Haukotus

Eilen jouduin käymään eräässä kauppakeskuksessa. Joka kerta kun olen käynyt tuossa kauppakompleksissa niin olen ollut siellä ikäänkuin hukassa. Ei sillä, että olisin ollut siellä eksyksissä vaan jotenkin se ei tunnu ollenkaan minun paikalta enkä siellä jostain syystä viihdy. Tuntuu ettei siellä ole edes oikein sellaisia kauppoja, joissa voisin kierrellä. Suurin osa liikkeistä näyttää minun silmin olevan naisten rättiliikkeitä tai vastaavia paikkoja, joihin minulla ei ole mitään asiaa... Katsoinpa ihan huvikseni kauppakeskuksen nettisivuilta liikkeet ja sain vahvistusta tuntemuksilleni. Paikasta löytyy 8 kahvilaa tai ravintolaa, 4 kauneuteen liittyvää liikettä, lähemmäs parikymmentä (!) vaateliikettä (eikä oikeastaan yksikään niistä ollut tarkoitettu miehille) ja toistakymmentä sekalaista liikettä käsittäen kampaamoista lahjatavaraliikkeisiin. Eli ei ihmekään, jos minua ei huvita käydä siellä. Lisäksi se ihmisvilinä on hieman luotaantyöntävä ja varsinkin kun koko aika ympärillä pyörii lähinnä teinejä tai ei ainakaan kovin paljon yli parikymppistä porukkaa. Tuli vain sillon viimeksi tunne etten oikein kuulu ollenkaan joukkoon ja olen ihan väärässä paikassa...

Kohta varmaan pitäisi mennä taas nukkumaan. Sänkyyn lämpimän peiton alle kömpinen on aina mukavaa. Ehkä se on siksi mukavaa, koska minulla on paksu peitto, joka lämmittää mukavasti joka puolelta kun sen käärii ympärilleen. Missään muualla ei oikein tuota samaa tunnetta tule koettua. Toisilla se on varmaan vieläkin mukavampaa kun saavat olla rakkaimpiensa kanssa saman peiton alla... Tulipahan vain tuostakin mieleen eräs asia. En ole nimittäin nukkunut koskaan kenenkään vieressä. No varmaankin pienempänä tietysti on tullut joskus nukuttua vanhempien vieressä mutta noin niin kuin vanhemmalla iällä. Millaistahan sekin mahtaisi olla, jos joku olisi vierellä... Vaikeaa edes kuvitella itseään sellaiseen tilanteeseen...