Sain otettua itseäni sen verran niskasta kiinni nyt viikonloppuna, että sain tehtyä huikaisevat kaksi avointa hakemusta. Ensimmäinen lähti yhteen rekrytointifirmaan ja toinen lähti suoraan yritykseen, josta kirjoittelin jotakin aikaisemmin. Luultavasti yhtä tyhjän kanssa nuokin mutta onpahan taas yritetty. Kävi vielä niin, että unohdin ottaa työkoneelta perjantaina hakemustekstiä sisältäneen tiedoston matkaan, niin piti tänään sitten käydä tekemässä pyörälenkki työpaikan kautta. Melko hiostavaa toimintaa tässä kelissä vaikka yritin ajella mahdollisimman rauhallisesti. Tyhmästä/muistamattomasta päästä kärsi taas koko ruumis.
Perjantaina oli tullut hakuun yksi työpaikka. Hommat olisi ihan samoja mitä olen tehnyt nytkin ja toimiala myös. En tiedä sitten mitä teen tuon kanssa. Sen verran alan olla jo kuitenkin kyrsiintynyt näihin nykyhommiin, että voisi piruillessaan hakea tuota paikkaa. Sitä kautta olisi mahdollista saada muutosta paikkakuntaan, pientä vaihtelua asiakaskuntaan/työtehtäviin ja mahdollisesti ehkä myös palkkaankin. Samana kuitenkin mahdollisesti pysyisi nämä työn huonotkin puolet eli ainainen kiirekiirekovakiire, monta päällekkäistä projektia kerralla ja jos-ei-töitä-niin-kenkää-välittömästi. Lisäksi mahdollisia riskejä voisi olla uudet projektiääliöt ja mulkummat työkaverit. En tiedä, voisihan sitä tietysti laittaa hakemusta menemään ja jos kutsuvat haastatteluun, niin näkisipähän minkälaista touhu on siellä. Ja jos nähdyt/kuullut asiat ei miellytä, niin jättää leikin siihen.
Tehdäänpä pieni lomasääennusteveikkaus. Koska nyt toukokuussa on ollut ihan mukavia kelejä eli aurinkoista ja lämmintä, niin loma-aikaan eli heinäkuussa on tiedossa sateista ja kylmää. Näinhän tuo on aikaisemmin näyttänyt menevän. Ensi tiistaille ennusteet näyttivät lämpötilaksi vain paria kolmea astetta ja taisipa siellä olla räntätipan kuvakin joukossa. Jos jotain hyvää täytyy tuosta sanoa, niin onpahan ainakin sopiva juoksukeli, ei ole pelkoa ainakaan siitä, että pallit vaahtoutuisivat juostessa.
25.5.2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
Olen joskus miettinyt mikä saa ihmiset pysymään vihaamissaan duuneissa vuodesta toiseen valittaen jatkuvasti miten paskaa töissä on mutta kuitenkaan tekemättä asialle koskaan mitään konkreettista (toisin kuin sinä he eivät koskaan edes yritä hakea muualle). Toi mainitsemasi asia kuinka uudessa paikassa voi kaikki olla vielä huonommin (tai ei ainakaan paremmin) lienee erittäin yleinen syy tähän.
Tuttu ja turvallinen helvetti on kuitenkin parempi kuin uusi ja tuntematon, vaikka töissä vituttaisikin kuin pientä oravaa. Näin tuon kai voisi kiteyttää. Suomalaiseen pessimismiin ja turvallisuushakuisuuteen tuo asenne istuu kuin nakutettu ja niinpä useimmilla työpaikoilla näkee tyyppejä, joiden työmotivaatio ja tekemisen meininki on aikaa sitten hävinnyt ja paikalla ollaan vain, jotta saadaan laskut maksettua.
Ilman muuta itse suosittelisin hakemaan siihen toiseen paikkaan. Jos ei muuta niin näetpähän ainakin hieman mitä meininki muualla voisi olla ja työpaikan vaihto on usein paras tapa nostattaa palkkaansa myös (jos alan palkat eivät ole täysin sidottu jollain tessillä tms.). Usein entinenkin työnantaja herää tarjoamaan palkankorotusta vasta sitten kun ovi uhkaa käydä. :)
Tuo kova kiire ja töiden loputtua potkut on käytännössä arkea jokaisella yksityisen puolen työpaikalla nykyään. Asiakkaat eivät halua maksaa mistään huolella tekemisestä useinkaan ja tämä sitten näkyy. Projektipäälliköiden "mulkkuus" heijastaakin usein juuri tätä asiakkaan asennetta, joskin hyvä pomo osaa toki hoitaa asiat ammattimaisesti.
Samaa asiaa mietin minäkin joskus katsellessani ihmisiä työpaikallani. Moni muukin tuntuu olevan tuolla työpaikalla jo kyllästynyt töihinsä mutta silti he jatkavat hommiaan. Yksittäisiä poislähtijöitä on toki ollut ja näistä moni on vaihtanut toimialaa toiseen.
Monella jäämiselle on varmaan myöskin syynä se, että paikkakunnalla ei ole juuri muita alan työnantajia ja muualle muuttamista hankaloittaa esim. puolison työpaikka ja/tai kakarat. Minä olen onneksi siitä onnellisessa asemassa, että minua ei sido tänne paikkakunnalle mikään muu kuin asunto (jonka pystyy laittamaan myyntiin) eli pystyn nostamaan kytkintä melko helposti.
Samat on mietteet täälläkin tuosta huonossa työpaikassa pysymisestä . Mutta niinhän se on, että laskut on maksettava ja usein ihmisillä on muutkin elatuksen murheet niskassa. Varsinkin jos on lapsia.
Mutta suurin osa ihmisistä ei siltikään jaksa edes hakea työpaikkoja, vaan tyytyvät ainoastaan valittamaan.
Minulla oli kerran yksi työkaveri, joka oli tosi tyytymätön paikkaansa. Yritin ehdotella hänelle erilaisia paikkoja joita hän olisi voinut hakea, ja joihin hän olisi voinut sopia, mutta kun ei. Oli vaan helpompaa valittaa kuin tehdä mitään konkreettisia muutoksia.
Itse lähdin menemään paikasta, henkilö on siellä vieläkin. Itselleni lähteminen on yksi parhaista ratkaisuista mitä elämässäni olen ikinä tehnyt. Vaikka tulot tippuivat ja oli kaikin puolin epävarmaa seuraava vuosi siitä.
Lähetä kommentti