Nitoja

Työpaikan kopiohuoneessa on kyllä harvinaisen tyhmä ja jonninjoutava laite, nimittäin paristokäyttöinen nitoja. Eli siis sellainen laite, joka surauttaa automaattisesti paperinipun kulmaan niitin, kun nipun tunkee laitteen kitaan.

Ilmeisesti tämä nitoja on sukupuoleltaan nainen. Olen tullut tähän johtopäätökseen nitojan oikukkaan luonteen perusteella. Vekotin ei aina lyö niittiä nippuun vaikka paperia tarjoaa kitaan. Niitin saa yleensä vasta sitten, kun on muutamia kertoja heiluttanut nivaskaa laitteen edessä.

- Laita nyt se niitti.
*En laita*
- Laita nyt se niitti.
*En laita*
- Perkeleen vekotin laita nyt se niitti!
*THUMP, siinon sulle niitti keskelle nippua*

Niitti sitten tulee joka ainoa kerta ihan mihin sattuu ja lopulta sen saa hampaat irvessä repiä pois nipusta. Ei auta paristojen vaihto, ei auta hidas tai nopea paperinipun vienti laitteeseen, ei auta laitteen puhdistaminen. Mitenkähän tälle laitteelle pitäisi oikein leperrellä, että se suostuisi antamaan heti ensimmäisellä kerralla ja vielä oikeaan paikkaan? Ehkäpä jotenkin tähän tyyliin...?

- No moi, mitäs minun suosikkinitojalle kuuluu? Sä oot kyllä tänään niin hehkeen ja kauniin näkönen että! Voisitko ystävällisesti laittaa mulle tähän nippuun yhden niitin.
*SURRRRklik, siinä niitti*
- Oi kun sä oot niin mahdottoman voimakas nitoja! Mutta kiitti tästä ja nähdään taas.

Onneksi sentään vielä MANUAALISESTI toimiva nitoja toimii luotettavasti ja laittaa niitin siihen mihin sen tähtääkin. Ei ole pettänyt vielä kertaakaan paitsi silloin, jos niitit ovat olleet lopussa. Jotkut laitteet on näköjään syytä pitää mahdollisimman yksinkertaisena ilman mitään hienoja surisevia moottoreita tai hilavitkuttimia, jos haluaa säästää hermojaan.