Neitsyys meni

Ei ole taas joutanut kirjoittelemaan, kun on ollut vähän muut asiat mielessä. Nyt vuorossa hieman normaalista poikkeava tarina iltasatuna, mistähän laidalta kerronnan aloittaisi. Ehkäpä näin...

Ajatus oli muhinut päässä jo pitkään. Se oli saanut alkunsa ensin erään toisen henkilön päässä ja puolihuolimattomasti se ajautui minun mieleeni. Kun tuollainen ajatuksenpoikanen on kerran istutettu mieleen, niin se jää sinne kasvamaan ja pyörimään niin pitkäksi aikaa, kunnes siitä tulee pienoinen pakkomielle. Ajatus oli salakavala ja monesti netissä seikkaillessani huomasin päätyväni yhdelle tietylle sivulle. Sivulla oli vain lyhyehkö tekstinpätkä mutta joka kerta silmäilin sen läpi, sillä siinä oli vastaus tähän minun ajatukseen.

Jos tuollainen ajatus pääsee kasvamaan ja jos sille ei tee jotakin, niin hulluksihan sitä tulee. Ajatus oli pikkuhiljaa siis jo kasvanut mielessäni melko isoihin mittasuhteisiin. Jos en nyt toimisi, niin varmasti soimaisin siitä itseäni hyvin pitkään. Ensin piti tehdä hieman pientä sähköpostin vaihtoa, jotta ajatukset hieman selkeytyisivät. Kun ajatukset olivat siinä kuosissa, että tulen toteuttamaan tämän tekoni, niin sitten se oli lähdettävä vain yksinkertaisesti käymään kaupungilla.

Kaupungilla kaikki sujui yllättävän nopeasti. Erinäisiä asioita tuli sovittua ja H-hetki koittaisi parin päivän päästä tapaamisesta. Ja kuten tunnettua, odottavan aikahan on pitkä. Siinäpä oli sitten odottelemista. Illalla ajatukset seikkailivat malttamattomina tulevassa, päivällä sentään ajatukset eivät karkailleet minnekään vaan sain tehtyä valmiiksi rästissä olleita hommia.

Lopulta tuo odotettu hetki koitti. Minun piti ensin käydä hakemassa vastapuoli kaupungilta ja matka asunnolle sujui hymy korvissa (mistäköhän sekin johtui?). Rasittavan pitkän matkan (vaivaiset 3 km) jälkeen saavuimme asunnolleni ja ulkovaatteet lähtivät äkkiä päältä. Olin jo melko malttamaton ja oli jo pakko päästä hieman kuorimaan kerroksia. Vastapuolikaan ei laittanut hanttiin, joten siinäpä sitä sitten kohta silmieni edessä oli hyvin muodokas pari, jota en malttanut olla hipelöimättä. Itseäni tilanne meinasi hieman huvittaa. Olin aivan kuin Taru sormusten herran Klonkku, joka oli joutunut sormuksen lumoihin. Katselin edessäni olevaa näkymää ja melkein kuiskasin "My precious..." käsieni hyväillessä kaarevia muotoja.

Järjen valo tuli hieman takaisin ja eihän tämän homman nyt ihan näin pitänyt karata heti alkuunsa. Sain rauhoitettua mieltäni ja olihan tarkoituksena ollut ensin ruokailla ja vasta sitten hieman "hupia". Joten eipä muuta kuin ruokaa tekemään ja torjumaan nälkää, joka oli jo huomaamatta kerennyt kasvaa niin, että maha kurni. Siinä ruokaillessa silmäni eivät tahtoneet pysyä erossa uusista näkemistään asioista ja hieman jalkakin vipatti hermostuksissaan.

Rehellisesti sanottuna hieman hätäisen ruokailun jälkeen siirryimme makuuhuoneen puolelle ja laittelin asiat valmiiksi. Lopulta valmistelut oli ohi ja siinä se sitten oli: hetki, jota olin odottanut malttamattomana jo jonkin aikaa. Jäljellä oli päätettävänä enää vain yksi asia. Melko pieni juttu mutta jollain tapaa kuitenkin melko merkittävä. Olisiko se tämä, tuo toinen vai ehkäpä se kolmas. Siinä muodokasta paria silmäillessä ja hivellessä sain tehtyä päätöksen ja sillä oli mentävä, meni sitten syteen tai saveen.

Ja sitten... Voi sitä orgasmia minkä korvat saivat, kun uusista kaiuttimista pärähti soimaan ensimmäisenä kappaleena Sentencedin Cross My Heart And Hope To Die!* YEEAAAHHH!!! Silmistä melkein vierähti kyynel, kun valinta osui täysin nappiin ja kaiuttimista ulos tuleva ääni oli niin mahtava. Oivoivoivoivoivoivoioooohhh...



Tällä kappaleella uudet kaiuttimet astuttiin kunnon rock-pöntöiksi. Olisihan se ollut huutava vääryys soittaa jotakin anttihuiskua, jolloin näistä kaiuttimista tuskin olisi tullut kunnollisia. Mutta nyt, OOH ja AAH tätä äänenlaatua! :)

*) Juutuubi-versio tästä kappaleesta on hieman huonohko, oikeanlaatuisena ja ennen kaikkea kunnon kaiuttimilla kuunneltuna jotakin ihan muuta.