28.11.2012

VMP

Töissä on perseestä olla. Taas kerran vaihteeksi. Viimeisen parin viikon aikana on taas tuntunut sille, että ei tuota paskaa enää kovin kauan jaksa ilman, että nuppi leviäisi. Monta kertaa olen menneen parin viikon aikana havahtunut työpöytäni ääressä siihen, että istun tietokoneen edessä mitään tekemättä ja mietin asioita kyrpiintyneenä.

Ja sama tahti näyttäisi jatkuvan eli ei ole se työnhakukaan kovin kummoisesti sujunut. Avoimia työpaikkoja ei ole juuri näkynyt. Tai näkyi tässä vähän aikaa sitten olevan yksi avoin paikka, joka näytti ilmoituksen mukaan olevan ihan tätä samaa paskaa mitä olen tehnyt tähänkin asti. Lisäksi työntekijää hakeva yritys on pörssiyritys, jossa näkyy olevan yt-neuvotteluja melko tiheään. Eli eipä juuri taitaisi meno muuttua mihinkään suuntaan tai ehkä korkeintaan huonompaan, jos se johonkin suuntaan menisi.

Kuulin eilen myös projektiääliöltä, että vaikka tällä hetkellä työtahti hiljenee nyt vuoden loppuun, niin ensi vuoden puolella yhdellä asiakkaalla alkaa olla taas tiedossa pienempiä projekteja ja vähän myöhemmin joku isompikin. Tuo asiakashan esiintyi tässä kirjoituksessa ja kun touhu tuonne suuntaan on sellaista mitä se on, niin vähemmästäkin sitä alkaa pälli levitä entistä enemmän, kun kuulee mahdollisista uusista projekteista. Varmaan lienee parasta keksiä nyt tuollekin asiakkaalle nimitys, sillä luultavasti jupinaa tuosta aiheesta on tiedossa taas jatkossakin. Juhlallisesti kastettakoon tuo asiakas LuonnonRaiskaajaksi. Jos tuota kasteessa annettua nimeä pitää vähän avata, niin pohjimmiltaan asiakkaan toiminta ja/tai sen seurannaiset ovat juuri tuota.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sulla on nyt kaksi vaihtoehtoa. Tai oikeastaan kolme.

1) Vaihdat duunia tavalla tai toisella

2) Pysyt entisessä, mutta muutat asenteesi sitä kohtaan radikaalisti tavalla tai toisella, jolloin kypsymisesi sitä kohtaan vähenee. (Teoriassa).

3) Et tee mitään ja kaikki pysyy ennallaan tai tilanteesi ehkä ainoastaan huonontuu turhautumisesi kasvaessa.

Urpo Turpo kirjoitti...

Ööö... No shit Sherlock? No joo...

Olen yrittänyt vaihtoehtoa 4) eli lähettänyt muutamia hakemuksia, mutta näistä ei ole poikinut mitään (yllättäen). Tästä sitten pääsenkin tuohon vaihtoehtoon 3).

Anonyymi kirjoitti...

Sen takia suosittelenkin vaihtoehtoa 2. Jos ulkoisia olosuhteita ei voi muuttaa, on pakko muuttaa omaa asennettaan.

Urpo Turpo kirjoitti...

Helpommin sanottu kuin tehty. Varsinkin tällaiselta henkilöltä, joka juuttuu omiin urautuneisiin polkuihinsa hyvin äkkiä.

Anonyymi kirjoitti...

Vaihdat nyt vaan sitä duunia ja sillä selvä.

Jos nyt kykenet yhtään siihen mihin luulen sinun kykenevän ohjelmointitaidoiltasi, niin selvität minkätyyppisiä osaajia tarvitaan missäkin ja sitten päivität ajantasalle ne taidot mitä niihin vaaditaan.

Saattaahan siihen mennä jonkin aikaa opetellessa, mutta parempi sekin missio kuin istua tympääntyneenä duunissa, joka ei johda mihinkään. Sitten opettelet myös tekemään hakemuksia oikealla tavalla. Sekin on taitolaji, joka pitää vaan opetella. Ja otat yhteyttä niihin sinun alan rekrytointiyrityksiin ja laitat niihin avoimia hakemuksia. Googlaamalla nekin selviää. Vaihda asuinpaikkaa jos ei muuten onnaa. Kannattaao nysvätä onnettomana jossain, jos lattian moppaaminenkin on miellyttävämpää kuin nykyinen työsi.

Tai sitten voit tietysti edelleen yrittää aivopestä itseäsi tuohon vaihtoehtoon 2...

Urpo Turpo kirjoitti...

Niin niin. Joojoo.

Anonyymi kirjoitti...

:=) Joojoo. Intän täällä koska tartteet nyt kunnon potkun persuuksiin, että saat vipinää töppösiin tuon toiminnan suhteen. Sinullahan selvästikin on homma hallussa, mutta mietit liikaa tuon toiminnan suhteen.

Urpo Turpo kirjoitti...

Saahan sitä päätään hakata seinään inttämällä mutta ei tuollaisella "potkulla persaukseen" ole juuri minuun vaikutusta. Siihen tarvittaisiin jotakin järeämpiä keinoja.