Kävin kesälomalla hoitamassa pikkuasioita vanhassa opiskelukaupungissani. Ja täytyy kyllä sanoa, että koti on siellä missä mieli on. Kaupungilla kävellessä tuntui tutulle ja tuntui tosiaan kuin kotonaan olisi ollut. Vaikka olen asunut jo useamman vuoden täällä nykyisessä asuinpaikassa, niin en pidä tätä ollenkaan kotipaikkakuntanani. Täällä ollessa on koko aika sellainen olo, että olen vain täällä "käymässä" töiden takia.
Lomalla tuli jälleen kerran iskettyä päätään nettideittailun puuhun. Ehkä tämänkertaisen voisi ottaa voittona eikä niinkään tappiona. Lueskelin yhtä naisen jättämää ilmoitusta ja jotenkin se poikkesi muista edukseen. Vaikka en kokenut kuuluvani haun kohderyhmään, niin laitoin silti viestiä. Mainitsin muutamalla sanalla vain jotakin, että ilmoitus sai minut hyvälle tuulelle, toivotin onnea seuranhakuun jne. Joskus parin päivän päästä postilaatikkoa tarkistaessa olin saanut vastauksen tältä ilmoittajalta. Eipä siinä muuta ollut kuin, että kiitteli tsempistä ja toivotti myös minulla onnea. Mitä nyt lyhyestä viestistä oli tulkittavissa, niin vaikutti ehkä hieman yllättyneeltä.
Kun laskee nyt tämän ja vuoden alkupuolelta toisen tapauksen, niin tässähän on ihan kerrassaan putki menossa. Jo kerrassaan kahteen lähettettyyn viestiin on tullut vastaus takaisin eli prosentit ovat olleet huimat 100 %! Jipiii...
12.8.2014
6.8.2014
Arki palasi
Arki tuli taas läpsimään poskille. Olen tässä parina iltana yrittänyt tehdä sellaista tietokannan päällä toimivaa ohjelmaa mutta on mennyt hermot siihenkin hommaan. Aluksi sain jotakin pientä aikaan mutta vähitellen on alkanut taas tökkiä kaikki vastaan. Ihan yksinkertaisetkin asiat tuntuivat menevän sellaiseksi s****nan säätämiseksi, niin loppui jälleen kerran mielenkiinto koko touhua kohtaan. Mitään en saa ikinä aikaiseksi, niin aivan sama olisi etsiä jotakin mielekkäämpää tekemistä tilalle. Eipähän tarvitsisi sitten enää kyrpiintyä tuostakaan asiasta.
Sentään jotain positiivistakin löytyy. Kun sähköyhtiöiltä saa nykyään etäluettavien mittarien ansiosta tarkat tuntikohtaiset tiedot sähkönkulutuksestaan, niin olen vääntänyt niitä Exceliin. On ollut mielenkiintoista katsoa parin viime vuoden ajalta miten sähkönkulutus vaihtelee tunneittain, päivittäin, viikoittain ja kuukausittain. Että voi tätä mahdotonta riemua. Jipiii...
Sentään jotain positiivistakin löytyy. Kun sähköyhtiöiltä saa nykyään etäluettavien mittarien ansiosta tarkat tuntikohtaiset tiedot sähkönkulutuksestaan, niin olen vääntänyt niitä Exceliin. On ollut mielenkiintoista katsoa parin viime vuoden ajalta miten sähkönkulutus vaihtelee tunneittain, päivittäin, viikoittain ja kuukausittain. Että voi tätä mahdotonta riemua. Jipiii...
31.7.2014
Hiljainen heinäkuu
Blogin osalta tämä heinäkuu jäi melko hiljaiseksi kirjoitusten määrällä mitattuna. Eipä kyllä, ei sitä olisikaan ollut mitään ihmeellistä kerrottavana, kun tuli oltua lomalla ja sinä aikana ei tapahtunut juuri mitään erikoista.
Maaseudun rauhassa vietetty loma teki kyllä eetvarttia. Jotenkin siellä maaseudulla rentoutuu paremmin, kun sieltä puuttuu kaikenlainen autojen pörinä ja ihmisten äänet mitä täällä kaupungissa on lähes aina. Tai jos jotain kuuluukin, niin usein se on vähäistä ja vaimeaa. Samaten myös siinä kokonaisvaltaisessa vihreydessä on jotakin kumman rauhoittavaa. Sitä vihreää näkymää tuli aika ajoin tuijotettua vain hypnoottisesti ilman mitään ajatuksia. Aivan kuten rouskutus kuuluu, kun joku lehmä/lammas/hevonen/nelijalkainen syö heinää, niin myöskin minun pään sisältä saattoi ihan melkein kuulla sen samaisen rouskutuksen, kun mieli rouskutti vihreää näkymää.
Tosin yksi pienoinen juttu kaupungissa on paremmin mitä maaseudulla. Nimittäin ne vinkuvat itikat! Kaupungissa voi ikkunoita ja ovia pitää melko vapaasti auki ilman, että niistä hyökkää sisään lauma ötököitä, ainakin tässä kerrostalossa. Teepäs sama maaseudulla, niin seuraavana yönä et nuku juuri ollenkaan, kun kuuntelet sitä perkeleellistä ininää hermot riekaleina ja kaupanpäällisiksi seuraavana aamuna saat raapia itsesi ruvelle pistojen takia.
Tuli tuosta hiljaisuudesta mieleen, että joskus siitä voi olla ihan hyötyä, että sattuu olemaan tällainen hiljainen tyyppi eikä tule auottua heti suutaan, kun jotain tulee mieleen. Kesällä piti käydä yksissä juhlissa, jonne oli kokoontunut aika paljon toisen puolen sukua. Siellä sitten näki sukulaisia, joita ei ole tullut nähtyä useampaan vuoteen ja joiden kuulumisista ei ole myöskään perillä. Luonnollisesti, kun aikaa on kulunut, niin ihmiset ovat hieman muuttuneet ulkonäöllisesti. Pienet ihmiset olivat kasvaneet isoiksi, vanhemmat muuttuneet harmaammiksi jne.
Yksi paikalla ollut naispuoleinen sukulainen on ollut koko ikänsä hieman sellainen pullean puoleinen ja nyt hänet nähdessäni ajattelin, että on tainnut vuosien varrella kertyä muutama kilo lisää. Näin myös toista naispuoleista sukulaista, joka näytti jotenkin kulahtaneemmalta kuin nuorempana ja hänelläkin näytti olevan hieman mahan seutu kasvanut. En ajatellut sitä sen kummemin, pistin sen vain vuosien piikkiin, kun hänellä on kai tässä vuosien varella ollut hieman vaikeaa. Myöhemmin sitten juhlien jälkeen kuulin, että tämä ensin mainittu sukulainen oli neljännellä tai viidennellä kuulla raskaana ja sukulainen #2 oli myöskin raskaana toisella tai kolmannella kuulla. Ensimmäisen kohdalla sen olisi voinut ehkä vielä arvata, kun hän on parisuhteessa mutta toinen pääsi kyllä yllättämään ihan puskista. Kuuleman mukaan hänellä on/on ollut jonkinlainen suhde johonkin mieheen, mutta ei hän ole raahannut tätä sukulaisten eteen. Että meni taas minun arvelut hieman pieleen...
Niin ja sen haluan sanoa tähän loppuun, että kuntoilu helteellä on kyllä ihan heikkopäisten touhua. Tein tuossa äsken lihaskuntoliikkeitä ja olipahan touhua. Vaikka liikkeet eivät olleet mitään raskaita, niin olo oli kuin saunassa olisi ollut. Paitsi sillä erotuksella, että se kuumuus puuttui. Hikeä pukkasi aivan jatkuvalla syötöllä ja tuntui, että vettäkin saa olla lipittämässä lasillisen jokaisen suoritteen jälkeen. Juoksemisesta ei varmaan tulisi yhtään mitään, sillä siinä hikoilen huomattavasti enemmän vaikka keli olisi viileämpi. Luultavasti kävelevä - tai siis juokseva - vesiputous saattaisi olla todenmukainen kuvaus näissä lämpötiloissa tehdystä juoksulenkistä.
Maaseudun rauhassa vietetty loma teki kyllä eetvarttia. Jotenkin siellä maaseudulla rentoutuu paremmin, kun sieltä puuttuu kaikenlainen autojen pörinä ja ihmisten äänet mitä täällä kaupungissa on lähes aina. Tai jos jotain kuuluukin, niin usein se on vähäistä ja vaimeaa. Samaten myös siinä kokonaisvaltaisessa vihreydessä on jotakin kumman rauhoittavaa. Sitä vihreää näkymää tuli aika ajoin tuijotettua vain hypnoottisesti ilman mitään ajatuksia. Aivan kuten rouskutus kuuluu, kun joku lehmä/lammas/hevonen/nelijalkainen syö heinää, niin myöskin minun pään sisältä saattoi ihan melkein kuulla sen samaisen rouskutuksen, kun mieli rouskutti vihreää näkymää.
Tosin yksi pienoinen juttu kaupungissa on paremmin mitä maaseudulla. Nimittäin ne vinkuvat itikat! Kaupungissa voi ikkunoita ja ovia pitää melko vapaasti auki ilman, että niistä hyökkää sisään lauma ötököitä, ainakin tässä kerrostalossa. Teepäs sama maaseudulla, niin seuraavana yönä et nuku juuri ollenkaan, kun kuuntelet sitä perkeleellistä ininää hermot riekaleina ja kaupanpäällisiksi seuraavana aamuna saat raapia itsesi ruvelle pistojen takia.
Tuli tuosta hiljaisuudesta mieleen, että joskus siitä voi olla ihan hyötyä, että sattuu olemaan tällainen hiljainen tyyppi eikä tule auottua heti suutaan, kun jotain tulee mieleen. Kesällä piti käydä yksissä juhlissa, jonne oli kokoontunut aika paljon toisen puolen sukua. Siellä sitten näki sukulaisia, joita ei ole tullut nähtyä useampaan vuoteen ja joiden kuulumisista ei ole myöskään perillä. Luonnollisesti, kun aikaa on kulunut, niin ihmiset ovat hieman muuttuneet ulkonäöllisesti. Pienet ihmiset olivat kasvaneet isoiksi, vanhemmat muuttuneet harmaammiksi jne.
Yksi paikalla ollut naispuoleinen sukulainen on ollut koko ikänsä hieman sellainen pullean puoleinen ja nyt hänet nähdessäni ajattelin, että on tainnut vuosien varrella kertyä muutama kilo lisää. Näin myös toista naispuoleista sukulaista, joka näytti jotenkin kulahtaneemmalta kuin nuorempana ja hänelläkin näytti olevan hieman mahan seutu kasvanut. En ajatellut sitä sen kummemin, pistin sen vain vuosien piikkiin, kun hänellä on kai tässä vuosien varella ollut hieman vaikeaa. Myöhemmin sitten juhlien jälkeen kuulin, että tämä ensin mainittu sukulainen oli neljännellä tai viidennellä kuulla raskaana ja sukulainen #2 oli myöskin raskaana toisella tai kolmannella kuulla. Ensimmäisen kohdalla sen olisi voinut ehkä vielä arvata, kun hän on parisuhteessa mutta toinen pääsi kyllä yllättämään ihan puskista. Kuuleman mukaan hänellä on/on ollut jonkinlainen suhde johonkin mieheen, mutta ei hän ole raahannut tätä sukulaisten eteen. Että meni taas minun arvelut hieman pieleen...
Niin ja sen haluan sanoa tähän loppuun, että kuntoilu helteellä on kyllä ihan heikkopäisten touhua. Tein tuossa äsken lihaskuntoliikkeitä ja olipahan touhua. Vaikka liikkeet eivät olleet mitään raskaita, niin olo oli kuin saunassa olisi ollut. Paitsi sillä erotuksella, että se kuumuus puuttui. Hikeä pukkasi aivan jatkuvalla syötöllä ja tuntui, että vettäkin saa olla lipittämässä lasillisen jokaisen suoritteen jälkeen. Juoksemisesta ei varmaan tulisi yhtään mitään, sillä siinä hikoilen huomattavasti enemmän vaikka keli olisi viileämpi. Luultavasti kävelevä - tai siis juokseva - vesiputous saattaisi olla todenmukainen kuvaus näissä lämpötiloissa tehdystä juoksulenkistä.
28.7.2014
Ohi on
Seksittömyys nimittäin, siitä raporttia kirjoituksen lopussa. Ohi on lomakin. Olin reilu kolme ja puoli viikkoa kotonakotona ja viimeisen puolikkaan viikon vietin asunnollani palailemalla taas arkirutiinien pariin. Ihmeen nopeasti ne rutiinit tulevat takaisin, sillä oikeastaan jo heti ensimmäisenä iltana täällä oli jo taas sama meno ennallaan kuin aikaisemminkin. Sinällään huvittavia nuokin rutiniit. Kotonakotona teen jotkin samat asiat aivan eri tavalla mitä täällä omalla asunnolla. Luulisi, että ne tulisi tehtyä samalla tavalla joka paikassa mutta eipä näytä niin olevan.
Ensimmäinen lomaviikko oli kelien puolesta hieman onneton, kun oli niin sateista ja viileää. Melkein koko viikko meni sisällä vanhoja aikakausilehtiä lukiessa ja tv-sarjoja töllätessä. Onneksi kuitenkin sitten säät lämpeni ja sateet väheni, niin tuli oltua sitten paljon enemmän ulkona kaikenlaista sekalaista pikkupuuhaa puuhaillen. Asunnollekin oli "mukava" palata helteisen loman jälkeen. Nestepatsas seinällä olevassa lämpömittarissa oli noussut uusiin ennätyskorkeuksiin eli 29 asteeseen. Ikkunoiden ja ovien availu ei ole tuottanut asiaan mitään muutosta, kun ulkona on yhtä kuuma ja ei tuule juuri yhtään. Yöksikään ei oikein ole pystynyt jättämään mitään auki nukkumisrauhan takia, kun kaduilta kuuluu autojen pörinää ja idioottien mölinää.
Eipä tässä ole juuri muutakaan voinut tehdä kuin koomata nämä viimeisimmät päivät. Kuvittele sellainen ilman paitaa oleva lihaksikas ja hiestä kostea oleva vartalo makoilemassa sohvalla sanomalehteä naaman edessään heiluttaen, se kuvaa aika hyvin minun viimeisten lomapäivien aktiiviteettiä. Tietokonetta ei ole huvittanut avata juuri lainkaan, kun sekin pukkaa kuumaa ilmaa huoneseen. Kuntoilu on jäänyt myös melko vähäiselle liiallisen "soossin" pukkauksen vuoksi. Uimassakin olisi ollut mukava käydä mutta sekin on yksinäiselle hieman ongelmallista ihmisiä tursuavilla rannoilla. Ei huvittaisi oikein jättää tavaroitaan ja avaimia yksikseen lojumaan pitkäkyntisten armoille sillä aikaa, kun itse on järvessä pulikoimassa.
Ensimmäinen lomanjälkeinen työpäiväkin on jo pulkassa. Toisin kuin viime vuonna, nyt v-käyrä ei noussut päivän aikana juuri oikeastaan ollenkaan. Päivä oli sopivan kevyt, kun lueskeli loman aikana saapuneet sähköpostit, teki muutaman pikkuhomman alta pois ja hahmotteli vähän tulevia tehtäviä. Oikein sopivan löysän veltto aloitus näin alkuun ja mikäs siellä oli istuessa, kun ilmastointikin laski lämpötilan sopivalle tasolle. Tästäpä sitä voi taas käynnistellä arkea ja odotella syksyn viileneviä ilmoja.
Mitäs ihmeen pervoja täällä vielä pyörii lopputekstejä lukemassa? Ei täällä mitään seksiin viittavaa ole, menkää kotiinne siitä!
Puijasin, sama linja jatkuu seksittömyyden osalta.
Ensimmäinen lomaviikko oli kelien puolesta hieman onneton, kun oli niin sateista ja viileää. Melkein koko viikko meni sisällä vanhoja aikakausilehtiä lukiessa ja tv-sarjoja töllätessä. Onneksi kuitenkin sitten säät lämpeni ja sateet väheni, niin tuli oltua sitten paljon enemmän ulkona kaikenlaista sekalaista pikkupuuhaa puuhaillen. Asunnollekin oli "mukava" palata helteisen loman jälkeen. Nestepatsas seinällä olevassa lämpömittarissa oli noussut uusiin ennätyskorkeuksiin eli 29 asteeseen. Ikkunoiden ja ovien availu ei ole tuottanut asiaan mitään muutosta, kun ulkona on yhtä kuuma ja ei tuule juuri yhtään. Yöksikään ei oikein ole pystynyt jättämään mitään auki nukkumisrauhan takia, kun kaduilta kuuluu autojen pörinää ja idioottien mölinää.
Eipä tässä ole juuri muutakaan voinut tehdä kuin koomata nämä viimeisimmät päivät. Kuvittele sellainen ilman paitaa oleva lihaksikas ja hiestä kostea oleva vartalo makoilemassa sohvalla sanomalehteä naaman edessään heiluttaen, se kuvaa aika hyvin minun viimeisten lomapäivien aktiiviteettiä. Tietokonetta ei ole huvittanut avata juuri lainkaan, kun sekin pukkaa kuumaa ilmaa huoneseen. Kuntoilu on jäänyt myös melko vähäiselle liiallisen "soossin" pukkauksen vuoksi. Uimassakin olisi ollut mukava käydä mutta sekin on yksinäiselle hieman ongelmallista ihmisiä tursuavilla rannoilla. Ei huvittaisi oikein jättää tavaroitaan ja avaimia yksikseen lojumaan pitkäkyntisten armoille sillä aikaa, kun itse on järvessä pulikoimassa.
Ensimmäinen lomanjälkeinen työpäiväkin on jo pulkassa. Toisin kuin viime vuonna, nyt v-käyrä ei noussut päivän aikana juuri oikeastaan ollenkaan. Päivä oli sopivan kevyt, kun lueskeli loman aikana saapuneet sähköpostit, teki muutaman pikkuhomman alta pois ja hahmotteli vähän tulevia tehtäviä. Oikein sopivan löysän veltto aloitus näin alkuun ja mikäs siellä oli istuessa, kun ilmastointikin laski lämpötilan sopivalle tasolle. Tästäpä sitä voi taas käynnistellä arkea ja odotella syksyn viileneviä ilmoja.
Mitäs ihmeen pervoja täällä vielä pyörii lopputekstejä lukemassa? Ei täällä mitään seksiin viittavaa ole, menkää kotiinne siitä!
Puijasin, sama linja jatkuu seksittömyyden osalta.
30.6.2014
Lomille, lomille
OooOOh ja AAAH! Ensimmäinen virallinen lomapäivä menneillään. Tässäpä sitä pitäisi sitten harrastaa neljä viikkoa joutenoloa tai jotakin vastaavaa. Vaihdan maisemaa taas joksikin aikaa, niin blogikin hiljenee. Blogin asiakaspalvelu palvelee myös loman aikana päivystämällä satunnaisesti sähköpostia. Hmmm... Sähköpostista puheen ollen tuli mieleen yksi jännä homma. Blogi on ollut pystyssä jo lähes neljä vuotta mutta kukaan ei ole koskaan uskaltanut lähestyä tuona aikana sähköpostilla. Pitänee varmaan päästää sekin asiakaspalvelija loman viettoon ettei tarvitsee tyhjää sähköpostia valvoa.
Joskus armeijassa ollessa marsittiin perjantaina VLV:n lähestyessä Lomille, lomille, muija joutuu koville! -tahtiin. Silloin nuorukaisilla oli varmaan jotkut asiat mielessä, jonka takia muija joutui koville. Nyt vanhempana tilanne lomien aikaan on varmaan samanlainen eli muija joutuu koville, mutta hieman eri syystä. Nyt lapsukaiset (mies mukaan luettuna) venyttävät muijan pinnaa, kun lomilla niiden touhuja joutuu sietämään 24h/vrk. Ei vain koske minua, ei silloin armeija-aikaan kuten ei myös nytkään vanhempana.
Hyvää kesää itse kullekin ja muistakaahan olla kiltisti.
Joskus armeijassa ollessa marsittiin perjantaina VLV:n lähestyessä Lomille, lomille, muija joutuu koville! -tahtiin. Silloin nuorukaisilla oli varmaan jotkut asiat mielessä, jonka takia muija joutui koville. Nyt vanhempana tilanne lomien aikaan on varmaan samanlainen eli muija joutuu koville, mutta hieman eri syystä. Nyt lapsukaiset (mies mukaan luettuna) venyttävät muijan pinnaa, kun lomilla niiden touhuja joutuu sietämään 24h/vrk. Ei vain koske minua, ei silloin armeija-aikaan kuten ei myös nytkään vanhempana.
Hyvää kesää itse kullekin ja muistakaahan olla kiltisti.
25.6.2014
Purulelu
Tulipahan tuosta mömmöm-jalkapallo-ottelussa sattuneesta puruepisodista mieleen uni, jonka näin su-ma välisenä yönä. Pohjustukseksi kerrottakoon ensin alle sellainen asia, että työelämässä minua ärsyttää yksi naispuoleinen henkilö, joka jättää aina vastuitaan hoitamatta tai sitten hoitaa ne ns. veltolla munalla heiluttaen, kun asiasta mainitsee. Eräänlainen ihan-sama-hällävälisti siis kyseessä. Noh, tässä unessa olin siis tekemisissä tämän kyseisen naisen kanssa. Tai en ollut, miten sen nyt ottaa. Nainen unessa ei ollut ollenkaan ko. henkilön näköinen (itse asiassa tämä nainen vaihtui kahdesti siinä unessa) mutta kuitenkin se oli hän. Hankala selittää. Siinä unessa sitten mainitsin tälle naiselle jotakin hänen ärsyttävyydestään ja rupesin alistamaan häntä seksuaalisesti. Laitoin hänet istumaan tuolille, kourin häntä ja purin myös niskasta. En purrutpurrut kuten polisiikoira puree iskiessään hampaansa hamppiin mutta purin tavalla, joka välittää viestin, että kuka on tilanteessa herrana.
Uni lopahti sitten tuohon puremiseen. Kuten tavallista, herään aina ennen kuin unessa alkaisi päästä tosi toimiin. Jäin vain miettimään tuotakin asiaa, että mitä se kertoo minusta. Joskus aikaisemminkin, kun olen ollut tekemisissä vastaavanlaisten mulkunluontoisten naisten kanssa, olen jälkikäteen herkutellut sellaisella ajatuksella, että saisi seksuaalisesti alistaa ja nöyryyttää näitä henkilöitä. Kertooko tuo sitten, että minulla on jonkinlainen alemmuuskompleksi vai jokin muu viritelmä, sitä en osaa sanoa.
Niin ja yksinäisille kokeilemisen arvoinen vinkki, joka tuli käytännössä testattua ja hyväksi havaittua: Nuku kätesi päällä niin, että herätessä kätesi on aivan tunnoton. Töki ja taputtele itseäsi tunnottomalla kädellä, tuntuu aivan sille kuin joku toinen henkilö koskettelisi sinua. Jännää!
Uni lopahti sitten tuohon puremiseen. Kuten tavallista, herään aina ennen kuin unessa alkaisi päästä tosi toimiin. Jäin vain miettimään tuotakin asiaa, että mitä se kertoo minusta. Joskus aikaisemminkin, kun olen ollut tekemisissä vastaavanlaisten mulkunluontoisten naisten kanssa, olen jälkikäteen herkutellut sellaisella ajatuksella, että saisi seksuaalisesti alistaa ja nöyryyttää näitä henkilöitä. Kertooko tuo sitten, että minulla on jonkinlainen alemmuuskompleksi vai jokin muu viritelmä, sitä en osaa sanoa.
Niin ja yksinäisille kokeilemisen arvoinen vinkki, joka tuli käytännössä testattua ja hyväksi havaittua: Nuku kätesi päällä niin, että herätessä kätesi on aivan tunnoton. Töki ja taputtele itseäsi tunnottomalla kädellä, tuntuu aivan sille kuin joku toinen henkilö koskettelisi sinua. Jännää!
23.6.2014
Muuttopuuhissa
Kun ei ole ollut ihmeellisempääkään tekemistä, niin olen hieman suunnittelut muuttoa. En vielä ole muuttamassa minnekään mutta maalailenpahan tässä piruja seinille. Jos se vaikka edistäisi työpaikan saantia, kun suunnittelee ensin muuttoa. Tai minun tapauksessahan siinä käy tietysti toisinpäin, eli kun suunnittelen tällaisia, niin se torppaa sitten työpaikansaannin. Nojoo, höpinäälöpinää... Mutta mittailinpahan aikani kuluksi kaikkien huonekalujen ja suurimpien esineiden mitat, jotta tietäisin miten paljon tavarat vievät tilaa. Kaikkinensa laskutoimitus antoi tilavuudeksi n. 7,5 m³. Huonekalut ja suurimmat pahvilaatikot mahtuisivat siis kuutioon, jonka sivun pituus olisi suunnilleen parisen metriä.
Loppujen lopuksi minulla ei ole paljoa sellaisia isoja huonekaluja/esineitä. Suurin taitaa olla sohva, sitten tulee sänky ja kirjahylly. Pöydät menee melko nätisti kasaan, kun niistä irrottaa jalat mutta tuoleja on useampia, niin myös ne vievät jonkin verran tilaa. Tietysti nuo tavarat vievät luonnollisesti enemmän kuin tuon 7,5 kuutioita, koska kaikkia tavaroita nyt ei pysty laittamaan päällekkäin. Ehkä paremmin tilan tarve havainnollistuisi, jos laskisi tavaroiden kuljetuksessa vaatiman pohjapinta-alan. Luulisin, että silloin tilavuus kasvaisi lähemmäs kymmentä kuutiometriä. Pitää varmaankin käyttää joku ilta tuohon muuttokuorman mallintamiseen ja sen tilavuuden optimoiseen, niin osaisi sitten varata oikean kokoisen kuljetusvälineen ja pakata vielä sen oikein, jos se päivä joskus vielä koittaa.
Pitäisi vielä jotenkin arvioida myös muidenkin pikkutilpehöörien siirtoon tarvittava laatikkomäärä. Arvelisin, että keittiötavaroista saattaa tulla aika monta laatikkoa, samoin kaikista kirjoista, mapeista yms. irtotavaroista. Vaatepuolen uskoisin saavani mahtumaan ehkä isoon laukkuun ja pariin isompaan reppuun, sillä nuo kantovälineet pystyy yleensä survomaan tehokkaasti täyteen vaatteilla, joita nyt en muutenkaan omaa mitenkään hirveästi.
Olen myös katsellut talojen myynti-ilmoituksia netistä ja tein myös hakuvahdin. Näkeepähän etukäteen minkälaisia taloja on myynnissä ja mihin hintaan. Yksi asia pisti muuten silmään aika räikeästi muutamista asuntoilmoituksissa olleista kuvista. Monessa kohteessa oli tehty jonkinlaista pientä pintaremonttia hiljakkoin ja vähän näytti siltä, että niillä on yritetty vedättää hintaa ylöspäin. Ja vielä kun tapettien, laatoitusten ja maalattujen seinien värimaailmat olivat näitä nykyajan trendipellevärejä (mustaa, paskanruskeaa, harmaata tai jotakin räikeää), niin se teki näistä kohteista entistä luotaantyöntävämpiä. Monesti päällimäiseksi jäi ajatus, että tosiaanko jotkut asustaa noin yrjönväriseksi sisustetuissa taloissa. Mieluummin ostaisin vaikka jonkin hieman nuhjuisemman asuinpaikan ja remontoisin siitä itselleni mieleisen kuin ostaisin tuollaisen vastauusitun muotiyrjötyksen, joka olisi pakko remontoida oman viihtyvyyden vuoksi.
Loppujen lopuksi minulla ei ole paljoa sellaisia isoja huonekaluja/esineitä. Suurin taitaa olla sohva, sitten tulee sänky ja kirjahylly. Pöydät menee melko nätisti kasaan, kun niistä irrottaa jalat mutta tuoleja on useampia, niin myös ne vievät jonkin verran tilaa. Tietysti nuo tavarat vievät luonnollisesti enemmän kuin tuon 7,5 kuutioita, koska kaikkia tavaroita nyt ei pysty laittamaan päällekkäin. Ehkä paremmin tilan tarve havainnollistuisi, jos laskisi tavaroiden kuljetuksessa vaatiman pohjapinta-alan. Luulisin, että silloin tilavuus kasvaisi lähemmäs kymmentä kuutiometriä. Pitää varmaankin käyttää joku ilta tuohon muuttokuorman mallintamiseen ja sen tilavuuden optimoiseen, niin osaisi sitten varata oikean kokoisen kuljetusvälineen ja pakata vielä sen oikein, jos se päivä joskus vielä koittaa.
Pitäisi vielä jotenkin arvioida myös muidenkin pikkutilpehöörien siirtoon tarvittava laatikkomäärä. Arvelisin, että keittiötavaroista saattaa tulla aika monta laatikkoa, samoin kaikista kirjoista, mapeista yms. irtotavaroista. Vaatepuolen uskoisin saavani mahtumaan ehkä isoon laukkuun ja pariin isompaan reppuun, sillä nuo kantovälineet pystyy yleensä survomaan tehokkaasti täyteen vaatteilla, joita nyt en muutenkaan omaa mitenkään hirveästi.
Olen myös katsellut talojen myynti-ilmoituksia netistä ja tein myös hakuvahdin. Näkeepähän etukäteen minkälaisia taloja on myynnissä ja mihin hintaan. Yksi asia pisti muuten silmään aika räikeästi muutamista asuntoilmoituksissa olleista kuvista. Monessa kohteessa oli tehty jonkinlaista pientä pintaremonttia hiljakkoin ja vähän näytti siltä, että niillä on yritetty vedättää hintaa ylöspäin. Ja vielä kun tapettien, laatoitusten ja maalattujen seinien värimaailmat olivat näitä nykyajan trendipellevärejä (mustaa, paskanruskeaa, harmaata tai jotakin räikeää), niin se teki näistä kohteista entistä luotaantyöntävämpiä. Monesti päällimäiseksi jäi ajatus, että tosiaanko jotkut asustaa noin yrjönväriseksi sisustetuissa taloissa. Mieluummin ostaisin vaikka jonkin hieman nuhjuisemman asuinpaikan ja remontoisin siitä itselleni mieleisen kuin ostaisin tuollaisen vastauusitun muotiyrjötyksen, joka olisi pakko remontoida oman viihtyvyyden vuoksi.
14.6.2014
Taantuma
Eipä ole ollut taas mitään kirjoittelemisen aihetta lähes kahteen viikkoon. Perusarki on mennä lössöttänyt eteenpäin omalla painollaan.
Töissä on pari viimeistä viikkoa mennyt seisokki otsassa. Olen joutunut paikkailemaan eräässä projektissa, jonka varsinaiseen kokoonpanoon en edes kuulu, yhden toisen työntekijän aikaansaannoksia ja voi hyvän tähden minkälaista se jälki on ollut! Jäljistä päätellen välillä töitä on tehty juosten kusten eli on ruikittu vähän sinne ja tänne ja välillä taas ei ole ajateltu ollenkaan eli ihan selkeitä virheitä ja puutteita aikaansaannoksissa. Muutamaan otteeseen olisi jo tehnyt mieli käydä heittämässä koko paska paperisilppurista läpi ja lyödä hanskat tiskiin mutta hammasta purren ja kiukkua niellen on vain täytynyt jatkaa tekemistä.
Välillä sitä miettii siinä työpöytänsä ääressä, että miten hyvin joissakin projekteissa on saatu sössittyä lähes kaikki enemmän tai vähemmän pieleen. Nytkin tuossa projektissa miehitys on aivan pielessä (suurin osa tekijöistä kokemattomia) ja henkilöitä on liian vähän. Siitä seuraa se, että aikataulut ovat alkaneet jäädä jälkeen ja on tullut taas kiirekiirehelevatankovakiire -efekti, josta on puolestaan taas seurannut se, että työn laatuun ei ole ehditty panostaa ja virheitä on alkanut löytyä sieltä ja täältä. Mutta en ota stressiä tuosta projektista, koska en ole siinä missään vastuussa, taputelkoot hommat kasaan miten pystyvät. Eli töissä aivan normipäiviä nollamotivaatiotasolla työskennellen.
Juhannuksen jälkeisellä viikolla muuten päättyy hakuaika sinne yhteen työpaikkaan. Soittelin sinnekin ja eipä tuolta nyt mitään ihmeellistä tullut ilmi, kun työt olisivat hyvin pitkälti tätä samaa mitä nytkin. Tässä viikonlopun aikana olen ährännyt hakemusta kasaan ja laitan se sitten eteenpäin, onpahan sitten taas yritetty. On vain tässä käynyt mielessä sellainen ajatus, että mitäs sitten, jos en saa edes tätä paikkaa, johon minulla on sentään monta vuotta kokemusta. Voi luultavasti pälli levitä aika pahasti...
Jotenkin on ollut nämä viimeiset pari viikkoa sellaista vetelää odottelua. Arki-iltoina ei ole oikein tullut tehtyä mitään järjellistä, mitä nyt välillä kuntoilua ja tv-sarjojen katselua. Johtuneeko sitten tuosta kesäloman läheisyydestä, vähän sellainen outo odotteleva fiilis on ollut ilmassa. Pitäisi jaksaa vielä jotenkin nämä pari viikkoa ja sitten saisi taas hengähtää kuukauden. Mutta sitä odotellessa...
Töissä on pari viimeistä viikkoa mennyt seisokki otsassa. Olen joutunut paikkailemaan eräässä projektissa, jonka varsinaiseen kokoonpanoon en edes kuulu, yhden toisen työntekijän aikaansaannoksia ja voi hyvän tähden minkälaista se jälki on ollut! Jäljistä päätellen välillä töitä on tehty juosten kusten eli on ruikittu vähän sinne ja tänne ja välillä taas ei ole ajateltu ollenkaan eli ihan selkeitä virheitä ja puutteita aikaansaannoksissa. Muutamaan otteeseen olisi jo tehnyt mieli käydä heittämässä koko paska paperisilppurista läpi ja lyödä hanskat tiskiin mutta hammasta purren ja kiukkua niellen on vain täytynyt jatkaa tekemistä.
Välillä sitä miettii siinä työpöytänsä ääressä, että miten hyvin joissakin projekteissa on saatu sössittyä lähes kaikki enemmän tai vähemmän pieleen. Nytkin tuossa projektissa miehitys on aivan pielessä (suurin osa tekijöistä kokemattomia) ja henkilöitä on liian vähän. Siitä seuraa se, että aikataulut ovat alkaneet jäädä jälkeen ja on tullut taas kiirekiirehelevatankovakiire -efekti, josta on puolestaan taas seurannut se, että työn laatuun ei ole ehditty panostaa ja virheitä on alkanut löytyä sieltä ja täältä. Mutta en ota stressiä tuosta projektista, koska en ole siinä missään vastuussa, taputelkoot hommat kasaan miten pystyvät. Eli töissä aivan normipäiviä nollamotivaatiotasolla työskennellen.
Juhannuksen jälkeisellä viikolla muuten päättyy hakuaika sinne yhteen työpaikkaan. Soittelin sinnekin ja eipä tuolta nyt mitään ihmeellistä tullut ilmi, kun työt olisivat hyvin pitkälti tätä samaa mitä nytkin. Tässä viikonlopun aikana olen ährännyt hakemusta kasaan ja laitan se sitten eteenpäin, onpahan sitten taas yritetty. On vain tässä käynyt mielessä sellainen ajatus, että mitäs sitten, jos en saa edes tätä paikkaa, johon minulla on sentään monta vuotta kokemusta. Voi luultavasti pälli levitä aika pahasti...
Jotenkin on ollut nämä viimeiset pari viikkoa sellaista vetelää odottelua. Arki-iltoina ei ole oikein tullut tehtyä mitään järjellistä, mitä nyt välillä kuntoilua ja tv-sarjojen katselua. Johtuneeko sitten tuosta kesäloman läheisyydestä, vähän sellainen outo odotteleva fiilis on ollut ilmassa. Pitäisi jaksaa vielä jotenkin nämä pari viikkoa ja sitten saisi taas hengähtää kuukauden. Mutta sitä odotellessa...
4.6.2014
Vauhtia
Kun unohtui kirjoitella viime kirjoitukseen asioita, niin pitää hieman jatkaa taas. Kun laskut pitää maksaa, niin töissä pitää käydä saadakseen rahaa. Eli joutuu sitomaan itsensä sillä työsopimuksella työnantajaan eli käytännössä on sen työnantajan bitch, jolla ei juuri vapautta ole. Käytännössä vapauden työnantajasta saisi vain sillä, että olisi taloudellisesti riippumaton.
Tein laskentataulukolla pieniä laskelmia, jotta näkisi minkälaisella summalla pärjäisi lopun eläämäänsä ilman, että tarvitsisi tehdä päivääkään töitä. Lähtöolettamukseksi laitoin, että menot pysyvät samana vuodesta toiseen ja rahoille tulee vuodessa prosentti korkoa. Vuosittaisiksi menoiksi laitoin 25 k€, joka on minun mittapuussa aika paljon. Noilla olettamuksilla katsoin, että lähtösumman pitäisi olla luokkaa 1 M€, jotta rahat riittäisivät n. viidenkymmenen vuoden päähän. Jos taas korkoprosentti olisi 3,5, niin tällöin alkupääomaksi riittäisi vain 500 k€. Tuossa tapauksessa rahat riittäisivät vain n. 35 vuotta eli alkaisi olla vähän siinä ja siinä, että riittäisivätkö rahat aivan viimeisille elinvuosille. Tietysti silloin voisi pihistellä loppumetreillä tai vastaavasti voisi kuolla aikaisemmin pois. Luultavasti tuo jälkimmäinen vaihtoehto olisi todennäköisempi, kun ottaa sen huomioon, että yksinäisen elinajan odote on lyhyempi.
Loppujen lopuksi tuo 500 k€ ei kuulosta mitenkään isolta mutta kuitenkin sen verran iso rahasumma on kyseessä, että ei sitä näillä palkoilla tienaa mitenkään edes 15 vuoden aikana. Noh, lottovoittoa odotellessa joutaa olemaan se työnantajan bitch.
Niin ja palatakseni vielä tuohon otsikkoon... Aamulla heräsin taas omia aikojani aivan liian aikaisin, joten myös työpaikalle tuli lähdettyä aikaisin. Siihen aikaan pyörätiellä ei ollut liikkeellä ketään muita kuin minä, kunnes yhden mutkan takana oli edessä yllättäen jänis (tai rusakko, en nähnyt kunnolla). Pitkäkorva lähti juoksemaan vauhdilla siihen suuntaan minne minäkin olin ajamassa pyörällä. Aloin polkea pyörällä raivokkaasti, jotta olisin saanut sen kiinni. Puppeli kuitenkin löysi jostain ihmeestä vielä nopeamman loikkarivaihteen enkä pysynyt enää perässä vaikka aika vauhtia poljin minäkin. Lopulta kilvanajo päättyi 100 m:n päässä siihen, että ketkale hyppäsi pusikkoon ja minä jatkoin taas normaalisti matkaani töihin. Nopeita ötököitä, kun ei edes pyörällä pysy perässä!
Tein laskentataulukolla pieniä laskelmia, jotta näkisi minkälaisella summalla pärjäisi lopun eläämäänsä ilman, että tarvitsisi tehdä päivääkään töitä. Lähtöolettamukseksi laitoin, että menot pysyvät samana vuodesta toiseen ja rahoille tulee vuodessa prosentti korkoa. Vuosittaisiksi menoiksi laitoin 25 k€, joka on minun mittapuussa aika paljon. Noilla olettamuksilla katsoin, että lähtösumman pitäisi olla luokkaa 1 M€, jotta rahat riittäisivät n. viidenkymmenen vuoden päähän. Jos taas korkoprosentti olisi 3,5, niin tällöin alkupääomaksi riittäisi vain 500 k€. Tuossa tapauksessa rahat riittäisivät vain n. 35 vuotta eli alkaisi olla vähän siinä ja siinä, että riittäisivätkö rahat aivan viimeisille elinvuosille. Tietysti silloin voisi pihistellä loppumetreillä tai vastaavasti voisi kuolla aikaisemmin pois. Luultavasti tuo jälkimmäinen vaihtoehto olisi todennäköisempi, kun ottaa sen huomioon, että yksinäisen elinajan odote on lyhyempi.
Loppujen lopuksi tuo 500 k€ ei kuulosta mitenkään isolta mutta kuitenkin sen verran iso rahasumma on kyseessä, että ei sitä näillä palkoilla tienaa mitenkään edes 15 vuoden aikana. Noh, lottovoittoa odotellessa joutaa olemaan se työnantajan bitch.
Niin ja palatakseni vielä tuohon otsikkoon... Aamulla heräsin taas omia aikojani aivan liian aikaisin, joten myös työpaikalle tuli lähdettyä aikaisin. Siihen aikaan pyörätiellä ei ollut liikkeellä ketään muita kuin minä, kunnes yhden mutkan takana oli edessä yllättäen jänis (tai rusakko, en nähnyt kunnolla). Pitkäkorva lähti juoksemaan vauhdilla siihen suuntaan minne minäkin olin ajamassa pyörällä. Aloin polkea pyörällä raivokkaasti, jotta olisin saanut sen kiinni. Puppeli kuitenkin löysi jostain ihmeestä vielä nopeamman loikkarivaihteen enkä pysynyt enää perässä vaikka aika vauhtia poljin minäkin. Lopulta kilvanajo päättyi 100 m:n päässä siihen, että ketkale hyppäsi pusikkoon ja minä jatkoin taas normaalisti matkaani töihin. Nopeita ötököitä, kun ei edes pyörällä pysy perässä!
2.6.2014
Ajan käyttöä
Viime kirjoituksen kommentit laittoivat ajatusrattaan liikkeelle. Ajatus lähti liikkeelle lähinnä siitä, kun oli puhetta laskujen maksuista ja siitä, miten jotkut pysyvät vuodesta toiseen huonossa työpaikassa.
Aloitetaan vaikka siitä työsuhteen perustasta eli työsopimuksesta. Siinä allekirjoittanut sitoutuu tekemään töitä työnantajalle ja työnantaja vastaavasti sitoutuu maksamaan palkkaa korvaukseksi työpanoksesta ja menetetystä ajasta.
Kun tarkemmin miettii tuota työsopimusta, niin loppujen lopuksi sillä on hyvinkin paljon ohjaavaa ja rajoittavaa vaikutusta työntekijän elämään ja ajankäyttöön. Äkkiä voisi kuvitella, että "Hei, se on vain 7,5 h, minkä teet töitä päivässä!", mutta ei se asia ole ihan noin. Loma-/vapaapäivien paikkoja ei voi valita mielensä mukaan vuoden aikana (toiveitahan voi aina esittää), nukkumaan on mentävä tiettynä aikana, jos mielii herätä virkeänä aamulla töihin ja kaikkea muuta sellaista ajankäyttöä rajoittavaa. Ja kun vielä tarkemmin miettii arkipäivän anatomiaa, niin päivästä kuluu aikaa muuhunkin toimeen, joka liittyy vahvasti työntekoon. Osa ajasta kuluu työmatkaan, osa ruokatuntiin ja osa vielä seuraavan työpäivän valmisteluun (eväiden teko, paidan silitykset, yms.).
Laskin, että vuonna 2014 minulla on työpäiviä yhteensä 251. Näistähän 25 päivää on lomaa (arkilauantait jätetty pois laskuista), joten varsinaisia päiviä, jolloin pitää olla työpaikalla, on kaikkiaan 226 kpl. Näistä kun laskee, niin prosentteina työpaikalla vietettyjen päivien osuus on 62 %.
Laskeskelin huvikseni myös miten minulla arkipäivä jakautuu ajankäytön suhteen. Tulen toimeen n. 7 h yöunilla ja aamu- ja iltatoimiin sekä ruokailuun (iltapäivä) minulla menee yhteensä pari tuntia. Olen siinä mielessä hyvässä asemassa, että työmatkoihin kuluu päivässä vain yhteensä puoli tuntia. Muut "työsidonnaiset" tunnit ovat itse työnteko (7,5 h) ja ruokailu työpaikalla, sekä (vaikkakin kotona vietetyt mutta työn takia pakolliset) valmistautuminen seuraavaan työpäivään. Kaikkinensa näitä työsidonnaisia tunteja tulee yhteensä n. 9 h. Loppu on sitten vapaa-aikaa, jolloin voi vaikka venytellä pippeliä tai tehdä jotakin muuta yhtä kehittävää.
Ja vielä havainnollistavaa piirakkaa edellisistä luvuista:
Eli, työpaikalla pitää pyllerehtiä kaksi kolmasosaa vuoden päivistä ja näistäkin päivistä vapaa-ajan ja työajan suhde on enemmän työajan puolella. Ja suhde voisi olla vieläkin huonompi, mikäli asuisin jossakin helvetissä, jossa työmatkaan voisi kulua tunti suuntaansa. Lyhykäisyydessään voisi todeta, että töissä käyvän ihmisen ajankäytön sanelee hyvin pitkälti työ.
Ja entäs sitten vielä nämä työnarkomaanit, jotka jäävät tekemään vielä pitempää työpäivää tai tekevät töitä työmatkoillaan (ja vielä korvauksetta). Minua kyrsii monesti jo pelkkä tuo perustyöpäivä, saati sitten jos pitäisi tehdä pitempää päivää. Olen sen verran jyrkkä tuon oman vapaa-aikani suhteen, että minulla rukkaset tipahtaa lattialle melko lailla heti, kun kelloon on tullut työtunnit täyteen.
Kun tuo työ vie tällä hetkellä melko suuren osan elämästäni, niin mieluusti se työ saisi olla sellaista, että sitä tehdessä ei tarvitsisi olla pitkä ...rpä otsassa, lyhyempikin riittäisi.
Niin ja muuten kun tuli selvitettyä tuo työpäivien määrä, niin tässä yksi osasyy miksi syön työpaikalla omia eväitä enkä käytä lounasseteliä:
226 × 6,10 € = 1378,6 €
Yksinäinen saa ostettua tuolla rahalla kaupasta melko ison ruokasäkin.
Aloitetaan vaikka siitä työsuhteen perustasta eli työsopimuksesta. Siinä allekirjoittanut sitoutuu tekemään töitä työnantajalle ja työnantaja vastaavasti sitoutuu maksamaan palkkaa korvaukseksi työpanoksesta ja menetetystä ajasta.
Kun tarkemmin miettii tuota työsopimusta, niin loppujen lopuksi sillä on hyvinkin paljon ohjaavaa ja rajoittavaa vaikutusta työntekijän elämään ja ajankäyttöön. Äkkiä voisi kuvitella, että "Hei, se on vain 7,5 h, minkä teet töitä päivässä!", mutta ei se asia ole ihan noin. Loma-/vapaapäivien paikkoja ei voi valita mielensä mukaan vuoden aikana (toiveitahan voi aina esittää), nukkumaan on mentävä tiettynä aikana, jos mielii herätä virkeänä aamulla töihin ja kaikkea muuta sellaista ajankäyttöä rajoittavaa. Ja kun vielä tarkemmin miettii arkipäivän anatomiaa, niin päivästä kuluu aikaa muuhunkin toimeen, joka liittyy vahvasti työntekoon. Osa ajasta kuluu työmatkaan, osa ruokatuntiin ja osa vielä seuraavan työpäivän valmisteluun (eväiden teko, paidan silitykset, yms.).
Laskin, että vuonna 2014 minulla on työpäiviä yhteensä 251. Näistähän 25 päivää on lomaa (arkilauantait jätetty pois laskuista), joten varsinaisia päiviä, jolloin pitää olla työpaikalla, on kaikkiaan 226 kpl. Näistä kun laskee, niin prosentteina työpaikalla vietettyjen päivien osuus on 62 %.
Laskeskelin huvikseni myös miten minulla arkipäivä jakautuu ajankäytön suhteen. Tulen toimeen n. 7 h yöunilla ja aamu- ja iltatoimiin sekä ruokailuun (iltapäivä) minulla menee yhteensä pari tuntia. Olen siinä mielessä hyvässä asemassa, että työmatkoihin kuluu päivässä vain yhteensä puoli tuntia. Muut "työsidonnaiset" tunnit ovat itse työnteko (7,5 h) ja ruokailu työpaikalla, sekä (vaikkakin kotona vietetyt mutta työn takia pakolliset) valmistautuminen seuraavaan työpäivään. Kaikkinensa näitä työsidonnaisia tunteja tulee yhteensä n. 9 h. Loppu on sitten vapaa-aikaa, jolloin voi vaikka venytellä pippeliä tai tehdä jotakin muuta yhtä kehittävää.
Ja vielä havainnollistavaa piirakkaa edellisistä luvuista:
Eli, työpaikalla pitää pyllerehtiä kaksi kolmasosaa vuoden päivistä ja näistäkin päivistä vapaa-ajan ja työajan suhde on enemmän työajan puolella. Ja suhde voisi olla vieläkin huonompi, mikäli asuisin jossakin helvetissä, jossa työmatkaan voisi kulua tunti suuntaansa. Lyhykäisyydessään voisi todeta, että töissä käyvän ihmisen ajankäytön sanelee hyvin pitkälti työ.
Ja entäs sitten vielä nämä työnarkomaanit, jotka jäävät tekemään vielä pitempää työpäivää tai tekevät töitä työmatkoillaan (ja vielä korvauksetta). Minua kyrsii monesti jo pelkkä tuo perustyöpäivä, saati sitten jos pitäisi tehdä pitempää päivää. Olen sen verran jyrkkä tuon oman vapaa-aikani suhteen, että minulla rukkaset tipahtaa lattialle melko lailla heti, kun kelloon on tullut työtunnit täyteen.
Kun tuo työ vie tällä hetkellä melko suuren osan elämästäni, niin mieluusti se työ saisi olla sellaista, että sitä tehdessä ei tarvitsisi olla pitkä ...rpä otsassa, lyhyempikin riittäisi.
Niin ja muuten kun tuli selvitettyä tuo työpäivien määrä, niin tässä yksi osasyy miksi syön työpaikalla omia eväitä enkä käytä lounasseteliä:
226 × 6,10 € = 1378,6 €
Yksinäinen saa ostettua tuolla rahalla kaupasta melko ison ruokasäkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
