Mistä tässä nyt oikein oli kyse?
Laitoin eräänä päivänä lärvikirjan kautta viestiä yhdelle näistä sähköpostitutuista. Sille, jonka kansa vielä olen ollut jonkinlaisissa yhteyksissä. Kyselin kuulumisia ja vähän muutakin, kerroin omiani. Vastausta tuohon minun lähettämään viestiin ei ole vielä näkynyt tähänkään päivään mennessä. Täysin samalla tavalla kävi aikaisemmin myös niiden parin muunkin sähköpostitutun kanssa.
Oikestaan tämä sitten lopulta katkaisin kamelin selän. Ajattelin, että helvettiäkö minä siellä lärvikirjassa mitään teen, kun kukaan näistä "kavereista" ei välitä enää pitää yhteyttä. Vedin asiasta omat johtopäätökset, poistin lärvikirjatilini ja lähdin sieltä helvettiin.
Mikä sai sinut tekemään näin?
Ensin minua hieman mietitytti tuo siltojen poltto takanaan. Eihän minulle jäisi enää tämän jälkeen yhtään ketään kaveria, sähköpostituttua tai muuta vastaavaa, jonka kanssa tulisi oltua yhteyksissä silloin tällöin (poislukien tietysti sukulaiset). Mutta tarkemmin kun tuota mietti, niin ehkä tämä on vain ihan hyvä asia. Jotenkin näissä sähköpostituttavuuksissa minua häiritsi sellainen jonkilainen epämääräisyys. Kerron sen näin esimerkin kautta, kun muuten en osaa...
Ensinnäkin minä mietin näin... Jos olisin liikkeellä sellaisella paikkakunnalla, joka on kauempana omasta asuinpaikasta ja jossa joku tuttu asuisi, niin ehkä voisin poiketa käymässä tämän tutun luona. No mitenkäs sitten muut tekevät... Nämä pari aiempaa sähköpostituttua olivat yhtenä kesänä lomalla liikkeellä (olivat sukulaisia keskenään) ja liikkuivat matkallaan tämän kaupunkini kautta, jossa asun. Kuitenkaan he eivät ilmaisseet mitenkään, että olisivat olleet halukkaita tapaamaan minua. Aikaa heillä siihen olisi ollut.
Entäs tämä viimeinen sähköpostituttu... Hän oli eräänä talvena myös käymässä kotikaupungissani muutaman päivän mittaisella työmatkalla. Ja tästäkin saan tietää vasta jälkikäteen lärvikirjan seinältä. Kyselin sitten myöhemmin häneltä, että et laittanut mitään viestiä, vaikka olit täällä käymässä. Tähän hän vastasi, että oli kuulemma ollut niin tiukka aikataulu ja ollut paljon tekemistä, niin ei ollut sen takia kerennyt. Niin... Oli kerennyt käydä yhtenä iltana syömässä ulkona kollegoidensa kanssa, toisena iltana oli käynyt shoppailemassa. Tiukka aikataulu in my ass!
Näistä tapauksista jäi sitten mieleen pyörimään ajatus, että jos minä olen pitänyt heitä kavereinani, niin minkälainen minä olen ollut sitten heille heidän mielestään. Teoista päätellen ilmeisesti varmaan joku epämääräinen tyyppi, jota ei haluta tavata mutta jonka kanssa pidetään yhteyttä kohteliaisuussyistä.
Miten tästä eteenpäin?
Jos miettii nuiden sähköpostituttujen kannalta, niin minulle se on ihan sama. Itse ainakaan en enää aio ottaa heihin minkäänlaista yhteyttä ellei joku heistä tee sitä ensin. Ja siinäkään tapauksessa en tiedä vastaanko vaiko en.
Oikeastaan tätä voisi pitää jonkunlaisena alun loppuna tai lopun alkuna, miten sen nyt haluakaan sanoa. Jos tässä yrittää muuttaa itseään jotenkin tuon ongelman takia, niin on ehkä parempi siivota menneisyydestään pois kaikki epämääräinen paska. Kirjoitinkin hieman aikaisemmin juuri tähän liittyvästä itsensä brändäyksestä ja olemassa olevista suhteista.
Näillä eväillä eteenpäin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti