Kissaterapeutti haussa

Sarjassamme seikkailuja internetissä, osa 268437... Törmäsin alla olevaan kuvaan yhdellä kuvasivustolla.



Kuvan vitsi ei heti auennut vajavaisen englannin kielen osaamisen takia, joten piti käyttää hieman apuja. Sähköisestä sanakirjasta ei ollut apua tässä tapauksessa mutta netin hakukoneesta oli ja lopulta vitsikin aukeni. Tietoa etsiessä löysin tieni sivulle, jossa oli kerrottu kissojen käyttäytymisestä. Mielenkiinnosta lueskelin sivua läpi ja olipa siellä sanottu seuraavaa mm. sosialisaatiosta:

Kittens are naturally afraid of people at first, but if handled and well-cared for in the first 16 weeks, they develop trust in the humans who care for them. To decrease the odds of a cat being unsocial or hostile towards humans, kittens should be socialized at an early age.

It is a challenge to socialize an adult feral cat. Socialized adult feral cats tend to trust only those people they have learned over time can be trusted, and can be very fearful around strangers.

Jotenkin tuo pätkä jo kuulosti tavattoman tutulta. Teksti jatkui vielä seuraavasti:

Cats can be extremely friendly companions. The strength of the cat–human bond is mainly correlated with how much consideration is given to the cat's feelings by their human companion. The formula for a successful relationship thus has much in common with human-to-human relationships.

Niinpä niin, viimeinen lause tiivistää oleellisen ja sen, miksi teksti kuulostaa tutulta: itsenihän minä löysin noista tekstipätkistä.

Enpä nyt muista (enkä löytänyt), että olenko kirjoittanut lapsuuteni asuinoloista aikaisemmin. Luultavasti ehkä olen mutta en vain löytänyt oikeaa kirjoitusta, mutta kerrataan kuitenkin. Lapsuuskotini sijaitsi maaseudulla, jossa taloja oli harvakseltaan. Minun ikäisiä lapsia ei naapuritaloissa ollut, lähimmät taisivat silloin olla useiden kilometrien päässä, joten eipä niitä leikkikavereita pahemmin ollut siinä ympäristössä. Oikeastaan jouduin enemmän tekemisiin ihmisten kanssa vasta sitten, kun aloitin peruskoulun. Sitä aiemmin tällaiset kontaktit muihin ihmisiin kuin perheenjäseniin olivat aika harvassa. Tokihan sitä sukulaisia kävi vierailulla kotonamme joskus ja perheemme kävi myös muualla, että en ihan pullossa asunut ole, mutta joka tapauksessa. Tarkemmin kun muistelee, niin lapsuudessani ei tainnut olla yhtään sellaista perheen ulkopuolista henkilöä, jonka kanssa olisin joutunut olemaan tekemisissä useasti (ainakin kerran viikossa) ennen koulun alkua.

Sanomattakin lienee selvää, että kuten kissojenkin tapauksessa, niin sama pätee myöskin ihmisiin. Jos lapsena ei altistu sosiaali... soseutukselle... sosialisaatiolle (helvetti näitä sanojen taivutuksia toim.huom.), niin lopputuloksena on sosiaalisesti lahjaton, yksinäinen aikuinen.

Niin ja muuten, kukapa olisi osannut arvata, että kissat kehräävät taajuudella 25-150 Hz.