Smooltoolkkia

Yhtenä päivänä eksyin työpaikalla kahvipöytään. Muuten ei tule tuota tehtyä mutta nyt oli tiedotustilaisuus niin tuli sitten istahdettua siihen pöydän ääreen. Siinä ennen tiedotusta viereiselle tuolille istui esimies, joka sitten kysyi miten eräs projektini on edennyt. Vastasin jotakin asiaan kuuluvaa mutta jälkeenpäin ajatellen olisin voinut puhua ihan puuta heinää tai keksiä ihan omiani. Sain nimittäin sellaisen kuvan esimiehen ruumiinkielestä, että häntä ei oikeasti kiinnostanut ollenkaan minun projektin eteneminen. Ei hän kyllä mitään myöskään kommentoinut sanomisiini mutta jotenkin minua häiritsi enemmän juuri se eleiden ja ilmeiden välittämä sanoma kuin puheen puute.

Olen aikaisemminkin pannut merkille tämän asian työpaikalla erilaisissa tilanteissa eri ihmisten kanssa toimiessa. Ja joka kerta kun olen huomannut ettei sanomisillani taida olla mitään väliä niin siinä tilanteessa minun olisi tehnyt mieli haistattaa ja lähteä kävelemään muualle. Näiden henkilöiden kanssa ei sitten tule keskusteltua oikeastaan mistään muusta kuin työasioista. Ja lähinnä vain silloin kun tarve niin vaatii. Hieman enemmän tulee sitten juteltua sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat "aktiivisempia" kuuntelijoita. Tosin minun jutustelumäärä muihin verrattuna taitaa olla koko toimiston vähäisimpiä, että ei sen puoleen...