Poispoispois

Olin eilen yhdessä tilaisuudessa, jossa paikalla oli myös Päivänkakkara. Tilaisuuden aikana katselin välillä aina Päivänkakkaraa, joka oli yhtä hemaisevan söpön näköinen kuin aikaisemminkin. Välillä mietin, että onkohan hän saanut/lukenut lähettämäni sähköpostin ja välillä puolestaan sitä, kehtaisinko mennä hänen luo juttusille ja miten ylipäätään tekisin sen ja mistä ihmeen tikusta sitä vääntäisi asiaa.

Tilaisuuden vedellessä viimeisiään ja ihmisten valuessa pois paikalta minulle tuli sellainen tunne, että pääsisipä täältä luikkimaan pois mahdollisimman huomaamattomasti. Varmaankin nuo kaikki päässä pyörineet ajatukset ja kysymykset saivat tuon tunteen lopulta aikaan ja lähdin sitten paikalta pois vähin äänin.

Kun olin tullut takaisin asunnolle, niin ajattelin taas hieman asiaa ja mitä tuli tehtyä. Siinä pois lähtiessä olisi ollut yksi mahdollisuus heittää hölmöllä avauksella muutama sana Päivänkakkaralle ja ehkä siitä jotenkin avata keskustelua. Mutta eihän se silloin paikanpäällä tullut ollenkaan mieleen. Jälkikäteen se on aina paljon helpompi miettiä mitä olisi voinut tehdä/sanoa.

Minun näköjään pitäisi tuollaisissa tilanteissa istua hetkeksi alas ja jotenkin nollata tilanne ja miettiä vähän vaihtoehtoja. Sellainenkin mielikuvaleikki saattaisi ehkä auttaa, että kuvittelen kahta vaihtehtoa. Toinen vaihtoehto voisi olla sellainen tilanne miten toimin normaalisti, eli koitan päästä tilanteesta pois vähin äänin ja miltä se sitten tuntuisi, kun tilanne olisi ohi. Se toinen vaihtoehto voisi sitten olla sellainen, jossa teen jotakin tavallista poikkeavaa (esim. olisin puhunut Päivänkakkaran kanssa) ja miltä sen tilanteen jälkeen tuntuisi. Vähän sitten miettiä noiden vaihtoehtojen lopputuloksia ja pienen plusmiinus-listailun jälkeen valita toinen vaihtoehto.

Mutta joka tapauksessa, ärsyttää omata näin hitaat aivot, jotka eivät osaa ajatella tarpeeksi nopeasti ja jotka menevät liian helposti sekaisin. :(

PS. Illalla mieli hieman apeana menin hakemaan keittiöstä piirakkapalasen, jotta saisi edes jostain hieman mielihyvää. Olisihan sen voinut arvata, että kaikki menee enempi vähempi keturalleen. Illan "kruunasi" tämä piirakanpala, jonka pintaan oli jo kertynyt hometta. Se siitä lohtupiirakasta...