14.6.2014

Taantuma

Eipä ole ollut taas mitään kirjoittelemisen aihetta lähes kahteen viikkoon. Perusarki on mennä lössöttänyt eteenpäin omalla painollaan.

Töissä on pari viimeistä viikkoa mennyt seisokki otsassa. Olen joutunut paikkailemaan eräässä projektissa, jonka varsinaiseen kokoonpanoon en edes kuulu, yhden toisen työntekijän aikaansaannoksia ja voi hyvän tähden minkälaista se jälki on ollut! Jäljistä päätellen välillä töitä on tehty juosten kusten eli on ruikittu vähän sinne ja tänne ja välillä taas ei ole ajateltu ollenkaan eli ihan selkeitä virheitä ja puutteita aikaansaannoksissa. Muutamaan otteeseen olisi jo tehnyt mieli käydä heittämässä koko paska paperisilppurista läpi ja lyödä hanskat tiskiin mutta hammasta purren ja kiukkua niellen on vain täytynyt jatkaa tekemistä.

Välillä sitä miettii siinä työpöytänsä ääressä, että miten hyvin joissakin projekteissa on saatu sössittyä lähes kaikki enemmän tai vähemmän pieleen. Nytkin tuossa projektissa miehitys on aivan pielessä (suurin osa tekijöistä kokemattomia) ja henkilöitä on liian vähän. Siitä seuraa se, että aikataulut ovat alkaneet jäädä jälkeen ja on tullut taas kiirekiirehelevatankovakiire -efekti, josta on puolestaan taas seurannut se, että työn laatuun ei ole ehditty panostaa ja virheitä on alkanut löytyä sieltä ja täältä. Mutta en ota stressiä tuosta projektista, koska en ole siinä missään vastuussa, taputelkoot hommat kasaan miten pystyvät. Eli töissä aivan normipäiviä nollamotivaatiotasolla työskennellen.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla muuten päättyy hakuaika sinne yhteen työpaikkaan. Soittelin sinnekin ja eipä tuolta nyt mitään ihmeellistä tullut ilmi, kun työt olisivat hyvin pitkälti tätä samaa mitä nytkin. Tässä viikonlopun aikana olen ährännyt hakemusta kasaan ja laitan se sitten eteenpäin, onpahan sitten taas yritetty. On vain tässä käynyt mielessä sellainen ajatus, että mitäs sitten, jos en saa edes tätä paikkaa, johon minulla on sentään monta vuotta kokemusta. Voi luultavasti pälli levitä aika pahasti...

Jotenkin on ollut nämä viimeiset pari viikkoa sellaista vetelää odottelua. Arki-iltoina ei ole oikein tullut tehtyä mitään järjellistä, mitä nyt välillä kuntoilua ja tv-sarjojen katselua. Johtuneeko sitten tuosta kesäloman läheisyydestä, vähän sellainen outo odotteleva fiilis on ollut ilmassa. Pitäisi jaksaa vielä jotenkin nämä pari viikkoa ja sitten saisi taas hengähtää kuukauden. Mutta sitä odotellessa...

6 kommenttia:

Vaeltaja kirjoitti...

Näistä jutuista huomaa, että sua taitaa aika paljon ahdistaa asioiden jättäminen keskeneräisiksi sekä ylipäätään se, ettei asioita tehdä kunnolla loppuun, vaan pitäisi tehdä mahdollisimman nopeasti välttävää tasoa. Softahommissa toi kuvaamasi tyyli on ihan normia ja projektien aikataulujen arviointi on yleensä muutenkin mahdotonta johtuen muuttuvista ja epämääräisistä vaatimuksista, hintakilpailusta, porukan osaamistasosta, isojen kokonaisuuksien arvioimisen hankaluuksista, muista sidosryhmistä jne. jne.

Asiakasta ja oman firman johtoa kiinnostaa yleensä lähinnä raha eli asiakas haluaisi hyvää halvalla ja oma firma minimitasoa mahdollisimman kalliilla. Tästä sitten yleensä syntyy jonkinlainen kompromissi sopimuksen muodossa, ja usein käy myös niin, ettei siihen kukaan ole erityisen tyytyväinen. Toimittajan näkökulmasta ei toisaalta kannatakaan tehdä liian hyvää (edellinen työnantajani puhui "ylilaadusta", jota piti välttää), koska ei asiakas siitä mitään lisää maksa, vaan pahimmassa tapauksessa esim. ylläpito on helpompaa antaa jollekin toiselle firmalle, joka tekee sen halvemmalla. Toinen firma sitten kiittelee, että tätähän on kiva ylläpitää, kun tekivät hyvin.

Itse olen sen verran ollut eri firmojen "isokenkäisten" kanssa tekemisissä, että ovat tämän ajoittain ihan suoraakin sanoneet. Yksikin johtaja puhui siitä, että asiakas pitää saada "nalkkiin" (tekemällä vaikeasti ylläpidettävä spagettisysteemi on yksi keino tähän), koska muuten se voi ruveta ikäväksi ja alkaa juttelemaan meille kuinka hän ostaakin seuraavan projektin firmasta X, jos te ette myy halvemmalla jne. Eräs toinen johtaja puhui, että tuon projektin kun saisi osaavien kavereiden referensseillä, niin siihen voisi sitten palkata joukon "kuleja" (= kokemattomia ja nöyriä tyyppejä pienellä palkalla) laskuttamaan hyvällä marginaalilla.

Niinpä en itse työntekijänä liikaa stressaisi tuosta jatkuvasta keskeneräisyydestä. Tunnetustihan softapuolella projekteista menee persiilleen merkittävä osa, joten ihan yleismaailmallinen ilmiö siinä on kyseessä. Toki aina kannattaa etsiä parempaa työpaikkaa, kuten nyt teet eikä jäädä vain jupisemaan samaan vanhaan. Ainakin siinä saa vaihtelua ja kokemusta eli ei se ota jos ei annakaan. Lisäksi ainakin softapuolella on ihan oikeasti olemassa myös firmoja, joissa on parempi meno ja hyvä porukka, eli pientä toivoa on. ;)

Urpo Turpo kirjoitti...

Ahdistaa ja ahdistaa... Enemmänkin ehkä ärsyttää, kun asioita ei tehda kerralla kunnolla, niin minä saan olla sitten paikkailemassa. Mitä järkeä siinäkään on, että ensin joku tekee jotakin hutiloiden ja sitten myöhemmin hukataan aikaa ja resursseja korjailemalla (tai käytännössä tekemällä kaikki uudestaan) näitä jo kertaalleen tehtyjä asioita.

Nytkin tuo minun korjailema asia olisi ollut melko yksinkertainen tehdä, jos olisi katsonut vastaavia edellisiä toteutuksia, melkein olisi ollut niin sanotusti copy-paste-homma. Mutta ei, oli pitänyt lähteä sooloilemaan aivan omiaan ja lopputulos oli sitten se, että minä joudun tekemään vittuuntuneena hommat uusiksi.

Ohjelmistopuolella tuollainen spagettisysteemien tekeminen ja asioiden jättäminen keskeneräiseksi saattaakin olla normaalia (joka on minusta aivan älyvapaata) mutta minun alalla sellainen ei onnistu. Jos jonkin kohdan jättää tekemättä tai tekee huonosti, niin voi olla täysin varma, että asia tulee jossain vaiheessa esille. Kun hommissa on menty tietyn pisteen ohi ja tunarointi paljastuu sen jälkeen, niin asioiden oikealle tolalle laittaminen maksaa huomattavasti paljon enemmän oikeaa rahaa kuin jos homma olisi tehty alunperin oikein. Ja siitähän asiakas ja muut osapuolet sitten "kiittävät" mukavin sanoin ja päätä silitellen.

Vaeltaja kirjoitti...

No yksittäistapausta mitenkään kommentoimatta sanoisin, että kiire ja vaatimusten tai toimeksiannon epämääräisyydet varmaan aiheuttavat eniten tuollaista "Teen sen nyt vaan nopeasti kun on kiire ja kuitenkin se menee uusiksi kun asiat tarkentuvat. Katson sen sitten myöhemmin kunnolla.". Usein sitä "myöhemmin" ei vaan koskaan tule ennenkuin hommat alkavat kusemaan tarpeeksi. Toki varmaan yhtä yleinen syy on, että joka työpaikalla on niitä tunareita ja laiskajaakkoja, jotka eivät vaan osaa tehdä mitään kunnolla ilman muiden kädestä pitelyä, mutta kun asiakas maksaa, niin mikäpäs siinä.

Ihan samalla lailla se huonosti tehty purkka tai puuttuvat toiminnot tulevat softa-alallakin esille. Järjestelmä kun ei tee sitä mitä asiakas haluaa tai sitten tulee virheitä ja vääriä tuloksia. Erityisen totta on, että väärin toimiva systeemi, jonka ongelmat ilmenevät vasta asiakkaalla, maksaa ihan helvetisti korjata jälkikäteen. Useimmiten laajoja osia joudutaan tekemään kokonaan uusiksi. Itse asiassa se maksaa niin helvetisti, että juuri sen takia iso prosentti järjestelmähankkeista ei koskaan pääse tuotantoon asti, vaan hylätään vähin äänin.

Ihan oikeassa olet siinä, ettei tuossa usein mitään järkeä ole ja mielestäni tämä ala kokonaisuutena ei voi mitenkään ylpeä olla aikaansaamisistaan, mutta kuten sanoin usein se on pääsiassa raha mikä merkkaa sekä asiakkaalle että toimittajalle. Toimittajien huonon osaamisen ja puutteellisen toteutuksen lisäksi vikaa on usein myös asiakkaan päässä kun eivät tiedä miten IT-järjestelmiä pitäisi ostaa tai mitä he oikeastaan edes haluavat (toimittaja kyllä toimittaa mitä vaan rahaa vastaan). Jostain syystä softa-alalla on vaan totuttu siihen, että tällainen laatutaso on "normaalia", vaikka nurinkurisesti tällä alalla se usein tulee erityisen kalliiksi moneen muuhun alaan verrattuna. Eihän se asiakas todellakaan kiitoksia jakele mokista täälläkään mutta kun on nimet paperissa, niin vaikea siinä on rypistellä, jos on itsekin projektissa hommiaan mokaillut.

Urpo Turpo kirjoitti...

sitten myöhemmin

Hyvin tuttua myös minunkin alalla.

eivät tiedä miten IT-järjestelmiä pitäisi ostaa

Kuulostaa hieman huvittavalta minun korvaan. Mitäs osaamista näiden systeemien ostamisessa pitäisi sitten omata? :)

Vaeltaja kirjoitti...

No ihan alkuun olisi hyvä tietää mahdollisimman tarkkaan mitä ollaan ostamassa. Tähän ei alkuunkaan riitä "me tarvittais sellanen toiminnanohjaussysteemi", vaan pitäisi olla mielellään varsin yksityiskohtainen vaatimusmäärittely ja tarjouspyyntö sille, mikä se lopputuote pitäisi olla. Tämä vaatii selvää näkemystä toiminnoista ja tarpeista järjestelmän tulevilta käyttäjiltä sekä tietoa organisaation tulevistakin tarpeista. Myös teknisiä vaatimuksia, kuten vasteaikoja, saatavuutta, tietoturvaa jne. pitäisi miettiä. Teknologioistakin pitäisi jonkun tietää sen verran, ettei anna toimittajan valita sellaista toteutusarkkitehtuuria, joka ei sovellu asiakkaan organisaatioon ja muihin teknisiin ratkaisuihin, jolle on hankalaa löytää osaajia ja joka ei mielellään olisi jo toteutushetkellä vanhentunutta (tällä saadaan juuri se asiakas siihen nalkkiin, mistä aiemmin mainitsin).

Toimittaja kyllä myy järjestelmän huonoillakin spekseillä ja laskuttaa sitten jälkikäteen kaikista muutoksista, jotka olisi pitänyt huomioida jo tarjousvaiheessa. Usein toimitettu järjestelmä ei sitten myöskään vastaa yhtään sitä mitä oli kuviteltu. Tämä on suunnilleen sama kuin ostaisi talon näkemättä sitä tietäen vain, että talo tuli ostettua. Tämän vaiheen mokaaminen vastaa myös about samaa kuin että talon perustukset tehtäisiin päin helvettiä.

Itse toimittajaa valitessa pitäisi osata katsoa muutakin kuin hintaa, joka tuntuu monille olevan se ainoa kriteeri. Mitkä ovat toimittajan referenssit vastaavista hankkeista? Millaisia tekijöitä toimittaja hankkeeseen esittää? Miten tarjouspyyntöön on vastattu ja kattaako se kaiken oleellisen? Onko esitetyt työmäärät ja aikataulut realistisia? Miten projektin riskit on huomioitu ja onko niihin varauduttu? Sopimusvaiheessa pitää myös kirjata ylös toimittajan vastuut, takuut ja miettiä tuleva ylläpito. Parasta olisi, jos vielä juristi lukisi sopimuksen läpi.

Hankkeen käynnistyttyä asiakkaan tehtävä on tukea toimittajaa hoitamalla valittujen omien työntekijöidensä osallistuminen projektiin tarvittaessa määrin (määrittelyä, katselmointia, vastauksia kysymyksiin jne.). Isoilta yllätyksiltä vältytään, jos systeemin edistymistä päästään seuraamaan mockupeilla, protoilla ja testaamalla tuotoksia riittävän usein, eikä sitten vasta "valmista" tuotetta aleta katsomaan, että eihän tää oo yhtään sellanen kun oli mielessä. Kuinka moni rakennuttaa talon ja käy sitten katsomassa vasta täysin valmista taloa, että millanen tästä nyt sit mahtoi tulla?

Lopuksi tulee sitten käyttöönotot ja koulutukset, jotta systeemi saadaan pyörimään ja käyttäjät osaavat käyttää sitä. Tässä voi myös joutua miettimään miten vanhat prosessit ja datat saadaan siirrettyä uuteen systeemiin ja miten mahdolliset siirtymäajat hoidetaan jne. jne.

Kuten näkyy, niin aika paljon pitäisi siis osata. Aiheesta voisi kirjoittaa paljon pidemmälti ja yksityiskohtaisemmin, mutta tuosta saanee riittävän yleiskuvan. Toki tuossa pitää olla maalaisjärki mukana ja mitoittaa prosessi järjestelmän koon ja vaatimusten mukaan. Esim. jotain pikkusysteemiä, jonka pari koodaria värkkää kuukaudessa, ei tietenkään vedetä tuollaisen prosessin läpi, vaan siihen riittää tyyliin parin sivun kuvaus, vakiosopimus, nimetty yhteyshenkilö, ja valmiin lopputuotteen testaus- ja asennuskierros. Uuden toimittajan valintaan on silti aina syytä kiinnittää erityistä huomiota, jos on tarkoitus yhtään pidempään yhteistyöhön ryhtyä.

Urpo Turpo kirjoitti...

Juu-u, kyllä tuosta sai ihan hyvän kuvan, mitä kaikkea tarvitaan, jos jonkinlainen ohjelma pitää "nyhjäistä tyhjästä". Vähän samansuuntaisia prosesseja joutuu minunkin alalla käymään läpi, jos lähdemme toimittamaan uudelle asiakkaalle jotakin.