Hopoti hopoti hop

Auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta kaivelin esille juoksuvetimiä ja tossuja. Paremman tekemisen puutteessa olin ajatellut tänään juosta sellaisen lenkin, joka oli pyörinyt mielessä jo silloin viime syksynä, kun aloittelin juoksemista. Tuo ajattelemani lenkki on sellainen, että samoja jälkiä ei tarvitse juosta ollenkaan, jos ei halua (paitsi ihan tässä asunnon lähellä) ja se on vielä kohtalaisen pitkä. Niin pitkä, että jos olisin viime syksynä yrittänyt juosta sitä, niin persehän siinä olisi revennyt ja kunto loppunut kesken kaiken.

Lähdin köpöttelemään hieman jännäkakka housussa, että niinköhän tuon koko matkan jaksaa juosta putkeen. Vajaa ensimmäiset puoli tuntia meno oli hieman nihkeää, kun mahan oikealle puolella oli koko aika sellainen pistelevä tunne. Luultavasti sekin johtui siitä, että olin kolmisen tuntia aiemmin syönyt aika tukevan lounaan. Muutenkin siinä alkumatkan aikana maha esitti vastalauseita, sillä vähän väliä sai hieman röyhtäillä ja nieleskellä. Kun puolisen tuntia oli täynnä, niin olo kuitenkin normalisoitui ja saatoin nostaa hieman juoksuvauhtia. Vähän vielä tästä eteenpäin alkoi jokin niin sanotusti potkia sisään (kick in) ja vaihdelaatikosta löytyi vielä yksi ylimääräinen vaihde. Kun kerran mikään paikka ei valitellut, niin jänistä sisään ja lisää kaasua. Loppumatka sujuikin sitten ilman sen kummempia, välillä juoksin kovempaa, välillä hiljempää.

Lenkin jälkeen olo oli tietenkin tyytyväinen, sillä kuten todettua, tuo lenkki oli kummitellut mielessä jo pitempään ja nyt kun sen sai juostua helposti, niin mikäpäs siinä oli ollessa. Jälkikäteen jäin vain miettimään, että mitenkähän pitkään olisin vielä jaksanut juosta, sillä lenkin jälkeen en ollut normaalia hengästyneempi ja ei väsyttänytkään mitenkään ihmeemmin. Joskus pitäisi huvikseen kokeilla sekin, että juoksee yksinkertaisesti niin kauan, että vieteristä loppuu veto. Sillähän ne omat rajat saisi selville, mutta jonkinlainen "huolto" olisi hyvä olla varmistamassa tuota juoksua. Yksin nimittäin tuota on hankala toteuttaa, sillä omin jaloin se on taivallettava takaisin sieltä tien päältä, kun ei ole ketään pois hakemassa ja jos veto loppuu, niin kotiinpaluu voi olla tuskainen.

Niin ja loppuun vielä muistutus itselle (ja vinkkinä muillekin). Pitkää matkaa juostessa kannattaa teipata nännit, ettei paita hinkkaa niitä nirhaumille. Vaikka päällepäin nännykkäiset näyttivät olevan kunnossa, niin silti niitä hieman "poltteli".