestitellä oikean henkilön kanssa mutta oli se myös kyllä hieman hanurista. Välillä, tai aika monestikin, tuli väärinkäsityksiä, kun ei ollut kehon kieli ja äänenpainot käytettävissä. Tiedä sitten miten nyt jaksaisin pikaviestitellä, jos ylipäätään olisi joku, jonka kanssa hakata viestejä. Luultavasti seinä tulisi vastaan aika äkkiä juuri noiden sanattomien viestien puutteen takia.

Mitähän tämä tarkoittaa? osa 2

Näin viime uona, eiku yöna, eiku yona, siis yönä taas unia. Tällä kertaa muistin sen hyvin aamulla herätessä. Uni oli "kuvanlaadultaan" jotenkin selkeä, kun siitä jäi monia yksityiskohtia mieleen. Mutta oli se myös taas niin ihmeellinen ja outo, että ihmetellä täytyy.

Unessa oli mukana lentäviä helikoptereita, pari kappaletta ainakin, joita lentelivät jotkut muut ihmiset. En ollut niiden kyydissä vaan katselin, kun ne lentelivät ympäriinsä. Ympäristö oli jossain kaupungissa tai vastaavassa, joka ei kuitenkaan ollut mikään tyypillinen suomalainen kaupunki. Näytti, että rakennuksia oli ihan vieri vieressä tiiviisti ja ne eivät olleet mitään asuinrakennuksia. Vaikuttivat enemmän halleilta, teollisuusrakennuksilta tai sellaisilta kuitenkin.

Siinä menneillään oli jonkinlainen härdelli, ihmisiä liikuskeli ympärillä ja olin jonkin laatikkokasan luona. Tässä vaiheessa unen tapahtumat alkoivat mennä todella oudoiksi. Näin, että kauempana katua pitkin minua kohti tuli joitakin ihmisiä aseet käsissään. Vierelleni ilmestyi jostain mies, joka katsoi minua ja samalla laittoi laatikkokasan päälle kiväärin. Kivääri muistutti M1 Garandia ja muistan ajatelleeni siinä kohdassa, että "kiva, kohta pääsen kuuleman sen hauskan ping-äänen, joka kuuluu, kun tyhjä patruunoiden pidike lentää kivääristä ulos". Vaikka tämä mies, joka laittoi kiväärin minun eteen, ei sanonut sanaakaan, ymmärsin tämän katseesta, että minun pitäisi ampua tällä kiväärillä näitä kohti tulevia ihmisiä. Otin aseen käteeni ja ammuin joitakin näistä tyypeistä. Ihmettelin sitä, kun vaikka osuin heihin ja nämä kaatuivat maahan, niin yhdestäkään ei vuotanut verta eikä heihin tullut edes minkäänlaista luodinreikää. Nämä vain lyyhistyivät maahan.

Tuohon kohtaan loppui sitten tuo uni. Vähän aikaa sai taas mietiskellä, että mistäs ne tämän unen tapahtumat nyt oikein kumpusivat. Kuvasivatko nuo ihmiset, joita minun piti ampua, ehkä ongelmiani tai jotakin vastaavaa, jotka minun täytyy "ampua"? Uhkaako minua joku vai asuuko ehkä minun sisällä joku pimeämpi puoli, joka haluaa päästä irti riehumaan?

Otapa näistä unista sitten selvää...

Pitkä viikonloppu

Sattui sopivasti tuokin itsenäisyyspäivä tälle vuodelle. Otin perjantain vapaaksi töistä ja viikonloppu oli sitten neljä päivää pitkä. Hieman sekaisin tahtoo vain mennä viikonpäivissä, kun tulee tällainen pitkä viikonloppu. Keskiviikkoiltana tuntui, että on perjantai ja torstaina tuntui taas lauantaille. Ja sitten kohta oli taas perjantai uudestaan. Mutta joka tapauksessa, teki hyvää olla erossa töistä ja kohtahan se on tiedossa joulu. Aion pitää tuolloin puolitoista viikkoa lomaa, joten aika leppoisissa merkeissä menee tämä joulukuu kyllä.

Tänään aamulla, kun availin työsähköpostia ja tarkistelin mitä kaikkea onkaan postilaatikkoon paukahtanut, niin tuli taas yhden postin kohdalla mieleen facepalm. Keskiviikkona kello kolmen jälkeen iltapäivällä oli tullut projektiääliöltä viesti, jossa hän juhlavasti ilmoitti, että hänen puolestaan projektiryhmä voi ottaa perjantain vapaaksi.

Ei tuosta tullut minulle mieleen muuta kuin, että miten puusilmä ja -pää ihminen voi olla. Että ihan vain noin "aikaisin" sitten ilmoitti, että vapaatakin voi pitää. Olisi se varmaan ihan kohteliasta ilmoittaa tuollainen asia jo vaikka parikin päivää aikaisemmin eikä vasta sitten, kun kello alkaa olla jo tapissa. En kyllä yhtään ihmettele, jos projekteissa aikataulut ja kaikki muukin kusee, kun eräs taulapää ei osaa ajatella edes seuraavaa päivää pitemmälle.

Mutta paskan väliäkös tuosta, minä olin häipynyt työpaikalta jo pari tuntia ennen tuon sähköpostin saapumista. En tosiaankaan jää odottelemaan kenenkään idiootin lupaa sille, milloin voin pitää vapaata.

Tyydyttävää

Ensin alkuun työmutinaa. Viikolla suihkun jälkeen lattiaa lastalla kuivaksi pyyhkiessä tuli taas huomattua eräs asia. Pitempään aikaan töissä minkään asian tekeminen ei ole tuonut sellaista tyydytystä, jota sieltä joskus sai. Silloin, kun työssä tarvittavat tiedot sai vähällä vaivalla ja asiat menivät mallikkaasti, niin mikäpäs siinä oli töitä tehdessä, sen kun antoi mennä vaan. Nyt suuri osa asioista on mennyt nysväämiseksi, tarvittavia lähtötietoja ei saa vaikka kysyisikin tai jos niitä sattuu saamaan, niin ne saattavat olla ihan mitä sattuu ja asioita tehdään uudestaan enemmän kuin kerran. Ja kun tätä perse edellä mäntyyn kiipeämistä tehdään useammassa projektissa peräkkäin, niin vähemmästäkin sitä alkaa otsaan kasvaa sellainen pitkä k-y-r-p-ä.

Mitkä asiat sitten tuovat enemmän tyydytystä tällä hetkellä? Vaikka se, että sain nyt viikonloppuna ohjelmoitua sillä ohjelmointikielellä, jota aloin opiskella tässä syksyllä, sellaisen yksinkertaisen ohjelman, joka listaa hakemistoista tiedostot. Tuolle on ollut töissä tarvetta ja nyt menneellä viikolla löysin sattumalta mukavan yksinkertaisen ja helppokäyttöisen ohjelman, jolla pystyi tekemään käyttöliittymän tähän ohjelmaan. Nyt käytössä on yksinkertainen ihan itse tehty ohjelma, joka muutamalla napin painalluksella säästää hermoja siinä, että ei tarvitse enää leikkiä komentorivien kanssa. Olisihan nuita tuon toiminnon tekeviä ohjelmia ollut netissä vapaasti latailtavissa mutta niissä ei käyttöliittymät miellyttäneet, joten tulipa väsättyä sitten sellainen itse. Ja mikä parasta, ohjelmaa voi viilata ihan omien tarpeiden mukaan ja nyt jo on mielessä muutama lisäjuttu, jotka pitäisi pultata tuohon kiinni.

Niin ja mitä tulee tuohon suihkun lattian kuivaamiseen, niin saan siitäkin paljon enemmän tyydytystä mitä varsinaisesta rahan tuovasta työstä. Vedet lähtevät lattialta pois yksinkertaisin vedoin, jonka jälkeen se kuivuu nopeasti. Yksinkertaista ja helppoa ilman minkään valtakunnan säätämistä ja moneen kertaan tekemistä.

Juttelin menneellä viikolla yhden kollegan kanssa ja siinä tuli puhetta hieman töistä ja työnhausta. Kollegakin on mietiskellyt tällä alalla olemisen mielekkyyttä ja kun kysyin häneltä millaisissa hommissa hän haluisi olla, niin hän vaihtaisi kokonaan alaa ja lähtisi aivan eri hommiin mitä nyt tekee. Muutenkin olen ollut aistivinani muista henkilöistä, että en ole ainoa, jonka mieli tekisi vaihtaa työpaikkaa. Luulenpa, että muutkin ovat kypsyneet ihan niihin samoihin asioihin kuin minäkin. Varmasti, jos tässä kaupungissa tai lähialueella olisi enemmän tämän alan työpaikkoja, niin moni olisi vaihtanut ja maisemaa. Monella vain taitaa perheet yms. asiat hankaloittaa paikkakunnalta muuttoa, minua sen sijaan täällä ei pidättele mikään muu kuin asunto, jonka senkin voi pistää myyntiin, jos/kun satun saamaan töitä haluamaltani paikkakunnalta.

Ja loppuun vielä hieman arkista höpinää. Lunta tuppasi sitten kerralla enemmän taivaalta alas. Onhan tuo nyt vähän mukavamman näköistä, kun harmaat ja ruskehtavat maisemat muuttuivat valkoiseksi. Kävin iltapäivällä juoksentelemassa lyhyehkön lenkin, kun ei oikein tiennyt miten hyvin kadut oli aurattu. Oli niitä sen verran autattu ettei tarvinnut ihan nilkkoja myöten kipitellä hangessa. Juoksin niillä samoilla kengillä, joita tulee käytettyä kesällä. Ehkä näin talviaikaan saattaisi parempi olla hieman korkeavartisemmat kengät juuri tuon lumen takia ja muutenkin saisi olla hiukan isompi kenkä, jotta toiset sukat mahtuisivat kenkään hieman väljemmin. Vaatetusta sattui kerrankin olemaan juuri oikea määrä päällä, ei ollut kylmä mutta ei tullut vielä hikikään. Yleensä päällä tahtoo olla liian paljon ja hikeä pukkaa, mutta nyt pakkanen hieman avitti lämmön säätelyä.