4.1.2013

Sinne ja takaisin

Kävin eilen katsomassa ihan uteliaisuuttani elokuvateatterissa tämän hobbitti-elokuvan 3D-version. Tykkäsin näistä kolmesta aikaisemmasta LOTR-kuvasta, niin teki mieli sitten nähdä tämäkin tarina, joka liittyy vahvasti nuihin aikaisempiin elokuviin.

En ole aikaisemmin nähnyt mitään elokuvaa 3D-muodossa, niin olihan tuo ihan hauska uusi kokemus. Ei nyt mitään maata järisyttävää mutta toihan se omanlaisensa mausteen siihen katsomiskokemukseen. Aika paljon näytti riippuvan ruudulla olevasta kohtauksesta, miten hyvin kolmiulotteisuus tuli esille.

Niin ja itse se elokuva. Vaikka kuvan kesto oli lähemmäs kolme tuntia, niin aika ei käynyt pitkäksi ollenkaan. Tarinallisesti tuo pätkä nyt ei ihmeitä tarjonnut mutta silmäkarkkia oli tarjolla enemmän. Ja kun olen enemmän visuaalinen ihminen eli tykkään katsella kaikenlaista, niin tuossa oli kyllä katselemista. Maisemat olivat silmäkarkkia parhaimmillaan, varsinkin siinä kohtauksessa, missä örkit jahtasivat kääpiöiden kulkuetta läpi kumpuilevan maaston. Toinen mieleen jäänyt "paikka" oli vuoren sisälle oleva örkkien? luolamaailma, joka jäi mieleen ehkä yksityiskohtien paljouden takia.

Jos pitäisi valita paras hahmo tuosta elokuvasta, niin se valinta on hieman epätavallinen. Eli ei kuka vaan mikä. Valinta on my precious eli one ring to rule them all. Se oli vain jotenkin niin yksinkertaisen kiehtova, ettei sitä voinut olla katsomatta. My precious... Huvittavaa miten paljon musiikilla on merkitystä tuossa elokuvassa varsinkin tuon sormuksen kohdalla. Musiikista olisi pystynyt päättelemään hyvin sen mitä kankaalla näkyi vaikka silmät olisivat olleet kiinni. Aina tämän sormuksen ollessa kuvassa kuului se tietty sävelmä, joka oli käynyt tutuksi noista aikasemmista elokuvista.

Yksi huono puoli, ja iso sellainen, tuossa elokuvassa kyllä oli. Miten tässä oikein jaksaa odotella vuoden ennen seuraavan osan ilmestymistä?!

6 kommenttia:

Noomi kirjoitti...

Kävin itsekin katsomassa joulun pyhinä kyseisen leffan. Itse taas en pitänyt tästä 3D-versioista niin paljon kuin jostain muista vastaavista. Ensimmäinen 3D-elokuvani oli Avatar ja sen rinnalla tämä jäi kyllä aika köyhäksi silmäkarkiksi. (Vaikka siis tässäkin tätä silmäkarkkia kyllä oli ihan ähkyksi saakka).

Itselleni tämän tarina oli liian paljon vanhan toistoa ja samaa kaavaa, mutta varmasti menen katsomaan jatko-osatkin.

Jos pidät silmäkarkista, niin kannattaa matkustaa Uuteen-Seelantiin paikan päälle. Tosin pienemmällä budjetilla pääsee mahtaviin maisemiin jo Kilpisjärvelläkin. Siitä vielä eteenpäin Norjan puolelle kun jatkaa, niin maisemat vaan paranee.

Urpo Turpo kirjoitti...

Uuteen-Seelantiin on kyllä vähän turhan pitkä matka. Tuon pohjoisen Suomen ja Norjan voisi laittaa korvan taakse, jos joskus jostain kumman syystä alan matkustella.

Noomi kirjoitti...

Luulen, että saattaisit hyvinkin tykätä tuosta Pohjois-Suomesta ja Norjasta, kun tunnut muutenkin pyöräilevän ja lenkkeilevän. Mallan luonnonpuistoon voi iisisti tehdä ihan päiväretkiäkin. (Esim. nukkuu hotellissa Kilpisjärvellä, jos erämatkailu ei muuten innosta).

http://www.luontoon.fi/Retkikohteet/muutsuojelualueet/malla/Sivut/Default.aspx

Suosittelen matkustamisen aloittamista, se on hyvä keino rikkoa arkirutiineja ja pakottaa itsensä pois mukavuusalueelta niin, että saa myös hienoja kokemuksia ja sisältöä elämään. Toisekseen se avartaa maailmankuvaa ja ymmärrystä toisten ihmisten toimintavoista.

Urpo Turpo kirjoitti...

Mjaah... Olisihan se kivaa köpötellä maisemia katselemassa. Varsinkin sellaisessa autiossa paikassa, jossa ei kovin paljon ihmisiä liiku. Tökkäsi vain silmään tuolla Mallan esittelysivuilla yksi pieni mutta:

mutta vasta-alkajien ei kannata lähteä erämaahan ainakaan yksin

Että näin. Siitäpä vain sitten retkikaveria etsimään.

Anonyymi kirjoitti...

No tuo on kyllä sangen validi pointti, mutta sen kävelyreitin käppäilee hyvällä säällä 3-5 tunnissa, riippuen kunnosta ja kuinka kauan haluaa ihailla maisemia. Joten mitään päiväkausien reissuja ei tarttee yöpymisineen alkaa tekemään. Siellä tulee ruuhka-aikoina muitakin ihmisiä vastaan. Saanalle taas voi kiivetä ihan iisisti myös.

Yksi vaihtoehto on myös ilmoittautua esim. jollekin ns. järjestetylle ruska-retkelle. Jos kestät uskovaisia hihhuleita, niin monet seurakunnat järjestää niitä. (Varmasti monet muutkin tahot).

Eikä siellä seurakuntien retkillä kukaan vaadi rukoilemaan tai todistamaan mitään. Kyllä ne ottaa mukaan mielellään sellaisetkin, joita itse uskonto ei voisi vähempää kiinnostaa. Sitäpaitsi ainakin omasta seurakunnastani tiedän, että joukkoon mahtuu jos jonkinlaista vipeltäjää, ihmisten erilaisuutta esim. sosiaalisuuden tai tapojen suhteen siedetään hyvin ja kaikki yritetään ottaa huomioon.

Noomi

Urpo Turpo kirjoitti...

Hyvä tietää.