Hiljainen heinäkuu

Blogin osalta tämä heinäkuu jäi melko hiljaiseksi kirjoitusten määrällä mitattuna. Eipä kyllä, ei sitä olisikaan ollut mitään ihmeellistä kerrottavana, kun tuli oltua lomalla ja sinä aikana ei tapahtunut juuri mitään erikoista.

Maaseudun rauhassa vietetty loma teki kyllä eetvarttia. Jotenkin siellä maaseudulla rentoutuu paremmin, kun sieltä puuttuu kaikenlainen autojen pörinä ja ihmisten äänet mitä täällä kaupungissa on lähes aina. Tai jos jotain kuuluukin, niin usein se on vähäistä ja vaimeaa. Samaten myös siinä kokonaisvaltaisessa vihreydessä on jotakin kumman rauhoittavaa. Sitä vihreää näkymää tuli aika ajoin tuijotettua vain hypnoottisesti ilman mitään ajatuksia. Aivan kuten rouskutus kuuluu, kun joku lehmä/lammas/hevonen/nelijalkainen syö heinää, niin myöskin minun pään sisältä saattoi ihan melkein kuulla sen samaisen rouskutuksen, kun mieli rouskutti vihreää näkymää.

Tosin yksi pienoinen juttu kaupungissa on paremmin mitä maaseudulla. Nimittäin ne vinkuvat itikat! Kaupungissa voi ikkunoita ja ovia pitää melko vapaasti auki ilman, että niistä hyökkää sisään lauma ötököitä, ainakin tässä kerrostalossa. Teepäs sama maaseudulla, niin seuraavana yönä et nuku juuri ollenkaan, kun kuuntelet sitä perkeleellistä ininää hermot riekaleina ja kaupanpäällisiksi seuraavana aamuna saat raapia itsesi ruvelle pistojen takia.

Tuli tuosta hiljaisuudesta mieleen, että joskus siitä voi olla ihan hyötyä, että sattuu olemaan tällainen hiljainen tyyppi eikä tule auottua heti suutaan, kun jotain tulee mieleen. Kesällä piti käydä yksissä juhlissa, jonne oli kokoontunut aika paljon toisen puolen sukua. Siellä sitten näki sukulaisia, joita ei ole tullut nähtyä useampaan vuoteen ja joiden kuulumisista ei ole myöskään perillä. Luonnollisesti, kun aikaa on kulunut, niin ihmiset ovat hieman muuttuneet ulkonäöllisesti. Pienet ihmiset olivat kasvaneet isoiksi, vanhemmat muuttuneet harmaammiksi jne.

Yksi paikalla ollut naispuoleinen sukulainen on ollut koko ikänsä hieman sellainen pullean puoleinen ja nyt hänet nähdessäni ajattelin, että on tainnut vuosien varrella kertyä muutama kilo lisää. Näin myös toista naispuoleista sukulaista, joka näytti jotenkin kulahtaneemmalta kuin nuorempana ja hänelläkin näytti olevan hieman mahan seutu kasvanut. En ajatellut sitä sen kummemin, pistin sen vain vuosien piikkiin, kun hänellä on kai tässä vuosien varella ollut hieman vaikeaa. Myöhemmin sitten juhlien jälkeen kuulin, että tämä ensin mainittu sukulainen oli neljännellä tai viidennellä kuulla raskaana ja sukulainen #2 oli myöskin raskaana toisella tai kolmannella kuulla. Ensimmäisen kohdalla sen olisi voinut ehkä vielä arvata, kun hän on parisuhteessa mutta toinen pääsi kyllä yllättämään ihan puskista. Kuuleman mukaan hänellä on/on ollut jonkinlainen suhde johonkin mieheen, mutta ei hän ole raahannut tätä sukulaisten eteen. Että meni taas minun arvelut hieman pieleen...

Niin ja sen haluan sanoa tähän loppuun, että kuntoilu helteellä on kyllä ihan heikkopäisten touhua. Tein tuossa äsken lihaskuntoliikkeitä ja olipahan touhua. Vaikka liikkeet eivät olleet mitään raskaita, niin olo oli kuin saunassa olisi ollut. Paitsi sillä erotuksella, että se kuumuus puuttui. Hikeä pukkasi aivan jatkuvalla syötöllä ja tuntui, että vettäkin saa olla lipittämässä lasillisen jokaisen suoritteen jälkeen. Juoksemisesta ei varmaan tulisi yhtään mitään, sillä siinä hikoilen huomattavasti enemmän vaikka keli olisi viileämpi. Luultavasti kävelevä - tai siis juokseva - vesiputous saattaisi olla todenmukainen kuvaus näissä lämpötiloissa tehdystä juoksulenkistä.