Seisahtuu

Tänään on päiväkin lyhyimmillään, kun on tuo talvipäivän seisokki. Jospa se taas tästä alkaisi valostua... Sattuu olemaan sopivasti nämä seuraavat pari viikkoa repaleisia työpäivien osalta, niin pidän lomat ja muutama muun ylimääräisen vapaan tässä välissä pois. Blogi hiljenee nyt ennaltamääräämättömän pituiseksi ajaksi ja jatkuu taas ensi vuoden puolella.

Hyvää jou... no jotakin itse kullekin.

Jännän äärellä

Viimeisen kuukauden tai parin aikana avaruusrintamalla on ollut aika monta mielenkiintoista uutista tai tapahtumaa. ISON-komeetta pyyhkäisi maapallon ja auringon ohi, kiinalaisten luotain laskeutui viime viikonloppuna kuun pinnalle, Hubblen teleskooppi havannoi Jupiterin Europa-kuussa olevan suihkulähteitä, Marsissa on mahdollisesti virtaavaa vettä ja lisäksi tuonne planeetalle on ollut puheissa tehdä miehitetty avaruuslento joskus tulevaisuudessa. Niin ja saattaahan se maailmankaikkeus joskus romahtaa valonnopeudella kasaan... Tai sitten ei.

Onhan nuo huomattavasti mielenkiintoisempia aiheita kuin vaikkapa tällä viikolla uutisissa olleet... Hmm... Mitähän siellä on ylipäätään edes ollut... Tässä sen näkee. Viimeisen viikon ajalta ei juurikaan muistu mieleen yhtään mitään uutista Suomesta tai maailmalta, joka oikeasti olisi jäänyt mieleen sen mielenkiintoisuuden takia. Suurin osa on tainnut olla sitä perusmössöä mihin ei kiinnitä juurikaan mitään huomiota. Tai niin, tuli minulle nyt mieleen, että olihan sitä jotain juttua tästä autoverotuksen uudistamisesta. Tuokin uutinen ehkä jäi parhaiten mieleen sen takia, että asiassa on kyseessä satelliittipaikannuspohjaisesta verotuksesta ja yksityisyyden suojasta. Eli teknistä asiaa ja varsinkin tuo yksityisyyden suoja on lähellä minun sydäntä. Näin sivuhuomautuksena mainitsen, että ainakin omasta mielestäni tuollainen paikannukseen perustuva verotus alkaa mennä jo liian pitkälle ja kohti valvonta- ja kyyläysyhteiskuntaa, josta ei hyvä heilu. Mutta niin, kaikenkaikkiaan nuo avaruusjutut kutittelevat sopivasti mielikuvitusta ja jäävät siksi paremmin mieleen. Tässä jää ihan sellainen odottava tunnelma, että mitäköhän jännää uutista sieltä seuraavaksi pukkaa esille...

Joulukuun lyhyet

Nostelin eilen hieman tavallista painavampia painoja. Myöhemmin illalla meni sitten hartioiden seutu niin jumiin, että olo tuntui kuin olisi ollut humalassa. Päätä hieman pyörrytti ja kävellessä sai olla hieman varuillaan, että pysyykö sitä tolpillaan vai pimeneekö vintistä valot ykskaks. Nukkumaan ryhtyessä olo tuntui vain pahenevan. Kun heitin sänkyyn pitkäkseni, niin sitten se vasta tuntuikin, että pää alkaa pyöriä. Ei oikein uskaltanut liikahtaa mihinkään suuntaan, kun tuntui, että pieninkin liike saa aikaan pyörivän tunteen nupissa. Onneksi uni tuli äkkiä, niin ei tarvinnut kärsiä enää öklöstä olosta. Aamulla sentään ei enää ollut huono olo. Nytkin kyllä hartioissa on vielä hieman sellainen tunne, että hieronta tekisi hyvää, mutta mistäs yksinäinen sitäkään saa. Toivottavasti saunan lämpö toisi vähän helpotusta tuohon hartoiden tukkoisuuteen.

Niin, olinkin jo melkein unohtanut koko asian eli se työhaastattelu, jossa kävin muistaakseni joskus lokakuun puolivälissä. Sain soiton viikon alussa ja työnantajalla oli kuulemma suunnitelmat muuttuneet matkan varrella, jonka takia oli hieman "venähtänyt" tämä prosessi. Mutta joka tapauksessa paskanko väliäkään tällä, kun minun kouraan jäi (taas kerran) Musta Pekka.

Kun on omissa oloissaan, niin on välttynyt aika hyvin kaikelta jouluhössötykseltä. Jos en kävisi joulun aikaan kaupassa tai vanhempien luona, niin tällöin välttyisin kokonaan joululta. Omassa kämpässä ei ole mitään koristeita enkä ole liiemmin pipareita tai torttuja leiponut, perus arkimeinigillä menen eteenpäin. Jotenkin koko joulusta on mennyt merkitys minun kohdalla. Ärsyynnyn vain, kun minulta tivataan vielä joululahjatoiveita vaikka ne muutaman toiveensa on jo kertonut. En tarvitse enää lisää tarpeetonta tavaraa tai ylipäätään mitään sellaista, jota en oikeasti halua. Tänään kaupassakin kuului joulupimputuksia kaiuttimista, niin teki mieli lähteä sieltäkin pois ja jättää ostokset tekemättä.

Niin tai olisi minulla tiedossa yksi "joululahja", jonka haluaisin...



...mutta saamatta jää tuokin.

Parisuhteellisen elämää

Voisin kuvitella, että parisuhteessa on seuraavanlaisia "jaksoja". Alkuvaiheessa parisuhdetta toiselle annetaan huomiota positiivissävytteisessä hengessä ("onpas sulla kivat tissit"). Ajan kuluessa ja arjen jyrätessä alkaa kuitenkin äänensävy kommenteissa muuttua ("vie nyt se roskapussi ulos"). Vähän samantapaista olen huomannut tapahtuvan omassa huushollissa. Joskus aiemmin kirjoittelin miten palovaroitin vislaili perääni, jos satuin kulkemaan ohi pyyhe lanteilla. Tänään taisi palovaroittimelta sitten tulla toisenlaista kommenttia. Tein lihaskuntoliikkeitä ja hiki ja kuumahan siinä touhussa tuli. Satuin olemaan taas siinä varoittimen välittömässä läheisyydessä, niin kohtahan se vinkula rupesi huutamaan. Ilmeisesti tällä kertaa vekotin ei antanut minulle huomiota lihaksikkaasta vartalosta (se kun oli vaatteiden alla peitossa) vaan uskoisin, että viesti oli tällä kertaa seuravaanlainen: "Mene nyt siitä muualle haisemaan!"

Niksivinkki

Viime viikolla kolahti postiluukusta Pirkka-lehti. Niksi-pirkassa oli seuraavanlainen vinkki:

Helppo tapa viestiä kumppanin kanssa! Sido tussi WC-rullan lähelle, niin voit istunnolla ollessasi kirjoitella rullassa olevalle paperille käytännöllisiä, hauskoja tai romanttisia viestejä.

Niksistä voi arvella, että sen on lähettänyt nainen. Miksikö? No siksi, että jos minun vessapaperirullaan olisi tullut tussilla joku viesti, niin saattaisin jättää siihen "vastauksen" ilman tussia ruskealla raidalla. (miehen logiikkaa)

Eli eipä tässä nyt ollut taas päätä eikä häntää...