Ohessa vielä pätkä aikaisemmin linkitetystä Taloussanomien jutusta:
...
Budjetin kartoitus auttaa, tahtoi sitten säästää tai saada horjahtelevan taloutensa hallintaan. Taulukointi kertoo, mistä voi tinkiä. Moni yllättyy – vaikkapa siitä, paljonko kahvitteluun voi palaa kuussa rahaa.
– Se ei ole välttämättä kivaa, etenkään jos ei ole rahaa millä mällätä, sanoo lakimies Minna Backman-Grönqvist Helsingin kaupungin talous- ja velkaneuvontayksiköstä.
Silti kannattaa pinnistellä, vaikka vain kuukauden ajan, neuvoo Danske Bankin ekonomisti Juhana Brotherus. Jo tammikuun tarkkailu antaa hyvän pohjan taloudenpidon suunnitteluun.
...
Minua ei nyt varsinaisesti mikään yllättänyt tuossa omassa kirjanpidossa. Sen aavistelin, että yleiseen elämiseen ja asumiseen menee suurin osa rahoista. Ehkä olisin voinut luulla, että joihinkin osa-alueisiin olisi mennyt enemmänkin rahaa mutta nyt kävin näin. Mistä voisin sitten säästää, niin se on hankalampi homma. Melkein kaikki menot koostuvat enemmän tai vähemmän "pakollisista" asioista, niin juustohöylälle on vaikea keksiä sopivaa kohdetta. Ehkä asumismenoihin voisi jotenkin vaikuttaa, jos muuttaisi korvessa olevaan pikkuruiseen tönöön, jossa ei olisi sähköjä. Luultavasti ylläpitokustannukset eivät silloin olisi kovin suuret, mikäli ei tarvitsisi tehdä suurempia remontteja tai korjauksia. Saattaisihan se oleskelu vain olla hieman ankeaa ilman sähköjä. Toisaalta jos virittelisi tarpeeksi aurinkopaneeleita, niin yhden hengen nuukailulla saattaisikin tulla toimeen ja tällöin ei välttämättä tarvitsisi olla sähköyhtiöiden maksumiehenä. Olisiko se sitten arvoista, tiedä häntä. Ajatus kyllä houkuttaisi...
Mitä tulee tuohon seuranta-ajan pituuteen, niin omien havaintojeni mukaan puhe yhden kuukauden mittaisesta seurannasta on täyttä paskaa. Jos menojaan haluaa seurata, niin vain vuosi on riittävä pitkä aika tähän. Tässä syy:
Esimerkiksi pelkästään tammikuussa kertyi menoja yli 12 % koko vuoden määrästä, kun taas helmikuun osuus koko vuoden potista oli vain reilu 4 %. Tammikuussa minulle lankesi maksettavaksi vakutuukset ja jäsenmaksut + tähän päälle muut normaalit menot, helmikuussa menot koostuivat vain yhdestä sähkölaskusta, asumismenoista ja ruokaan menneestä rahasta. Eli pelkän yksittäisen kuukauden menojen seurannalla ei vielä juuri tule hullua hurskaammaksi, sillä menot näyttävät vaihtelevan melko paljon kuukausittain.
Yksi mielenkiintoinen tai hauska asia tuon kirjanpidon avulla myös paljastui. Koska tiedossa oli koko vuoden tulot ja menot, niin lukemista paljastui se, milloin koko vuoden menot kattava summa on tienattu. Tätä voi siis soveltaa jo tulevana vuonna, tosin sillä olettamuksella, että vuoden tulos on positiivinen ja menot ja tulot pysyvät suunnilleen samoina.
Joka tapauksessa tuo kirjanpidon pitäminen oli sen verran hyödyllistä, että teen sitä jatkossakin. Minkälaisena se tulee sitten jatkumaan, niin se on tällä hetkellä vähän auki. Mielessä on pyörinyt jonkinlainen tietokanta, jonka muoto on hautunut jonkin aikaa päässä. Sillä välin kuitenkin pitää täytellä Exceliä kunnes saan jonkinlaista muuta kirjanpitosysteemiä aikaiseksi.
Tekstit
2 kommenttia:
Näinhän se on, että eri kuukausien välillä voi olla huomattavaa variaatiota menojen määrässä. Tyypillisesti vuoden vaihtuessa tulee kaikenlaista 'vuosimaksua' ja kesäisin menee rahaa lomailemiseen sun muuhun jne. Uskoakseni toi artikkelin asiantuntija lähinnä koetti kannustaa, että jaksaisi edes jotain asialle tehdä (suurin osa ei jaksa), koska aloittaminenhan se monessa asiassa on se vaikein kohta.
Kun sitten alkaa nähdä hyötyjä tuosta, niin tulee motivaatiota tehdä sitä jatkossakin, kuten sullekin vaikuttaa käyneen. Itse olen kerännyt sitä tietokantaa jo 7 vuotta. Toki suosittelisin tuota sähköistämista, koska paperikuittien kanssa säätäminen on sitä kaikista rasittavinta puuhaa mitä tossa voi olla.
Liittyen noihin menoihisi mua edelleen hiukan ihmetyttää miksi sun edes pitäisi karsia ihan pakollisimpia menoja, koska arvioisin sun kulutuksen olevan muutenkin hyvin vaatimatonta? Itse miettisin enempi sitä tulopuolta eli jos töissä muutenkin jo jatkuvasti ketuttaa, niin tuossa on kyllä yksi erinomainen lisäsyy vaihtaa sitä duunia, jos kokopäiväduunin palkalla oikeasti meinaa tehdä tiukkaa yhden ihmisen peruselämisen maksaminen. Tunnetustihan palkka nousee parhaiten juuri työpaikkaa välillä vaihtamalla, vaikka itse kyllä kyselisin pomolta lisäliksaa muutenkin. Ei se palkka sillä kohene, että vaan istuu vuodesta toiseen omassa työpisteessään jupisemassa.
Itse ihmettelen sitä, miten joku ei tuollaista jaksaisi tehdä. Nykyään se vieläpä on suhteellisen helppoa, kun on olemassa hyvät taulukkolaskentaohjelmat, joilla saa väännettyä helposti tietoa kaikenlaiseen muotoon hyvinkin pienellä vaivalla.
Voihan siinä tietysti sekin olla, että suurinta osaa ihmisistä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta niiden kuittien kanssa säätäminen. Luultavasti olen varmaan siinä mielessä poikkeus ja Wanhan Liiton mies, että itse tykkään enemmän noiden paperisten kuittien hypistelystä, kuin sähköisten laskujen näpertelystä. Luulenpa, että nuo kuittilappuset oikeastaan helpottivat tuota kirjanpitoani, koska päivän loputtua oli helppo istahtaa koneen ääreen ja naputella kuiteista tiedot talteen. Näin tiedot tuli laitettua aina ylös eikä tarvinnut enää loppukuusta miettiä ja säätää tiliotteen kanssa, että mitähän mistäkin paikasta on ostettu. Mutta kuten joka asiassa, makuja on monia. Joku tykkää äidistä, toinen tyttärestä ja kolmas molemmista.
Menoista ja tuloista sanoisin sen, että pientä varallisuuttaan on ehkä hivenen helpompi kasvattaa menoja karsimalla kuin tuloja kasvattamalla. Menoista pystyt määräämään melko pitkälle omilla valinnoilla mutta tulojen suuruuteen on hankalampi vaikuttaa ilman suurempia panostuksia. Tottahan se on, että palkka kasvaa parhaiten työpaikkaa vaihtamalla, mutta ei sitä huvikseen lähde tekemään monesti.
Niin ja sanoohan se vanha sanontakin, että ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.
Lähetä kommentti