Aloitetaan vaikka siitä työsuhteen perustasta eli työsopimuksesta. Siinä allekirjoittanut sitoutuu tekemään töitä työnantajalle ja työnantaja vastaavasti sitoutuu maksamaan palkkaa korvaukseksi työpanoksesta ja menetetystä ajasta.
Kun tarkemmin miettii tuota työsopimusta, niin loppujen lopuksi sillä on hyvinkin paljon ohjaavaa ja rajoittavaa vaikutusta työntekijän elämään ja ajankäyttöön. Äkkiä voisi kuvitella, että "Hei, se on vain 7,5 h, minkä teet töitä päivässä!", mutta ei se asia ole ihan noin. Loma-/vapaapäivien paikkoja ei voi valita mielensä mukaan vuoden aikana (toiveitahan voi aina esittää), nukkumaan on mentävä tiettynä aikana, jos mielii herätä virkeänä aamulla töihin ja kaikkea muuta sellaista ajankäyttöä rajoittavaa. Ja kun vielä tarkemmin miettii arkipäivän anatomiaa, niin päivästä kuluu aikaa muuhunkin toimeen, joka liittyy vahvasti työntekoon. Osa ajasta kuluu työmatkaan, osa ruokatuntiin ja osa vielä seuraavan työpäivän valmisteluun (eväiden teko, paidan silitykset, yms.).
Laskin, että vuonna 2014 minulla on työpäiviä yhteensä 251. Näistähän 25 päivää on lomaa (arkilauantait jätetty pois laskuista), joten varsinaisia päiviä, jolloin pitää olla työpaikalla, on kaikkiaan 226 kpl. Näistä kun laskee, niin prosentteina työpaikalla vietettyjen päivien osuus on 62 %.
Laskeskelin huvikseni myös miten minulla arkipäivä jakautuu ajankäytön suhteen. Tulen toimeen n. 7 h yöunilla ja aamu- ja iltatoimiin sekä ruokailuun (iltapäivä) minulla menee yhteensä pari tuntia. Olen siinä mielessä hyvässä asemassa, että työmatkoihin kuluu päivässä vain yhteensä puoli tuntia. Muut "työsidonnaiset" tunnit ovat itse työnteko (7,5 h) ja ruokailu työpaikalla, sekä (vaikkakin kotona vietetyt mutta työn takia pakolliset) valmistautuminen seuraavaan työpäivään. Kaikkinensa näitä työsidonnaisia tunteja tulee yhteensä n. 9 h. Loppu on sitten vapaa-aikaa, jolloin voi vaikka venytellä pippeliä tai tehdä jotakin muuta yhtä kehittävää.
Ja vielä havainnollistavaa piirakkaa edellisistä luvuista:
Eli, työpaikalla pitää pyllerehtiä kaksi kolmasosaa vuoden päivistä ja näistäkin päivistä vapaa-ajan ja työajan suhde on enemmän työajan puolella. Ja suhde voisi olla vieläkin huonompi, mikäli asuisin jossakin helvetissä, jossa työmatkaan voisi kulua tunti suuntaansa. Lyhykäisyydessään voisi todeta, että töissä käyvän ihmisen ajankäytön sanelee hyvin pitkälti työ.
Ja entäs sitten vielä nämä työnarkomaanit, jotka jäävät tekemään vielä pitempää työpäivää tai tekevät töitä työmatkoillaan (ja vielä korvauksetta). Minua kyrsii monesti jo pelkkä tuo perustyöpäivä, saati sitten jos pitäisi tehdä pitempää päivää. Olen sen verran jyrkkä tuon oman vapaa-aikani suhteen, että minulla rukkaset tipahtaa lattialle melko lailla heti, kun kelloon on tullut työtunnit täyteen.
Kun tuo työ vie tällä hetkellä melko suuren osan elämästäni, niin mieluusti se työ saisi olla sellaista, että sitä tehdessä ei tarvitsisi olla pitkä ...rpä otsassa, lyhyempikin riittäisi.
Niin ja muuten kun tuli selvitettyä tuo työpäivien määrä, niin tässä yksi osasyy miksi syön työpaikalla omia eväitä enkä käytä lounasseteliä:
226 × 6,10 € = 1378,6 €
Yksinäinen saa ostettua tuolla rahalla kaupasta melko ison ruokasäkin.
Tekstit
3 kommenttia:
Niinpä. Tuon takia työnteon pitäisi olla jotakin sellaista, josta edes jollakin tavalla nauttisi. Eikä siihen niin ihmeellisen suuria muutoksia aina tarvitsisi työpaikoilla, että ihmiset viihtyisivät edes vähän paremmin.
Ihan perusasioiden opettelua. Kiitos, ole hyvä, anteeksi. Noilla pääsisi jo pitkälle jos ihmiset opettelisivat huomioimaan toisiaan edes tuon verran.
Sillä on olemassa niitäkin paikkoja, joissa asiat toimivat ja joissa on oikeasti ihan mukavaakin.
Olen ollut itse todella paskoissa työpaikoissa, sitten ok-paikoissa ja nyt onnekseni jokseenkin hyvässä paikassa.
Täällä tehdään ihan pikkuasioita, kuten kysellään kuulumisia, yritetään olla niuhottamatta joka asiasta ja pyritään huomioimaan toisia sekä auttamaan silloin kun voidaan. Kehutaan silloinkin vaikkei niin paljon kehumista olisikaan, ei jäädä jumimaan epäonnistumisiin. Ei puhuta selän takana paskaa.
Mutta siltikin, työtähän tämä on edelleen ja leijonanosan tämä vie elämästäni matkoineen ja valmisteluineen.
Ja myös niinkin yksinkertaiselta kuulostava asia kuin asialliset työvälineet auttaisi paljon työssä jaksamista.
Indeed. Minulla menee hermo myös siihen, että joudun aina joka kerta selvittämään itse kaikki tekniset yms. ongelmat, mitä laitteiden kanssa tulee. Ja minä en tosiaankaan ole mikään tekniikan ihmelapsi.
Lähetä kommentti