Arkista

Pitkästä aikaa olin tänään tavallista masentuneempi. Asunto siivoamatta ja pölyä ja murusia pitkin lattioita, pöydillä lojui tavaraa, pyörästä kumi puhki, leipä lopussa, pyykkiä narulla viikkausta odottamassa, pari paitaa silittämättä, lakanat vaihdettava sänkyyn. Vähemmästäkin sitä masentuu, kun ajattelee tuollaista työmäärää, johon menee helposti se päivä.

Eipä se muu auttanut kuin heti aamusta ryhtyä leikkimään Leipuri Hiivaa ja tekemään ensimmäisenä leipää. Leivän kohotessa oli sopivasti aikaa, joten siinä välissä sain silitettyä paidat pois. Ja leivän paistuessa oli taas hieman aikaa, joten katsoin pois muutaman jakson sarjaa, jota olin tallentanut aikaisemmin viikkolla. Kello oli sitten leipien valmistumisen jälkeen sen verran, että oli aika keittää kaurapuuroa.

Kaurapuuron syönnin jälkeen tuskailin, että imuroisinko ensin asunnon vai korjaisinko pyörän kumin. Päädyin ensin kuitenkin viikkailemaan ne narulla kuivaneet pyykit, sillä ne piti saada pois imuroinnin tieltä ja kumikorjauksessa kuitenkin kädet menee paskaan, niin sama oli kaapittaa pyykit puhtailla käsillä. Tämän jälkeen päätin tarttua kumihommiin, koska siinä tulee lisää imuroitavaa sotkua, niin sama jättää imurointi jäljemmäksi. Eipä siinä sitten muuta kuin rengas irti pyörästä, kumi ulos renkaasta, paikattavan kohdan hakua vesiastian kanssa ja sen löydyttyä paikkaus. Paitsi, että kumiliima oli loppu, niin homma pysähtyi kuin seinään. Vähän aikaa vitutti mutta sitten muistin kaapissa olleen pikaliiman. Koitin liimata paikkarasiasta kaivettua paikkaa pikaliiman avulla tuubiin kiinni mutta eihän se tarttunut. Siinä vaiheessa vitutus iski jälleen ankarampana ja teki mieli heittää pitkäkseen lattialle sikiöasentoon makaamaan. Liimapurkin mukaan liiman olisi pitänyt liimata myös kumia mutta kissan viikset! Koitin miettiä, että mitäs sitten. Kaupat ei ole auki sunnuntaina ja tarvitsisin pyörää heti maanantaina, niin lisää tuskaa kiitos vain. Muistin sitten yhden pahvilaatikossa olleen vanhan räjähtäen paukahtaneen sisuskumin. Leikkasin siitä sopivankokoisen läntin, johon leivitin pikaliimaa ja painoin sen reijän päälle apinanraivokkaan puristuksen kera. Tällä kertaa paikka tuntui pysyvän. Pumppasin kumiin hieman ilmaa ja tarkistin vielä vesiastian kanssa, ettei reikä vuotanut. Kaikki näytti hyvälle, joten kumi takaisin renkaan sisään, renkaan täyttö ilmalla ja pyörylä takaisin kiinni pyörään.

Tämän episodin jälkeen aloin äkämyspäissäni raivata pöytiä (sitä ennen piti siis vielä siivota ne korjaustöiden sotkut). Keittiön pöydällä lojui mainoksia, lehtiä ja jonninjoutavia lappuja. Työpöydällä oli myös jonninjoutavia lappuja ynnä muita puoliksi töherrettyjä töhrypapereita, joihin olin aikaisemmin kirjoitellut olevinaan jotakin tärkeitä muistiinpanoja, joita ei pystynyt heittämään pois. Mikä minua itsessä ärsyttää on se, että kerään, säilön ja pistän talteen ihan liikaa sellaista joutavaa roskaa, jolla ei yleensä tee mitään. Kuten tavallista, siivousvimma meinasi karata taas vähän käsistä ja nytkin menin sorkkimaan yhtä keittiön kaappia, johon minun ei alunperin pitänytkään koskea. Tuolta kaapista sitten löytyi pari hyvää malliesimerkkiä tuosta minun säilömisvietistä. Kaapista löytyi pari sellaista pientä muovikantta, jotka muistelen laittaneeni joskus talteen saatteenaan ajatus, että joskus näille voi olla vielä tarvetta. Niin ja mistä nuo kannet olivat, kuka osaa arvata? Tyhjenneestä leivinjauhepurkista...

Pöytien ja ei-siivottavaksi ajateltujen keittiön kaapin, työpöydän laatikoston ja olohuoneen tv-tason laatikkojen siivoamisen jälkeen olikin sitten aika tarttua imurin varteen. Paitsi, että sitä ennen oli revittävä ne lakanat pois sängystä ja kiikutettava ne pyykkikoriin. Imurointia ja imuroinnin jälkeistä nysväystä kaikkinensa kolme varttia ja sitten vielä ne puhtaat lakanat sänkyyn. Kello oli tämän jälkeen taas sen verran, että oli ruoka-aika. Riisit kiehumaan, broilerin paistoa pannulla, ruoat naamariin ja lopuksi vielä päivän aikana syntyneiden keittiösotkujen tiskaus ja keittiön loppusiivous.

Nyt on taas asunto vähän siistimpi ja paikat ojennuksessa. Ei sentään enää masenna mutta ei pahemmin kyllä jaksa riemuitakkaan siitä, että kaikki hommat tuli tehtyä. Se hyvä puoli noissa vitutuspäissään tehdyissa siivouksissa on, että silloin saa lähtöpassit kaikki ne turhat rojut, joihin ei tulisi muuten normaalisti koskettua. Aina välillä tekisi niin mieli heittää kaikki tavarat pellolle tästä asunnosta ja jättää tänne vain se kaikkein vähäisin minimivarustus, jolla tulee toimeen. Saisi edes silloin huushollinsa pysymään paremmin järjestyksessä. Mutta kun on tällainen hamsteri ja ei osaa luopua mistään, niin siinähän sitten hajoilet aika ajoin.

Niin ja tuli vain päivällä imurin varressa mietittyä, että mitenkähän kauan tällaista paskaa jaksaa pyörittää itsekseen. Saati sitten, jos seurustelisi, niin miten sitten se aika riittäisi. Paitsi, että seurustellessa ja saman katon alla ollessa ei luultavasti tarvitsisi tehdä kaikkea tätä paskaa itsekseen vaan hommat voisi puolittaa.

Että eipä tässä muuta kuin sitten huomenna takaisin työpaikalle, ah niitä aina niin mukavia, töitä tekemään hyvin levänneenä.