Mielessäni oli, että laittaisin muutamia erityylisiä ilmoituksia, joissa yhdessä haettaisiin seuraa ei-niin-vakavalla mielellä ja toisessa oltaisiin enemmän vakavissaan. Laitoinkin jo tuon ensimmäisen ilmoituksen nettiin näkyville pariinkin paikkaan mutta eipä niihin ole mitään vastakaikua kuulunut. Ja en oikeastaan odottanutkaan, että niihin kukaan vastaisi. Ne olivat lähinnä tällaisia fire-and-forget - tyyppisiä ilmoituksia. Mietinkin taas ahkerasti miten ja mitä siihen toiseen ilmoitukseen laittaisi. Satuin siinä sitten muistelemaan mitä olinkaan kirjoitellut aikaisemmin nettideittailusta ja vastaan tulikin tämä kirjoitus.
Niin... Ne neljä kohtaa, jotka olin kirjoitellut tuonne, olivat edelleenkin hyvinkin paikkaansapitäviä minun kohdallani. Tämä sai taas edelleenkin miettimään, että mitä ihmettä siihen omaan ilmoitukseensa kirjoittaisi...
Hei
Nimeni on Urpo Turpo. Olen sosiaalisesti täysin tumpelo ja minulla ei ole yhtään kavereita. Ja tietenkään en ole seurustellut kenenkään kanssa ikinä, saati tehnyt mitään muutakaan "pikkutuhmaa". Tsihihihii... *tirskuntaa*
Kuulostaa hyvältä aloitukselta vai mitä? Jos kissan nostaa heti pöydälle, voi olla aivan täysin varma, että tuo ilmoitus kierretään kaukaa. Jos taas toisaalta noista ei kirjoita ollenkaan, niin ne kyllä pompsahtavat jossakin vaiheessa varmasti esille ja hupsista... Ollaan taas lähtöruudussa. Ellei sitten jostain löydy niin hyväntahtoista idioottia, joka haluaisi jatkaa vielä tuostakin huolimatta. Epäilenpä vain...
Toisaalta minulla kävi mielessä, että tekisikö tähän blogiin oman sivunsa ja laittaisi sinne seuranhakuilmoituksen. Tällöin ainakin sen lukija voisi saada hieman enemmän kuvaa minusta. Mutta toisaalta siihen ilmoitukseen ei pystyisi kovin kummoisesti kirjoittelemaan perustietojaan, jos haluaa pysyä anonyyminä tämän blogin takia. Ja tuskinpa sille sivulle kovin moni deittailumielessä liikkuva edes eksyisi...
Aivan liian paljon vaivaa koko jutusta niin ei jaksa vaivautua. Onneksi on tämä blogi ja tuli kirjoitettua tuo yksi kirjoitus, niin saa aina muistutettua itseään minkälainen helvetti siinä nettideittailussa olisi edessä, jos siihen ryhtyisi. Välttyypähän tuolta turhalta pään hakkaamiselta mäntyyn tulevaisuudessa.
Tekstit
11 kommenttia:
Ok.Ajattelin, etten alkaisi neuvomaan tässä asiassa, mutta neuvon nyt kuitenkin.
Ensin kommentti naamakirjan suhteen. Sitä ei tarvitse kukaan elämässään oikeasti. Lähdin sieltä itsekin jo ajat sitten pois, koska ei minua oikeasti kiinnosta päivitellä kuulumisiani kaikenmaailman kissan koiranhoitajan kaiman serkuille, jotka jotenkin ovat onnistuneet tulemaan sinne listalle mukaan.
Jos lähdet nettideittailuun, suosittelen rehellistä linjaa. Taatusti tuolla jossain on olemassa myös vähemmän sosiaalisia naispuolisia henkilöitä, joita kokemattomuus seurustelun suhteen ei haittaa, koska voivat aivan hyvin olla itsekin samassa tilanteessa.
Sitten tietysti jos haluat aikuisten oikeasti harjoittaa sosiaalisia taitoja, niin siihen on olemassa keino, jota tuskin muuten harkitsisit. Mene seurakuntaan. Siellä on lähes aina enemmän sinkkunaisia,kuin miehiä. Niissä piireissä kokemattomuus on yleensä etu, eikä taakka tai anomalia. Päinvastoin saat siitä respektiä.
Irtosuhteita sieltä et tule saamaan, mutta sosiaalista kanssakäymistä voit taatusti harjoitella ja olla oma itsesi,oli näkemyksesi sitten mikä tahansa. On siellä taatusti kummempiakin nähty.
En voi tässä mainostaa mitään tiettyä seurakuntaa, mutta käsittääkseni esim. Sleyllä liikkuu suht. nuorta porukkaa. Tosin tuo on vain toisen käden tietoa, joten en mene takuuseen mistään.
Parempaa neuvoa en valitettavasti osaa antaa. Todennäköisesti pidät sitä aivan mahdottomana, johtuen a) käsityksistäsi uskonnosta b) muutenkin epäilyttävänä käytännön toimivuuden kannalta.
Mutta, ei se ota, jos ei annakaan. Ja voittaa taatusti nettideittailun.
Ajattelin, etten alkaisi neuvomaan tässä asiassa, mutta neuvon nyt kuitenkin.
Hmm... Aivan kuin olisin kuullut tämän lauseen joskus aikaisemminkin... Mutta ei tästä kyllä haittakaan ole. Neuvoja saa aina antaa, eri asia vain kuuntelenko niitä. ;)
Jos lähdet nettideittailuun, suosittelen rehellistä linjaa.
Rehellistä linjaa? Joskus tuli sitäkin kokeiltua ja havaitsin senkin hedelmää tuottamattomaksi. Varmaankaan en sitten ollut tarpeeksi rehellinen, kun en kertonut ilmoituksessa kaikkea kerralla. Mutta entäpäs jos kaiken kertoo kerralla, niin silloinhan naiset menettävät mielenkiintonsa, koska kaikki "jännä" on kerrottu jo...?
Taatusti tuolla jossain on olemassa myös vähemmän sosiaalisia naispuolisia henkilöitä, joita kokemattomuus seurustelun suhteen ei haittaa, koska voivat aivan hyvin olla itsekin samassa tilanteessa.
Toisaalta tällaisessa tilanteessa minua on aina mietityttänyt, että jos kaksi vähemmän sosiaalista yrittävät kaveerata keskenään, niin mitähän siitä syntyy? Matka jonnekin hyvin kauas epämiellyttävyysalueelle?
Todennäköisesti pidät sitä aivan mahdottomana, johtuen a) käsityksistäsi uskonnosta
Aivan keskelle naulan kantaa. Olen huomannut, että jos jonkun toisen maailmankatsomus/uskomukset/arvot eriävät omistani, niin mitään kovin pitkäaikaista tai syvempää ystävyyttä on vaikeaa saavuttaa. Kyllähän siellä ne sosiaaliset debattitaidot varmasti kehittyisivät, kun keskusteltaisiin näkemyseroista. Koen vain tuollaisissa tilanteissa olemisen äärimmäisen vastenmieliseksi enkä niihin juuri sen takia hakeudu.
Tästä minulla kyllä nousi kysymysmerkki päähäni. Muistaakseni en ole kirjoittanut aikaisemmin yhtään käsityksistäni uskonnosta (yritin hakea jopa blogiteksteistä, joka on sangen noloa, kun ei muista itse edes omien kirjoituksiensa sisältöä). Joten oi Suuri ja Kaikkitietävä Anonyymi Oraakkeli, kuinka tiesit tästä? :)
Huoh. tulee nyt liian monta toisistaan eriävää asiaa käsiteltäväksi samaan kommenttikenttään. Yritetään kuitenkin.
Niin niin, anonyyminoomihan se täällä kirjoittelee jälleen kerran, kun ei malta pitää sanaista arkkuaan kiinni ja kuvittelee helpottavansa jonkun elämää tunkemalla oman lusikkansa samaan soppaan. (Vaikka todennäköisesti vaikutus on vain päinvastainen).
1) Nettideittailu.
En ole ekspertti, ei kokemusta asiasta vuosikausiin. Neuvoni ovat kyseenalaisia, mutta yleisesti ottaen mitä tulee ihmissuhteisiin, tapahtuivat ne sitten virtuaalisesti tai go-live, olen huomannut rehellisyyden omista tunteista, persoonasta ja tarpeista toimivan paremmin kuin pimittämisen.
Koska kuitenkin kyseessä on eräänlainen markkinointitapahtuma (Tuote jota markkinoidaan olet sinä itse), pitää tehdä samaa mitä muutkin taitavat markkinoinnin ammattilaiset. Pystyä kertomaan faktat, mutta jotenkin houkuttavasti. Kuka ostaa käytetyn auton, jonka myyntivalttina mainitaan esim. loppuunajettu.
Elämässä moni asia on kiinni tasapainosta. Niin tässäkin asiassa, pitää osata tosiaankin kertoa sopivasti itsestään, muttei kuitenkaan niin, että toinen pelästyy.
En tosin tiedä, miten tuo käytännössä tehdään. Sori. Tämän takia ehdotin sitä mielestäni toimivampaa vaihtoehtoa, eli srk:taa.
2) Mistäkö tiesin.
Helppoa kuin heinänteko.
a) Todennäköisyydet siihen, että olisit suhtautunut luterilaisuuteen positiivisesti ovat häviävän pienet, kun vertaan sinua mihin tahansa satunnaiseen joukkoon ihmisiä joita tunnen. En tunne yhden yhtä nuorehkoa miestä, joka olisi ottanut tuon ehdotuksen ennakkoluulottoman positiivisesti
b) Nuorehko ikä, miessukupuoli, tietoteknisesti/luonnontieteellisesti valveutunut,keskimääräistä välkympi tapaus jollain saralla elämässä ja jollain tapaa angstinen - siinäpä pari tekijää lisää keskimääräisen tapaamani agnostikon/ateistin perustyypitykseen.
c) Toisekseen, ne tuntemani miehet, jotka ovat millään tapaa kristillisen vakaumuksen omaavia, tai edes jollain sellaisella olettamuksella varustettuja, että tiukan paikan tullen saattaisivat jopa rukoillakin, tuovat sen tavalla tai toisella jollain tapaa ilmi. Tahtomattaankin.
Eniten se näkyy heidän käsityksissään ja asenteissaan toisista ihmisistä. Erityisesti heidän käytöksestään muita ihmisiä kohtaan. En ole havainnut heissä erityistä kaunaisuutta tai piiloagressiota, mitä taas olen erittäin usein huomannut sellaisten nuorehkojen (ja vanhempienkin) miesten keskuudessa, jotka pitävät uskontoa huumeena kansalle ja niin pois päin. Koska yleensä he pitävät silloin myös itseään näitä huumattuja raukkoja älykkäämpinä. Ja kaikenlainen korostettu ylimielisyys yleensä kertoo myös jonkinlaisista angsteista ja agressioista. Ei aina, mutta kokemukseni mukaan hyvin usein.
d) Ja sinä vaikutat mielestäni erittäin vihaiselta, passiivisagressiiviselta nuorehkolta mieheltä. (Sori jos vaikuttaa tylyltä, mutta täältä piilosta on helppoa laukoa omia näkemyksiään kysyttäessä).
e) Tämä mainitsemani Kansojen opiumi taas saa aikaan sen, että vihaisempikin ihminen laantuu ja saa rauhan sielulleen.
Joten, tarvitseeko perustella vielä. Jos suhtautuisit millään tavalla positiivisesti luterilaisuuteen/kristinuskoon, se ilmoittaisi olemassaolostaan jollain tavalla teksteissäsi ja olemuksessasi.
Koska en ole moista havainnut, ja todennäköisyydetkin puhuvat karua kieltään, ei ollut kovin vaikeaa päätellä negatiivista suhtautumistasi koko asiaan.
Jos sitten tätä asiaa haluaa vielä teologisessa mielessä syventää, niin mainitsemaani luterilaisuuteen kuuluu semmoin käsite kuin perisynti. Sen käsitteen mukaan ihmisen luontainen olemus on paeta ja kieltää Jumala. Ts. ihminen ei omassa itsessään edes halua kuulla Jumalasta mitään.
Eli, olotilasi on ns. täysin normaali. Olisi siis oikeastaan luonnotonta, että suhtautuisit kristinuskoon jotenkin positiivisesti, kun sitä sinulle noin vain ehdotetaan.
Tosin sitähän minä en teknisesti ottaen ehdottanut, kerroin vain, että seurakunnasta pitäisi, huom. sanalla pitäisi, löytyä keskimäärin vieraanvaraisempia ja sosiaalisesti joustavampia ihmisiä kuin tuikituntemattomista ihmisistä nettideittipalveluissa.
Se, että löytyykö niitä riippuu täysin seurakunnasta.
Joten, neuvoistani deittailun suhteen ei tosiaankaan ollut yhtään mitään apua. Yritän muistaa tuon taas seuraavan kerran kun minun tekee mieli työntää lusikkani soppaan jonne se ei kuulu.
Mutta, olit sitten terapioista jne. mitä mieltä tahansa, niin kaiken tämän neuvomiseni jälkeen totean kuitenkin. Mene terapiaan. ihan oikeasti.
Tuo ongelma minkä selvästi kuitenkin koet ongelmaksi elämässäsi, ei ratkea sinun omin neuvoin. Tarvitset siihen apua joltakin toiselta ihmiseltä. Ei siinä ole mitään pahaa tai hävettävää, että tarvitsee apua jonkin ongelman ratkaisemiseen. PÄinvastoin olisi tyhmää olla pyytämättä tai suorastaan vaatimatta sitä. Ja jos terapiaan ei heti pääse, niin papit ovat käytössä ilmaiseksi. Suuri osa heidän työtä on ihmisten kuuntelemista. Ei ole sellaista asiaa ihmisten elämässä, mitä pappi ei työssään joutuisi kohtaamaan.
Muista, ei se ota, jos ei annakaan.
Kaikkea hyvää ja voimia.
Hei,
minua jäi vaivaamaan omat harkitsemattomat ja aivan liian jyrkät sanani edellisissä kommenteissani.
Pahoitteluni ja unohda ne.
-Noomi
Koska kuitenkin kyseessä on eräänlainen markkinointitapahtuma (Tuote jota markkinoidaan olet sinä itse), pitää tehdä samaa mitä muutkin taitavat markkinoinnin ammattilaiset. Pystyä kertomaan faktat, mutta jotenkin houkuttavasti.
Tätä olen itsekin miettinyt. Töissä tuo on tullut erityisen hyvin huomattua, että sillä ei melkeinpä ole väliä mitä sanot, vaan miten sen sanot. Yhdessä tapauksessa jouduin esittelemään erästä asiaa muille ja myöhemmin tajusin, että yhdessä vaiheessa olin puhunut aivan puuta heinää eikä kukaan huomannut mitään. Johtopäätös: olin esittänyt asian vakuuttavasti... tai ehkä todennäköisempää, muut näyttivät vain kuuntelevan eivätkä itse asiassa sitten kuunnelleetkaan. Mutta tuon taidon kun hallitsisi, että pystyisi "myymään" itsensä jollekin hyväuskoiselle hölmölle naiselle, niin voi pojat...
Hei, minua jäi vaivaamaan omat harkitsemattomat ja aivan liian jyrkät sanani edellisissä kommenteissani.
No mitäs jyrkkää nuissa nyt oli? Täytyy sanoa, että erittäin hyvin päätelty siitä mitä olen kirjoitellut, ja ennen kaikkea: jättänyt kirjoittamatta. Sinun kannattaisi varmaan harkita CIAn analyytikon paikkaa. ;) Tosin ihan kaikki nuo sanomasi eivät pidä paikkaansa minun kohdalla ja kannattaa myös muistaa, että blogikirjoitelmat saattavat hieman vääristää kuvaa minusta. Esim. tuo vihaisuus saattaa korostua liikaa näissä kirjoituksissa, sillä blogissa ajatuksiaan voi tuulettaa paljon vapaammin mitä oikeassa elämässä.
Huoh. Helpotuksen huokaus. Niin - siis juuri se pahoittelu niistä jyrkistä sanoista koski juurikin tuota - siis liian pitkälle mennneitä johtopäätöksiä.
Itsekin suollan blogiinin kaikennäköistä ääripään tunneskaalaa nimenomaan keinona pääni ventiloimiseen, joten totta sekin, ettei blogikirjoitusten perusteella kannata kovin pitkälle vieviä syväanalyysejä ihmisistä alkaa tekemään.
Sen takia minua jäikin vaivaamaan omat kommenttini.
Niin - ja mitä itsensä markkinoimiseen tulee, niin olet aivan oikeassa. Ihmiset ovat keskimäärin tyhmiä otuksia siinä mielessä, että se ei tosiaankaan merkkaa niin paljon että mitä sanotaan, vaan miten sanotaan.
Historiakin tuntee siitä useita esimerkkejä. Jopa kokonaisia kansakuntia ollaan saatu aivopestyä sopivalla propagandalla jonkun riittävän karismaattisen hepun toimesta.
Liike-elämä sitten sinällään on täynnä näitä tonaltrumppeja, joiden menestys perustuu lähinnä kykyyn markkinoida omaa agendaansa.
Suomestakin löytyy pari tämän tyyppistä "esikuvaa", jotka vetävät useamman tonnin luentopalkkion siitä, että käyvät selittämässä jotain itsestäänselvää jargonia yritysjohdolle.
Mutta niinhän se on, se ei ole hölmö joka pyytää, vaan se joka maksaa.
Aah - ja mitä analyytikon taitoihin tulee, niin voihan se olla, että omaan hieman taitoa havaita asioita ihmisistä rivien välistä, mutta tuskinpa sillä vielä CIA:n riveihin päästään:) (Jos haluaisinkaan).
Myös tuo taito havaita asioita ihmisistä rivien välistä olisi erittäin hyödyllinen. Itse olen tuossa asiassa yhtä taitava kuin puupökkelö ja välillä sosiaalisissa tilanteissa sitä tuntee olevansa vähän "kuutamolla".
Myös tuo taito havaita asioita ihmisistä rivien välistä olisi erittäin hyödyllinen. Itse olen tuossa asiassa yhtä taitava kuin puupökkelö ja välillä sosiaalisissa tilanteissa sitä tuntee olevansa vähän "kuutamolla".
Kerran eräs ulkomainen kollegani päästi suustaan jotain tämäntyyppistä, kun pohdin ääneen erään henkilön käytöstä.
"We all have our limitations"
Se on oikeastaan aika nerokkaasti todettu. Jokaisella meistä on omat rajoittuneisuutemme. Kenellä matemaattisessa päättelykyvyssä, kenellä kielellisesti. Tai sitten kyvyissä lukea toisia. Omien rajoittuneisuuksien kanssa on vaan opittava elämään ja hyväksyttävä itsensä sellaisena kuin on.
Minun tuttavapiiriini kuului joskus nuorimies jolla oli Aspergerin syndrooma, (jos et tiedä mikä se on, niin kannattaa googlata) - joten tiedän kyllä jotain niistä vaikeuksista, mitä kyvyttömyys hiljaisten viestien lukemisessa tuo mukanaan.
Siltikin, hänen elämänsä suurimmat ongelmat eivät suinkaan johtuneet tuosta kyvyttömyydestä lukea toisia vaan ihan jostain muusta.
Summasummarum, yritin ehkä tuolla esimerkillä Aspergerista kertoa, että vaikka kokisit sosiaaliset taitosi kuinka heikoiksi tahansa, älä anna niiden estää sinua elämästä elämääsi. Kaikkia asioita, myös sosiaalisia taitoja, voi opetella. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppita jotain uutta.
Lähetä kommentti