Mopo karkasi käsistä, osa 2

Tänään mopo karkasi taas käsistä hieman samalla tavalla kuten aikaisemmin. Pöydän reunalla oli pyörinyt jo pitemmän aikaa erään laitteen takuukuitti ja ryhdyin etsimään sille kansiota, johon olen nuita takuukuitteja laittanut talteen. Katsoin ensin yhdestä pahvilaatikosta, johon on tullut säilöttyä kaikkea tavaraa, mutta eipä sitä sieltä löytynyt.

Laatikosta vastaan tuli vanhoja taskukalentereita ja kun kerta vuosikin sattui vaihtumaan, niin piti käydä hakemassa laukussa ollut vanha kalenteri ja laittaa se laatikkoon talteen. Laatikkoa ja komeroa kaivellessa tuli vastaan sitten erinäinen määrä sekalaista tavaraa, jotka tuli sitten luonnollisesti levitettyä huoneen lattialle. Puolisen tuntia myöhemmin huomaan istuvani tuolissa ja katselen sitä lattialla olevaa tavaramäärää ja kaapistoa, jonka kaikki ovet ovat levällään.

Siinä tavaroille uutta järjestystä miettiessä tulin jo ajatelleeksi sellaistakin, että miten huonot nuo kaapit on tilankäytön kannalta. Koska kaappien syvyyttä ei ole optimoitu tavaransäilytyksen kannalta kunnolla, niin hyllyille jää takaosaan tyhjää ja jos yrittää käyttää myös tätä takaosaa, niin sitten hyllyjä ei pysty täyttämään ylös asti ja taas jää tyhjää tilaa.

Mutta eipä se tuo yksi kaapisto riittänyt. Piti vielä toistakin ryhtyä säätäämään, kun tuota ensimmäistä siivotessa ja järjestellessä tuli esille tavaroita, joille parempi paikka on toisaalla. Eli homma levisi yhdestä takuukuitista kahden kaapistouudelleenjärjestelyn helvetiksi.

Mutta mikä oli varsinainen kirjoituksen pointti? Se, että minun käytös ärsyttää jo itseänikin. Olen huomannut, että en osaa viedä mitään asiaa kerralla kunnolla loppuun asti, ellei se ole hyvin yksinkertainen ja helppo. Ensin saatan tehdä asiat jollakin tietyllä tapaa. Ja kun monesti asiat eivät ole hyvin yksinkertaisia ja helppoja, ne tahtovat jäädä roikkumaan puolitiehen ja rönsyilevät vaikka mihin suuntaan. Jonkun epämääräisen ajan päästä nämä huonosti tehdyt ja puolitiehen jäänet asiat alkavat nyppiä ja ärsyttää minua. Kun tämä sotkuisuus ja epämääräisyys on kalvanut minua tarpeeksi pitkään, käy sitten näin, että jotain pientä asiaa tehdessä se mopo lähtee hyvin herkästi lapasesta. Kun tähän soppaan lisätään vielä se, että en ole luonteeltani mikään suuripiirteinen henkilö vaan päinvastoin kaikkiin yksityiskohtiin takertuva säätäjä (lue: pilkunnussija), niin näitä mukavia vitutuksen oravanpyöriä on odotettavissa usein.